Isien tekemä metatyö jää usein huomaatta

Mä koen että mulla ei ole hetkeäkään omaa aikaa, ei mahdollista harrastaa tai elää mitään muuta kuin vaimon työläisenä.  Vastaavasti koen että vaimon elämä on naurettavan helppoa

Olen tästä yrittänyt puhua mutta vastaus on täysin tyrmistynyt uhriutuminen.. Yhtäkkiä mä olen se kuka ei tajua kuinka raskasta se kotona olo on.

Mitä taapero tekee silloin, kun purat ruokaostokset, teet ruoat, leikkaat nurmikon yms.? Onko sinun mukana auttamassa vai hoitaako vaimo tämän ajan lasta? Jos vaimo hoitaa taaperon, tekee hän silloin yhtä lailla kotitöitä silloin, kun sinä hoidat omaa osuuttasi esim. ruokaa laittamalla. 2 v on kuitenkin sen verta pieni vielä, että tarvitsee jatkuvaa vahtimista ja läsnäoloa vanhemmalta. 

Miten kodinhoito ja koiran ulkoilutukset jakaantuivat ennen lasta? Osallistuiko vaimo pihatöihin, eli onko muutos tullut nyt lapsen myötä? Jos on, veikkaan että isoin syy tälle on juurikin se, että jonkun pitää sitä lasta hoitaa ja vahtia myös kotitöiden aikana. Jos näin on, helpottaa tämä tilanne varmasti muutaman vuoden sisällä, kun lapsesta tulee itsenäisempi ja vaimolle vapautuu enemmän aikaa muuhunkin kuin lapsen hoitoon.

Jos oikeasti haet tähän tilanteeseen ratkaisua, suosittelen, että pyydät vaimosi kirjoittamaan oman päivän runkonsa auki, kuten itse teit viestissäsi. Tämä ehkä auttaisi molempia ymmärtämään toisen tarpeita ja työn jakautumista. Vaimosi toivottavasti huomaisi, ettei sinulla ole viikossa vapaailtaa harrastaa, kuten hänellä, ja itse saisit paremman käsityksen siitä, miksi vaimosi kokee omat päivänsä myös raskaiksi.

Kaikista paras tapa molempien ymmärtää toisen tilannetta, olisi tietysti vaihtaa rooleja niin, että vaimo menisi töihin ja sinä jäisit hoitamaan lasta, mutta kaikillehan tämä ei ole taloudellisesti mahdollista. Myös ehkä tylysti jakaisin illat esim. niin, että vaimolla omaa aikaa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, sinulla omaa aikaa tiistaisin ja lauantaisin, loput illat perheen yhteistä aikaa.

Sitten siihen, miksi vaimosi elämä on raskaampaa, kuin kuvittelet. 



Aikataulusi pohjalta näyttää siltä, että vaimo on kaksin lapsen kanssa 6.15-17.00 + sen ajan, jonka teet kotitöitä niin, että vaimo hoitaa samaan aikaan lapsen. Jos ajatellaan lapsenhoito työnä (mitä se onkin), on vaimosi työpäivän pituus 10 h 45 min.

Vaikka tuohon vaimon työpäivään sisältyy nukkumista, ei silti kyse ole varsinaisesta tauosta - puhumattakaan kunnon palautumisesta -, koska koko ajan pitää olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin ja kuulostella, milloin lapsi herää.

Saman ajan olet tietysti myös itse liikkeellä, mutta omaan työpäivääsi sisältyy työmatkat, tauot, kaupassakäynti, jolloin vastaat vain itsestäsi ja omista tekemisistä. Tämä on mielestäni asia, jota työssäkäyvä vanhempi ei aina ymmärrä: on aivan eri asia voida hoitaa työt - oli ne sitten palkkatyötä, kotitöitä tai metatyötä - niin, että riittää, kun pitää itsestään huolen vs. tehdä sama homma niin, että samaan aikaan huolehtii lapsen turvallisuudesta ja huomioimisesta, keskeyttää tekemisen vaipan vaihdon tai vessatuksen ajaksi, ja yrittää ehtiä hoitaa homman loppuun ennen kuin lapsella on nälkä tai päiväuniaika. 



Olen itse ollut ensin se kotona oleva ja sitten se töissä käyvä vanhempi ja koen, että töissä käynti oli henkisesti paljon kevyempää, vaikka lasten parissa työskentelenkin. Työpäivän aikana tapaa muita aikuisia, työmatkoilla saa aikaa omille ajatuksille, vessassa käydessä ei kollega tule mukaan huomiota vaatimaan eikä toisaalta tarvitse stressata, mitä vaarallista tekemistä hän vessakäynnin aikana keksii. 

Koen saavani pienen tauon ja hengähdyshetken, jos pääsen laittamaan ruokaa tai vaikka ihan vain kauppaan ilman avuliasta mukeloa. Silloin saa keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä tai toisen tarpeiden jatkuvaa huomiointia.

Ja tähän päälle vielä se kaikki metatyö, joka toistuu päivittäin ja osittain siksi on niin puuduttavaa ja uuvuttavaa. Kuka teillä esim. viikonloppuna pitää huolen päivän aikataulussa pysymisessä (ruokailut, päikkärit, ulkoilut) tai selvittää, mitkä talvikengät lapselle ostetaan? On meinaan myös vaimolle tympeää, jos hän joutuu toimimaan jatkuvasti työnjohtajana, jotta lapsi saa ajallaan ruokaa ja pääsee nukkumaan oikeaan aikaan, on puhtaat ja säähän sopivat oikean kokoiset vaatteet jne.

Millaiset mahdollisuudet vaimolla on lähteä päivän aikana ihmisten ilmoille lapsen kanssa? Etenkin harvoin kulkevan julkisen liikenteen varassa olevan vanhemman voi olla hyvinkin vaikea päästä näkemään muita aikuisia ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Tämän voi vahvistaa varmasti jokainen uhmaiässä olevan taaperon julkista liikennettä käyttävä vanhempi.

Kotona lapsen kanssa oleminen voi olla yllättävän yksinäistä. Tätä havainnollistamaan voisitte listata kaikki aikuiset, joiden kanssa olette päivän aikana tekemisissä. Kotona olevan vanhemman ainoa kontakti muihin aikuisiin saattaa olla oma puoliso, jos lähipiirissä ei ole muita lapsiperheitä, lähellä perhekerhoja tms.

Jos päivällä ei ole mahdollisuutta päästä kotipihaa kauemmaksi, ei ole mikään ihme, että illalla vaimo kokee tarvetta lähteä tapaamaan muita aikuisia harrastuksien parissa tai kierrellä viikonloppuna kirppareita. Toki ei ole reilua, että vapaaillat eivät jakaannu teidän välillänne tasan, mutta ehkä tämä auttaa ymmärtämään vaimon toimintaa. 

Metallityöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun pihasaunasta mätänee lattia ja palaa kiuas, selvitän yksityiskohtien tarkkuudella, miten rakennan paremman lattian ja mikä on taloudellisesti ja toiminnallisesti pätevin kiuas saunaan."

Kuinka usein tämäntyyppinen metatyö pitää tehdä? Ei välttämättä ikinä vaikka asuisi maalla.

Sellaista metatyötä tulee kuitenkin koko ajan lisää. Kyllä varsinkin omakotitalossa, kun on vielä piha ja pari autoa, on koko ajan jotain rempallaan tai jotain mitä pitää muistaa tarkistaa, korjata, varata tai suunnitella. Meillä esim. vaimolla ei ole mitään käsitystä siitä että autoon pitää välillä vaihtaa öljyt, miten kuluneet hänen autonsa talvirenkaat ovat tai milloin piippu on viimeksi nuohottu. Eikä tarvitsekaan koska minä muistan ne. 

 

Minä olen naisena tehnyt aina nuokin kaikki. Huolehdin yksin omakotitalosta, autosta (aivan, vaihdan/hankin renkaat ym.), hommaan nuohoojat ja teen pienet kiinteistön korjaukset. Leikkaan pensasaidan. Teen polttopuut jne. jne. Itse tein koira-aitauksen pihaan. Ja jos teetän jotain, selvitän asiat ensin itse. Näin naisena olen tottunut, että hommissa vedätetään, kun luullaan, että naiset ei tajua mitään. Niin ja teen vielä ne kotityöt.

Lisäksi olen kasvattanut yksin lapset ja pyörittänyt samalla omaa yritystä. Oma valinta, eikä ollenkaan huono, eipä tarvitse vääntää kenenkään kanssa siitä kuka tässä nyt oikein tekee eniten. Eikä tarvitse ikinä, koskaan, missään olosuhteissa jäädä huonoon suhteeseen sen takia, ettei osaa itse huolehtia käytännön asioista, vaikka siitä omasta autosta. Suosittelen myös muille naisille, että opetelkaa huolehtimaan kaikenlaisista asioista sen verran, että pärjäätte tarvittaessa myös itseksenne.

Vierailija kirjoitti:

Mä koen että mulla ei ole hetkeäkään omaa aikaa, ei mahdollista harrastaa tai elää mitään muuta kuin vaimon työläisenä.  Vastaavasti koen että vaimon elämä on naurettavan helppoa

Olen tästä yrittänyt puhua mutta vastaus on täysin tyrmistynyt uhriutuminen.. Yhtäkkiä mä olen se kuka ei tajua kuinka raskasta se kotona olo on.

Mitä taapero tekee silloin, kun purat ruokaostokset, teet ruoat, leikkaat nurmikon yms.? Onko sinun mukana auttamassa vai hoitaako vaimo tämän ajan lasta? Jos vaimo hoitaa taaperon, tekee hän silloin yhtä lailla kotitöitä silloin, kun sinä hoidat omaa osuuttasi esim. ruokaa laittamalla. 2 v on kuitenkin sen verta pieni vielä, että tarvitsee jatkuvaa vahtimista ja läsnäoloa vanhemmalta. 

Miten kodinhoito ja koiran ulkoilutukset jakaantuivat ennen lasta? Osallistuiko vaimo pihatöihin, eli onko muutos tullut nyt lapsen myötä? Jos on, veikkaan että isoin syy tälle on juurikin se, että jonk

Kyl toi taapero yleensä mua seuraa kun tulen töistä. Aika usein toi nainen häipyy omiin menoihinsa. Usein meikkaa ja sit lähtee. Nurtsia leikatessa taapero istuu aina sylissä 😁.

Koiraa ei ollut ennen lasta. Kotia hoidettiin molemmat. Vaimo ehkä vähän enemmän. Puutarha hommatkin sujui sillon itsenäisesti, nykyään ne on mun juttuja vaimo vaan kertoo mitä pitää tehdä.

Ei suostu kirjoittaa tietää itsekin kuinka pahalta se näyttäisi.

Vaimolle kotiäitiys oli unelmien täyttymys. Ei suostuisi lähtemään töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen elänyt molemmilla tavoilla, pohjoisessa maalla ja etelässä kaupungissa kerrostalossa, ja se, mitä arki vaatii, on ihan erilaista näissä kahdessa asumismuodosta. Toiseen malliin sopii perinteinen työnjako, hommaa on reilusti molemmilla, ja toisessa ei niitä miesten töitä ole lainkaan, joten, jotta hommaa on reilusti molemmilla, on vain neutraaleja kotitöitä joiden listaa lyhennetään mikä keretään. Ongelma tulee, kun yritetään ympätä perinteinen työnjako näihin olosuhteisiin. Reiluus katoaa taivaan tuuliin. Uhriutuminen on tietysti molemmissa asumismuodoissa ihan turhaa, sehän on omien valintojen seurausta.

Kotityöt eivät ole metatyötä.

Eli sekä naisilla että miehillä on perheessä omat metatyönsä. Sehän on hyvä asia, mukavan tasapainoista. Jos sitä muistettavaa ja huolehdittavaa siis on molemmilla tasaiseen tahtiin, eikä toisella vain kerran pari vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen elänyt molemmilla tavoilla, pohjoisessa maalla ja etelässä kaupungissa kerrostalossa, ja se, mitä arki vaatii, on ihan erilaista näissä kahdessa asumismuodosta. Toiseen malliin sopii perinteinen työnjako, hommaa on reilusti molemmilla, ja toisessa ei niitä miesten töitä ole lainkaan, joten, jotta hommaa on reilusti molemmilla, on vain neutraaleja kotitöitä joiden listaa lyhennetään mikä keretään. Ongelma tulee, kun yritetään ympätä perinteinen työnjako näihin olosuhteisiin. Reiluus katoaa taivaan tuuliin. Uhriutuminen on tietysti molemmissa asumismuodoissa ihan turhaa, sehän on omien valintojen seurausta.

 

Kotityöt eivät ole metatyötä.

Eipä niitä myöskään voi tehdä ilman metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten siihen, miksi vaimosi elämä on raskaampaa, kuin kuvittelet. 



Aikataulusi pohjalta näyttää siltä, että vaimo on kaksin lapsen kanssa 6.15-17.00 + sen ajan, jonka teet kotitöitä niin, että vaimo hoitaa samaan aikaan lapsen. Jos ajatellaan lapsenhoito työnä (mitä se onkin), on vaimosi työpäivän pituus 10 h 45 min.

Vaikka tuohon vaimon työpäivään sisältyy nukkumista, ei silti kyse ole varsinaisesta tauosta - puhumattakaan kunnon palautumisesta -, koska koko ajan pitää olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin ja kuulostella, milloin lapsi herää.

Saman ajan olet tietysti myös itse liikkeellä, mutta omaan työpäivääsi sisältyy työmatkat, tauot, kaupassakäynti, jolloin vastaat vain itsestäsi ja omista tekemisistä. Tämä on mielestäni asia, jota työssäkäyvä vanhempi ei aina ymmärrä: on aivan eri asia voida hoitaa työt - oli ne sitten palkkatyötä, kotitöitä tai metatyötä - niin, että riittää,

Hieman vaihtelee toi työaika. En usko että toi 09 asti nukkuminen menee vaimon työajasta.

Ymmärrän kyllä ton täysin että jos oot kotona kokoajan taaperon kanssa se on raskasta henkisesti. Muttakun hän ottaa sen lähes jokailtaisen 2.5-5h oman ajan. 

Vkl menee aika rutiinilla. Ei niitä hirveästi suunnitella. Mä herään taaperon kanssa 06 vaimo 09.

Vaimolla on auto vois lähteä päivisin mut tosi harvoin käy missään.

Vaimo ostelee vaatteet mut en kyllä usko siihenkään et hirveästi kenkien ostoa suunnitelee. Huomaa tarpeen menee kauppaan ja ostaa.

Tuo kolumni oli varmaan oikeasti pakina? Mua ihan aidosti kiinnostaisi miesten tekemä metatyö ja olenkin yrittänyt mieheni kanssa keskustella aiheesta. Tuo kolumni ei auttanut minua ymmärtämään sitä yhtään sillä esimerkit olivat niin kaukaa omasta elämästä. Harvalla on tuollaista maalaiselämää ja sielläkään kertaluontoisesti tapahtuvia askareita on turhaa sanoa metatyöksi. Puoliso ei oikein halua asiasta puhua.



Mietin että miten meidän perheessä metatyö jakaantuu. Minä korjailen aika paljon kodissa olevia puutteita, minä olen se joka kiinnittää naulakot seinään, päivittää kodinkoneen kun se on tiensä päässä, hoidan vakuutukset, sähkösopimukset, yhteiset laskut kuten autovero ja vastaavat. Mietin lasten harrastukset, lasten vaatteet, lasten terveysasiat ja vitamiinit ym. Pyykkihuolto on täysin minun vastuulla. Lasten vaatehuolto on  muuten iso urakka, pestä viikata, viedä paikoilleen, laittaa pienet pois lumpuihin, hyväntekeväysyyteen ja myytäväksi ja hommata sopivan kokoista tilalle joka ihmeen säähän ja tilanteeseen sopivasti. Minun tehtäväni on raivata kotiin tilaa, kun lapset kasvavat ja uusia leluja sekä pelejä tulee ja vanhoilla ei enää leikitä (niistä on kasvettu yli luonnollisesti)



Sit metatyöt mitä tiedän ja hahmotan mieheni tekeväksi; renkaan vaihto yhteen autoon, auton katsastus, ruuanlaitto ja siihen liittyvät ostosten suunnittelu ym. Ostokset ei ole täysin hänen metatyötään, sillä minun vastuulle on jäänyt tietää milloin pitää ostaa saippuaa, pyykinpesuainetta, vitamiineja, vaippoja tai vessapaperia hän ei ennakoi niitä yhtään. Hän kuskaa lapsia enemmän päiväkotiin ja kouluun mutta minä huolehdin että esim pk-reppu on pakattu ja esimerkiksi tarvittava halloweenasu on mukana. Puoliso suunnittelee enemmän lomia ja että mitä lomalla tehdään.

Vaikka kuinka pinnistelen, en keksi enempää metatyötä mitä hän tekisi yhteisen kodin tai lasten eteen. Mulla on sellainen tunne, että minun vastuulla on enemmän. Olen myös kuormittunut kaikesta siitä pienestä muistettavasta. Ajattelen kumminkin, että tämä nyt on elämänvaihe ja meille molemmille kuormittavaa. Eikä asia minua muuten vaivaa, mutta joskus puolisoni valittaa työpanokseni vähyydestä. Ja kuten sanoin, kun yritän asiasta keskustella ja tuoda pöydälle sen mitä kumpainenkin tekee, ei hän kumminkaan ole halukas asiasta keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kolumni oli varmaan oikeasti pakina? Mua ihan aidosti kiinnostaisi miesten tekemä metatyö ja olenkin yrittänyt mieheni kanssa keskustella aiheesta. Tuo kolumni ei auttanut minua ymmärtämään sitä yhtään sillä esimerkit olivat niin kaukaa omasta elämästä. Harvalla on tuollaista maalaiselämää ja sielläkään kertaluontoisesti tapahtuvia askareita on turhaa sanoa metatyöksi. Puoliso ei oikein halua asiasta puhua.



Mietin että miten meidän perheessä metatyö jakaantuu. Minä korjailen aika paljon kodissa olevia puutteita, minä olen se joka kiinnittää naulakot seinään, päivittää kodinkoneen kun se on tiensä päässä, hoidan vakuutukset, sähkösopimukset, yhteiset laskut kuten autovero ja vastaavat. Mietin lasten harrastukset, lasten vaatteet, lasten terveysasiat ja vitamiinit ym. Pyykkihuolto on täysin minun vastuulla. Lasten vaatehuolto on  muuten iso urakka, pestä viikata, viedä paikoilleen, laittaa pienet pois lumpuihin, hyvän

Miehet ovat älykkäitä ne eivät ajattele tunteella. Miten sä voit keskustella ja ymmärtää kun sun vaimon selittää et oon niin kuormittunut kun pitää miettiä miten pikku Jaska pääsee hammaslääkäriin.

Haha repesin sun kommentille. xD



Miehet ovat tunteellisia, heidän tunteellisuus on puettu agressiivisuudeksi ja valittamiseksi. Se siitä älykkyydestä sitten.

Äh sulla meni nyt harmillisesti se ohi (trolli, ei pitäs edes vastata tähän) etten minä vaimo mee miehelle mitään selittämään. Yritän keskustella asiasta kun hän valittaa tilanteesta. Siis rautalangasta; ensin mies valittaa, sitten nainen yrittää keskustella,  vaimo ei mee  miehelle selittämään yhtään mitään ilman miehen keskustelunaloitusta aiheesta. 

Mitäs jos naiset vain suosiolla kokeilisitte luovuttaa kaikki kodin metatyöt miehelle, ettekä puuttuisi niihin mitenkään. Sittenhän näkisitte, kuinka hommat sujuu. Ei, älkää nyt väittäkö, että kaikki kaatuisi viikossa. Niin ei voi väittää, ellei asiaa ole kokeillut. 

En usko, että yksikään lapsi kuolisi nälkään, viluun tai ettei olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Parhaimassa tapauksessa voitte nähdä, että mies hoitaisi hommat teitä paremmin, selkeämmin ja ilman tunteenpurkauksia. 

Avainsana on, että ette puutu mihinkään. Kyllä se mies hommat klaaraa, kun kerran täytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos naiset vain suosiolla kokeilisitte luovuttaa kaikki kodin metatyöt miehelle, ettekä puuttuisi niihin mitenkään. Sittenhän näkisitte, kuinka hommat sujuu. Ei, älkää nyt väittäkö, että kaikki kaatuisi viikossa. Niin ei voi väittää, ellei asiaa ole kokeillut. 

En usko, että yksikään lapsi kuolisi nälkään, viluun tai ettei olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Parhaimassa tapauksessa voitte nähdä, että mies hoitaisi hommat teitä paremmin, selkeämmin ja ilman tunteenpurkauksia. 

Avainsana on, että ette puutu mihinkään. Kyllä se mies hommat klaaraa, kun kerran täytyy. 

Olen mm. yrittänyt jakaa ne selkeästi erilleen ja antaa miehelle kokonaan oman lohkon: Ottaa hoitaakseen sen, että lapset oppii hoitamaan pankkiasioita ja tietää omat tilinsä, saa maksukortit jne. Siihen meni kolme vuotta ja projekti oli edelleen alussa. Sen jälkeen minä varasin hänelle kummankin lapsen kanssa käyntiajan pankissa, laitoin sen ajan perheen whatsapp-ryhmään, muistutin ajasta ja pakkasin kummallekin lapselle passin mukaan. Käynnin jälkeen otin sen paperinivaskan ja mapitin kummallekin lapselle. Mies vain tyrkkäsi nivaskat työpöytäni kulmalle.

Samaten sovimme, että mies hoitaa perheen maksuliikenteen eli maksaa laskut. Minulta meni luottotiedot, koska hän unohti maksaa luottokorttilaskuni - joka oli muodostunut hänen ostoksistaan, itse en edes ko korttia käytä, hän vain minun korttini sivukorttia.

Muita fiksuja ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos naiset vain suosiolla kokeilisitte luovuttaa kaikki kodin metatyöt miehelle, ettekä puuttuisi niihin mitenkään. Sittenhän näkisitte, kuinka hommat sujuu. Ei, älkää nyt väittäkö, että kaikki kaatuisi viikossa. Niin ei voi väittää, ellei asiaa ole kokeillut. 

En usko, että yksikään lapsi kuolisi nälkään, viluun tai ettei olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Parhaimassa tapauksessa voitte nähdä, että mies hoitaisi hommat teitä paremmin, selkeämmin ja ilman tunteenpurkauksia. 

Avainsana on, että ette puutu mihinkään. Kyllä se mies hommat klaaraa, kun kerran täytyy. 

Olen mm. yrittänyt jakaa ne selkeästi erilleen ja antaa miehelle kokonaan oman lohkon: Ottaa hoitaakseen sen, että lapset oppii hoitamaan pankkiasioita ja tietää omat tilinsä, saa maksukortit jne. Siihen meni kolme vuotta ja projekti oli edelleen alussa. Sen jälk

Oi kun kuulostaa tutulta, multa meni kanssa miehen sekoilujen vuoksi luottotiedot. Nyt ne on vihdoin takaisin. 

Tietty onhan näissä ollut hyvät oppitunnit lapsille, mitä ei kannata tehdä. 

Tietty leipäjonossa seisominen oli kohtuullisen ikävää ja noloa, plus valmiiksi pehmeiden/mätien kasviksien kantaminen kotiin rasittavaa.

Kokeiltu on. Esimerkiksi tuo hammaslääkäri asia, mistä tuossa ylempänä irvailtiin, oli puolison vastuulla. Jos jättää  lasten hammaslääkäri käynnit välistä eikä sitä huolehdi asiallisesti, niin siitä tulee lasu-asia. Ei sillä, voin kyllä jutustella lastensuojelun kanssa, harmittaa vain kuormittaa sitä järjestelmää tuollaisella "kokeilulla" jossa mies hoitaisi osuutensa enkä minä puuttuisi siihen. Toinen on lasten vaatetus. Päiväkodista sitten valittavat kun ei ole sopivia ulkovaatteita lapsella, lapsi palelee, kastuu ja lapsi kärsii siitä. Tuollaisesta kokeilusta. Ja äitihän siinä loppujen lopuksi on se paha ihminen joka jättää lapsensa heitteille ja äiti saa valitukset vakan aikuisilta.

Ollaan kumminkin löydetty niitä asioita, missä mies kykenee huolehtimaan sen metatyön. Hän tekee silti metatyötä vähemmän. Hän tekee näkyviä kotitöitä (ilman metatyöosuutta) enemmän. Hän imuroi useammin, mutta minä hoidan siihenkin liittyvän metatyön, eli tilaan pölypussit ja vaihdan ne imuriin ja imurin suodattimet ym. Tää kaikki on mulle ihan OK, kunhan mies ei ala valittamaan että joutuu aina imuroimaan. Tai muustakaan. Tai jos valittaa, joutuu tuomaan ne asiat ja työt pöydälle, mitä hän tekee ja hän joutuu keskustelemaan niistä.

Mua paremmin ja selkeämmin hän hoitaa autoon liittyvät asiat. Muuten hän ei kyllä tunteenpurkauksilta välty. Eikä kyllä autonkaan kanssa aina.



 

Vierailija kirjoitti:

Miehen työ ja rooli on aina raskaampi ja vaarallisempi.

 

Naisilla mukavat, ihkut ja kivat hommat.

 

Eli eipä ole naisia paljoa näkynyt purkujätkänä, asbestipurkajana, viemärisukeltajana, paskakuskina, haudankaivajana, valimotyölöisenä, palomiehenä...

 

Ja sote ala tosiaan on noihin verrattuna helppoa, kevyttä ja turvallista. Tilastot sen kertoo.

Jaa kun 2 naista yrittää tunkea alusastiaa 150- kiloisen vastustelevan potilaan alle? Eipä noissa työpaikoissa juuri miehiä näy. Liian raskasta. Mieluummin tykätään päteä ensiavussa, missä tuollaista raskasta hoitotyötä ei tarvitse montaa kertaa päivässä tehdä. Eikä sitä yhtäkään kertaa, koska naiset vieläkin pyytävät kaveriksi vain toisiaan ja miehet jätetään rauhaan.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä keskustelu on järkyttävää luettavaa. Ja hämmentävää. Tässä kiertää kehää periaatteessa kolme näkokulmaa, jatkuen ja jatkuen aina vaan

Ensimmäinen sanoo, että meillä ukko ei tee yhtään töitä kodin eteen eikä etenkään metatöitä, senkun laiskottelee. Ja tämä todistaa sen, että kaikki miehet on samanlaisia.

Toinen sanoo, että kyllä meillä se on muija, joka ei tee mitään ja laiskottelee. Ja tämä todistaa sen, että kaikki naiset on samanlaisia.

Kolmas tulee ja kertoo, että meillä kyllä työt ja metatyöt jaetaan tasan. Ja siihen tuo ensimmäinen tai toinen vastaa että kuvittelet vaan, kyllä ei nuo sinun hommat ole mitään verrattuna siihen mitä ukkosi/muijasi tekee.

Sama tarina vaan jatkuu ja jatkuu. Onko ihmiset niin yksinkertaisia, että eivät ymmärrä sitä, että olipa oma kokemus omasta puolisosta/kumppanista/mistävaan mikä hyvänsä, ei sitä voi yleistää koko vastakkaiseen sukupuoleen? Mistä tämä katkeruus oikein kumpuaa?

Eikö vastakkaisen sukupuolen syyttäjiä ja dissaajia yhtään hävetä?

Vaikka tuohon vaimon työpäivään sisältyy nukkumista, ei silti kyse ole varsinaisesta tauosta - puhumattakaan kunnon palautumisesta -, koska koko ajan pitää olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin ja kuulostella, milloin lapsi herää.

- joo, kuulostaa ihan uskomattoman raskaalta olla päiväunilla lapsen kanssa...