Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Yritys meni konkurssiin ja vasta tänä keväänä pääsin ulosotosta.

Ei. Korona-aika oli täydellistä. Mahtavaa, kun etätyö jäi pysyväksi. 

Elin unelmaa, sellaista elämää jota olen aina halunnut. Siihen olisi edelleen mahdollisuus, mutta itsekkäät ekstrovertti-hirmuhallitsijat haluavat kammeta sen unelman pois.

Meni välit poikki osaan sukulaisista. 

Korona oli paras asia aikuiselämässäni! Työt loppui, mutta oppi tulemaan toimeen vähemmällä. Nyt en edes halua enää töihin tuhlaamaan ainutta elämääni.

Minä, minä, minä...

Oli mahtava tekosyy lopettaa kaikki epätyydyttävät ihmissuhteet. Työt yms jatkuivat ennallaan enkä ole päivääkään ollut downlock tms.

Ei mitään vaikutusta.

Tuli avioero

Ei vaikuttanut yhtään mihinkään. Kaikki on jatkunut ennallaan.

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Juu. Opintojen takia olisi pitänyt olla pienessä huoneessa, kun kirjastot oli kiinni ja siitä ei tullut mitään. Mä sitten vietin aikani sosiaalisesti muiden sellaisten kanssa, jotka ei viitsineet kököttää kotona ja meitä oli melko paljon liikkeellä. Opinnot ei silloin jääneet kesken, mutta kun kirjastot oli kiinni ja yliopisto oli kiinni eikä päässyt hakemaan graduun aineistoa, mulla tuli aika paljon muuta tekemistä. Korona-aikana oli tarkoitus kirjoittaa gradu valmiiksi, mutta mulla ei ollut mahdollisuutta työskennellä kotona ja elämä sitten vei toiseen suuntaan melko vauhdilla. Se gradu on vieläkin kesken. 

Kaikki ennallaan. Tosin huomasin kuinka aikaa säästävää on ruuan tilaaminen kotiin kaupasta, se on jäänyt käyttöön.

Rahaa säästyi kivasti, kun ei uskaltanut ihmisten ilmoille shoppailemaan ja harrastuksetkin kiellettiin. 

Aloitin opiskelut alalla jonne olin halunnut vuosia. Tulin itsevarmemmaksi ja jollain tapaa kaiken siinä itsetutkiskelun aikana kasvoin henkisesti aikuisemmaksi. Ei jäänyt traumoja korona-ajasta. N32

Työpaikka meni, mutta sillä ei väliä. Enemmän harmitti että jäi matkoja tekemättä, varsinkin yksi josta olin erityisen innostunut enkä enää myöhemmin pystynyt samanlaisena toteuttamaan. 

Kyllä. Lapseni olivat kriittisessä iässä. Toinen oli aloittanut ammattikoulun, ja toinen jopoluokan, ja hänen oli tarkoitus päästä työharjoitteluihin. Juuri työharjoitteluista saatavan työkokemuksen vuoksi hän halusi jopolle, koska on enemmän tekijä kuin pänttääjä. No, lähiopetuksen ja käytännön työharjoittelun puute vaikutti molempien motivaatioon, ja ammattikoululaisella luonnollisesti osaamiseen.

Lisäksi myös pitkään säästetty, suunniteltu ja odotettu lomamatka peruuntui. Se olisi ollut ensimmäinen ja viimeinen kunnon lomamatkamme yhdessä. 

No ei😄 En kuuluu siihen pullamössöön, jonka elämä on pilalla kun baariin ei pääse ja muuta vikinää.

Korona-aika meni ihan leppoisasti ja etätöissä oli ihanaa, matka-ajasta säästyi paljon aikaa kaikkeen muuhun. 

Työpaikka meni koronarajoitusten takia. Ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Muista ettet sitten myöskään matkusta suomesta pois.