**EX-HAAHUT VIIKKO 8**

Joo, mullahan tää vessassa ravaaminen on jo alkanut, johtuen siitä, että masu on jo kasvanut. Vessassa käyn 1-2 krt/yössä. En kyllä muista, että olisin aikaisemmissa raskauksissa näin aikaisin joutunut vessassa yöllä ravaamaan, mutta olen ehkä saattanutkin vaan en enää muista...Vaan onhan tuo masukin jo pyöristynyt, eikä aikaisemmissa raskauksissa vielä näillä viikoilla. Mulla on iltaisin jo mammahousut käytössä ja mieskin on tuon kummun jo huomannut :-) Ihme, etten ole vielä töissä paljastunut...



Mutta siis, epäilen, että se vatsakipu oli just sitä, että kohtu painoi virtsarakkoa, koska se helpotti HETI kun kävin pissalla.



Kovasti sulle jaksamisia vielä viimeisille viikoille! Voihan se tosiaan olla, ettei vauveli enää käänny masussa, mutta onneksi sulla on se sektioaika kuitenkin tiedossa! Ei se varmaan kuitenkaan niin kamalaa ole, vaikkei mulle sektiota ole tehtykään. Pääasia kuitenkin että vauva saadaan turvallisesti kohdusta tänne maailmaan :-) Ja hyvä, että ne supparit jo vähän helpottaa!



-Ultsi + Lahja 11+0-

MAMI: Sitä minäkin tosiaan tässä olen ajatellut, että kun mulla niin kovin on tuo perätilassa pysynyt suurimman osan ajasta, että melkein epätoivoiselta tuntuu edes pientä toivon kipinää pitää, että vielä kääntyis. Noh¿Liziellähän tosiaan oli kääntynyt vielä nyt viime vkonloppuna ja on vkon edellä mua, joten on se mahdollista, mutta kukin vauvahan touhuaa omaan tahtiinsa. Ja tosiaan muistaakseni Lizien vauveli on viihtynyt muissakin tiloissa kun perätilassa kuten meillä, joten senkin vuoksi on vielä innostunut sielä sitten kääntymään. Lääkäri kyllä sanoi, että vauvan pylly on mulla jo kovin alhaalle painunut ja sen vuoksi eäili, ettei sieltä enää ylös pääse omin avuin pinkeemään ja suuntaa vaihtamaan.

Voihaan kurjuus tuota sun flunssaasi. Parntuisipa vaan ennen synnärille lähtöä. Voin kuvitella, että flunssan kourissa punnertaminen ei varmaan mikään ihan kivoin homma olo¿jos on nenäkin tukossa ja vaikea hengittää muutenkin suppareiden tullen, niin voihan siinä hommansa olla. Toivotaan, että ehtii kuitenkin hieman olo parantua ennen ihan sitä kovinta koitosta. Meillä kans mies on kovasti flunssaillut ja täytyy koputtaa puuta, että itse nyt pysyisin terveenä. Täällä on vauva tainnut aika hyvin pöpöiltä mua suojata¿mullakin hieman tuossa kurkku oli karheana yksi aamu, mutta se meni sitten ohi.



ULTSI: Heh¿mullahan tää veskissä ravaaminen on ollut jotain ihan karseeta alusta alusta. Pehmytkudosreuman vuoksi mulla on muutenkin tiheentynyt virtsaamistarve ja olin sillon ihan paniikissa kun tulin raskaaksi, että kuinkahan mahdottomaksi noi yöllä veskissä ramppaamiset tulee kun normaalistikkin käyn sen 1-2 krt yössä pissalla. No alusta alkaenhan se sitten vilkastui heti niin, että se tahti oli sellaista 4-5 krt yössä. Tuossa puolessa välissä raskautta vähän helpotti, ja selvisin ehkä sellaisella 3krt yössä pissalla käymisellä, mutta nyt tässä lopussa, niin tää on ollut sitä että käyn suurin piirtein KERRAN TUNNISSA pissalla. Sekä päivällä, että yöllä. Että repikää siitä. No osasinhan sitä odottaa jo ennen raskautta, että näin tulee käymään, mutta kiusallista se on todellakin. Loppuaikana alkoi töissäkin olemaan jo noloa, kun kerran tunnissa kävin veskissä ja jengi kattoi tahiaan, että TAASKO toi on menossa vessaan, että mitä hemmettiä se sielä oikein touhuaa??? ;-) Mutta minkäs teet? Täällä kotona ollessa on ollut nyt helpompaa kun ei tarvi selitellä kellekkään miksi pitää ravata pissalla kaiken aikaa. Kyllähän tässä nuo unetkin ovat kärsineet enemmän ja vähemmän kun sikeeseen uneen ei juuri pääse koskaan pidempiaikaisesti, mutta toisaalta olen ottanut sen niin, että eipä rassaa nuo yöheräämisetkään sitten niin kauheesti kun vauvaa pitää nousta syöttämään tai vaippaa vaihtamaan tai sen kanssa valvoa kun tää kuppelointi öisin on mulle ihan normaali juttu. =)



ON: Täällä mä nökötän nyt ALASTI koneella hiusväri päässä. =D Sanoisinko, että lähinnä koominen näky tän hirmuisen massun kanssa. =) No ehdimpä täällä löpistä nyt kun on taas jäänyt vähemmälle muutoin.

Mieskin soitteli tuossa kun oli käynyt lääkärillä. Kävi eilenkin ja sai jotain antipioottipitoisia tippoja korviin kun ei ollut se sen korvatulehdus vieläkään parantunut. No se tuli eilen kotiin sitten niitten tippojen kanssa ja mä kattoin sen silmiä, että miksi sä näytät ihan drakulalta. Silmät oli ihan tulipunaiset ja se hankaili niitä. No tietty sille oli rävähtänyt sitten vielä iltapäivästä silmätulehdus johon sitten joutui tänään meneen lääkäriltä taas hakeen uutta reseptiä kun apteekista ei saa silmiin mitään rohtotippoja ilman lekurin reseptiä. No nyt se soitti, että sillä oli se sama lääkäri joka sillon tässä reilu vko sitten siihen korvatulehdukseen määräs sen antipioottikuurin (eilen kävi toisella lääkärillä joka antoi vaan nyt niitä tippoja sille)¿ja tää lääkäri katto sen korvat uudelleen ja sanoi, ettei ne saamasi tipat siihen korvaan tule auttamaan, että tää korvatulehdus on vielä niin paha, ettei mene noilla antipiooteilla terästetyillä tipoilla ohi. Ja kun luultavasti silmätulehdus on peruja siitä korvatulehduksesta¿.kun nenä, korvat ja silmät on yhteyksissä toisiinsa. No siinä mies sitten mainitsi, että niin¿oli hänellä kyllä järkyttävä 2vkoa kestänyt flunssa ja räkätauti tässä ennen kun toi korvatulehdus tuli¿heh¿no siitäpä viisastuneena lääkäri tutki vielä sen poskiontelot, joista toiselta puolelta löytyi vielä sitten sieltäkin nestettä. Eli summa summarum¿flunssa oli tehnyt sille poskiontelontulehduksen, joka teki korvatulehduksen ja joka sitten taas puolestaan aiheutti silmätulehduksen. Eli sai nyt sitten uuden vkon antipioottikuurin niihin poskiin, jonka pitäs auttaa sitten myös korviin ja niihin silmiinkin¿lisäksi vielä jotain silmätippoja. Mies on tosi harvoin kipee, mutta näköjään sitten kun on, niin tulee kaikki kerralla. Se nauroikin, että mä saan hyvää harjoitusta vauvan hoitoa varten kun sillä on nyt kaikki lastentaudit ja mä saan laitella sille silmä-ja korvatippja. =) No toivottavasti nyt parantuu kunnolla. Mä sitä ihmettelinkin, että kun mies on ollut ihan ilmat pihalla monta vkoa, mutta ihmekkös tuo jos sielä alla on tuo poskiontelontulehduskin jyllännyt. Sehän monesti väsyttää kauheesti.



Tää nyt oli vaan tällästä löpinää. Väriaineen vaikutusaikakin on mennyt umpeen. Meen peseen tän kuontaloni ja köllötteleen lämpimään saunaan. Hassua käydä keskellä vkoa ja päivällä saunassa. =) Mutta nyt on lupa nauttia vielä näistä vapaapäivistä. =)



titi ja kirmeli rv 36+6

Sanille kiitokset tosta " vastausteknisestä" vinkistä. Tää toimii hyvin. Ennen olen aina avannut kaksi selainta Vauva-sivuille ja kommentoinut sitten toisella ja kurkkinut toisestä muiden juttuja. Näin on kätevämpi.



Mami: Mitäs jos sulla onkin synnytys lähempänä kuin uskotkaan, kipeitä suppareita ja löysällä maha... Kuulostaa lupaavalta. :)



(.): Juu, se on kiva, että on mahdollisuus kurkkia masuun ultralla. Kerran viikossa pikasesti saa riittää, vaikka mieluustihan pikkuista katselisi vaikka kuinka kauan ja kuinka usein.

Eilen tuli niin hyvä mieli, kun mies sanoi saunassa, että onpa sun masu ihana vauvapömppö ja virnisti, että tissitkin tollasta Pamela Anderson-luokkaa. Se sanoi sen niin nätisti ja katsoi mua ihaillen. Tekee hyvää murjoutuneelle itsetunnolle. (Itse tunnen itseni lähinnä vaan ylisyöneeksi mursuksi...) Töissä sanoi yksi tyyppi mulle, että nätti " kaljamaha" . Mua hihitytti kauheesti...



No juu, mutta aurinkoiset päivänjatkot!



Tuutis ja Sintti rv 9+4

oli kaikki ok. Verenpaine 114/78. Kohdunpohjan korkeus oli viikossa laskenut 1,5cm ja oli nyt 33cm. Vauveli ainakin siis laskeutunut :))) Terkka sanoi pään tuntuvan tosi alhaalla, eikä se liikkunut yhtään. Syke 140. Paino oli tippunut viikossa 400g :)))



Supistelua ei enää ole, mutta jos supistaa, niin se tuntuu ihan erilaiselta kuin tähän asti; kipeää jo käy. Tarttis varmaan tehdä jotain " repäisevää" , että alkais supistella.. Saunaan taas illalla ja jos vaikka sitä ennen kävis muksujen kans ulkona.



mami, 38+5 (kuopus muuten syntyi just 38+5..)

en kyllä muista kävinkö jo onnittelemassa ja milloin oon mitä kirjoittanut. Jotenkin niin voipunut ja alamaissa olo, ettei jaksa naputella.



Ei siis mitään kummaa oo tapahtunut, mutta jotenkinkin vaan on alavireinen olo. Itkettää ja murehduttaa kaikki. Olin jo ihan ok tuon sektioasian kanssa mutta nyt on taas alkanut hatuttamaan, kun " en taaskaan" pääse alatiesynnytystä kokeilemaan. Juu vauvan parasta tässä ajatellaan, mutta kun ei tiedä tuleeko meille vielä lisää lapsia ja onko se siten kahden sektion jälkeen jo kolmas automaattisesti sektio, JOS niitä lapsia tulee. Ja tää olo ja kykenemättömyys tehdä mitään tai olla jaksava, kykenevä äiti esikolle alkaa käydä oikeasti voimille..



Lupasin eilen miehukselle, että voi la lähteä poikien iltaa viettämään. Illalla sitten tuli muutamia ihan kunnon suppareita ja yöllä kans pari napakkaa ja aloin miettimään kaikenlaista et jos just la alkaakin synnytys vauhdilla kun mies on kännissä ja tavoittamattomissa ja mä esikon kans kahdestaan..(kun mun pitää soittaa ambulanssi kun on jalkatarjonnassa ja jos vedet menis)No aamulla kyynelhanat aukesikin kun yritin jutella, et jos sittenkin lykkäis varpajaisiin sitä seuraavaa kännikertaa ja miehen eka kommentti oli, et miksi sitten eilen lupasit ja nyt et. Yritin siinä selittää, et eilen ajattelin järjellä mut nyt mulla on vaan niin jännittynytt ja pelokas olo, että haluan toisen olevan nää pari viikkoa ajo- ja toimintakunnossa kun mä en jaksa vaan olla vahva ja kykenevä. Onneksi sitten ymmärsi mun kannan ja lupasi malttaa siihen, kun vauva on maailmassa. Ihana mies, ja mulla on nyt kauheet syyllisyydentunteet, että miksi menen toista kieltämään menemästä. Ihan tyhmää, kaikesta vaan tulee kurja olo ja itkettää.



Noh ehkä huomenna olo taas kohenee, on se äippäpoli ja ehkä tietää sitten jo meidän " eräpäivän" tai ehkäpä yrittävät vielä kääntää..?? En tiedä.



Anteeksi nyt vielä omanapaisuus ja alavireisyys, yritän taas piristyä tästä..



eka-vekara ja POKS POKS rv 37

Ällös välitä...täällähän on siis toinen joka tuota sektioasiaa on puinut enemmän ja vähemmän ja nyt jo vähän valoisammin mielin sen suhteen, vaikka tosiaan edelleen harmistuttaa tietyllä tavalla kovasti, kun tässä nyt se eräpäivä on annettu ja sektioon huudellaan. Jotenkin vielä olen itseäni soimannut silläkin, että kuitenkin mulla Kirmeli olis kuitenkin täydellisessä perätilassa pylly edellä tulossa ja sehän on nyt vaan mun omasta " kynnyksestä" kiinni, etten uskalla sitä lähteä sillä tavalla synnyttämään alateitse. Kuitenkin tavallaan kelaan, että no mitä jos vauva on pienikokoinen ja jospa kuitenkin sen pystyisin alateitse synnyttämään ja sitten kuitenkin taas palaan siihen, että no vauvan etua tässä ajattelen ja kuitenkin sielä menee jokin pieleen ja sitten en anna itselleni anteeksi jos vauvalle jotain sattuu. Me ollaan todella kyllä kuljettu käsi kädessä näitten juttujen kanssa oikeestaan ihan koko raskausaika...ja näköjään vielä tää perätila ja sektiohommakin menee nyt sitten näin. Toisaalta hassua ja toisaalta harmittaa, mutta harmistellaan sitten yhdessä, eiks joo? Ymmärrän kyllä sun pointin siinäkin, että kun tää on jo toinen synnytys ja kun edellinenkin oli sektio, niin olisit halunnut tän toisenkinlaisen kokemuksen. Itellä oli taas sellaiset vaikeudet raskaaks tulossa jne. että mä mietin tässä jo heti niin, että kun tämä suurin piirtein voi jäädä meidän ainoaksi lapseksi, niin edes sitä toista mahkua alatiesynnytykseen ei tulis senkään takia. Onko sullakin vauveli niin alhaalla, että tuskin enää itekseen pääsee kääntymään? Täällä ainakin lääkäri mulle sanoi niin, mutta en haluaisi millään uskoa että pitää paikkansa. =) No kyllähän mä sen tunnen, että vauva on jo painunut tosi alas, mutta jotain suurta ihmettä kai sitten vielä odotan...ihan vaan salaa... =) Mutta enempi kai on uskominen, että perätilassa mennään polille eräpäivänä.



Sitten tuohon sun miehusasiaan. Älä nyt hyvä ihminen ota paineita tai tunne syyllisyyttä sen vuoksi, että haluat miehesi olevan ajokuntoinen tän muutaman vkon ajan, että saatte vauvan maailmaan. Olishan se nyt kurjaa jos mies ei pääsis laitokselle humalatilansa vuoksi tai ei pystyisi sua kyyditsemään sen vuoksi, että olis ihan jurrissa. Noi miehet nyt on vähän tollasia välillä. Hyvä kuitenkin, että miehesikin ymmärsi tilanteen ja niin pitääkin. Mä uskon, että se riittää hänelle ihan hyvin että sitten pääsee varpajaisia juhlistamaan vauvan syntymän jälkeen. Ei siihen oikeesti ole enää pitkä aika. Hitsit...mä en muista millään, että missä sairaalassa sulla on tuo synnytys tai sektio? Muistanko ihan väärin jos muistan että TAYS:ssa? Ajattelin vaan, että ollaankohan sit samaan aikaan osastolla sektion vuoksi, kun meillä jos sulla olis virallinen LA 15.3. ja vkoa ennen antavat sen " eräpäivän" , niin sehän sattuu sitten samalle päivälle mun kanssa, eli to 8.3. Mullahan on se sektiopäivä 1vko ja 1pvä aiemmin LA:ta. Virallinen LA 16.3. No mutta ehkä mä muistan ihan väärin tuon sun asuinpaikkakunnan. Olis vaan kiva jos satutta törmäämään... =)



Nyt meen alas kattoon Salkkareita, mikäli mies malttaa olla hetken seuraamatta hiihtoa. Tai noh...voin kai mä ne täällä ylhäälläkin kattella.



Eka, piristyhän sielä. Meillä menee varmasti kaikki ihan hyvin... tuli se vauva sitten sektiolla tai tavallisesti. =) Ai niin ja onnittelut täysistä viikoista taas. Huomenna tullaan perässä. =)



titi ja kirmeli rv 36+6

Räkänen iltapäivää¿.



Flunssa vaan jatkuu ja jatkuu , voi blääh!

Tänään kitisin neuvolassa yskästä, et mahakipu on jo ärsyttävällä asteella, et eikö tälle yskälle oikeesti voi tehdä jotain?

No yllättäen annettiin pari yskänlääke reseptiä vaihtoehdoiksi ja nyt tuolla tiskipöydällä odottaa pullo korkkausta¿.Toivottavasti siitä on kans apua yöllä! Koska alkaa rassata tää nukkuminen yskänpastilli suussa¿ Ja mitähän hampaat mahtaa tykätä¿. Varsinkin kun sit tarttee herätä yöllä se kolme kertaa milloin minkäkin syyn takia, joko yskimään, niistämään tai pissalle.

Vie voimia aika tehokkaasti koko nukkumis rumba.



Tuli tuosta neuvola käynnistä mieleen, et kuinka monella on paino laskenut tasaisen varmasti kun lehmän häntä alkuraskaudessa? Ja missä vaiheessa se sit kääntyi nousu suhdanteeseen? ja oliko oma paino ennen raskautta laiha, sopiva, himppasen liikaa vai älyttömästi liikaa?



Nimittäin mullahan taas paino oli päräyttäny entisen -6kilon päälle vielä -200grammaa lisää. Oma paino enne raskautta oli mun mielestä sopiva¿ Okei himppasen liikaa oikeesti. Mut eikös se oma mielipide oo tärkeämpi tai jotain¿.!

Kysyinkin jo, et missäs vaiheessa sitä aletaan huolestumaan tästä painon tippumisesta, niin vastaus oli, et niin kauan kun vauva kasvaa normaalisti siihen ei kiinnitetä huomioo¿ Öö okei¿ Mut jos mä käyn neuvolassa n.4-5viikon välein ja mut vaan punnitaan joka kerta, niin mistähän kristallipallosta he tietävät vauvan kasvavan tarpeeks¿.? Ehkä seuraava neuvoo antava etappi on sit rakenneultra,( mikäli sinne asti päästään.)



Tuutupii: Kiitti jaksuista, eiköhän se tästä¿ Päivä kerrallaan! Ja kiva et alkaa pahaolo väistyä takavasemmalle, niin pääsee nauttimaankiin raskaudesta ilman vessan pönttöö.



Limetti: Joo huono tuuri on mun toinen nimeni¿ Et kaitpa tästäkin sitten jotain kasvattavaa löytyy, jos tulokset ovat hyviä. Toivottavasti pikkuinen voi jo hyvin ja on päässyt pois sairaalasta?



Ennis: Ööö, muistinkohan jo onnitella beibi palleroisesta? No ei haittaa tulkoon sit vaikka tuplana, mut onnea, onnea pikkuisen nyytin johdosta!!!

Ja joo, ilmeisesti se musasolu punktio on kokemuksena aika samankaltainen, ja yhtä kivulias¿ *Auts*



Dreamone: *Porukka vähenee koko ajan* vai pitäiskö sanoo, et kun tää porukka vaan tuplaantuu koko ajan¿ heh.. Okei mulla on taas omaa kivaa¿Hui maksakokeisiin? Mites ne oikein tehdään¿ verestäkö?



Eka-Vekara: Noup, ei annettu mitään uusia lukuja näille mahdollisille uusille viikoille. ja DÄM, kun en älynnyt asiaa ite kysyä! Ois helpottanu entisestäänkin ehkä tätä odotusta¿

Ja kuka nyt ilman suklaata pystyy elämään¿ Ainakaan naisista! Munkin pitäis vältellä suklaata laktoosikko ongelmien takia, mut välillä on pakko saada sitä oikeeta ja ehtaa suklaata ja kärsiä seuraukset¿ =/



Joululahja: Siis mitä ihmettä!!!! Siis eikö mihinkään enää pysty luottamaan, jos lapsenvahditkin on arpapeliä¿ ja oikein rankimmalla kädellä!



Titillä se vauva vaan haluaa pyllöttää nurin niskoin, no mutta onneks ei tartte väkisin alkaa pungertaa siinä asennossa ulos sitä! ( Eiks senkin mahdollisuus ollu ennen leikkauspäätöstä?)



Lizie: Joo-o, se punktio sattus, lääkärikin epäili, et mahtoikohan se hipasta johonkin hermoon ohimennen neulalla, kun vääntelin naamaani niin tuskissani, vai oliko se se imu, mä veikkaan edelleen sitä imua syylliseksi.



Ultsi: jep, täällä yks kenen maha alkaa kipuileen, jos pissalle ei pääse heti sekunnin sadasosassa sen alettua. Ja se on kamalaa, jos ei jostain syystä pääse heti vessaan.



Neronja: Joo sitä huolivapaata raskaus aikaa odottaessa¿. Muistan sut jotenkuten täältä existä, mutta aika hämärästi. Kiitos silti tsempityksistä! ja voi¿. teiän neidillä on kaunis nimi. =)



Jaaha tulikohan nyt näin kerta rysäyksellä handlattua kaikki kerralla? Jos jonkun unohin noin ihan ohimennen, syyttäkää tätä flunssaa ja räkämäärää päässä mikä estää järkevän ajattelun!



Nyt sohvalle kyttäileen pääseekö ällö Ruslanas jatkoon¿. *Ei tykätä siitä yhtään!*

Muut taitavat olla jo unten mailla. Itelläkin silmä luppaa, mutta täällä netissä olen keikkunut ja mieskin on jo nukkumassa. Pitänee ite mennä ihan just perässä, kun nukun kohta tähän koneelle. Mut mut...mä olen taas kehitellyt uuden kauhskenaarion. Elikkäs kun tarttui korvaan kun kaverini mainitsi mulle siitä, että kun meillä vauva on istunut suurin piirtein koko raskauden ajan perätilassa, tai oikeastaan ei suurin piirtein vaan koko nyt tän loppuajan nimenomaan kun ei enää ole kovasti päässyt liikkumaan ja pyörimään...eli että tälläisillä perätilalapsilla olis useesti näitä lonkkaluksaatioita sitten vaivoinaan kun syntyvät. Niin poika olohan mulla on ollut ja kun netissä surffasin, niin sieläkin mainittiin, että lonkkaluksaatio olis 10:stä tapauksesta 8:lla aina tytöistä. Mutta juu enhän mä tiedä kumpi sieltä on nyt tulossa ja nyt aloin miettimään, että kai Kirmeli saa vielä palkaksi istumatyöstään sen lonkkaluksaation...tää olis niin tätä meidän tuuria. Onnihan on tietty se, että jos se hetimmiten huomataan ennenkö sairaalasta pois pääsee, niin se lasta voidaan sitten laittaa, mutta kyllä se kamalan hankalalta kapistukselta kuulostaa ja hankaloittaa entisestään vauvan hoitoa. No eihän noille mitään voi ja pitää vaan toivoa, että ei ole tuollaista vikaa nyt sitten tän perätilan vuoksi tulossa vauvalle, eikä mitään muutakaan vikaa. Alkaa jo pää pehmetä näistä mietteistä kun on jo niin lähellä tuo h-hetki, että alkaa puntit tutista.



Ja tähän aikaan yöstähän täällä kirjoittelee jo muutenkin ihan sekopäisiä. Parasta mennä maate, ennenkö kirjoitan ihan höyrypäisiä.



Huomiseen sitten. Eikun nythän on jo huominen, eli perjantai ja täälläkin poksuu sitten taas vkot. Hui kun niitä on jo paljon plakkarissa. =)



titi ja kirmeliina rv 37+0 POKS, POKS, POKS!!!

täällä minä myös!!!!!!!!

Kärähdin siinä sokerirasituksessa ja huomenna aamusta neuvolaan kuuntelemaan jatkoa, ainakin joudun siihen vuorokausiseurantaan, kun oli huomattavasti kuulemma koholla....nyt kun vielä tietäis, et mitä tää kaikki tarkottaa ja onko vauvalla silti kaikki hyvin, oon huolesta soikeena ja siksi ei unikaan tuu, kun vaan mietin ja mietin....Auttakee....yuun huomenna kertomaan enemmän, kun oon käyny siellä neuvolassa, hyvät yöt kaikille exille ja masuille!!!



-Emunainen ja lude (jolla toivottavasti silti kaikki hyvin) 27+5-

Eka-vekara: Jaksuja pahan mielen kanssa! Mun mielestä on ihan ok pyytää miestä olemaan selvin päin viimeiset viikot, koskaan kun ei tiedä, milloin lähtö tulee. Me oltiin sovittu, että mies ei juo mitään, kun mentiin kavereiden luoksi (rv 38+ jotain) iltaa istumaan. Ihan siis sen takia, jos lähtö tuleekin, niin kiva olla kännisen ukon kanssa synnytyssalissa ja kiva ajaa taksilla 50 km synnärille, jos ukko ei oo ajokuntoinen. No, meni sitten mies juomaan muutaman saunaoluen ja mä nostin ihan hirveen mekkalan seuraavana päivänä kotona (juu, oli varmaan hormoneilla oma osuutensa asiaan) ja itkin, kuinka se voi pettää mun luottamuksen niin ja eikö sen oman lapsen syntymä merkitse sille enemmän kuin muutama kalja. No eihän se synnytys sitten alkanut kuin vasta vajaan 3 vkon päästä, mutta pointti olikin siinä, että se olis voinu alkaa jo rv 38+... No joo, samaa virhettä mies tuskin uskaltaa toistamiseen tehdä. Ei luulisi loppuraskauden " raittius" mieheltä oo siinäkään mielessä liikaa pyydetty, että äiti sentään joutuu syömisiään ja juomisiaan vähintään sen 9 kk miettimään. Ei ole paljoa vaadittu pari viikkoa mieheltä... No niin, paatos pääsi taas valloilleen...



emunainen: pahoittelut sokereista " kärähtämisestä" ! :(



Oma napa: Tajusin, että mulla on tänään tasan 7 kk laskettuunaikaan. Tuntuu vielä pitkältä ajalta, mutta sitten kun järjesteli kalenteriin kevään ja kesän töitä ja kaikkea muuta, mitä pitäis tehdä, se äitiysloman alku tuli aina vastaan tosi nopsaan. Heh.



Tuutupii ja Sintti rv 9+5

EMUNAINEN: Voi kuinka harmillinen kärähdys noista sokruista. Toivottavasti neuvolasta saat hyvät ohjeistukset, eivätkä aloita saarnausta ja ennen kaikkea, toivottavasti ei tarvisi vauvan olosta murehtia. Ehkäpä sitten neuvolan jälkeen olet viisaampi. Tsemppiä!



TUUTUPII: Itellä meni kans noin, että kun parista alkukukaudesta pääsi ja alkoi tosiaan kalenteria loppuraskauden osalta järkkäämään, niin tajus, että kaiken touhuamisen jälkeen se äippälomahan olis edessä suht nopeesti. Ja täytyy kyllä sanoa, että tuosta synkkääkin synkemmäst syksystä ja jouluan pimeydestä huolimatta, vkot suhahti vaan silmissä.



EKA-VEKA: Toivottavasti mielesi on jo pirteempi. =)



ON: Omasta pirteyttäni en voi kyllä mennä kehumaan....Jotenkin ensimmäistä kertaa raskauden aikana on jotenkin IHAN TYHJÄ OLO!!! Apua, mistä tää oikein johtuu??? Tietääkö kukaan? Onko tää nyt sit se lopullinen notkahdus ennen sitä elämänmuutosta joka on tulossa. Kun kaikki alkaa olla valmista lapsen tulolle ja sitten kun näitä viimeisiä päiviä aletaan viedä, niin olo jotenkin lässähtää. Ei saa mitään aikaiseksi, väsyttää, tylsistyttää a suoraan sanottuna vähän ketuttaakin. Höh! Eihän nyt tällänen olo pitäs olla. = ( Joteenkin siis vaan kauheen lamaantunut fiilis. Ei kiva tunne. Vai mörköileekö tuo sektioasia mulla nyt vielä kuitenkin tuolla pääkopassa. Että vaikka kuvittelen, että olen asian käsitellyt niin, että sen sektion hyväksyn, niin kuitenkin se sitten vaivaa mua. Tai ehkä tai on vaan kaikkien ajatusten suma. On kai täällä tätä samanpaista ollut havaittavissa muillakin aina näin lopussa menijöillä. Ihan sekava fiilis.



Olen vielä epätoivoissani yrittänyt kahtena päivänä sitä EKA-VEKARAN antamaa vinkkiä siitä akupunktiojutusta. Eli että painetaan sieltä pikkuvarpaasta kovaa ja ollaan vähän alaviistossa, että josko se vauva lähtis vielä kääntymään, mutta tuloksetta nyt kokeiltu parina päivänä. Lisäksi pöllönä yrittänyt vielä sitä taskulamppukikkaakin. Eihän toi meidän ipana pyllyään ole letkauttanut mihkään suuntaan. =) Eli näin tämä tilanne on kait sitten oleva ihan loppuun asti. Pöh!



Kai mäkin täältä lähden narisemasta. Nyt on tää meininki tahtonut olla koko tän vkon päällä. = / Vielä olis tuola tuo siskolta saatu turvaistuin, jonka päälliset tarttis pestä. Kai se pitää hoitaa tänään ja oikeesti mietin, että vieläkö tässä on ruvetta Kirmelille niitä villaisia potkareita kutomaan ja jotain neuletakkia, kun näköjään ei näytä siltä, että pakkaset tästä muutamaan vkoon edes hellittävät. Ehkä vois...olispa sitten jotain muuta tekemistä kun marisemista.



titi ja kirmeliini TASAN rv 37+0 (Oho 38 vkoa lähdetään käynnistämään)

eli sektiotuomio tuli, meidän minttu-vadelma on edelleenkin poikkitarjonnassa, siis poikittain, ei edes pepputarjonnassa vaan jalkoja ekana tyrkkäämässä... Lopputulos on että pe 9.3 on sitten suunniteltu sektio, ei toivettakaan että " saisi" sitä alakauttasynnytystä kokeilla tai enää ikinä kokea. Meinaan 2 x sektio -> jatkossa aina suunniteltu sektio kuulemma. Pöh, oon nyt vähän alamaissa tuosta, etten pääse ikinä alakautta synnytystä kokemaan. Jotenkin iso harmitus siitä ja toisaalta kyllä ihan ok olo nyt, kun se sektiopäivä on määritelty, että jotenkin asiat on nyt sitten mun puolesta päätetty. Kun toivoa ei annettu enää, että mitenkään todennäköistä olisi yllättävä tarjonnan muuttuminen, niin tiukasti tää vauveli istua keekottaa tuossa mun lantiolla ja hautoo varpaitaan tuolla kohdunsuulla ja puskee päätään kylkeen : ( mikälie jääräpää sieltä syntymässä. noh en usko enää tuohon tarjonnan muuttumiseen enää, enkä kyllä usko että käynnistyy tää synnytyskään itsestään. Kohdunsuuta on edelleen 2 senttiä jäljellä ja vauveli ei tosissaan paina ollenkaan kohdunsuuta, joten ei taida paikatkaan valmistua itsestään käynnistymiseen..



Titille lisäksi pitää sanoa, että en TAYSiin ole tulossa, vaan Lohjan sairaalassa tuo sektio tehdään.. eikä päiväkään ole sama, mutta melkein : ) tais ne naistenpäivän sektioajat olla jo jaettu, mutta onneksi pääsin kuitenkin sillä viikolla vielä listoille. Torstaina sitten on sektiokeskustelut anestesialääkärin, kätilön yms kanssa jossa ne rutiinit katotaan tarkemmin. ja silloin myös saa sen sektiopäivän aikataulun selville, että moneltakos sitten siellä salissa ollaan.



jahas, en taaskaan muista muille kommentoida. Totean vaan, että ihanaa että tällä hetkellä kaikilla niin alkupään- kuin jo pidemmällä menijöillä raskaudet tuntuu etenevän hyvin ja mukavan vilkasta keskustelu on exissäkin.



jahas, nyt hetkeksi katselemaan tuon meidän esikon, vielä hetkisen ainukaisen, leikkejä ja sitten iltapuuhiin.



viikonloppuja, ellen jaksa täällä pyörähtää



eka-vekara ja minttuvadelma * 14 yötä sektioon *

Hyvä, et tallensin. Kone oli heittänyt mut ulos... Kyl olis harmittanu alkaa samaa juttua uudelleen kirjoittaa.



DreamOne: Onnea uusista vaunuista!! Kyllä sinne asukki vahvast on tulossa.. Inha kokemus sulta labrasta!



Ultsi75: Kiitos tsempeistä! Isot onnittelut " yllätys" sydänäänten kuulumisista! Varmasti huojentavaa kuulla pikku sydämen vahva syke!



titi75: Hyvä et piinaavat supistukset on vähän jättäneet sua rauhaan, hyvä et pystyt ottaa rauhallisemmin. Saapa nähdä, jos Kirmeli yllättäis kääntymällä, ei sitä tosiaan koskaan tiedä.



emunainen: Hienoa, et pikkuinen ahkerasti potkii, eikö olekin ihanaa tunnustella ja kuulostella noita liikkeitä? Itse en mitään muuta raskaudessa niin paljon odotakaan aina kuin vauvan liikkeitä. Toivottavasti sokerirasitus meni hyvin.



sani-74: Käytä ihmees niitä tukisukkia, jos vain auttavat. Aattele, kesäl ne vasta esteettisyyshaitta ja kuumuusmahdottomuus olisivatkin. Et käytä nyt ihmeessä vaan, ne auttaa ainakin väsyneisiin jalkoihin.



neronja: Kiva kuulla kuulumias ja että neiti on niin suloinen! Hyvää kevättä teille!!



maria80: Hyviä ristiäisiä teille!



limetti1: Kokoarvio tällä hetkellä oli 3kiloa, et aika pikkuinen sieltä olis tulossa kai ellei nyt monella viikolla mene yliaikaiseks. Mut se sopii, et on pieni, jos selviäis vähemmillä repeämillä nyt.

Mammajooga on loistava! Itse aloitin sekä eka raskaudes että nyt viikolla 35, parempihan se vois olla jo aiemmin aloittaa mut jotenkin mulla se toimii synnytysvalmennuksena. Kaipaan rauhottumista ja venyttelyä aina vikoilla viikoilla ja joogasta sen löydän. Ja rauhallista helppoa joogaa se on, et sopii ihan varmasti kaikille vaikkei joogasta tietäis mitään. En oo koskaan muuten joogannu paitsi raskaana ollessa. Et mukaan vaan!!

Onneks ootte päässy sairaalasta kotiin, eiköhän tosiaan kotiinpääsy virkistä potilastakin.



titi75: Siis, mähän olin jo panikoinut mahdollisen käännösyrityksen aiheuttamasta hätäsektiotilanteesta. Tunnun aina pelkäävän sitä pahinta, et jokin menee vikaan. Mut joo, hieno juttu, et oli raivokkaassa tilassa tuo vauveli!! Pysyis vaan nyt niin. Luulen kyllä, et olisin halunnut yrittää perätilasynnytystä jos se vaan lääkärin mielestä olis ollut mitenkään mahdollista.

Enpä usko, et sektion kanssa pääsee mitenkään helpommalla. Suahan on suppaillut kuitenkin ja ties jos se jatkuu sektioon asti. Ja sit tuo sektiohaava on varmaan pahuksen kipeä sekin. Et enpä tiedä mikä olis kivuliaampaa. Synnytys on sektiokin, se täytyy muistaa!! Yritä olla noteeraamatta liikaa tuollaisia tylsiä kommentteja, ihmisten on aina pakko vaan yrittää kommentoida jotain.

Siis luulen, et todennäköisempää kuitenkin et pt-vauva kääntyy rt:aan kuin toisin päin. Näin oon jotenkin ymmärtänyt. Eihän sitä tiedä, ellei vauva oo sit jo jotenkin laskeutunut sinne synnytyskanavaan päin. Sit sen on vaikea kääntyä. Luulen tosiaan, et tää pikkuinen kääntyi viikonloppuna, ainoa mahdollisuus oikestaan et silloin oli 35+6/36+0. Kun torstaina lääkäri ei sen päätä löytänyt ja sitten maanantaina ultrassa pää alhaalla. Viime viikonlopun aikana tosiaan helpotti myös ne pahimmat painamiset. Oli hyvin vaikea liikkua, jotenkin tuntui et ei se vauva ihan oikeassa asennossa ollut kun sillä tavalla painoi. Äitini tosiaan piristi mua sillä, et veljeni oli kääntynyt itsekseen vasta rv39, ajattele!! Et mahdollista on...

Luulen juu, et tää vauva ei ollu kuin sen ehkä pari viikkoa perätilassa. Ne oli tuskaiset viikot oman olon kannalta. Ei ne oo neuvolassa kuin muutaman kerran tsekanneet tarjonnan vasta, mut oma tuntemus ois et muutaman viikon ehkä oli pt:ssa.

Kyllä ne siellä neuvolassa tarkkaan seuraa sun vauvan tarjontaa nyt. Hyvä, jos voivat siellä vielä ultralla varmistaa.

Hei, tulipa mieleen, et mammajoogassa kyselin mitä voin tehdä auttaakseni vauvaa, jos se on perätilassa... Että konttausasennossa oleskelu ja sitten ylösalaisin oleminen olis parhaat keinot. Ylösalaisin on paras käydä varmaan omalla sängyllä selällään maaten, nostaa jalat seinää vasten ja laittaa mahtavan tyynypinon selän alle tueks et siinä pysyy. Sit oman voinnin ja fiilisten mukaan pysyy asennossa. Konttausasento helpompi toteuttaa, mut ylösalaisinasennos lähtee kaikki mahdolliset omat turvotuksetkin samalla liikkeelle. Että koeta rohkeesti!! Kuuntelet vaan ittees, jos tuntuu huonolta, lopetat harjoituksen.



ON: Yritän tulla kommentoimaan vielä lisää, nyt on pakko piipahtaa suihkus.. Oon ollu niin väsy pari viime päivää, et ei oo koneelle jaksanut. Ihan vaan peruspakolliset asiat on hoidettu. Tänään parin tunnin päikkärien jälkeen taas jaksaa paremmin. Mut koko ajan on jotenkin yliväsynyt. Vaik nukun yöni loistavasti, 8-9tuntia yhteensä. Tämä on siitä ihana vauva ettei pidä mua yöllä hereillä. Päivällä sitten liikuskelee sitäkin aktiivisemmin.

Masu on nyt melkein koko ajan aika kova, vauval ei paljon tilaa ja aika usein tuntuu supistavankin. Tänään sellaista menkkamaista jomotusta alaselässä taas, eli jotenkin vissiin supistaa, kun masu aina välillä jähmettyy kun tuntuu jomotusta. Ihan tässä kotona hissukseen ollessakin siis alkaa olla nyt tuota jomotusta, onneks menee vielä ohi. Mut jotenkin alkaa tuntumaan et ei tässä paria viikkoa kauempaa enää olla yhdessä paketissa.

Vauvalle pestiin tänään taas tarvikkeita, nyt on puhdasta kaikki. Patjat täytyy vielä esikolle ja vauvalle löytää ja pian!! Sairaalakassia ajattelin tässä hiljalleen alkaa pakata, kun ei sitä ikinä tiedä. Illalla aina suihkuun mennessä ajattelen, et vaik olis kuin väsynyt käyn suihkussa, jotta oon sit puhtoinen jos lähtö tulee just tänä yönä.



Jänniä aikoja nämä!!! Kaikille exille terkkuja ja tsemppiä!

Lizie ja Mönkijäinen 37+5

tänään ollaan kotiuduttu.



en valitettavasti nyt just jaksa kommentoida kenenkään juttuja, kun olen ihan pyörryksissä.. =)



Sisu on sitten ihana vauva! (näin äidin vaatimaton arvio omastaan =) )



sektio oli ihan positiivinen kokemus, ja muutoin olo on jo hyvä, paitsi makaminen on tosi keljua, ja oikealla kyljellä ei voi maata ollenkaan, kun ottaa niin kipeesti.

myös kääntyminen selälleen ja takasin vasemmalle kyljelle, ja petistä ylös nouseminen (vaikkakin vasemmalta kyljeltä) on kans kipeetä.

sain kyllä ohjeet vetää 3x1000mg panadolia ja 3x600 burannaa/päivä, jos on tarvis, ja, on tarvis.



imetys on lähtenyt alkuun paremmin kuin esikoisen kanssa.

sisu imee hanakasti vaikka maitoa ei vielä tulekkaan, ja saa palkkansa sitten pullosta (nan:ia).

nännit on jo kipeet =(, mutta rinnat muuttuneet raskaiksi, että jospa sieltä sitä maitoa alkaisi pian tulla..



esikoinen on ottanut pikkuveljen vähän ristiriitaisin tunnelmin vastaan. auttaa tosi oma-aloitteisesti vauvan hoidossa, esim pitää tuttipullosta kiinni (aikuisen lisäksi) vauvaa syöttäessä, kuljettaa likaiset vauvanvaatteett pyykkikoriin, ja käy tutkimassa, täälläkö se minun pikkuveli nukkuu.. ..täälläkö se minun pikkuveli syö tissistä maitoa..



toisaalta elmo on ihan hirveän mustasukkainen rievuista! (sideharsot)

hänellä kun on vieläkin yks tai kaks riepua unileluna, antonio-nallen lisäksi.

vauvalle kun kaapista hakee pulautus/takapuolen kuivaus/syöttö-riepua, niin elmo hakee itselleen joka kerta aina uuden, eikä antaisi yhtään vauvalle..



just kävin nukkuvan pojan sängystä hakemassa pois 8kpl periaatteessa puhtiata riepuja, (2 sentään jätin) jotka se on tänään sinne kuskannut.. =)

pyykkiinhän ne menee, kun hän on ensin toki laahannut niitä tuolla lattialla tms.

kyllä niitä pitäis riittää molemmille, olisko niitä jotain yli 20kpl..



sisulle maistuu tutti, kun piti jo lapasesta vierottaa.. =)

eli, jos ei ole dissi suussa, niin sitten lapanen/hiha/sormet, niin onneksi saatiin vauva huolimaan tutin.

siitä kun on aikanaan niin paljon helpompi vierottaa, kun peukun imemisestä!

ainakin elmon kanssa oli ihan helppoa..



olen aika väsyksissä, kun en viimeisenä yönä ennen kotiinlähtö osannut sairaalassa nukkua just silmäystäkään, se sitäkin edellinen yö oli vähän levotonta.

(ekana yönä ja päivälläkin kyllä nukuin kuin tukki!)



palaan ruutuun taas, kunhan elämä asettuu, ja yksinkertaisesti jaksan/ehdin.



morjesta!



-ennis- ja ex-sintti, sisu, nyt 4 päivää..

mami-74: Toivottavasti flunssas paranee ennen synntystä! Synnytin esikoisen flunssassa, inhottavinta oli yskiminen synnytyksen jälkeen, kun masu oli ihan hellänä ja yskiminen todella sattui ilkeästi. Mut kyllä siitäkin selvittiin. Voihan masun löysänä olo olla alkumerkkejä synnytyksen lähenemisestä hyvin pian. Toiv ei noroa kuitenkaan.



titi75: Parantumista miehelles! Eikös se oo vähän niin, et ensisynnyttäjille ei perätilasynnytyksiä jotenkin suositella? Jotenkin olis mieles näin mulla. Vai onko se omasta halusta kiinni? Älä nyt kauhistuta itteäs liikaa lonkkaluksaatioilla ja muilla.. Aargh, vaikka tiedän et ei oo helppoa olla miettimättä. Onnea uusista täysistä viikoista!



eka-vekara: Tsemppiä sulle alavireisyyteen, onkohan hormonit asialla? Ei sitä tartte täydellinen äiti olla, kunhan hyvä edes. Kyllä mieles on pian taas parempi. Onneks miehes ymmärs, älä tosiaan huoli siitä, et miheltäs pyysit olemaan menemättä. Se oli ihan oikein. Nyt on ukon tärkein tehtävä olla sun tukena ja apuna. Hienoa et ymmärsi sen!! Onnea täysistä viikoista!

Harmittavaa varmasti, ettei alatiesynnytyksen mahdollisuutta sitten kai enää ole, jos kahden sektion jälkeen seuraa automaattisesti sektio. Kai siihen jotenkin sopeutuu ajan kuluessa.



Helga76: Tsemppiä sullekin flunssan kukistamiseen! Mulla ei oo paino koskaan alkuraskaudes pudonnut, pysynyt samana tai lähtenyt pieneen nousuun.



emunainen: No voi ei.. Tuota kans itse aikanani pelkäsin. Vauvalla on varmasti kaikki hyvin, kunhan muistat itse huolehtia syömisistäs ja voinnistas.



Enni-Maija: Tervetuloa kotiin pienen pojan kanssa!! Ihana kuulla kuulumisia! Kaikkea hyvää teille sinne pienen vauvan kanssa touhuamiseen!

Ota ihmees noita kipulääkkeitä tarpeeks, mitä sitä tuskailemaan.. Ja koeta ehtiä lepäämään tarpeeks.

Kiva kuulla, et imetys lähtemässä käyntiin!

Ihana pieni hoitoapulainen sulla siellä kotona. Saa nähdä miten tuo meidänkin pieni vauvan ottaa vastaa...



Lizie, viel 5min samat viikot

Aktiivista kirjoittelua täällä taas ollut ja tosi mahtavaa oli kuulla Enniksen ja Sisun kuulumisia!



Ennis: Onnea teille kovasti pikkuisen syntymän johdosta vielä kerran ja ihanaa kuulla että teillä on alkanut sujumaan hyvin. Suuri muutoshan tämä on teidän esikoiselle ollut, varmasti hänen elämänsä suurimpia käännekohtia. Ja tottakai huomionhakuisuutta tulee johonkin pisteeseen asti ymmärtää, pienestä pjastahan hänessäkin on kyse. Uskon että pärjäätte oikein mainiosti sekä vauvan että esikoisen kanssa, rakkautta ja rajoja vain sopivassa suhteessa! :)



Limetti: Olen tosi tyytyväinen tuohon ratashankintaan. Eikä tuo pehmeä koppa nyt enää niin kovasti harmita. Tajusin juuri että kesästä talveen on kuitenkin puolisen vuotta aikaa, eikä sitä koppaosaa enää välttämättä talvella tarvitsekaan. Puolivuotiashan alkaa käsittääkseni jo nojailemaan ja voi käyttää pelkkää ratasosiota selkänojalla. Kiva kuulla että teillä on arki jo palautunut normaaliksi. Ja rasvaile vaan reippassti masua ettei iho ala ikävästi kiristellä enempää.



Ultsi: Kyllähän tässä koko ajan miettii kaikkia tuntemuksia ja oloja että onko normaalia. Neuvolalääkäri sanoi minusta kivasti, että kun ei aiemmin näin pitkällä raskaana ole ollut, niin sitä ihmettelee kaikkia tuntemuksia, jotka kuitenkin ovat ihan normaaleja. Niitä ei vaan ekalla kerralla voi tietää. Tämä rauhoitti ainakin minua enkä ole joka tuntemusta paniikissa tutkiskellut.



titi: Uskon myös vahvasti ettei piikkikammo sektiotilanteessa enää tunnu missään, sitä kestää yllättävän paljon kuitenkin. Ja hei, me ollaan naisia eli me tunnetusti mennään läpi vaikka harmaan kiven! Miehet ei näitä asioita kestäisi, sitä olen varma. Ei ainakaan mun mieheni, joka verikoetta otettaessa myös pyörtyy :D Hyvä että olet päässyt jo liikkumaan ja supparit ovat vähentyneet! Mua naurattaa tuo kun istuit alasta koneella hiusväri päässä :D Ei vauviksesta pysty olla erossa sitten millään!



mami: Ikävä että flunssa on päässyt iskemään! Tulehan kertomaan sitten kun h-hetki alkaa koittaa ja lähdette sairaalaa kohti! Niin me päästään täällä jännämään puolestasi :)



Tuutis: Ihanaa kun muut ovat jo kommentoineet vauvamasuasi! Se tuntuu niin hyvälle! Ja varsinkin kun oma mies sanoo sen ihaillen. Oma mies saa katsoa, mutta minua jotenkin inhottaa se kun vieraat miehet katsovat esim. kaupungilla. Kaikkihan eivät osaa katsoa että tuo nainen on raskaana ja luonnollisesti vilkuilevat. Se tuntuu tässä tilassa jotenkin epämiellyttävältä, tekisi mieli huutaa että " ei yök silmäpeliä, mä olen raskaana!" :D



eka: Alaviereisyys ja itkuisuus on varmasti ihan normaalia äläkä koe huonoa omaatuntoa siitä että pyysit miestäsi olemaan menemättä baariin. Nyt teillä on suuri asia tapahtumassa ja elämä jatkuu sitten synnytyksen jälkeen. Nyt keskittykää tähän juttuun ja tukekaa toisianne! Hyvä että saitte päätöksen siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin ei tarvitse tietämättömyydessä elää. Sektio on varmasti vauvan kannalta paras vaihtoehto tuossa tilanteessa. Vauvan ja äidin parastahan tässä varmasti haetaan ja muutkin ovat sektiosta hyvin selvinneet! Voimia sinulle, jos asia järkytykseltä vielä tuntuu. Hyvin sanottu, että kaikilla exillä tuntuu raskaudet etenevän oikein hyvin! Nyt ei ole surullisia uutisia kuultu pitkään aikaan, mikä on hyvä juttu!



Helga: Juu, porukka tuplaantuu koko ajan :) Mutta samaan aikaan myös vähenee tuonne toiselle puolelle täältä existä. Kurjaa toisaalta :( Onneksi mekään ei tänne ikuisiksi ajoiksi jäädä, vaan saadaan ne omat nyyttimme syliin ja voidaan jatkaa juttua tuolla vauvat-puolella :) Hyvä että sait apua yskään, inhottavaa! Mulla taas painoa on älyttömästi liikaa, heh ja nousujohteinen ollut koko raskauden ajan ;) Mä olen koko ajan ollut ihan hirveä Ruslanas-fani ja nyt harmittaa kun ei päässyt jatkoon! Onneksi kuulemma alkaa tekemään keikkaa siitä huolimatta ja uskon että joku levyyhtiöpamppu hänet listoilleen kiinnittää :)



emunainen: Kurjaa että kärähdit sokerirasituksessa! Tule kertomaan mitä jatkotoimenpiteitä nyt seuraa. Itseäni kiinnostaa kovasti, jos tässä minullekin samoin käy.



Lizie: Kiitos vaunuonnitteluista! Veimme ne miehen vanhemmille säilytettäväksi, meillä kun on niin vähän tilaa täällä sisällä. Ja mihinkään kellariin en niitä halua viedä hajujen yms. tavoitettavaksi. Onneksi anoppila on iso talo ja sinne mahtuu. Miehen vanhemmat kysyivät että harjoittelua vartenko me vaunut sinne heille veimme. Kyllä heitäkin jännittää eka lapsenlapsi, sen huomaa niin selvästi! Kuulostaa siltä ettei teilläkään kauaa h-hetkeen ole. Ihanaa! Tule sinäkin heti kertomaan kun lähdönhetki on käsillä!



omaa napaa: Minulla on ollut eilinen ja tämä päivä vähän ikävää alavatsakipua. Se tuntuu ylösnoustessa, asentoa esim. sohvalla vaihtaessa ja kenkiä jalkaan laitettaessa. Mutta jatkuvaa se ei ole ja liittyy juuri noihin tiettyihin asentoihin, joten en ole siitä niin huolissani ollut. Varsinkin kun eilen tunsin aamupäivällä oikein sarjan sellaista pientä " liikettä" . Sellaista kevyttä kutitusta. Joten ehkä masussa kaikki on kunnossa. Kunnon liikkeitä tässä kovasti odotellessa!



Ja taas nänniasiaa. Minulta on alkanut erittyä ihan pieniä määriä sellaista kirkasta tahmeaa nestettä nänneistä. Nännit eivät vuoda, mutta sitä tihkuu toisinaan muutamia tippoja. Onkohan tämä jotain valmistautumista tulevaan? Nännit eivät kuitenkaan ole kipeät eivätkä arat, joten mitään tulehdusta en epäile.



Mukavaa viikonloppua teille kaikille ja mahtavaa kun täällä on niin aktiivista ja ihanaa porukkaa!



D.O. ja nappula rv 18+3

Täällä mä vaan edelleen kärvistelen tän tukkoisuuden kanssa. Onneks tosiaan saa sentään öisin vedettyä unta palloon sen 10h, kiitos yskänlääkkeen.



Mun öiset vessassa juoksut on loppunu tilapäisesti, jos menen nukkumaan vaik 23.00, niin herään miehen tehdessä lähtöä töihin n. kuuden maissa niin silloin käyn pissalla ja ryömin takaisin sänkyyn.

ja herään noin kympin maissa ja sit taas vessaan.



Yhdessä vaiheessa taas tuntui, et sai mennä pissalle kerran tunnissa, noin niinkun päivisin. Mahtoikohan Maris olla jotenkin pötköllään silloin pissarakkoon päin....?

Kun välillä tuntui, et rakko ei tyhjene kokonaan, ja sit kun meni uudestaan n.15min päästä niin sit vasta tuli kaikki pois.

Omituista...( Kirjoitinkohan muuten jo aiemmin tästä?)



Laitoin tänään uuden aloituksen tuosta painontippumisesta, kun tuntuu, et mä oon joku poikkeeva otus, kun en vaan liho mitenkään päin... Ehkä se sit kostautuu myöhemmin...



Mut tjoo, täälläpä ei sen kummalisempaa taivaanrannan alla, maanantaista lähtien alan odottaa postimiestä saapuvaks hyvän kirjeen kera....



Hyviä viikonloppuja kaikille!



Ei ku joo, kertokaapas ummikolle missä kohtaa abaut niitten ekojen liikkeitten pitäis tuntua... Oon fiilistelly ja koittanu miettiä, et onks " nää" niitä, mut en tiiä...

Kerran yhden yskäsarjan päätteeks tuntui hassu laineilu, mitä ei sen jälkeen oo tullu/en oo huomannu.





Terkuin Helga ja Maris rv 15+5 tai 16+5 tai jotain..

Ennikselle iiiisot onnittelut!Samoin Hannelelle (kävin täällä jo aiemmin vaklailemassa,mutta sivut toimi hiiitaaaastiii enkä saanut kirjoitettua onnitteluja)



Titilläkin ihan jo viimeiset hetket menossa :-o Pianhan se on teilläkin jo Kirmeli sylissä :) Tsempit vielä loppurutistukseen ja Kirmelille käsky kääntyä pää alaspäin ;)



Sari+Konsta-pallero 6kk+2 päivää

siitä lopussa, ensin kommenttia teille ihanat kanssaihmiset,



Titi: Kiva, kun sait vielä värit päähän, tuollaiset asiat piristää kovasti mieltä. Ja ihanalta kuullostaa saunominen. Meillä ei ole saunaa, eikä edes saunavuoroa, näin pakkasten aikaan sitä kyllä välillä kaipaisi. Tuo tyhjä ja saamaton olo kuullostaa tosi tutulta, muistan selvästi esikoisen odotuksesta. No ei ole enää pitkälti sinulla.



Tuutis: hauskaa, että masu kasvaa. Itsellä rupesi pömpöttämään vasta 20+, mutta sen jälkeen oonkin päässyt plussakäyrälle.



Mami: jännät paikat siellä!



Eka: Älä itsellesi liioittele alatie synnytyksen merkitystä, ei sillä oikeasti ole mitään väliä, miten sen vauvan maailmaan saattaa. Jos suhteuttaa vaikka raskausajan 9:ää kuukautta siihen synnytyksen 1vrk:een, niin sillä ei oikeasti ole mitään väliä. Toki tuo toipumisaika on yleensä pitempi, mutta saattaa olla myös alatiesynnytyksessä jos tulee repeämiä. Älä stressaa tuollaisesta asiasta, vaan koita miettiä sitä ihanaa lopputulosta, ja toisten puheet yritä jättää omaan arvoonsa. Nuo on tuollaisia kliseitä, joita monet ihmiset viljelee ihan ajattelemattaan, " että hyvä kun pääset helpommalla" . Jos yhtään ajattelisivat, niin tajuaisivat, ettei se niin mene.

Ihan oikein toimit mielestäni tuon miehesi kanssa, suoraan näistä asioista on keskusteltava, ja kai se miehesikin asian ymmärsi, kun vähän mietti. Ei tosiaan ole mukavaa miettiä, että onkohan toinen ajokunnossa, jos lähtö tulee ja vielä tuo, että saako sitä edes kiinni.



Helga: toivottavasti voit jo paremmin, tai että lääkkeet edes auttaisi. Painosta, itsellä laski ekat kaksi kuukautta, vaikka en oksentanutkaan, sen jälkeen on kyllä noussut hyvin, kohta 10 kg. Eiköhän sinun kannata uskoa tuohon neuvolan arvioon, että ei ole huolta. Kai ne kohdun kokoa kokeilee siellä neuvolassa ja sydänäänetkin kertoo kai aika paljon.

Meillä on päästy kotiin sairaalasta ja lapsi voi hyvin, mitä nyt vähän ruokahalu vielä kateissa.

Ekat liikkeet tuntuu aika alhaalla, kun tuo kohtu on noilla viikoilla, vielä aika matalalla. Itsellä esikoista odottaessa tuntui sellaista" kuplintaa" , mutta nyt toisen kohdalla vasta ihan selviä tunnistettavia liikkeitä. Saattaahan ne noilla viikoilla hyvinkin olla liikkeitä, pikkuhiljaa sitten varmistuu:)



Emunainen: pahoittelut sokrutuloksista, itse en osaa enempää lohduttaa, kun en noista mitään tiedä.



Tuutupii: tuon kalenterin lukeminen on kyllä useasti herättänyt, että oikeestaan tää raskaus aika on aika lyhyt, ja nyt kun alkaa olla jo merkintöjä lasketunajan jälkeenkin, kaikenlaisia kesäjuhlia.



Lizzie: kiitos jooga vinkeistä, ihan kiinnostus lisääntyi entisestään, kunhan tässä pari päivää vointiani kuullostelen, niin taidampa selvittää, mistä tuollaista löytyisi.



Ennis: ihanasti kertoilit teidän pikkuisesta sisusta. Hyvä, että isompi tykkää auttaa vauvan hoidossa, vaikka useinhan nuo tuon ikäiset kyllä tykkää kaikista kotitöistä, niin kai tuo on vähän sama asia. Tuli vain mieleeni, että auttaisiko, tuossa riepuasiassa jos hankkisitte Elmolle omia vähän erinäköisiä, vaikka kuviollisia uniriepuja, niin tunnistaisi omansa?



On: täällä alkoi stressaavan viikon jälkeen yhtä kurja viikonloppu. Tuossa hehkutinkin miten on supistukset hävinneet ja olo hyvä, ja neuvolassakin perjantaina näitä kuulumisia kertoilin, vaan oli tyyntä myrskyn edellä. Pe-la-yönä heräsin yhden aikaan, kun mies tuli nukkumaan, enkä saanut enää unta, kun rupesi niin supistamaan ja vauva tietysti ihan hirveästi mylläämään, useamman tunnin siinä odottelin, että josko loppuisi ja soitin sitten neljän aikaan kättärille. Sieltä käskivät seuraamaan tilannetta ja ottamaan särkylääkettä, että jos tihenee tai rupeaa sattumaan niin menen sinne tarkistuttamaan tilanteen. Vähän tuo särkylääke auttoikin ja rupesivat supistukset harvenemaan, joskus kuuden jälkeen sitten nukahdin. Eilisen päivän vielä supisteli, mutta ei mitenkään säännöllisesti, pari kertaa tunnissa, vaikka ihan levossa olin. Vatsa vieläkin sekaisin, mutta onneksi viime yö meni ihan rauhallisesti. Vähän kyllä pelottaa, että ei kai tää vielä meinaa syntyä? Varsinaisesti kipeitä noi supistukset ei ole ollut, mutta tuntuu kyllä ja selässä vähän kipuileekin. Nyt on kyllä jo vähän levollisempi olo kun ei ole eilisen illan jälkeen mitään tuntunut.



-Limetti rv 30+4