Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Miksi te korona-ajan rauhallisuutta ihastelevat odotitte 'lupaa' pandemialta elää tiivimässä suhteessa perheeseenne ja läheisiinne, viettää koti-aikaa, ulkoilla? Kuinka ohjelmoituja oikein olette olleet? 

Vierailija kirjoitti:

Korona oli paras asia aikuiselämässäni! Työt loppui, mutta oppi tulemaan toimeen vähemmällä. Nyt en edes halua enää töihin tuhlaamaan ainutta elämääni.

Joten muut työssä käyvät saavat sinut elättää?

Vierailija kirjoitti:

Etätyöt jäi päälle. Nyt säästän 2h/pv aikaa kun ei tarvitse työmatkustaa. Eli sain lahjana melkein tuhat tuntia vuodessa ihan omaa aikaa jota ei tarvitse tuhlata liikenteessä istumiseen. Ihanaa.

Et vissiin tee 5 päivän viikkoa. Koska se tekis sun ajankäytöllä 10h viikossa ja vuodessa lomat huomioituna siis alle 500 tuntia. Toisaalta vaikka kävisit joka päivä 2h työmatkan, sekin tekisi reilusti alle 800h/vuosi

Erakkona tunsin itseni hetkellisesti normaaliksi sulkujen aikana. :D En siis missään nimessä kannattanut mitään noita toimia muuten. Nyt olen taas sosiaalisempi ja varmasti häiritsisi enemmän. Yksi ulkomaanmatka meni pilalle koronasekoilun takia, mutta pikkujuttu. 

ei mitään huonoa vaikutusta, itse asiassa parasta aikaa. Kavereitten kanssa tavattiin normaalisti, jos jollakulla oli jotain räkätautia niin ei tavattu. Emme ravaa normaalistikaan joka päivä muutamassa eri paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te korona-ajan rauhallisuutta ihastelevat odotitte 'lupaa' pandemialta elää tiivimässä suhteessa perheeseenne ja läheisiinne, viettää koti-aikaa, ulkoilla? Kuinka ohjelmoituja oikein olette olleet? 

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt

Vierailija kirjoitti:

No ei😄 En kuuluu siihen pullamössöön, jonka elämä on pilalla kun baariin ei pääse ja muuta vikinää.

Korona-aika meni ihan leppoisasti ja etätöissä oli ihanaa, matka-ajasta säästyi paljon aikaa kaikkeen muuhun. 

Niin he ovat mielestäsi pullamössöä jotka menettivät esim.työpaikan?

Ei. 

Onhan se tietysti ollut kiinni elämäntilanteesta. Jos on perhe, ystäviä, läheisiä sukulaisia niin sitä samaa sitä tehtiin kuin aiemminkin. Mikäli lapset ovat aikuisia niin sitä helpompaa ilman lastenhoitoa koskevia järjestelyitä.

Tavattiin ystäviä ja sukulaisia pienellä porukalla kuten ennenkin eikä baareihin ole ollut hinkua 15 vuoteen. Etätyö oli tehokasta ja säästyi aikaa työmatkoilta. Säästyimme myös erinäisiltä jokavuotisilta lentsuilta ja astmani oli hyvässä  jamassa. Vältyimme myös koronalta - tuttavista vain kaksi sairasti taudin tietäen sairastavansa nimenomaan koronaa ja toinen sitten usean kertaa. Mikä lie selitys tällekin, että myös iäkkäät sukulaiseni ovat liki 100-vuotiaina välttyneet tartunnalta, vaikka muuten joutuivat sairaalahoitoon ja käymään lääkäreiden vastaanotoilla. Luulisi odotustilojen olevan varsinaisia taudin leviämispesäkkeitä.

Harrastamaan pystyimme kotonakin ja varustin meille oman kuntosalin. Kokkailtua ja leivottua tuli sekä järjesteltyä paikat tiptop -kuntoon.

Kolkytvuotinen lapsemme teki myös etätyötä ja tapasi samoja kavereita kuin ennenkin. Kotibileet olivat suosiossa. Ei valittanut muuta kuin soittokeikkojen puutetta. Rahaa jäi säästöön hänelläkin kivasti ja on sittemmin matkustellut.

Jotkut ihmiset ovat tietysti myös synnynnäisiä valittajia ja syy on aina muualla kuin itsessä ja omissa asenteissa.

No eipä vaikuttanut meihin mitenkään. Töissä meidän ei enää tarvitse käydä ja kaupassa käytiin maski naamalla. Ei muutenkaan ole tapana baareissa ym. paikoissa luuhata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te korona-ajan rauhallisuutta ihastelevat odotitte 'lupaa' pandemialta elää tiivimässä suhteessa perheeseenne ja läheisiinne, viettää koti-aikaa, ulkoilla? Kuinka ohjelmoituja oikein olette olleet? 

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt

No kato se etätyö. Jäi aikaa olla yhdessä, pälli.

Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta en hakeutunut hoitoon, koska ajattelin, että en ole riittävän sairas haaskaamaan lääkäriresurssia. Lihoin vuodessa melkein 30kg. Nyt olen saanut lääkehoitoa ja pikkuhiljaa tiputan painon. Valitettavasti ehti tulla rasvamaksa ja sokeriarvot nousi. 

Ei pilannut yhtään mitään. Ihmetyttää ihmisten vähäinen resilienssi.

Määräaikainen työsuhde loppui juuri tuolloin. Oli luvattu jo jatkoa, mutta eihän sitä tullut. Sen jälkeen ei ole löytynyt kuin yksi lyhyt työsuhde ja opiskelin uuden ammatin, mutta työtön nyt taas olen. Ilman koronaa olisin varmaan tuossa vanhassa työssä. Se ei ehkä ole se unelma työ, mutta ei tältä paremmalta alalta näy nyt töitä löytyvän, kiitos hallituksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te korona-ajan rauhallisuutta ihastelevat odotitte 'lupaa' pandemialta elää tiivimässä suhteessa perheeseenne ja läheisiinne, viettää koti-aikaa, ulkoilla? Kuinka ohjelmoituja oikein olette olleet? 

Tätä minäkin olen aina ihmetellyt

No kato se etätyö. Jäi aikaa olla yhdessä, pälli.

Eikö etätyössä siis tarvitse keskittyä työhön sitä kahdeksaa tuntia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona oli paras asia aikuiselämässäni! Työt loppui, mutta oppi tulemaan toimeen vähemmällä. Nyt en edes halua enää töihin tuhlaamaan ainutta elämääni.

Joten muut työssä käyvät saavat sinut elättää?

Niin tuossa ei sanottu. Vedä henkeä ja lue uudestaan. Useimmat ei menis töihin ellei olisi pakko.

Sä voit tehdä itsarin jos/kun jäät työttömäksi. Suosittelen, kun tuskin sulla seuraelämää tai perhettäkään on.

Joopajoo kaikilla on mahdollisuus omaan kuntosaliin

Ja eikös ne kotibileet olleet nimenomaan kiellettyjä

Oikeastaan vain hyvää. Etätyö tuli jäädäkseen. Säästään työmatkoissa 2 tuntia päivässä. 10 tuntia viikossa omaa aikaa entiseen verrattuna!

Tuli firman konkka ja avioero kaikki meni vituik s. Nyt lapsen huoltajuuskiista menossa äidin kanssa.

Harmittaa, että ei päässyt matkustelemaan. Nyt lasten hankinta lykkääntyy sen takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi vain pitänyt matkustaa julkisesta keskustelusta ja muiden mielipiteistä huolimatta, kuten muutamat ystäväni tekivät.