"Sisarusten välinen väkivalta on perheväkivallan yleisin muoto"

Suurperheet ovat monesti kaikkea muuta kuin mukavia perheitä. Laumassa opitaan julmuuden monet keinot ja siihen päälle vielä ne vanhemmat, jotka hyväksyvät kiusaamisen ollessaan niin ylikuormittuneita lauman koon takia.

Tai kenties ihan huvikseen hyväksyvät kiusaamisen ja inhottavuuden, koska ovat itse samanlaisia. Ei omena kauas puusta putoa.

Höpö höpö, taas tätä woke-paskaa...

Tottahan tuo. Isoveli veteli turpaan aina kun sitä itteä oli vedetty lättyyn tai joku oli sille aukonu. Pa2 kiertoon. Kerran nakkasin sitä kengällä päähän rääkkäämisen jälkeen ni se itki äitiä apuun.  

Meillä on kolme lasta: poika ja tyttö kahden vuoden ikäerolla, ja sitten vielä kuopus neljän vuoden ikäerolla keskimmäiseen.

Varmasti lasten luonteet on tässä auttaneet paljon, mutta nostan myös omaa ja puolisoni häntää sanomalla, että meillä ei ole saanut lyödä ketään. Ei ole saanut töniä ketään, ei purra ketään, ei hakata millään lelulla. Ei ole saanut repiä. Ei ole saanut hajottaa tahallaan mitään, eikä varsinkaan muiden tavaroita. Kaikkea edellä mainittua olen nähnyt lasten toimesta tehtävän, omien vanhempien edessä, vanhempien siihen mitenkään puuttumatta. Ihan vanhempien yhteiskuntaluokasta riippumatta tätä on tapahtunut. 

Lyöminen on lyömistä silloinkin kun lyödään omaa sisarusta. Se on lasten välistä väkivaltaa eikä muutu kauniimmaksi, ja vähemmän epäreiluksi ja satuttavaksi sillä, että se kuitataan vain sisarusten välisenä nahisteluna. Miettikää miten epäreilulta tuntuu siitä lapsesta, jota oma sisarus lyö ja johon vanhemmat ei puutu.

Sama koskee henkistä väkivaltaa. Sisaruksiakaan ei haukuta eikä kiusata. 

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo. Isoveli veteli turpaan aina kun sitä itteä oli vedetty lättyyn tai joku oli sille aukonu. Pa2 kiertoon. Kerran nakkasin sitä kengällä päähän rääkkäämisen jälkeen ni se itki äitiä apuun.  

Ja sitten heräsit.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, taas tätä woke-paskaa...

Miten niin wokea, jos on sitä mieltä, että kotona pitäisi saada olla rauhassa? Minä ja veljeni tapeltiin lapsina paljon. Sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa oli ihan päivittäin. Mun vanhemmat eivät puuttuneet asiaan, koska heidän mielestään oli ihan normaalia, että sisarukset hakkaavat toisiaan. Äitini muisteli, että hänen isoveljensä (eli enoni) oli vielä täysi-ikäisenäkin kiusannut häntä ja mm. sylkenyt hänen kahviinsa tai piilottanut äitini tavaroita. Mun veli rikkoi mun leluja tahallaan ja aina jos pelattiin jotakin mun peliä ja veli hävisi, niin hän paiskoi pelin osasen ympäriinsä. Veli luki mun päiväkirjaa ja pilkkasi sitten mitä olin sinne kirjoittanut. Me ei ikinä leikitty yhdessä. 

Mä en ole tekemisissä veljeni kanssa. En vaan voi unohtaa miten ilkeä hän oli minulle koko lapsuuden ajan. Enkä pahemmin ole tekemisissä vanhempienikaan kanssa, koska antoivat veljeni olla mulla ilkeä koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. 

Minulla on kaksi lasta ja he eivät ole toisiaan kiusanneet, eivätkä edes nahistelleet. Olen opettanut, että asiat ratkaistaan puhumalla ja sopimalla. Olisi aivan käsittämätöntä, että mun 17-vuotias edes miettisi, että sisaruksensa aamukahviin voisi kiusallaan sylkäistä tai että toisen tavaroita voisi mennä ilman lupaa penkomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suurperheet ovat monesti kaikkea muuta kuin mukavia perheitä. Laumassa opitaan julmuuden monet keinot ja siihen päälle vielä ne vanhemmat, jotka hyväksyvät kiusaamisen ollessaan niin ylikuormittuneita lauman koon takia.

Tai kenties ihan huvikseen hyväksyvät kiusaamisen ja inhottavuuden, koska ovat itse samanlaisia. Ei omena kauas puusta putoa.

Ei tarvitse olla suurperhe, riittää kun on sisarus.

Joo, mulla myös isoveli mätki mennen tullen ja vanhemmat vaan sanoi väsyneesti : "älkää tapelko" vaikka en minä niitä ikinä aloittanut kun en fyysisesti edes mitenkään pärjännyt veljelle. Veli oli koulussa aika hännillä nokkimisjärjestyksessä ja selkeästi purki sitä minuun. 

Kolme lasta ei nyt vielä suurperhe ole. Mutta jos on enemmän, huomattavasti enemmän, niin sehän on vähän kuin päiväkotiryhmä. Ja tiedetäänhän se, että jo päiväkoti-ikäinen voi olla kiusaamisen taituri ja mestari, jos kasvualusta on ollut suotuisa sellaiselle kehitykselle. Siihen päälle sopiva luonne, niin lopputulos on en nyt sano mikä.

Mutta kaikista ei kiusaajia tule missään ympäristöissä. Osalla todellakin on hyvä ja kiltti luonne, mutta se on katoavaa luonnonvaraa nykymaailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla myös isoveli mätki mennen tullen ja vanhemmat vaan sanoi väsyneesti : "älkää tapelko" vaikka en minä niitä ikinä aloittanut kun en fyysisesti edes mitenkään pärjännyt veljelle. Veli oli koulussa aika hännillä nokkimisjärjestyksessä ja selkeästi purki sitä minuun. 

Ja joo, ei ole mitenkään hyvät välit nyt aikuisenakaan. Veli yrittää edelleen dominoida kaikessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo. Isoveli veteli turpaan aina kun sitä itteä oli vedetty lättyyn tai joku oli sille aukonu. Pa2 kiertoon. Kerran nakkasin sitä kengällä päähän rääkkäämisen jälkeen ni se itki äitiä apuun.  

Ja sitten heräsit.

Hakkaaja ilmoittautui.

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

Toivottavasti! Nykyään koulussa kysytään terveystarkastuksessa kokeeko kotona väkivaltaa ja siihen tietenkin sisältyy myös sisarusten väkivalta. 

Kai tällä henkistäkin väkivaltaa tarkoitettiin? Se on vähintään yhtä paha asia kuin fyysinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

Jos on vanhemmat eivät kykene tai osaa estää jatkuvaa tappelua (varsinkaan jos se äityy fyysiseksi väkivallaksi), niin kyllä siinä vaiheessa jonkun ulkopuolisen on puututtava asiaan. Mä epäilen, että huostaanotto ei ehkä oo se eka toimenpide tässä kuitenkaan, vaan ensin on muita tukitoimia. 

Onneksi juuri kellään ei enää ole sisaruksia. Menneisyyden ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun mukaan perheväkivalta on aina lasun paikka. Tarkoittaako se siis sitä, että myös sisarusten väliset tappelut ovat sitä, ja että jatkuessaan ne johtavat huostaanottoon?

 

Jos on vanhemmat eivät kykene tai osaa estää jatkuvaa tappelua (varsinkaan jos se äityy fyysiseksi väkivallaksi), niin kyllä siinä vaiheessa jonkun ulkopuolisen on puututtava asiaan. Mä epäilen, että huostaanotto ei ehkä oo se eka toimenpide tässä kuitenkaan, vaan ensin on muita tukitoimia. 

 

Nyrkkeily harrastus vaanlapsille, jos siitä pitävät. Pitää tehdä sitä mistä on kiinnostunut.

Meillä meni lapsilla lapsuus hyvin, olivat toisilleen kavereita. Murrosiän jälkeen jokin muuttui, lapsistamme pojat eivät enää nuorina aikuisina tule toimeen. Sitä on hirveä katsoa voimattomana sivusta, kun mikään keskustelu ei kaksikolle auta. Joka juhlapyhäkin, aina saa jännittää, miten menee. Kuitenkin haluavat tulla kotiin ja hienoa niin. Silti ilmapiiri on aina epävakaa ja raskas. Eipä olisi voinut lapsena tätä kuvitella.

Vanhempi sisko kiusasi nuorempaa törkeästi ja  näytteli asiasta keskusteltaessa vielä niin viatonta että. Tietenkään hän ei lopettanut kiusaamista.

Kiusaaminen loppui vasta, kun kumpikaan vanhempi ei rynnännytkään ihan heti lopettamaan riittaa ja nuorempi ehti hetkisen lyödä tai vetää isosiskoa hiuksista.

Viime kesänä vanhin tytär (26 v.) valitti minulle siitä, että sisko oli lyönyt häntä pienenä monta kertaa ja oli siis väkivaltainen! 

Totesin, että se oli hänelle aivan oikein, mitäs kiusasi ja valituksesta päättelen, pelkään että oppi ei ole mennyt ihan vieläkään perille.

Ja että viattoman uhrin esittäminen tässä tapauksessa ei erityisemmin nosta hänen arvostustaan.

Hänellä ei ollut enää valituksia tästä aiheesta.

Juu ja tuota pidetään ihan normaalina sisarusten välisenä toimintana. Jos poikalapsia, he pitävät tappelemista "ehdottomana rakkautena"