Tekee mieli mennä kirkkoon, mutta ei kehtaa
En kehtaisi myöntää lähipiirille että tahdon kirkkoon. Jotenkin vanhanaikaista eikä kukaan ymmärtäisi, oon kuitenkin nuori.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Ei kukaan tule väkisin toivottamaan. Ihan rauhassa saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Taas mä kerron omakohtaisuuksia.
Mä kävin kirkossa sen jälkeen kun mun yks läheinen kuoli. En nyt muista, mutta hautajaisiin liittyy kai jonkinlainen sellainen tapa että tietyn ajan jälkeen käydään sunnuntain jumalanpalveluksessa - oliko se joku kiitosjuttu, siis vainajan elämästä kiittämässä ikään kuin..
No, mä kävin, ja mä olin tietty ihan itkuinen sitten vaikkei se saarna ja niin edelleen mitään itkun aihetta olis antanut. Ja mua hävetti.. kun mun vieressä istunut vanha nainenkin vilkaisi, että mikähän tolla. Syntejäänkö se tänne on tullut itkemään.
Mut joo. Kävin kiittämässä.
Minä en nyt millään muista miksi tätä "kiitosjuttua" oikeasti sanotaan.
Ehkä hän vain mietti että toisella on jokin suuri suru. Enempää analysoimatta.
Minusta just nää loppuvuoden ja joulun aika ovat sellaisia, että kaipaa rauhaa. Käyn joskus kirkossa, se musiikki on niin ihanaa ja ihanan rauhoittavaa.
Katson kirkon upeaa kattoa ja maalauksia.
Jotenkin kirkossa tuntee, miten itse ja ihmiset yleensäkin ovat niin ulkoisten asioiden perään.
Kirkko jos mikä on rauhoittumis paikka. Saat olla just se mikä olet.
Suosittelen uudempia messuja, kuten tuomas-ja taize-messut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Minun kirkkokäynneilläni ei tuollaista tapaa ole kyllä ollut.
Kyllä sellainen vieressä olijan kättely kuuluu ihan Junalanpalveluskaavaan.
Kohta 22.
Vuorolaulun jälkeen seurakuntalaisia voidaan kehottaa rauhan toivottaamiseen. Tällöin seurakuntalaiset tervehtivät toisiaan ja lausuvat esimerkiksi: Kristuksen rauhaa.
https://virsikirja.fi/wp-content/uploads/2020/01/jp-kaavat.pdf
Mikä kirkkoon menemisessä hävettää niin kovasti? Jos pelkäät leimautuvasi "uskovaiseksi", voit kertoa aluksi että olet vaan utelias ja haluat tietää paremmin millaista jumalanpalveluksissa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Ei kukaan tule väkisin toivottamaan. Ihan rauhassa saa olla.
Tulee se saamarin mummo siitä rivin päästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Ei kukaan tule väkisin toivottamaan. Ihan rauhassa saa olla.
Jos vieressä istuva ottaa kontaktia silloin kun siihen kehotetaan, siitä kontaktista on aika vaikea kieltäytyä olematta törppö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Minun kirkkokäynneilläni ei tuollaista tapaa ole kyllä ollut.
Kyllä sellainen vieressä olijan kättely kuuluu ihan Junalanpalveluskaavaan.
Kohta 22.
Vuorolaulun jälkeen seurakuntalaisia voidaan kehottaa rauhan toivottaamiseen. Tällöin seurakuntalaiset tervehtivät toisiaan ja lausuvat esimerkiksi: Kristuksen rauhaa.
https://virsikirja.fi/wp-content/uploads/2020/01/jp-kaavat.pdf
voidaan kehottaa rauhan toivottaamiseen
Jos ei ole kehotettu, niin ei ole kehotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Minun kirkkokäynneilläni ei tuollaista tapaa ole kyllä ollut.
Kyllä sellainen vieressä olijan kättely kuuluu ihan Junalanpalveluskaavaan.
Kohta 22.
Vuorolaulun jälkeen seurakuntalaisia voidaan kehottaa rauhan toivottaamiseen. Tällöin seurakuntalaiset tervehtivät toisiaan ja lausuvat esimerkiksi: Kristuksen rauhaa.
https://virsikirja.fi/wp-content/uploads/2020/01/jp-kaavat.pdf
Ehkä kehottaa, kukaan ei ole tullut väkisin niin tekemään kun en itse ota kontaktia. Se ei ole pakollinen kuten ei muukaan jumalanpalveluksessa. Saa tulla ja olla ihan vapaasti ja lähteä jos tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Minun kirkkokäynneilläni ei tuollaista tapaa ole kyllä ollut.
Kyllä sellainen vieressä olijan kättely kuuluu ihan Junalanpalveluskaavaan.
Kohta 22.
Vuorolaulun jälkeen seurakuntalaisia voidaan kehottaa rauhan toivottaamiseen. Tällöin seurakuntalaiset tervehtivät toisiaan ja lausuvat esimerkiksi: Kristuksen rauhaa.
https://virsikirja.fi/wp-content/uploads/2020/01/jp-kaavat.pdfvoidaan kehottaa rauhan toivottaamiseen
Jos ei ole kehotettu, niin ei ole kehot
Minä en ole missään kirkkokäynnissä tähän kyllä törmännyt. Ja aivan rauhassa olen sieltä pois lähtenyt, en ole siis rynnännyt kiireesti ovesta ulos.
Mites korona-aikana?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen uudempia messuja, kuten tuomas-ja taize-messut.
Minä suosittelen pysymään tuollaisista messuista kaukana.
Monella seurakunnalla on myös netti jumalanpalveluksia, olisiko sellaisen seuraaminen matalampi kynnys ja tapahtumien oppiminenkin samalla? Katso vaikka virtuaalikirkko joka on ihan meidän perus evlut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheinta on siinä palveluksen lopussa kun pitää ottaa kontaktia johonki viereiseen ja toivottaa jotain siunausta 😣
Ei kukaan tule väkisin toivottamaan. Ihan rauhassa saa olla.
Jos vieressä istuva ottaa kontaktia silloin kun siihen kehotetaan, siitä kontaktista on aika vaikea kieltäytyä olematta törppö.
Kyllä ne katsovat kuka on sellainen ja kuka ei. Ei minua lähestytä naapuristakaan vaan kääntyvät sinne missä joku vastaa.
Minä olen käynyt Vapaakirkon tilaisuuksissa. Itkeä vollotan joka kerta, liikutun niin kovasti Jeesuksen rakkaudesta.
Kerran näin nuorien esittäessä laulua heidän valokehänsä.Itkin entistä enemmän.Olin niin täynnä rakkautta.
Ei kannata miettiä liikaa, mitä toiset ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen käynyt Vapaakirkon tilaisuuksissa. Itkeä vollotan joka kerta, liikutun niin kovasti Jeesuksen rakkaudesta.
Kerran näin nuorien esittäessä laulua heidän valokehänsä.Itkin entistä enemmän.Olin niin täynnä rakkautta.
Vapaakirkkokin kiinnostais, mutta se on vielä oudompi itelleni. Pelottaa, tuleeko ihmiset heti utelemaan mitä teen sielä ja oonko maksanu jäsenmaksua.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen uudempia messuja, kuten tuomas-ja taize-messut.
Minkä takia? Kysyn lähinnä siksi, että tuomasmessu ja Taize-messu on keskenään hyvin erilaisia messuja. Yhteistä niille on lähinnä se, että kummastakin puuttuu konservatiivinen opetus (ja nyt pyydän anteeksi jos yleistän liikaa, mutta ainakin minun käsitykseni mukaan tuomasmessut on jo pitkään ollut todella liberaaleja. Taize-messuissa puolestaan on saarnan tilalla hiljaisuus, joten konservatiivisinkaan pappi ei voi tuoda niissä omia näkemyksiään esiin). Mitä vikaa tavallisissa perusmessuissa on, kun et suosittele niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen kun menet, jos siltä tuntuu.
Sinne kirkkosaliin voi mennä kirkonmenojen alettuakin, kunhan vaan pitää huolen etteivät ovet pauku selän takana kiinni. Sitten istahdat jonnekin peräpenkkiin.
Miksi sun pitäs kenellekään kertoa, että olet käynyt kirkonmenoissa?
No sen takia ettei ne ihmetteli miksen tule yhteisiin tapaamisiin tms. Edes miehelleni on noloa myöntää, on ateisti
Jumalanpalvelus on yleensä sunnuntaiaamuisin. Iltatilaisuuksiakin on. Ei kai sulla nyt ihan alvariinsa ole yhteisiä tapaamisia niitten kavereitten kanssa.
Joskus voi lähteä ulos ilman miestäkin, ei sille miehelläkään tarvitse kertoa. Vai määrääkö teillä mies kaiken, sun ajatukset ja mieliteotkin?
Ei määrää, mutta mihin sanon meneväni, kirjastoon?
Just. No, mä löysin sen pointin... Eli tämä vainajan elämästä kiittäminen on se juttu, kun siunaustilaisuutta seuraavana sunnuntaina kirkossa pappi jumalanpalveluksen lopussa sanoo hautaan siunattujen nimet... (ja kaiketi kerrotaan myös kastetut ja vihitytkin/avioliittoon kuulutetut)... Mutta tietysti kussakin kirkossa luetaan vain sen nimenomaisen srk:n siunattujen yms. nimet.