Tekee mieli mennä kirkkoon, mutta ei kehtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Noudata haluasi käydä kirkossa äläkä välitä, mitä muut sanovat. Tässä on kyse sinusta arvokkaana ihmisenä. Ehkäpä Jumala kutsuu sinua ja viisainta on vastata myöntävästi kutsuun. Näitä Jumalan kutsumisia ja vetämistä puoleensa tapahtuu muutaman kerran elämän aikana.

Et tule katumaan kirkossa käymistäsi vaan saat siitä ajattelemista omaan elämääsi, oletko onnellinen vai puuttuuko jokin jota et osaa nimetä elämästäsi. Asiat etenevät hitaasti eikä sinua kukaan pakota mihinkään mihkä et halua. Olet ehkä kuullut sanan etsikkoaika ja kirjoituksestasi päättelen, että sinulla on se. Käytä aika hyödyksesi ja tutustu kirkonmenoihin sekä ala lukemaan Raamattua. Psalmeista on helpoin aloittaa ja jo ne panevat miettimään asioita.

Siunausta ja kaikkea hyvää elämääsi!

Kaikki on sinänsä hyvin, mutta tunnen yksinäisyyttä ja juuri

Hyvä seurakunta on siitäkin hyvä, että olemme toistemme uskonsisaria ja -veljiä <3 Ei tarvitse olla ylin ystävä, mutta se fiilis, et toiset on suunnilleen samoilla linjoilla ja haluavat rakastaa lähimmäisiä on ihana.

Valitettavasti Suomessa on parempia ja huonompia seurakuntia. Kansankirkossakin on hyviä, mutta valitettavasti myös huonoja. Suosittelen https://www.lhpk.fi/seurakunnat/ , tervetuloa :)

Room. 10:11:

"Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.""

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣

Minun kirkkokäynneilläni ei  tuollaista tapaa ole kyllä ollut.

Kyllä sellainen vieressä olijan kättely kuuluu ihan Junalanpalveluskaavaan. 

Ei kuulu ollenkaan kaikkialla. Mutta joissain seurakunnissa on sellainen tapa, ja silloin se toki lukee myös siinä kaavamonisteessa.

Vierailija kirjoitti:

Taas mä kerron omakohtaisuuksia.

Mä kävin kirkossa sen jälkeen kun mun yks läheinen kuoli. En nyt muista, mutta hautajaisiin liittyy kai jonkinlainen sellainen tapa että tietyn ajan jälkeen käydään sunnuntain jumalanpalveluksessa - oliko se joku kiitosjuttu, siis vainajan elämästä kiittämässä ikään kuin..

No, mä kävin, ja mä olin tietty ihan itkuinen sitten vaikkei se saarna ja niin edelleen mitään itkun aihetta olis antanut. Ja mua hävetti.. kun mun vieressä istunut vanha nainenkin vilkaisi, että mikähän tolla. Syntejäänkö se tänne on tullut itkemään.

Mut joo. Kävin kiittämässä.

Minä en nyt millään muista miksi tätä "kiitosjuttua" oikeasti sanotaan.

Jotkut käyttävät siitä termiä "kuolleen kiitos". Siinä ei kiitetä kuollutta ihmistä, vaan siinä kiitetään Jumalaa hyvyydestä ja armosta edesmennyttä läheistä kohtaan.

Jeesus taitaa kutsua sinua. Vastaa kutsuun, Hän on hyvä. Hän on tie, totuus ja elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskovaiset ottavat sinut vastaan ihan sellaisena, kuin olet. Mutta kunhan vaan muistat, että kirkossa käynnin myötä tulee tehdä parannusta elämässä.

Miten tehdä parannusta? En oo rikollinen tms. Elän tavallisesti. Kysytäänkö sitä joku kerta 

Jokainen meistä ajattelee joskus pahasti niin rakkaistaan kuin tuntemattomistakin, itsestäänkin. Jos vaikka siitä?

Vierailija kirjoitti:

Siis vähän sama, mutta myös se että ainakin tv:n jumalanpalvelukset on pirun tylsiä :D Pitäis alottaa kiertämällä eri kirkoissa ja kuuntelemassa eri saarnaajia. Ei tarttee siis olla mitään sirkushuveja mutta vähän väriä edes saarnaajan olemuksessa. Mulla on tätä hiljaista hengellisyyttä ihan tarpeeksi omassa arjessa :D

Kyllä minäkin tunnistan tuon tylsyyden vaikka uskovainen olenkin. Toisaalta kartan karismaattisia ylistysmessuja vielä enemmän. Tärkeintä on, kun avautuu se todellisuus että Raamattu on totta ja että Jeesus elää ja on tulossa takaisin, kaikki palat alkaa mennä paikoilleen ja elämän tarkoitus selviää.

Jos on suorittamista ja uskonnollisuutta, se tökkii, se on sellaista pakkopullamaista kuntoilua ja pinnistelyä. Mutta kun tajuaa että ihminen on ikuisuusolento, että ne kuolleet odottaa siellä toisella puolella, että me eletään just nyt todella mielenkiintoista aikaa pelastushistoriassa, niin wau, ihan mahtavaa. Ja kokoajan aukeaa uusia asioita Raamatusta.

Jossain vaiheessa kävin paljon kirkossa ja huomasin että se toi rauhaa, ehkä pitäisi taas alkaa käydä.

Olen alle 40-vuotias ja lähinnä ateisti/ tapakristitty. Minulla on silti uskova kaveri, joka on mukana seurakunnan tapahtumissakin. Itsekin käyn kirkoissa ympäri Eurooppaa, arkkitehtuurin ja historiallisen arvon vuoksi. Mielestäni olisi outoa tuomita tai ihmetellä jos joku, minkä ikäinen tahansa, haluaisi käydä kirkossa. En usko, että kovin moni oikeasti jaksaisi tuosta liiemmin järkyttyä lähipiirissäsikään mutta itse tiedät parhaiten. Muiden mielen mukaan elämäänsä ei kannata elää. Jos uskonnollisuus on se hankala asia, voit alkuun sanoa, että olet kiinnostunut kirkkoarkkitehtuurista (jos joku sitten kuitenkin viitsii hämmästellä). Toisaalta on aika onnetonta, jos täytyy keksiä tekosyitä.

Pyhän sydämen kappelissa on komeaäänisiä kanttoreita. Katso youtube.

Vierailija kirjoitti:

Siis vähän sama, mutta myös se että ainakin tv:n jumalanpalvelukset on pirun tylsiä :D Pitäis alottaa kiertämällä eri kirkoissa ja kuuntelemassa eri saarnaajia. Ei tarttee siis olla mitään sirkushuveja mutta vähän väriä edes saarnaajan olemuksessa. Mulla on tätä hiljaista hengellisyyttä ihan tarpeeksi omassa arjessa :D

Kuinka paljon olet miettinyt, miksi liturgia on sellainen kuin se on? Ehkä kannattaisi ottaa asioista selvää. Se voisi auttaa myös tylsyyden tuntuun, jos ymmärtäisit eri kohtien syvempiä merkityksiä ja niiden historiallista taustaa. Sille on nimittäin syynsä, miksi kirkko on nähnyt parhaaksi että tietyt asiat tehdään samalla tavalla samassa tietyssä järjestyksessä kerta toisensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣

Minun kirkkokäynneilläni ei  tuollaista tapaa ole kyllä ollut.

Kyllä sellainen vieressä olijan kättely kuuluu ihan Junalanpalveluskaavaan. 

Ei ole pakko käyttää. Kuulin jumalanpalveluksen avustusryhmään ja koskaan tuota ei ole meidän kirkossa käytetty. Kirkkoherra kertoi ettei tunnu hänestä luontevalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käynyt Vapaakirkon tilaisuuksissa. Itkeä vollotan joka kerta, liikutun niin kovasti Jeesuksen rakkaudesta.

Kerran näin nuorien esittäessä laulua heidän valokehänsä.Itkin entistä enemmän.Olin niin täynnä rakkautta.

Vapaakirkkokin kiinnostais, mutta se on vielä oudompi itelleni. Pelottaa, tuleeko ihmiset heti utelemaan mitä teen sielä ja oonko maksanu jäsenmaksua. 

Vapaakirkko on ramatulle uskollisempi kuin isot kirkot, se se suurin ero.  Joku voi tervehtiä (nyökäten yleensä), mutta voit olla silti ihan omillasi, ellet itse halua hymyillä takaisin tms. Jos joku kysyy oletko "uusi", voit vain sanoa tulin kylään.  Jos jatkaa utelua, sanot vain että et nyt ole oikein juttutuulella.

Yleensä ei isommissa vaiksissa kukaan kysy mitään. Jäsenmaksua vapiksessa ei ole. A

Menin kerran uudessa asuinkaupungissani katsomaan hellarikokousta. Pääsin ovesta sisään kun jo joku mummu tuli tiedustelemaan olenko pelastettu? Ei ehkä se fiksuin ensikohtaamistapa ja käännyin kannoillani. Vaparissa joku toivotti tervetulleeksi ja muuten sai olla ihan rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vapaakirkko on ramatulle uskollisempi kuin isot kirkot, se se suurin ero.

Sanoisit ennemmin, että vapaakirkon tapa tulkita Raamattua on lähempänä omaasi kuin isojen kirkkojen tavat tulkita Raamattua. Luterilaisten mielestä luterilaiset tunnustuskirjat on täysin Raamatun mukaisia, eikä se ole uskottomuutta Raamattua kohtaan, jos esim. jumalanpalveluksen kaava on otettu Raamatun ulkopuolelta - Raamatussahan ei kielletä sellaista. 

Käytä koronasuojaa, hupputakkia ja 80-luvun kookkaita aurinkolaseja. Vaatteet sellaisia, joita et muuten käytä. Istu takana.

Älä jää kaappikristityksi. Mene toiseen kuntaan kirkkoon.

Varaa keskusteluaika papin kanssa, niin voitte pohtia yhdessä tilannetta.