Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minä...

Niin aloituksessa kysytään ja siihen luonnollisesti vastataan omaa elämää koskien.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvää aikaa: Enemmän aikaa perheelle, kiireetöntä ja rauhallisempaa. Vaikka samalla tuli hoidettua työt ja lapsen koulu. Päiväkoti-ikäinen nautti kun sai leikkiä rauhassa pitkiä leikkejä ja meillä vanhemmilla oli enemmän aikaa.

Vaikka tehtiin etätöitä, ja silloin ei tietenkään oltu lasten kanssa, työmatkat ja muut kulkemisen jäivät pois, joten oli enemmän aikaa. Lisäksi lounas syötiin yhdessä joka päivä. Kun vielä tehtiin töitä osin eri aikaan, jompikumpi vanhemmista oli suuren osan päivästä lasten saatavilla.

Lisäksi unta tuli enemmän ja oli säännöllisempää, ulkoilua säännöllisesti, kun työmatkan sijaan saattoi käydä lenkillä. Myös ruoka oli terveellisempää, kun ehdittiin tekemään enemmän ruokaa itse. Aamulla ennen töitä saattoi ruoan laittaa uuniin ja lounastauon alkaessa pois. (Aloitettiin miehen kanssa eri aikaan työt, joten myöhempään aloittavan aamusta ei ollut kuin pari tuntia aiemmin aloittan

Meillä sama juttu. Ymmärrän että monille oli rankka aika mutta meille se oli ihana ja rauhallinen aika.

Koko perhe yhdessä kaikki päivät, syötiin ja hommailtiin. Tehtiin töitä ja opiskeltiin. Laitettiin yhdessä ruokaa, leivottiin. Oli turvallinen olo, yhteiskunta toimi ja tuntui että tästä kyllä selvitään. Oli kauniit ilmat ja ulkoiltiin paljon. Koko maailma otti jarrutuksen ja aika hidastui. 

Päinvastoin. Sain vakituista työtä ja ostin asunnon. Ihmissuhteita kiristi kyllä rokottamattomuus ja välit kylmenivät moneen suuntaan. Eivät ole korjaantuneet. Oikeat ystävät jäivät ja niitä on riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Välit meni koronasekoilevaan lähisukulaiseen, mutta hyvä että meni. Ei oll vieläkään tekemisissä ja hän on mennyt huonompaan suuntaan, mt ongelmia yms. Mutta omasta mielestään mitään ei ole hänellä vialla.

Mun omasta perheestä, siis vanhemmat ja sisarukset, kukaan ei pitänyt sitä koronakaranteenia, ei edes iäkkäät vanhempani. Kun vaihdettiin kuulumisia, puhuttiin aina siitä, missä kaikkialla on käyty ja mitä näkyi. Ihmeteltiin, että miksi terveet ihmiset on sisällä ja liikkumatta. Kun se on terveydelle haitallista. 

Matkustelen edelleen, mutta konsertit ja teatteri ovat  jääneet, koronalta olen säästynyt.

Elämänlaatu parani merkittävästi kun etätöistä tuli entistä vahvempi normi. Talous parani kun koronamontussa hankitut sijoitukset ovat moninkertaistuneet arvoltaan.

Ei oikeastaan. Jopa tykkäsin kun sai luvan kanssa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Sama. T. Lääkeallerginen rokottamaton

Itse tykkäsin rauhallisemmasta elämästä. Vanhalle isälle oli kovaa aikaa, kun ei vanhainkotiin saaneet omaiset tulla. Molemmilla lapsilla peruuntui matkat koulusta, joihin olivat keränneet kaksi vuotta rahaa. 

Toinen lapsi kävi melkein puolet lukiosta etänä ja moni kiva juttu abivuodesta peruuntui. Ystäväpiirissä hävisi pari henkilöä, kun me muut emme uskoneet salaliittoteorioita koronasta. Mutta muuten meni ihan hyvin.

Tosi kivasti alun jälkeen. Olin pidemmällä lomalla Aasiassa, kun alkoi. Inhottavasti matka katkesi, kun lentoliput alkoivat kallistumaan ja äiti paniikissa pyyteli takaisin Suomeen. Varmaan ihan hyvä etten jäänyt korona-ajaksi jumiin ko maahan.

Löysin nykyisen muijan, pääsin töihin hautausmaalle ja siitä takaisin oman alan hommiin. Toki vähän vi*utti kun piti tehdä testejä vähän väliä ammattini takia. 

Ei juuri mitenkään. Mulla on sellainen sairaus joka estää muutenkin liikkumista enkä ole mikään kuluttaja. Vähän median uutisointi aiheutti panikointia, ei muuta. 

Etätyöt jäi päälle. Nyt säästän 2h/pv aikaa kun ei tarvitse työmatkustaa. Eli sain lahjana melkein tuhat tuntia vuodessa ihan omaa aikaa jota ei tarvitse tuhlata liikenteessä istumiseen. Ihanaa.

Pilasi luottamuksen valtamediaan ja avasi silmäni että suurin osa kansasta ei omaa kriittistä ajattelua sitä kohtaan. 

Ihmiset saadaan helposti manipuloitua ottamaan itseensä lääkeaineita joita he eivät tarvitse ja joista voi koitua pahojakin sivuvaikutuksia.

Multa korona-aika vei voimat. Meidän teini-ikäiset tarvitsi valtavasti tukea tuona aikana ja hoidin kotikoulut sekä päiväkoti-ikäisen käytännössä yksin "oman työn ohella", josta ei sitten tullut mitään. Puoliso kävi kodin ulkopuolella töissä, joten ei voinut olla päivisin avuksi. 

Sain onneksi uuden työpaikan, mutta voimat ei ole palautuneet ennalleen. Nyt olen uupumuksen vuoksi sairaslomalla.

No miten se nyt avioero voisi koronan takia tulla? Tuommoiset asiathan vain tiivistää suhdetta.

Työpaikka meni koronan takia, mutta se oli loppupeleissä onnenkantamoinen.

Tulin riippuvaiseksi nettipeleistä koska kamut meni täydelliseen paniikkiin korona sta (kyllä. Ovat naisia) 

En tiedä. - Vaihtoehtosiat historiaa ei ole. Vosin tietysti syyttää koronaa vaikka siitä, että en saanut valmsituutuani työtä tutkinnolla, jota yleisesti on pidetty hyvin työllistävänä. Mutta ei tuo työllistyminen ole helpotunut "korona-ajan" jälkeenkään. Johtuujo se siitä, että en saanut "korona-aikana" töitä koska korona vai olsinko ollut saamatta vaikka ei olsi ollut kornakaan, niin en tiedä. Joka tapauksessa olen nyt taas työttömänä. - - - Korona tai koska "olen köyhä opiskelija" olivat kuitenkin erinomaisia selityksiä omalle elämäntilanteella, jolla saattoi väistää tai selittää monta asiaa kun taas nyt kun kertoo olevansa työtön maisteri, niin olen joiddenkin vain täys kusipää ja lsumu kun ei mee vain töihin. Tai joka luulee itsestään ihan liikoja kun ei mee vaan töihin niinkuin muutkin,ja siksi pitäisi ruoskia. . Tai  kuiinka olen hullu kun ei ole ostanut omaa asuntoa, vaan asuu vuokralla,   

Etätyö normalisoitui vihdoin, ja hyvä niin.

Turhaan rajoitettiin nuorten ja lasten elämää. Pitkät etäkoulujaksot ruuhka-Suomessa oli yksinkertaisesti typerin päätös koskaan nuorten kannalta. Introverttien vikinä ja minäminäminä-koronahullujen jankkaukset sai ihan liikaa palstatilaa. Kiuru ois pitänyt vapauttaa tehtävistään jo raskautensa alussa. Kaikenmaailman maskihössötykset oli näin harvaan asutussa maassa ihan hyödyttömiä. Ruotsissa asia hoidettiin suhteellisuudentajua käyttäen.

Tympeää aikaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Elin unelmaa, sellaista elämää jota olen aina halunnut. Siihen olisi edelleen mahdollisuus, mutta itsekkäät ekstrovertti-hirmuhallitsijat haluavat kammeta sen unelman pois.

Olen introvertti ja kyllä se korona-aika oli hirveää. En sentään mikään erakko ole.