Heräsin yöllä poikani itkuun. Kiusaaminen on niin syvältä.

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen kanssaan... En pojalle sanonut, mutta itsekseni mietin, että ehkä kavereita pelottaa kiusatuksi tuleminen, ehkä ovat epävarmoja itsestään ja nyt kun ovat päässeet väleihin "suosittujen" poikien kanssa niin siksi ovat "muuttuneet". Uskon, että he oikeasti pitävät mun pojasta, mutta eivät uskalla kiusaamisen pelossa sitä näyttää. Se on niin väärin... 

Ikävä kuulla, että sulla on samanlaisia kokemuksia. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen kanssaan... En pojalle sanonut, mutta itsekseni miet

Sano vaan nuo kaikki ääneen pojalle. Me kiusatut etsimme selityksiä asioille ja on helpottavaa kun niitä voi puhua läheisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen kanssaan... En pojalle sanonut, mutta itsekseni miet

Jos kiusaamista tapahtuu nii tietenkin pitää soittaa silti. Ja sinne koululle puhelua jokaikinen päivä. 

Oliko heillä riitaa ennen tätä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö te jututtamassa kiusaajien vanhempia jos koulu ei osaa auttaa?

Parempi käydä nakkaamassa vahingossa tiiliskivi maanantai aamuna klo 2:45 ikkunasta sisään niinkun muistutukseksi siitä, että täällä me ollaa ja piiloon ei pääse kukaan.

Jos haluaa tehostaa muistutusta, niin unohtaa lekan oven viereen.

Olet kova uhoamaan netissä.

Tämä ei nyt tähän hätään auta mutta huomasin omien lasten kanssa että harrastus/ harrastukset auttaa jos koulussa ei ole kavereita.

Helpottaa kun on toinen porukka joka ei tunne sinua koulun kautta ja saa uusia ystäviä. Isommissa paikoissa harrastusporukka ei välttämättä ole edes samasta koulusta. Voi aloittaa uudelta pohjalta ja elää useampaa elämää.

Siis tosiaan en väitä että auttaa kiusaamiseen mutta silloin jos koulusta ei niitä ystäviä vaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Millainen poikasi on luonteeltaan, onko sosiaalinen/toiset huomioon ottava? Äläkä käsitä väärin, kiusaaminen on aina syvältä eikä mikään sitä oikeuta.

Tässä oikein malli siitä miten asiaan suhtaudutaan!!! Tämä kirjoittaja voisi kokeilla miten on sosiaalinen ja huomioon ottava tunnelma kun haukutaan, tönitään, syljetään, rikotaan/piilotellaan omaisuutta, kampataan, lyödään, nimitellään jne. Lähetä kortti miten sujui!

Yläkoulu loppuu aikanaan. Jos vain jättävät huomiotta, vaaraa ei suoranaisesti ole. Käy vain koulua. Kaveeraa, jos tilaisuus tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen

Ehkä tästä rohkaistuneena uskallan ottaa puheeksi. Haluan vain olla todella sensitiivinen tässä tilanteessa enkä sanoa mitään, mikä voi pahentaa mun lapsen oloa. Mun mielestä tuo ajatus tuossa taustalla on todella julma... Ikään kuin ne suositut kaverit olisi parempia ihmisiä kuin mun lapsi, koska niiden kanssa hengaillessa kiusaamisen "vaara" on pienempi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttekö te jututtamassa kiusaajien vanhempia jos koulu ei osaa auttaa?

Parempi käydä nakkaamassa vahingossa tiiliskivi maanantai aamuna klo 2:45 ikkunasta sisään niinkun muistutukseksi siitä, että täällä me ollaa ja piiloon ei pääse kukaan.

Jos haluaa tehostaa muistutusta, niin unohtaa lekan oven viereen.

Olet kova uhoamaan netissä.

;D

Nyt lopetan poikani kiusaamisen!!! Menen pieremään lapseni kiusaajien ereen. Peppuni rutisee kovaan ääneen ja pitkäkestoisesti. Todella polttavaa, pahanhajuista kaasua purkautuu pepustani kovalla paineella kiusaajien päälle. Tiedän että he anelevat armoa. Kiusaaminen loppuu siihen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, tulipa surullinen olo poikasi puolesta. Tosi harmillista. Ehdottomasti tuohon täytyy puuttua koulun puolesta. Voisiko noiden entisten kavereiden vanhempiin olla yhteydessä? 

Löytyisikö joku kiva harrastus, jossa voisi olla samanhenkisiä kavereita? 



Lohdutuksena sanoisin, että olin itse vähän vastaavassa tilanteessa kasiluokalla mutta kyllä ne asiat siitä järjestyivät. Lukiossa viimeistään jos sinne menee, niin koulukaverit todennäköisesti ovat fiksumpia ja porukat muutenkin vaihtuu. Näin itselleni kävi enkä näin aikuisena ole traumatisoitunut siitä kun kasiluokalla entiset kaverit alkoivat kiusata minua. 

Poika sanoi, että ei saa soittaa noiden kavereiden vanhemmille. Vitsi mun sydän särkyi, kun hän sanoi, että ymmärtää kyllä miksi ne haluaa olla ennemmin niiden kiusaajien kuin hänen

Lapsi jos sanoo, ettei vanhemmille soiteta niin silloin ei soiteta. Tällä pojalla onneksi on äiti joka asian ymmärtää. Suurin osa kiusaamisesta jää piiloon kun lapset ja nuoret eivät uskalla kertoa niistä aikuisille jotka eivät kunnioita heidän toiveitaan asian hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Oliko heillä riitaa ennen tätä? 

Ei. Vielä syyslomalla näkivät joka päivä ja olivat meilläkin pelaamassa. Yhtäkkiä olivat alkaneet jättämään vastaamatta snäppeihin ja ilmeisesti tällä viikolla olivat olleet koulussa näiden pojan kiusaajien kanssa. Eivät olleet edes katsoneet päin. Voitte kuvitella miten pahalta mun lapsesta tuo tuntuu. Mustakin tuntu niin pahalta kuunnella tuota kun hän itki hysteerisesti ja haukko välissä henkeä. Ja tuntui pahalta kun hän on viikon pitänyt tuota sisällään enkä mä ollut huomannut mitään. 

Ap

Onko raiskaus kiusaamista?

"15-vuotias tyttö joutui järkyttävän seksuaalirikoksen uhriksi suositulla ulkoilualueella Helsingissä"

Mikään ei ole raskaampaa kuin lapsen suru ja epätoivo :(   kamala todellisuuskuva rakentuu kehitysiässä olevalle. 

Onneksi mikään ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu aina jollain tapaa.  Kunpa vain paremmaksi. Sitten osaa olla vahvempi. 

Lapsen täytyy selvittää mistä on kysymys. Ja hän tarvitsee siihen taustajoukkoja. 

Voisiko lapsi kysyä että onko hän tehnyt jotain ? Onko siihen joku syy miksi hänet on hylätty ?  

Aika ei paranna haavoja jos ei tiedä mistä ne haavat on tulleet. 

Sitä sattuu, ei kannata ottaa liian vakavasti.

Minkälaisia itkupillejä te kasvatatte pojistanne?

Onko paljon S2-oppilaita koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt lopetan poikani kiusaamisen!!! Menen pieremään lapseni kiusaajien ereen. Peppuni rutisee kovaan ääneen ja pitkäkestoisesti. Todella polttavaa, pahanhajuista kaasua purkautuu pepustani kovalla paineella kiusaajien päälle. Tiedän että he anelevat armoa. Kiusaaminen loppuu siihen. 

Ap

Hyvä ap👍just tuollaisella suoralla toiminnalla kiusaamisen saa oikeasti lopetettua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koko perheen taloustilanne mennyt pelkästään koulukiusaamisen vuoksi tiukaksi. Koulun vaihtaminen jäi ainoaksi ratkaisuksi kun opettajat, muu henkilökunta, toiset vanhemmat tai kukaan muukaan eivät auttaneet mitenkään. Onneksi se toi avun välittömästi.

Jouduimme maksamaan kriisiavun, terapian, koulukyydit ja järjestelemään työmme uudelleen. 

Me kiusattujen vanhemmat teemme todella kovasti työtä auttaaksemme lapsiamme. Siitä kuuntelemme väheksyntää, halveksuntaa ja pohdintaa mikä meissä ja lapsissamme aiheuttaa kiusaamista. Tämä kokemus on todella avannut silmäni näkemään miten sairas tämä yhteiskunta on.

Kunpa jokaiselle ihmiselle tehtäisiin simulaatio siitä miltä tuntuu kun tulee kiusatuksi ja että miten vakavasti se vaikuttaa psyykkeeseen, yleiseen turvallisuuden tuntemukseen ja ylipäätään käsitykseen ihmisistä.