Lue keskustelun säännöt.
Heräsin yöllä poikani itkuun. Kiusaaminen on niin syvältä.
03.11.2024 |
Tai nyyhkytystä se ensin oli. Sitten vasta kun huomasi minut niin alkoi kunnolla itkemään. Ilmeisesti jo useamman päivän hän on ollut ihan yksin. Ennen oli pienessä porukassa, mutta jotain on tapahtunut ja entiset kaverit ovat alkaneet kaveraamaan poikani kiusaajien kanssa. Yöllä hän näytti mulle snäppiä, kun kukaan ei enää edes snäppää hänelle. Muutama viesti oli avattu, mutta ei edes kaikkia. Koulusaa kuulema kävelevät vain ohi eivätkä sano mitään. Nyt lapseni mielestä hän on ihan turha ihminen josta kukaan ei tykkää...
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Onko lähistöllä muuta koulua, mikä olisi mahdollinen? Koulunvaihto ei oo iso juttu ja kiusaamistilanteessa onnistuu.
Ei. Tätä olen selvittänyt syksystä asti. Ainoastaan naapurikunnan koulu olisi mahdollinen, mutta lapsi itse sanoo, että ei halua sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusasin ala-asteella luokan pientä tyttöä ja oli aivan saatananmoinen kielikello ja ärsyttävä pikkuvanha lellikki, enkä kadu pätkääkään.
Psykopaatit eivät tunnetusti kadu.
Katuminen ei auta mitään. Vain tulevaisuutta voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusasin ala-asteella luokan pientä tyttöä ja oli aivan saatananmoinen kielikello ja ärsyttävä pikkuvanha lellikki, enkä kadu pätkääkään.
Psykopaatit eivät tunnetusti kadu.
Yleensä se kiusattukaan ei ole mikään pyhimys. Itse muistelen että ala-asteella oli todella vihamielisiä ja inhottavia tyttöjä
Samaa mietin ap:n tapauksessa. 14v poika, varmaan parempia ja pahempia, mutta pojatkin ovat perusluonteeltaan helposti aika inhottavia. Verkkopeleissä on todella toksinen kulttuuri
Vierailija kirjoitti:
Kiusasin ala-asteella luokan pientä tyttöä ja oli aivan saatananmoinen kielikello ja ärsyttävä pikkuvanha lellikki, enkä kadu pätkääkään.
Olet aika surullinen tapaus.
Tsemppiä ap. Osa meistä joutuu koulukiusatuksi ja elämään ilman ystäviä. Itse olin koulukiusattu yhdeksän vuotta eikä minulla vieläkään yli viisikymppisenä ole yhtään ystävää. Vain mies ja lapsi. Kaikkeen kyllä tottuu ja sopeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin aikoinaan samassa tilanteessa kuin sinun poikasi, olin tosin tyttö. Kerron nyt, mitä tuolloin toivoin, mitä mun vanhempani olisivat tehneet: Toivoin, että he olisivat tuolloin antaneet mun jäädä pois koulusta kotiopetukseen. Ensinnäkin olin ns. kympin tyttö. Mulla ei olisi ollut mitään vaikeuksia suoriutua omaehtoisesta ja itseohjautuvasta opiskelusta varsinkin kun on netti apuna. Se olisi ollut mulle "taivas".
En vieläkään ymmärrä mun vanhempia. Miksi ne vaativat että mun on pakko mennä kouluun, jossa sain koko ajan olla varuillani ja pakoilla näitä sadisteja? Kärsiä julkista häpäisyä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Stressiä ja ahdistusta ja pelkoa ja ulkopuolisuutta. Jos mä joskus hankin lapsen ja kuulen että hän joutuu joidenkin sadististen "laumaeläinten" uhriksi, niin mä en lähettäisi lastani enää sellaiseen kouluun vaan yksi vaihtoehto olisi kotiopetus+ mukavia sosiaalisia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Onko lähistöllä muuta koulua, mikä olisi mahdollinen? Koulunvaihto ei oo iso juttu ja kiusaamistilanteessa onnistuu.
Kiusaajien pitää vaihtaa koulua tai heille kotiopetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamalaa. Kuulostaa ihan hirveältä.
Toivottavasti asiat sujuu.
-Vanha äiti
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aikoinaan samassa tilanteessa kuin sinun poikasi, olin tosin tyttö. Kerron nyt, mitä tuolloin toivoin, mitä mun vanhempani olisivat tehneet: Toivoin, että he olisivat tuolloin antaneet mun jäädä pois koulusta kotiopetukseen. Ensinnäkin olin ns. kympin tyttö. Mulla ei olisi ollut mitään vaikeuksia suoriutua omaehtoisesta ja itseohjautuvasta opiskelusta varsinkin kun on netti apuna. Se olisi ollut mulle "taivas".
En vieläkään ymmärrä mun vanhempia. Miksi ne vaativat että mun on pakko mennä kouluun, jossa sain koko ajan olla varuillani ja pakoilla näitä sadisteja? Kärsiä julkista häpäisyä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Stressiä ja ahdistusta ja pelkoa ja ulkopuolisuutta. Jos mä joskus hankin lapsen ja kuulen että hän joutuu joidenkin sadististen "laumaeläinten" uhriksi, niin mä en lähettäisi lastani enää sellaiseen kouluun vaan yksi vaihtoehto olisi kotiopetus+ mukavia sosiaalisia harrastuksia.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Toivon viisautta itselleni, että poikani ei tarvitse aikuisena miettiä, että äiti ei auttanut tai kuunnellut. Toki ei osaa itse sanoa, mitä haluaa mun tekevän. Kotiopetus tuntuu todella vaikealta noiden oppimisvaikeuksien takia. Yksi vaihtoehto on muutto samalle paikkakunnalle missä serkku asuu. Olen sen valmis tekemään lapseni vuoksi, mutta ei se helppo päätös muiden lasten kannalta ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aikoinaan samassa tilanteessa kuin sinun poikasi, olin tosin tyttö. Kerron nyt, mitä tuolloin toivoin, mitä mun vanhempani olisivat tehneet: Toivoin, että he olisivat tuolloin antaneet mun jäädä pois koulusta kotiopetukseen. Ensinnäkin olin ns. kympin tyttö. Mulla ei olisi ollut mitään vaikeuksia suoriutua omaehtoisesta ja itseohjautuvasta opiskelusta varsinkin kun on netti apuna. Se olisi ollut mulle "taivas".
En vieläkään ymmärrä mun vanhempia. Miksi ne vaativat että mun on pakko mennä kouluun, jossa sain koko ajan olla varuillani ja pakoilla näitä sadisteja? Kärsiä julkista häpäisyä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Stressiä ja ahdistusta ja pelkoa ja ulkopuolisuutta. Jos mä joskus hankin lapsen ja kuulen että hän joutuu joidenkin sadististen "laumaeläinten" uhriksi, niin mä en lähettäisi lastani enää sellaiseen kouluun vaan yksi vaihtoehto olisi kotiopetus+ mukavia
Ap siis tässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aikoinaan samassa tilanteessa kuin sinun poikasi, olin tosin tyttö. Kerron nyt, mitä tuolloin toivoin, mitä mun vanhempani olisivat tehneet: Toivoin, että he olisivat tuolloin antaneet mun jäädä pois koulusta kotiopetukseen. Ensinnäkin olin ns. kympin tyttö. Mulla ei olisi ollut mitään vaikeuksia suoriutua omaehtoisesta ja itseohjautuvasta opiskelusta varsinkin kun on netti apuna. Se olisi ollut mulle "taivas".
En vieläkään ymmärrä mun vanhempia. Miksi ne vaativat että mun on pakko mennä kouluun, jossa sain koko ajan olla varuillani ja pakoilla näitä sadisteja? Kärsiä julkista häpäisyä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Stressiä ja ahdistusta ja pelkoa ja ulkopuolisuutta. Jos mä joskus hankin lapsen ja kuulen että hän joutuu joidenkin sadististen "laumaeläinten" uhriksi, niin mä en lähettäisi lastani enää sellaiseen kouluun vaan yksi vaihtoehto olisi kotiopetus+ mukavia sosiaalisia harrastuksia.
Samaa mieltä, lapsellani on vaara joutua kiusatuksi lievän autismin vuoksi ja on siksi vähän erilainen. On nyt 6v. Mutta olen varautunut siihen ja otan lapsen tarvittassa kotikouluun, jos tulee pahasti kiusatuksi. On muutenkin tarkoitus jättäytyä pois työelämästä muutaman vuoden päästä ja olen "opettajamainen" luonteeltani, joten onnistuisi kotikoulukin sitten tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppimisvaikeuksia ei juuri helpota stressi ja ahdistus koulunkäynnistä. Myös jos peruskoulu menee "penkinalle" joko koulunvaihdon tai kotiopetuksen ym. vuoksi, niin peruskoulun arvosanoja voi myöhemmin käydä parantamassa että pääsee vaikka lukioon tai mieluisalle linjalle amikseen, toisin kuin traumoja joita ei voi parantaa yhtä helposti kuin todistuksen numeroita. Traumat voivat jäädä ikuisiksi. Poika on vielä lapsi ja hänellä on koko nuoruus edessä ja aikaa vielä opiskella vaikka kuinka.
Voi että tulee paha olo kun lukee tällaista. Omaakin lasta kiusattiin aikoinaan koulussa ja jätti kyllä jäljet aikuisuuteen asti. Miksei kiusaamista saada kuriin? Miksi lapset ovat niin julmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi että tulee paha olo kun lukee tällaista. Omaakin lasta kiusattiin aikoinaan koulussa ja jätti kyllä jäljet aikuisuuteen asti. Miksei kiusaamista saada kuriin? Miksi lapset ovat niin julmia?
Myötätunto heräsi myös mulla AP:ta kohtaan ja myös muita koulukiusattuja ja heidän vanhempiaan.
Pitäisi koulujenkin jo pikkuhiljaa tajuta, että lapsen kiusaaminen ei traumatisoi vain lasta itseään vaan koko perheen. Se on helv' ettiä myös lapsen vanhemmille ja sisaruksetkin voi traumatisoitua. On ihan tutkittu, että jos yksi perheen lapsista joutuu yht'äkkiä kiusaajien silmätikuksi, niin muillakin sisaruksilla on myös vaarana joutua joko kiusatuiksi tai sitten he alkavat itse tietoisesti kiusaajiksi, jotta heitä ei kiusattaisi.
Koulukiusaaminen on raskasta koko perheelle. Sen aiheuttamaa stressiä voi jopa verrata lapsen vakavaan sairastumiseen.
Olen vaihtanut lapseni koulun kun kukaan ei kiusaamiseen puuttunut. Silloin vasta on puututtu tarpeeksi kun se loppuu kokonaan. Kaikki selittelyt on aivan turhia.
Lapsi muuttui kuin toiseksi. Painajaiset, itkeskelyt, arkuus, säikkyminen, hiljaisuus, surumielisyys, ahdistus yms. on poissa ja tilalla on iloinen, puhelias, sosiaalinen, pärjäävä koululainen.
Ehdoton ei näille jutuille. Kaikki yhdessä koulu, vanhemmat,oppilaat. Rauhaa jokaisen ihmisen elämään!
Olisinpa itsekin aikanaan tiennyt, miten paljon lastani kiusattiin. Oli useampikin luonnevikainen, ja pahimmalla psykopaatilla vielä oma hovinsa. Tuollaiset kieroilijat eivät edes kadu, vaikka joutuisivat poliisin puhutteluun. Jotain vikaa täytyy olla sellaisessa perheessä, jossa näitä kiusaajia kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi että tulee paha olo kun lukee tällaista. Omaakin lasta kiusattiin aikoinaan koulussa ja jätti kyllä jäljet aikuisuuteen asti. Miksei kiusaamista saada kuriin? Miksi lapset ovat niin julmia?
Aikuiset ovat julmia, ei lapset. Aikuiset sallivat kiusaamisen, vaikka ymmärtävät sen seuraukset. Lapsi ei ymmärrä ja tekee sitä, koska kotona ei ole opetettu kaveritaitoja.
Kiusaajia pitää ymmärtää. Heillä on niin vaikeaa. Kiusattu väistyy, jotta ongelmalle ei tarvitse tehdä mitään.
t. av-mammat
Psykopaatit eivät tunnetusti kadu.