Isien tekemä metatyö jää usein huomaatta
Oletteko samaa mieltä? Isät ei yleensä nosta tekemästään metatyöstä mitään numeroa.
Kommentit (1478)
Normipäivä: Tee aamupala lapsille ja vaimolle, herätä vaimo, keitä kahvia, tuo nenän eteen. Hoida vasemmalla kädellä samalla duunipuhelu, huolehdi lapsen aamutoimista, lähetä lapsi kouluun, käy viemässä puoliso töihin (on ajokortti mutta ei halua ajaa, pitää aina viedä ja noutaa koska kuulemma nopeampaa kuin julkisilla).
Käy kaupassa, hoida ruokaostokset, suunnittele ruokahuolto, koeta tehdä akuutit työasiat, sitten kotiin, ota lapsi vastaan, ruokahuolto sille ja sen kaverille, käy hakemassa puoliso töistä tai hyvällä tuurilla asemalta, jos on vaivautunut tulemaan sinne asti.
Siivoa, hoida kaikki kuntoon, tee ruoka, putsaa keittiö..jne.
Toista seuraavana päivänä
Tee töitä aamuyhteen asti.
Nainen: Et koskaan tee mitään, aina oot vaan läppärillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokahuolto on työtä. En nauti ruuanlaitosta, vaikka teen hyviä ruokia. Haluaisin ulkoistaa sen täysin.
Ruokahuolto on raskasta työtä jos nainen tekee sen. Jos mies tekee, se on miehen harrastus ja vapaa-aikaa. Sama koskee montaa muutakin kotityötä, sen raskaus ja vaikeus on aina suhteellista, usein jopa työn määritelmä muuttuu tekijästä riippuen (tämän vuoksi esimerkiksi peltilehmästä huolehtiminen ei ole kotityötä vaan harrastus, vaikka sitä käytetään ainoastaan puolison menoihin).
Raskasta työtä on mikä tahansa jota ei tee mielellään. Yleensä mies valitsee hänelle mieluisat työt päältä ja loput jää naiselle. Näin se vaan menee meillä ja lähes kaikissa tuntemissani perheissä. Ja auta armias niitä perheitä joissa molemm
Höpöhöpö!
Mies valitsee yleensä ne työt, joihin nainen ei pysty. Nainen kyllä haluaisi kovasti pystyä ja suojelee haurasta egoaan sanomalla, että mies tekee ne työt, joihin nainen haluaisi pystyä mutta ei kuitenkaan pysty.
Miehillä (joillain) on kova tarve uskoa, että esim. renkaanvaihto ja muut vastaavat kovin miehiset työt on niin vaikeita homma ettei naiset voi niihin pystyä.
Vierailija kirjoitti:
Normipäivä: Tee aamupala lapsille ja vaimolle, herätä vaimo, keitä kahvia, tuo nenän eteen. Hoida vasemmalla kädellä samalla duunipuhelu, huolehdi lapsen aamutoimista, lähetä lapsi kouluun, käy viemässä puoliso töihin (on ajokortti mutta ei halua ajaa, pitää aina viedä ja noutaa koska kuulemma nopeampaa kuin julkisilla).
Käy kaupassa, hoida ruokaostokset, suunnittele ruokahuolto, koeta tehdä akuutit työasiat, sitten kotiin, ota lapsi vastaan, ruokahuolto sille ja sen kaverille, käy hakemassa puoliso töistä tai hyvällä tuurilla asemalta, jos on vaivautunut tulemaan sinne asti.
Siivoa, hoida kaikki kuntoon, tee ruoka, putsaa keittiö..jne.
Toista seuraavana päivänä
Tee töitä aamuyhteen asti.
Nainen: Et koskaan tee mitään, aina oot vaan läppärillä
Huutonaurua! Eikö eukkosi osaa edes tehdä aamupalaa itselleen? Ja lopeta aikuisen ihmisen kuskaaminen, jos hänen työpaikka ei ole oman työmatkasi varrella. Miksi teet noin?
Mäkmäkämäkämäkämäkämäkämäkämäkämäkämäkämäkämäkämäkä...
Kotityövammaisella naisella ei ole itsenäiselle menestyneelle miehelle mitään annettavaa.
Kuka jaksaa kuunnella saman mäkätyksn joka ikinen päivä. Ja vaikka tekisi itse kaiken ei se auta kuin hetken, kun se mäkätys alkaa jostain muusta asiasta.
Naisten ongelma on se, kun mikään ei riitä, eikä osaa saavuttaa itse juuri mitään, niin kaikki pitää saada puolisolta mäkättämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko metatyö on naisten vallanhalun ja kontrolloinnintarpeen seurausta. Jos yh mies pukee lapselleen lämpimät vaatteet päiväkotiin,niin lapsi pärjää ihan hyvin, mutta jos perheellinen mies tekee saman, niin eikös emäntä viiletä jostain kauhanvarresta eteiseen moittimaan ja muuttamaan kaiken stressikäyrä katossa. Näin toimimalla kyseinen työtehtävä omitaan itselle ja mies työnnetään siitä pois, sitten kun sitä on parivuotta puettu kiukuttelevaa lasta eteisen lattialla, niin aletaan kirjoittelemaan tänne ja kitisemään.
Sinulla lienee kokemusta aiheesta? Oikeassa elämässä nainen on lähtenyt jo töihin, kun mies pukee lasta päiväkotiin. Jos siis mies suostuu tuohon, onhan se paljon kivempi lähteä kotoa suoraan töihin kuin hoitaa lapsen aamutoimet ja ajaa päiväkodin kautta.
Olen mies, vein lapsen 99% ajasta pyörällä päiväkotiin, kävelin sen kanssa eskariin eikä koko sinä aikana ollut minkäänlaisia poikkeuksellista draamaa josta ei olisi selvitty. Ei mitään sellaista mistä olisi pitänyt narista kenellekään. Se 1% kerroista kun puoliso vei lapsen, niin teatteri oli niin uskomatonta että oksat pois. Huutopotkuraivareita molemmin puolin kun lapsi ei suostu laittamaan käsineitä, ja puoliso on sitä mieltä että juuri ne nimenomaiset käsineet pitää laittaa jne.
En kyllä koskaan tajunnut mikä siinä on niin kovin tärkeää ettei lapsi saa valita kahdesta käsineestä sitä mieluisampaa joka säästää draamalta, mitä ihmeen merkitystä sillä on kumpia sitä käyttää.... Nätä vastaavia tulee eteen edelleen mutta vähemmän.
Onkohan tänne palstalle jotenkin kerääntyneet ne tyypit joilla nämä asiat on kovin vaikeita? Vai onko se vaan nyt tämä keskustelu. Jokainen työ pitää luetteloida ja hirveä aika menee suunnitteluun joka päivä ja sitten kumpikin uhriutuu (nyt siis täällä sekä miehet että naiset). Eikö täällä ole ketään normaalia joilla työt sujuu ja ne jaetaan ihan ilman mitään suurta narinaa ja halutaan tehdään yhdessä perheen eteen? Vai onkohan kaikki mun kaveriperheet sitten jotenkin outoja kun hommat on yhteisiä, niin kotityöt kuin rempat sun muut.
Toisille elämä on draamaa vaikka sitten viimeistään metatyökiukutteluna, jos ei draamaa muusta saa synnytetyksi.
Kannattaisi varmaan sopia etukäteen ennen perheen perustamista miten työt jaetaan vai jaetaanko. Kellekään ei voi tulla yllätyksenä, että lapsi tarvitsee paljon tukea ensimmäisinä vuosinaan ja uhriutuminen tästä on hivelee jo narsismia.
Lasten synttäreitä, joulua jne. ei tarvitse suunnitella viikkotolkulla ja jos pakko, on tehkää se perheenä yhdessä. Meillä askarreltiin äidin kanssa joulutontut, koristeet ja muut kreppipaperitiput hyvissä ajoin.. Niitä tuskin oltaisiin tehty, jos se olisi vastenmielistä puuhaa ollut, samoin kuin leipominen ja joululaatikoiden teko - tuotteet kun saa kaupastakin valmiina. Synttereille riitti mehu ja kakku, siihen ei mennyt kuin synttäriaamun kakun koristelu. Jos ehdoin tahdoin haluaa järjestää pippalot, jotka ylittää tienoon mammat kulovalkean tavoin, se on harrastusta ja puuhastelua. Tällaista harrastelua ja puuhastelua tuskin lapsi on vaatinut synttäripäiväkseen
Ihme uhriutumista nykyäön taholta jos toiselta Etätyöläiset uhriutuu töihin tulemisesta ja työmatkasta, lasten vanhemmat lasten huolehtimisesta. Ei niitä tarha vaattteita, joka päivä tarvitse erikseen valita. Jos on ihan pakko tarhaan pukeutua joka päivä eri vaatteissa, tekee sen sitten yhdellä kertaa ja laittaa vaatteet järjestykseen ma-pe. On monta asiaa, josta nykyään tehty äärettömän monimutkaista. Miten ihmeessä sitä osasi itse aikoinaan pukeutua tarhaan tai kouluun? Ei ollut kuin ne parit ulkohousut ja jos toiset oli märät, laitettiin ne toiset. Ei ollut valinnanvaikeutta ja tappelua, mitä tänään laitettaisiin päälle, kun ei myöskään annettu loputonta määräämisoikeutta ja joka asiasta kysytty lapselta, mitäs tänään?
Viimeksi kuuntelin julkisessa äidin janlapsen keskustelua, joka lähti ihan lapasesta Tavallinen kakku vaihtui disney-aineeseen erikoiskakkuun, kerrostalo kotiin mahdutettiin monta eri teemapistettä leikkeineen ja tätä kun kuunteli hetken, niin mielessäni vain tokaisin, voi luoja
Järki oikeasti käteen monessakin arkiasiassa niin ei tarvitse nillittää siitä, kuka muistaa vessapaperit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen kirjoittaja voi olla aidosti loukkaantunut kun hänen vaivannäköään vähätellään, mutta hänelle olisi varmasti silmiä avaavaa tulla katsomaan joitain näitä kaupungissa asuvia miesvauvoja, joille ainoat vastuunotot koskevat heidän omia asioitaan ja aina niistäkään ei jakseta huolehtia.
Nykyinen kumppanini on maalta ja olen ilahtunut siitä, miten tomerasti hoitaa omia asioitaan ja auttaa muita. Entisten kumppanien kanssa on sitten aivan päinvastaisia kokemuksia, ja heidän kanssa myös pariskunnan elatusvastuu on ollut täysin minulla (niin tyhmä sentään en ole, että olisin lisääntynyt noin avuttomien tyyppien kanssa).
Yllättävän moni nainen on täysin avuton ja henmoteltu, näytät tarvitsevan jonkun, joka hoitaa kaiken puolestasi. Osanottoni miehellesi
En tarvitse, mutta
Mitä kertoo sinun tasosta, jos saat vain riippakiviä? Ehkä kannattaisi muuttaa elintapoja ja alkaa tekemään töitä, voisit löytää paremman parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat ne vaativat päivittäiset miesten tehtävät, joilta ei kotitöitä jouda tekemään? Osaatko nimetä jonkun niistä?
Esimerkiksi kaikki ne kotityöt jotka naiset rajaavat systemaattisesti ulos. Esimerkiksi meillä lasten koulunkäynnin ja harrastusten yms hoitamista ei lasketa. Se että viikosta kuusi tuntia joutuu käytännössä odottamaan lasta paikassa X harrastusten ajan (liian lyhyt aikajakso kerrallaan että ehtisi tekemään mitään mielekästä) lasketaan vapaa-ajaksi.
Samalla tavalla esimerkiksi ruokahuolto ei ole työtä, vaan harrastus.
Ainoat kotityöksi laskettavat asiat ovat ne joita puoliso tekee joskus (pyyhkii pölyjä (myös sen jälkeen kun olen jo tehnyt sen)), laittaa pyykit koneeseen (mutta ei kuivumaan) ja sitten se mystinen kotityö joka ei näy missään millään tavalla, mutta siihen menee käsittämättömän paljon aikaa. Erityisest
Mielenkiintoista, peukutuksista päätellen miesten tekemää työtä perheen hyväksi eivät mammat laske kotitöiksi. Vain naisen itse määrittelemät kelpaavat.
Mitä meillä on mennyt pieleen tyttöjen kasvatuksessa, liikaa prinsessasatuja ja hemmottelua ilman mitään vaatimuksia itsestään ja huoneen kunnossa pitämisestä. Onneksi ne 2015 tänne tulleen rakettitieteilijät sentään osallistuvat paremmin kodinhoitoon, siinä kun ehtivät juoksuiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat ne vaativat päivittäiset miesten tehtävät, joilta ei kotitöitä jouda tekemään? Osaatko nimetä jonkun niistä?
Esimerkiksi kaikki ne kotityöt jotka naiset rajaavat systemaattisesti ulos. Esimerkiksi meillä lasten koulunkäynnin ja harrastusten yms hoitamista ei lasketa. Se että viikosta kuusi tuntia joutuu käytännössä odottamaan lasta paikassa X harrastusten ajan (liian lyhyt aikajakso kerrallaan että ehtisi tekemään mitään mielekästä) lasketaan vapaa-ajaksi.
Samalla tavalla esimerkiksi ruokahuolto ei ole työtä, vaan harrastus.
Ainoat kotityöksi laskettavat asiat ovat ne joita puoliso tekee joskus (pyyhkii pölyjä (myös sen jälkeen kun olen jo tehnyt sen)), laittaa pyykit koneeseen (mutta ei kuivumaan) ja sitten se mystinen kotityö joka ei näy missään millään tavalla, mutta siihen
Lol, vai olisiko se että erittäin erikoista laskemista eikä taida olla mikään sääntö missään perheessä. Prinsessasaduilla asian kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on sitä samaa mitä sinä teet sitä harrastavaa lasta odotellessasi, ellei se ole vapaa-aikaa.
Hyvä oletus, mutta onneksi on kirjoja - parempi kuin vain istua puhelin kourassa. Jännä ilmiö, että samaan aikaan toisaalla, puoliso istuu ropeltamassa puhelimella kotona, mutta ei voi viedä lasta harrastuksiin, ja ropeltaa puhelintaan siellä. Itselläni olisi olennaisempaakin tekemistä noina aikoina kuin odottaa.
Ainakaan kotona ei tapahdu yhtään mitään sellaista muutosta joka olisi havaittavissa, muuten kuin valitus siitä kuinka kauheasti hän on sinä aikana siivonnut.
Se on siis vapaa-aikaa, ei kukaan tee mystisiäkään kotitöitä kirja kädessä. Sinä vietät vapaa-ajastasi 6 h viikossa lasta odotellessa ja puoliso sen saman ajan kotona. Tämäkö on jotenkin epäreilua?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei enää tarvitse elää lapsiperhe-elämää miehen kanssa. Auton renkaat, katsastus ja huollot jäi minulle sen jälkeen kun eksä lähti. Muut hommat jäi ennalleen. Eli aika vähäistä se eksän metatyö saatikka muu panos meidän elämään oli.
Tätähän tää vinkuminen aina on.
Miten meillä.
Se on ihan omaa tyhmyyttänne jos niin sanotusti passuutatte ukkonne pilalle ja jälkeenpäin ahdistutte.
Naiset haluaa muuttaa miehensä mieleisekseen, ja sitten pettyvät kun mies on ihan erilainen kun tavattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koko metatyö on naisten vallanhalun ja kontrolloinnintarpeen seurausta. Jos yh mies pukee lapselleen lämpimät vaatteet päiväkotiin,niin lapsi pärjää ihan hyvin, mutta jos perheellinen mies tekee saman, niin eikös emäntä viiletä jostain kauhanvarresta eteiseen moittimaan ja muuttamaan kaiken stressikäyrä katossa. Näin toimimalla kyseinen työtehtävä omitaan itselle ja mies työnnetään siitä pois, sitten kun sitä on parivuotta puettu kiukuttelevaa lasta eteisen lattialla, niin aletaan kirjoittelemaan tänne ja kitisemään.
Sinulla lienee kokemusta aiheesta? Oikeassa elämässä nainen on lähtenyt jo töihin, kun mies pukee lasta päiväkotiin. Jos siis mies suostuu tuohon, onhan se paljon kivempi lähteä kotoa suoraan töihin kuin hoitaa lapsen aamutoimet ja ajaa päiväkodin kautta.
Olen mies, v
Tämä juuri. Suurin osa monien naisten "metatyöstä" on itseasiassa puolison ja lasten kontrollointia, suorittamista ja kilpailua muiden naisten kesken. Ihan mieletäntä, kun sai olla eron jälkeen joka toisen viikon rauhassa omien lastensa kanssa (en koskaan päästänyt x edes ulko-ovesta meidän kotiin) ja joka toinen viikko ihan omaa aikaa (tosin silloinki jelppailin x:ää pyynnöstä).
Mun isä osasi hoitaa metajuttujakin, se oli se jolta sain ensimmäisen rannekellon yms, polkupyörät, äiti kyllä hoiti vaatteet. Isäni myös teki ruokaa ja lähes kaiken ruuan myös osti kotiin. Hän myös siivosi perjantaisin jos oli vapaalla. Lisäksi kaikenlaisia pihahommia ja autohommia. Ja syntynyt 50-luvulla. Koulujuttuja mulla ei pahemmin ollut, olisko joku reissuvihko ollut. Omillani on wilma piipannut (mun) puhelimessa kiitettävästi, mies hukkasi omat tunnuksensa kätevästi.
Järkevä kaveri jos hukkaa ne wilmatunnukset. Sellaista turhan viestityksen määrää ei missään työpaikoilla kukaan kestäisi mitä Wilmasta pukkaa vanhemmille. Opettajilla vaan tuntuu olevan maailman tärkeintä asiaa ihan joka 2 tunnin välein...
Lapset ei mene rikki jos lähtevät kouluun ilman käsineitä tms. Kyllä ne oppii kun kerran paleltuu sormet...
Ja pärjäävät vaikka ruoka olis tunnin myöhemmin kuin normaalisti, no syövät enempi eikä ole niin pahaa ruokaa.
t. Parin lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Järkevä kaveri jos hukkaa ne wilmatunnukset. Sellaista turhan viestityksen määrää ei missään työpaikoilla kukaan kestäisi mitä Wilmasta pukkaa vanhemmille. Opettajilla vaan tuntuu olevan maailman tärkeintä asiaa ihan joka 2 tunnin välein...
Lapset ei mene rikki jos lähtevät kouluun ilman käsineitä tms. Kyllä ne oppii kun kerran paleltuu sormet...
Ja pärjäävät vaikka ruoka olis tunnin myöhemmin kuin normaalisti, no syövät enempi eikä ole niin pahaa ruokaa.
t. Parin lapsen isä.
Pitäisikö katsoa peiliin, jos wilmasta tulee viestejä parin tunnin välein?
Vierailija kirjoitti:
Järkevä kaveri jos hukkaa ne wilmatunnukset. Sellaista turhan viestityksen määrää ei missään työpaikoilla kukaan kestäisi mitä Wilmasta pukkaa vanhemmille. Opettajilla vaan tuntuu olevan maailman tärkeintä asiaa ihan joka 2 tunnin välein...
Lapset ei mene rikki jos lähtevät kouluun ilman käsineitä tms. Kyllä ne oppii kun kerran paleltuu sormet...
Ja pärjäävät vaikka ruoka olis tunnin myöhemmin kuin normaalisti, no syövät enempi eikä ole niin pahaa ruokaa.
t. Parin lapsen isä.
Menee ohi aiheen, mutta ihan samaa mieltä Wilmasta. Ei riitä, että itse softa on aivan kammottava kötöstys, mutta sitten nuo (nais)opettajat kuvittelevat että "hyvä kommunikaatio kodin ja koulun välillä" on sitä, että se Wilma laulaa kokoajan ja mitä älyttömämpää soopaa jaetaan jatkuvasti. Ja tietenkin kaikki oleellinen tieto ei tietenkään, ainakaan meidän koulussa, mene sinne viikko-ohjelmaan vaan se on ripoteltu seitsemään eri Wilma-viestiin ja vanhempien tehtäväksi jää koettaa etsiä ja pitää kirjaa joka lukujärjestys-muutoksesta, joita on likimain joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elänyt molemmilla tavoilla, pohjoisessa maalla ja etelässä kaupungissa kerrostalossa, ja se, mitä arki vaatii, on ihan erilaista näissä kahdessa asumismuodosta. Toiseen malliin sopii perinteinen työnjako, hommaa on reilusti molemmilla, ja toisessa ei niitä miesten töitä ole lainkaan, joten, jotta hommaa on reilusti molemmilla, on vain neutraaleja kotitöitä joiden listaa lyhennetään mikä keretään. Ongelma tulee, kun yritetään ympätä perinteinen työnjako näihin olosuhteisiin. Reiluus katoaa taivaan tuuliin. Uhriutuminen on tietysti molemmissa asumismuodoissa ihan turhaa, sehän on omien valintojen seurausta.
Hyvä kommentti. Näin se varmasti menee.
Itselläkin maaseudulla oma talo, pihasaunaa, pajaa ja kolme autoa. Kaikkin kun huoltaa, korjaa ja hoitaa itse niin kyllä helposti menee vaikka kaikki vapaa-aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä kaveri jos hukkaa ne wilmatunnukset. Sellaista turhan viestityksen määrää ei missään työpaikoilla kukaan kestäisi mitä Wilmasta pukkaa vanhemmille. Opettajilla vaan tuntuu olevan maailman tärkeintä asiaa ihan joka 2 tunnin välein...
Lapset ei mene rikki jos lähtevät kouluun ilman käsineitä tms. Kyllä ne oppii kun kerran paleltuu sormet...
Ja pärjäävät vaikka ruoka olis tunnin myöhemmin kuin normaalisti, no syövät enempi eikä ole niin pahaa ruokaa.
t. Parin lapsen isä.
Pitäisikö katsoa peiliin, jos wilmasta tulee viestejä parin tunnin välein?
Mitä se peiliin katsominen auttaa, kun Wilmasta tunkee monta kertaa päivässä jos jonkinlaista yleisviestiä? Ei siis välttämättä vain omaa lasta koskevia, vaan kaikenlaista yleistä hölinää jota tulee niin paljon, että se menettää merkityksensä. Tässä lienee koulu/kaupunki-kohtaisia eroja, jos teillä niitä viestejä ei kokoajan tunge inboxiin.
Sinulla lienee kokemusta aiheesta? Oikeassa elämässä nainen on lähtenyt jo töihin, kun mies pukee lasta päiväkotiin. Jos siis mies suostuu tuohon, onhan se paljon kivempi lähteä kotoa suoraan töihin kuin hoitaa lapsen aamutoimet ja ajaa päiväkodin kautta.