Onko teille sanottu että teillä on ollut helppo elämä?
Mitä olette ajatelleet?
Minulle yksi tuttu sanoi näin ja vähän ihmettelen, mitä hän sillä tarkoittaa. Tietääkseni kun hän ei edes tiedä elämästäni oikein mitään. Tunnetaan siis yhteisten kaverien kautta. Ennen kaikkea ihmettelen, miten joku viitsii sanoa toiselle noin.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. On sanottu, että ei sulla ole ollut helppo elämä. Pöyristyin. Mitä v*** mun elämä kuuluu kenellekkään? 🤘🏿
Mä tapailin kesällä miestä, jota kaverini oli kehottanut pitämään mua hyvin, kun mulla ei ole ollut helppo elämä. Jäi mietityttämään, että millähän tavalla kaveri tuon tarkoitti. Ei varmasti helppokaan ole elämäni ollut, mutta en kyllä tuolle kaverille ole mistään sellaisista asioista kertonut. Millainenhan reppana minä kaverin mielestä olen? En ole kehdannut kysyä.
Joo sisko marisee jatkuvasti kuinka paljon helpompaa mulle on kaikki. Perusteluna se että mulla on puoliso, hänellä ei. Sen vuoksi mulla on kuulemma rahaa, kun hän joutuu kituuttamaan. Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa että hän on valinnut "säästää" lyhentämällä asuntolainaansa tonnin kuussa, kun minä lyhennän omaani 300. Sitten onkin hyvä syy siipeillä muiden lompakolla kun ei itsellä ole koskaan varaa mihinkään. On oikeasti vaan niin saita ja sitä saidemmaksi muuttuu mitä isommaksi tulonsa kasvaa, nyt ollaan menossa jo pitkälle yli viidessä tonnissa kuussa..
Toisen elämää ei ole mielestäni oikeutta ääneen analysoida noin. Minulle ei ole sanottu mitään, mutta on ollut sellainen "värikäs" elämä tähän asti. Suuria rakkauksia, pari tragediaa, yksi omaishoitajuus ja omia terveysongelmia. Olen uskonut aina Jumalaan ja siitä on tullut luottamus elämän kantavuuteen ja siihen, ettei anneta enempää kuin jaksaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
On sellainen sanonta että jos kaikki levittäisi omat ongelmansa pihalle kasaan ja kaikki saisi valita kasoista, jokainen valitsisi sittenkin omansa.
Minä kyllä valitsisin mieluummin jonkun ihan tavallisen ongelman, kuten vaikka vanhempien eron tai kuoleman lapsuudessa kuin sen mitä itse lapsena koin.
Vierailija kirjoitti:
Toisen elämää ei ole mielestäni oikeutta ääneen analysoida noin. Minulle ei ole sanottu mitään, mutta on ollut sellainen "värikäs" elämä tähän asti. Suuria rakkauksia, pari tragediaa, yksi omaishoitajuus ja omia terveysongelmia. Olen uskonut aina Jumalaan ja siitä on tullut luottamus elämän kantavuuteen ja siihen, ettei anneta enempää kuin jaksaa kantaa.
Mites ne jotka ei ole jaksaneet kantaa kaikkia ongelmia?
En minä kyllä valitsisi.