Miksi koulussa ei opeteta paremmin puhe- ja väittelytaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilta lapsilta vaaditaan erikoisen vähän sosiaalisia taitoja verrattuna vaikka jenkkilapsiin. Täällä on sellainen ajatus, että esim. ujoja lapsia ei saa pakottaa esiintymään ja puhumaan, mutta samalla tehdään näille lapsille karhunpalvelus. Maailma on mitä on ja maailmassa esiintymistä ja hyvää ulosantia arvostetaan, on se kivaa tai ei. Se mitä ujot tarvitsevat, on keinoja siihen miten pärjäävät sosiaalisessa maailmassa, keinoja ohittaa oma ujous, tietyt toimintamallit tilanteisiin ja kykyä toimia jännityksestä huolimatta. Miksi ei auteta, vaan jätetään ulkopuolelle?

Eivät nämä tosiaan välttämättä ole niin yksioikoisia asioita aina. Tein nuorempana puhetyötä, vaikka olen luonteeltani sosiaalisesti arka. Kyllä se meni jonkin aikaa ok. Myöhemmin sosiaalinen ahdistus lisääntyi, vaikka työn olisi pitänyt poistaa sitä. Muutaman vuoden päästä olin fyysisesti niin ahdistunut, että olin lähes työkyvytön ko. tehtävään. Olin käytännössä puolet työpäivästä paniikin tms. alla. En ole vieläkään kunnolla toipunut siitä. Paras päätös oli hakeutua työhön, jossa vain harvoin täytyy varsinaisesti esiintyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä yritetään opettaa, mutta kun iso osa on niin ahdistuneita, etteivät pysty puhumaan muiden kuullen. Heiltä ei saa edes kysyä tunnilla mitään ja lintsaavat, jos on tiedossa joku esiintyminen.

Tämä. Ei mikään ilmaisutaidon opetus tehoa ahdistukseen. Sujuva ilmaisu ei välttämättä esty tietojen ja taitojen puutteen vuoksi, vaan ahdistuksen takia. Keho laittaa vastaan. 

Minullakin ysärillä jo peruskoulussa oli ilmaisutaitoa, samoin lukiossa. Ei poista ahdistusta.

Sun pitäisi ehkä pikemminkin kysyä kumpi lisää ahdistusta. Se, että joudut pitämään esitelmän kylmiltään vai se, että sulle on oikein hyvin opetettu miten valmistautua esitelmään, opetettu hengitystekniikoita mitkä voivat vähentää ahdistusta, opetettu äänenhallintaa, ettei äänesi tärise jne. 

&n

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Sitä kai yleensä kutsutaan esiintymisjännitykseksi. Se on epämukavaa eikä siinä ole mitään hävettävää. Se helpottaa pian kun on muutaman kerran esiintynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Sitä kai yleensä kutsutaan esiintymisjännitykseksi. Se on epämukavaa eikä siinä ole mitään hävettävää. Se helpottaa pian kun on muutaman kerran esiintynyt.

Kaikilla ei helpota. Joillain pysyy ennallaan, joillain helpottuu, joillain voi jopa pahentua. Pitäisi jättää pois juuri tällaiset kommentit, että se helpottaa kun xxx. Miltä luulet tuntuvan niistä, joilla se ei helpotukaan? Heillä nuo asenteet vain pahentavat tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä yritetään opettaa, mutta kun iso osa on niin ahdistuneita, etteivät pysty puhumaan muiden kuullen. Heiltä ei saa edes kysyä tunnilla mitään ja lintsaavat, jos on tiedossa joku esiintyminen.

Tämä. Ei mikään ilmaisutaidon opetus tehoa ahdistukseen. Sujuva ilmaisu ei välttämättä esty tietojen ja taitojen puutteen vuoksi, vaan ahdistuksen takia. Keho laittaa vastaan. 

Minullakin ysärillä jo peruskoulussa oli ilmaisutaitoa, samoin lukiossa. Ei poista ahdistusta.

Sun pitäisi ehkä pikemminkin kysyä kumpi lisää ahdistusta. Se, että joudut pitämään esitelmän kylmiltään vai se, että sulle on oikein hyvin opetettu miten valmistautua esitelmään, opetettu hengitystekniikoita mitkä voivat vähentää ahdistusta, opetettu äänenhalli

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Puhumme kenties hieman eri asioista. Ei tietenkään kenenkään pidä haukkua jos näkee, että tämä kokee ahdistusta. Mutta sille ahdistuneelle itselleen on helpompaa jos hänelle opetetaan keinoja miten toimia paremmin sosiaalisissa tilanteissa ja esiintyessä. Miedoimmissa jännittämistapauksissa varmaan ihan se esiintymistreenaminenkin jo auttaa, mutta jos tämä on paha ongelma niin sitten ehkä jonkinsortin terapiasta voisi olla apua. Mutta se, että näitä ahdistavia tilanteita kokonaan vältellään ei ainakaan ole kovin fiksua, koska silloin se ahdistus saa vaan entistä enemmän jalansijaa henkilön elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Sitä kai yleensä kutsutaan esiintymisjännitykseksi. Se on epämukavaa eikä siinä ole mitään hävettävää. Se helpottaa pian kun on muutaman kerran esiintynyt.

Tämä juuri. Mitä useammin teet jonkin asian sitä helpommaksi se tulee. Jos menisit jollekin esiintymiskurssille joka kestäisi vaikkapa 40 h niin aika varmasti olisi kurssin lopussa varmempi esiintyjä kuin kurssin ensimmäisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilta lapsilta vaaditaan erikoisen vähän sosiaalisia taitoja verrattuna vaikka jenkkilapsiin. Täällä on sellainen ajatus, että esim. ujoja lapsia ei saa pakottaa esiintymään ja puhumaan, mutta samalla tehdään näille lapsille karhunpalvelus. Maailma on mitä on ja maailmassa esiintymistä ja hyvää ulosantia arvostetaan, on se kivaa tai ei. Se mitä ujot tarvitsevat, on keinoja siihen miten pärjäävät sosiaalisessa maailmassa, keinoja ohittaa oma ujous, tietyt toimintamallit tilanteisiin ja kykyä toimia jännityksestä huolimatta. Miksi ei auteta, vaan jätetään ulkopuolelle?

Eivät nämä tosiaan välttämättä ole niin yksioikoisia asioita aina. Tein nuorempana puhetyötä, vaikka olen luonteeltani sosiaalisesti arka. Kyllä se meni jonkin aikaa ok. Myöhemmin sosiaalinen ahdistus lisääntyi, vaikka työn olisi pitänyt poistaa sitä. Muutaman vuoden päästä olin fyysisesti ni

Millaista koulutusta sait tuohon puhetyöhön vai jouduitko puhumaan ihan suorilta käsin?

Mitään väittelyä ei tarvi, jos toinen kuuntelee. Että jospa vika ei olekaan aina sanojassa vaan myös kuulijassa.

Fiksujen kanssa keskustelu sujuu normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Mitään väittelyä ei tarvi, jos toinen kuuntelee. Että jospa vika ei olekaan aina sanojassa vaan myös kuulijassa.

Fiksujen kanssa keskustelu sujuu normaalisti.

Onko kohtuullista laittaa vastuu keskustelun onnistumisesta vain kuulijalle? Jokaisella osapuolella on oma roolinsa vuorovaikutuksessa, ja toisinaan myös sanojan esittämät väitteet tai tavat ilmaista itseään voivat vaikuttaa siihen, kuinka hyvin viesti ymmärretään. Toki fiksujen ihmisten kanssa keskustelu voi sujua vaivattomammin, mutta se ei poista tarvetta kehittää omaa viestintätaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitään väittelyä ei tarvi, jos toinen kuuntelee. Että jospa vika ei olekaan aina sanojassa vaan myös kuulijassa.

Fiksujen kanssa keskustelu sujuu normaalisti.

Jotkut taas tykkäävät ihan vain "väitellä" asioista keskenään.

Sekin on ihan kehittävää mutta ilmeisen harvinaista nykyisin. Tässä ei siis ole tarkoitus mennä henkilöön tai olla ilkeä vaan väitellä eri asioista. Toisilla kun sitä kiinnostusta riittää näihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Sitä kai yleensä kutsutaan esiintymisjännitykseksi. Se on epämukavaa eikä siinä ole mitään hävettävää. Se helpottaa pian kun on muutaman kerran esiintynyt.

 

Tämä juuri. Mitä useammin teet jonkin asian sitä helpommaksi se tulee. Jos menisit jollekin esiintymiskurssille joka kestäisi vaikkapa 40 h niin aika varmasti olisi kurssin lopussa varmempi esiintyjä kuin kurssin ensimmäisenä päivänä.

 

Älä viitsi. Se on aika huvittavaa tai ehkä pikemminkin ärsyttävää, että jotkut asiasta tietämättömät heittävät tällaisia kommentteja. 

Jotkut käyttävät jatkuvaa lääkitystä ja käyvät terapiassa, että pystyvät tyyliin käymään kaupassa. Lääkärissä käy paljon tällaisia. Ja joku heittää, että jollain viikon esiintymiskurssilla kaikki hoituu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi opettaa kaikille, että ahdistus saa näkyä ja kuulua. Että ahdistuksen merkkejä ei tarvitse yrittää piilottaa. Ja että niitä ei ole tarpeen muiden analysoida. Riittää että saa asiat hoidettua, ellei kyse ole jostain näyttelijästä tms.

Sitä kai yleensä kutsutaan esiintymisjännitykseksi. Se on epämukavaa eikä siinä ole mitään hävettävää. Se helpottaa pian kun on muutaman kerran esiintynyt.

 

Tämä juuri. Mitä useammin teet jonkin asian sitä helpommaksi se tulee. Jos menisit jollekin esiintymiskurssille joka kestäisi vaikkapa 40 h niin aika varmasti olisi kurssin lopussa varmempi esiintyjä kuin kurssin ensimmäisenä päivänä.

 

Älä viitsi. Se on aika huvittavaa tai ehkä pikemminkin ärsyttävää, että jotkut asiasta tietämättömät heittävät tällaisia kommentteja. 

Ei se tarkoita, että koko ahdistus kokonaan katoaisi, mutta tottakai itsevarmuus ja harjoittelu tekevät asiasta helpompaa. Ajattele vaikka nyrkkeilijää, jonka kisat ovat puolen vuoden päästä. Hän ei treenaa yhtään, vaan sen sijaan löhöilee sohvalla ja syö sipsejä. Luuletko, että matsipäivänä hän tuntee olonsa itsevarmaksi ja matsi menee yhtä hyvin kuin jos hän olisi pitänyt tuona aikana tiukkaa ruokavaliota ja treeniä?

Hedelmätöntä jankkaamista. AP ei tajua nykykoulusta ja oppilaista hevon helvettiä. Menisi kuukauseksi sijaiseksi johonkin yläkouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut käyttävät jatkuvaa lääkitystä ja käyvät terapiassa, että pystyvät tyyliin käymään kaupassa. Lääkärissä käy paljon tällaisia. Ja joku heittää, että jollain viikon esiintymiskurssilla kaikki hoituu. 

No kun niitä jännittäjiäkin on niin eri tasoisia. Monella se johtuu vaan siitä, että heillä ei ole kokemusta asiasta ja kyllä heidän tapauksessaan se harjoittelu auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hedelmätöntä jankkaamista. AP ei tajua nykykoulusta ja oppilaista hevon helvettiä. Menisi kuukauseksi sijaiseksi johonkin yläkouluun. 

No sitten systeemiä pitää ruveta muuttamaan jos se on epätoimiva. 

Dialogia siellä pitäisi opettaa eikä väittelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilta lapsilta vaaditaan erikoisen vähän sosiaalisia taitoja verrattuna vaikka jenkkilapsiin. Täällä on sellainen ajatus, että esim. ujoja lapsia ei saa pakottaa esiintymään ja puhumaan, mutta samalla tehdään näille lapsille karhunpalvelus. Maailma on mitä on ja maailmassa esiintymistä ja hyvää ulosantia arvostetaan, on se kivaa tai ei. Se mitä ujot tarvitsevat, on keinoja siihen miten pärjäävät sosiaalisessa maailmassa, keinoja ohittaa oma ujous, tietyt toimintamallit tilanteisiin ja kykyä toimia jännityksestä huolimatta. Miksi ei auteta, vaan jätetään ulkopuolelle?

Eivät nämä tosiaan välttämättä ole niin yksioikoisia asioita aina. Tein nuorempana puhetyötä, vaikka olen luonteeltani sosiaalisesti arka. Kyllä se meni jonkin aikaa ok. Myöhemmin sosiaalinen ahdistus lisääntyi, vaikka työn olisi pitänyt poistaa

"Millaista koulutusta sait tuohon puhetyöhön vai jouduitko puhumaan ihan suorilta käsin?"

Minulla oli taustalla korkeakouluopinnot, joissa esiintymistäkin oli harjoiteltu. Työssä taas sain perusperehdytyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut käyttävät jatkuvaa lääkitystä ja käyvät terapiassa, että pystyvät tyyliin käymään kaupassa. Lääkärissä käy paljon tällaisia. Ja joku heittää, että jollain viikon esiintymiskurssilla kaikki hoituu. 

 

No kun niitä jännittäjiäkin on niin eri tasoisia. Monella se johtuu vaan siitä, että heillä ei ole kokemusta asiasta ja kyllä heidän tapauksessaan se harjoittelu auttaa. 

 

Mikä pätevyys sinulla on todeta tuollaista faktana? Niinpä, ei mikään.

meillä lukiossa äikän ope piti meille väittelyitä 80-luvun lopulla, ne oli ihan kivoja