Lue keskustelun säännöt.
Huokuuko ihmisten ystävällisyys tai pahuus jotenkin ulospäin niin että herkät ihmiset vaistoavat sen?
03.11.2024 |
Pakko oli tehdä aloitus kun asia on mielen päällä. Samalla opiskelukurssilla oli eräs henkilö joka oli aikanaan pahasti koulukiusattu, kuulin vasta jälkikäteen asiasta. Kurssilla oli varmaan kolmekymmentä ihmistä, mutta hän hakeutui aktiivisesti tiettyjen ihmisten seuraan (eri porukoista, jos niitä nyt voi porukoiksi sanoa), tiettyjen taas ei. Ne joiden kanssa hän viihtyi, ovat osoittautuneet omastakin mielestä aidosti mukaviksi ihmisiksi.
Voi kuulostaa aivan hullulta keittiöpsykologialta, mutta voiko tällainen ihminen nähdä jotenkin ihmisten läpi paremmin kuin muut+
Kommentit (225)
Kyllähän suhtautumisesta ja kommunikoinnista voi päätellä, onko ihminen paha. Paha ihminen nauttii toisen laittamisesta kiipeliin, kuittailee ja näyttää ivalliselta vaikka yrittää sitä peitellä. Jatkuva toisten härnääminen ja kiusoittelu voi olla myös merkki empatiakyvyn puutteesta, vaikka kiusaajalla voi mennä vuosia tajuta, että käytös loukkaa toisen rajoja ja on kiusallista myös muille läsnäoleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pökkelöitä enemmistö on ja siksi kaiken maailman lierot menestyvät ja maailmaakin pyörittävät. Osa tietenkin on virittynyt herkemmin, mutta aika laiha lohtu se on isossa kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän suhtautumisesta ja kommunikoinnista voi päätellä, onko ihminen paha. Paha ihminen nauttii toisen laittamisesta kiipeliin, kuittailee ja näyttää ivalliselta vaikka yrittää sitä peitellä. Jatkuva toisten härnääminen ja kiusoittelu voi olla myös merkki empatiakyvyn puutteesta, vaikka kiusaajalla voi mennä vuosia tajuta, että käytös loukkaa toisen rajoja ja on kiusallista myös muille läsnäoleville.
Olet oikeassa sinäkin, kannattaa sanoa. Liiallinen vaikeneminen käy psyykkeellesikin. Kun vastustaja näkee sinusta asioita, hänen suhtautumisensa saattaa muuttua. Aina tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla.
Itsellä on joskus vahva intuitio vieraasta ihmisestä. Menin esim kerran työhaastatteluun ja haastattelija mies tuntui ensin ihan mukavalta. Mutta puolessa välissä tuli vahva fiilis, että tämä kaveri tulee huijaamaan mua jos otan tämän työn. Koska olin ollut pitkään työttömänä ja tarvitsin epätoivoisesti työtä, en välittänyt fiiliksestä ja otin työn vastaan. No, kuinka ollakaan alle kuukauden työnteon jälkeen hän huijasi minua ja lähdin työstä pois. Että joo, intuitiota/fiilistä kannattaa kuunnella jos se on tosi vahva.
mä vaan vaistoan, että tuossa ihmisessä on jotain outoa. Toisinaan se tunne on ollut niin vahva, että voin pahoin sen ihmisen lähellä ja pakko ottaa etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella hyvä lukemaan pienenpieniä ilmeitä tai eleitä. Luulen että se johtuu väkivaltaisesta lapsuudesta. Näen ne pienetkin ilmeet, pienet eleet ja pelkästään asennon vaihtaminen kertoo paljon. Olen ollut aina oikeassa. Ihmiset eivät tajua, miten läpinäkyviä ovat.
Kyllä tunnistaa. Persujen äänestäjät ilkeyden lisäksi ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä vaan vaistoan, että tuossa ihmisessä on jotain outoa. Toisinaan se tunne on ollut niin vahva, että voin pahoin sen ihmisen lähellä ja pakko ottaa etäisyyttä.
Sama voi kohdistua suhun, miltä tuntuisi tälläinen?
Vierailija kirjoitti:
Olen todella hyvä lukemaan pienenpieniä ilmeitä tai eleitä. Luulen että se johtuu väkivaltaisesta lapsuudesta. Näen ne pienetkin ilmeet, pienet eleet ja pelkästään asennon vaihtaminen kertoo paljon. Olen ollut aina oikeassa. Ihmiset eivät tajua, miten läpinäkyviä ovat.
Totta mutta teetkö oikeanlaisia päätelmiä ja mitä te oikein teette tällä tutkimustiedollanne? Näettekö hyviä asioita yhtä lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaistoan itse pahat ihmiset kyllä ensi tapaamisella. Monesti äänestävät kokoomusta.
Valitettavasti monet saavat nautintoa siitä että he seuraavat ja tarkkailevat ihmisiä ja tekevät näistä mielissään tulkintoja. Ongelma on tässä ne näiden ihmisten omat tunnetilat ja mielleyhtymätkin jotka saattavat värittää todellisuutta, aina ei niin hyvään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eka- tai tokaluokkalainen lapsi, ja tutustuin äitini työkaverin kahteen poikaan, joista nuorempi oli ikäiseni. Oltiin käyty kerran tai useammin heillä kylässä, äidit jutteli ja me kai leikittiin. Kun työkaveri oli tulossa sen nuoremman poikansa kanssa meille, minä otin kirjoituspöydältäni ja ehkä laatikoistani kaikki tärkeät pikkutavarani pois, laitoin ne jonnekin muualle. En tiennyt miksi. Myöhemmin äitini ihmetteli sitä, mitä kummaa olin vaistonnut, kun tuon pojan äiti oli jossain kohtaa töissä avautunut luottamuksellisesti siitä, että poika oli patologinen varas, kärsi kleptomaniasta. Äitini ihmetteli sitä, miten ja miksi minä olin ennen pojan meille tuloa korjannut talteen kaikki minulle tärkeät jutut. En minä tiennyt, enkä tiedä vieläkään. Samoihin aikoihin osui se, että olin kadottanut pyöränavaimeni. Olin jo lapsena hyvin tarkka tavaroistani, enkä koskaan hukannut tai tiputtanut mitään. Käytin vara-avainta, ja oikea avain kivoine avaimenperineen löytyi sitten koulun löytötavaralaatikosta. Edelleen epäilen, että jotenkin se kleptomaani pikkupoika oli vienyt avaimeni ja jotenkin se oli päätynyt sitten onnellisesti koululle.
Jotta niin, ilmeisesti pystyy vaistoamaan. Jo pieni 7-8 vuoden ikäinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on joskus vahva intuitio vieraasta ihmisestä. Menin esim kerran työhaastatteluun ja haastattelija mies tuntui ensin ihan mukavalta. Mutta puolessa välissä tuli vahva fiilis, että tämä kaveri tulee huijaamaan mua jos otan tämän työn. Koska olin ollut pitkään työttömänä ja tarvitsin epätoivoisesti työtä, en välittänyt fiiliksestä ja otin työn vastaan. No, kuinka ollakaan alle kuukauden työnteon jälkeen hän huijasi minua ja lähdin työstä pois. Että joo, intuitiota/fiilistä kannattaa kuunnella jos se on tosi vahva.
On tosiaan hankala tilanne, kun intuitio huutaa punaisena ja kello kilkattaen, että pysy kaukana tuosta ihmisestä, mutta olosuhteiden pakosta ei intuitiota voi kuunnella tai ainakaan sen mukaan voi toimia. Ja sitten myöhemmin joutuu kärsimään. Ihan samaa kokemusta on itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä vaan vaistoan, että tuossa ihmisessä on jotain outoa. Toisinaan se tunne on ollut niin vahva, että voin pahoin sen ihmisen lähellä ja pakko ottaa etäisyyttä.
Sama voi kohdistua suhun, miltä tuntuisi tälläinen?
En ole tuo, jolle vastaat, mutta kommentoin. Ajattelen itse, että minä itse en varmasti ole "hyvä kaveri" monillekaan ihmisille: erilainen elämänkatsomus ja arvomaailma, persoonallisuuspiirteet ja/tai temperamentti, tai jotain muuta sellaista, joka selkeästi enemmän erottaa kuin yhdistää. Minun katsannossani se ei ole huono asia, pikemminkin päinvastoin, koska maailmassa tarvitaan hyvin monenlaisia ihmisiä. "Erilaisuus on rikkaus", mutta ei niin, että minun pitäisi pystyä olemaan hyväkin kaveri aivan minkätahansalaisten ihmisten kanssa - tai kenen tahansa pitäisi olla vuorostaan minun kaverini. Tottakai kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen, esim. töissä tai koulussa, eikä ketään saa kiusata eikä syrjiä, ja ylipäänsä peruskäytöstavat pitää aina muistaa, mutta kaikkien kanssa ei voi eikä tarvitse olla kaveri. Joskus olosuhteet ovat sellaiset, että hyvin erilaiset ja "toisilleen sopimattomat" ihmiset päätyvät kavereiksi (tai puolisoiksi jne.), mutta sitten kun olosuhteet muuttuvat, voikin huomata, ettei olekaan mitään yhteistä niissä aidosti tärkeissä asioissa. Se voi olla rankka tilanne, jos ja kun silloin päättyy esim. monivuotinen kaveruus, työtoveruus tai jopa ystävyys.
Itse toivon todella syvästi, että jos joku ihminen saa minusta fibat, että hän voi pahoin lähelläni eikä oikeasti haluaisi olla kanssani tekemisissä, hän kuuntelisi intuitiotaan ja pysyisi etäällä. Se helpottaa molempien olemista pitkällä tähtäimellä. Tärkeintä on, että jokainen löytäisi elämäänsä sellaiset ihmiset, joiden kanssa on mutkatonta olla, arvomaailmat ja temperamentit sopivat yhteen niin, että kummallekaan ei tule tunne, että toinen esim. jyrää ja toinen on tossun alla. Lisäksi ihminen ei ole koko elämänsä samanlainen; esim. rankan elämänvaiheen aikana ihminen voi joko muuttua pysyvästi tai tilapäisesti "aivan toisenlaiseksi". Moni varmaan tunnistaa tilanteen, että jossain murros- tai muutoskohdassa päätyy kaverustumaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan olevansa läheinen, ja moni vanha ystävä saattaa jäädä taka-alalle. Jos ihmisellä on jokin oikeasti rankka, traumatyyppinen tilanne päällä, tai siitä toipuminen, hän ei välttämättä tajua normaalinkaan itsensä vertaa sitä, millaisen ihmisen läheisyyttä hän tarvitsisi, ja silloin todellakin voi tulla tuollaisia "huteja". Silloin on hyvä, jos toisella - potentiaalisella kaverilla tmv. - on hoksottimet ja tuntosarvet kohdillaan ja hän ymmärtää pitää etäisyyttä, jos vaikka itse en siihen pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vaistoan itse pahat ihmiset kyllä ensi tapaamisella. Monesti äänestävät kokoomusta.
Kokoomuslaiset ja persut ovat molemmat isolta osaltaan koulukiusaajatyyppejä. Toiset niitä keskirivin menestyjiä, jotka pitävät itseään toisia parempina, ja toiset niitä takapenkin armovitos-häiriköitä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti monet saavat nautintoa siitä että he seuraavat ja tarkkailevat ihmisiä ja tekevät näistä mielissään tulkintoja. Ongelma on tässä ne näiden ihmisten omat tunnetilat ja mielleyhtymätkin jotka saattavat värittää todellisuutta, aina ei niin hyvään suuntaan.
Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä, onko oikeassa vai väärässä, jos ei ole aikomustakaan ryhtyä läheisempään kanssakäymiseen (tai esim. hyötyä) ko. ihmisistä ja kunhan ei puhu noista ihmisistä pahaa muille tai ko. ihmisille itselleen. Harvoin kenelläkään on oikeasti niin paljon valtaa työ- tai henkilökohtaisessa elämässään, että sillä, onko hänen arvionsa jostain ihmisestä "oikea" tai "väärä", olisi minkään valtakunnan merkitystä. Ja se tiedetään, että jos puhuu paljon pahaa muista ihmisistä, aika pian mustamaalaa ihmisen itsensä pysyvästi omissa piireissään. Sen sijaan "hyvän puhumista" eli toisten kehumista selän takana voitaisiin Suomessa harrastaa paljon, paljon enemmänkin kuin nykyään - olipa siihen aihetta tai ei. Oikeastaan selän takana hyvän puhumista ei tapahdu Suomessa ollenkaan.
Kaikista ei voi sanoa vaistoavansa, mutta muistan sunnuntaipäivän kun piti mennä kirkkoon, sitten aloin pelätä. Tuttava oli seissyt vihaisena ulko-ovella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti monet saavat nautintoa siitä että he seuraavat ja tarkkailevat ihmisiä ja tekevät näistä mielissään tulkintoja. Ongelma on tässä ne näiden ihmisten omat tunnetilat ja mielleyhtymätkin jotka saattavat värittää todellisuutta, aina ei niin hyvään suuntaan.
Mutta sillähän ei ole mitään merkitystä, onko oikeassa vai väärässä, jos ei ole aikomustakaan ryhtyä läheisempään kanssakäymiseen (tai esim. hyötyä) ko. ihmisistä ja kunhan ei puhu noista ihmisistä pahaa muille tai ko. ihmisille itselleen. Harvoin kenelläkään on oikeasti niin paljon valtaa työ- tai henkilökohtaisessa elämässään, että sillä, onko hänen arvionsa jostain ihmisestä "oikea" tai "väärä", olisi minkään valtakunnan merkitystä. Ja se tiedetään, että jos puhuu paljon pahaa muista ihmisistä, aika pian mustamaalaa ihmisen itsensä pysyvästi omissa piireissään. Sen sijaan "hyvän
Olet oikeassa mutta Suomessa kyetään tekemään pahaa työpaikoillakin aika paljon koska tekeminen on aika vapaata. Seuranta on puutteellista. Itse suosin rehellisyyttä ja minulle se on helppoa koska minulla ei ole itselläni ongelmia. Pystyn puhumaan hyvää, se onkin harvinaisempaa muuten nykyisin. Se ei ole mielistelyä kun se on aitoa ja totuudellista.
Se ei ole myöskään käytöshäiriö jos vaadit toimimaan kuten itse haluat.
Normaali tervepäinen ihminen arvostaa myös itseänsä joten ei halua suhtautua epäterveisiin vaatimuksiin. Hän kyllä suhtautuu ajan kanssa jos hänet pakotetaan asioihin mukaan.
Ihminen on luotu selviytymään.
Näe aina tilanteet ja ihmiset mahdollisimman rehellisessä valossa.
Näin kykenet ymmärtämään paremmin, nopeammin ja toimimaan tehokkaammin.
Sinä et ainakaan ole huolellinen, etkä täsmällinen. Tekstisi on niin hirveän näköistä luettavaa, että jo pelkästä silmäyksestä tulee paha olo. Taidat olla aika vetelä tyyppi.