Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Silloinen puolisoni hurahti ihan täysillä korona salaliittoteorioihin, ja lopulta en enää jaksanut sitä jankutusta ja kaiken epäilyä. Maskeissa oli matoja ja kaikki uutiset oli koodeja ja ohjeita eliitille. Satelliitit taivaalla oli vaan lavastettuja valoja ja linnutkin ehkä vakoilijoita. Ruokapaketit desifioi kotiin tuodessa. Tarkemmin ajatellen hän taisi ihan oikeasti kärsiä jostain mielenterveyden ongelmista. Onneksi ex.

Hyvä oli käydä Tallinnassa ja Haaparannassa ostoksilla, ei ollut ruuhkaa missään.

Työpaikka meni. Vaikka pääsin takaisin koronarajoitusten hellitettyä ja alan hieman piristyttyä, ilmapiiri oli mennyt ja lopulta meni työ uudestaan. Uutta ei ole löytynyt. 1,5 vuotta nyt työttömänä ja ikää jo sen verran, että heikolta näyttää. Eli kärjistetysti korona pilasi elämäni. 

Pilasi aivan kaiken. En ole vieläkään toipunut. Samaan aikaan elämässä oli tosi rankkoja asioita käsiteltävänä, olisin tarvinnut edes toimivan arjen. 

Vierailija kirjoitti:

Luottamus väheni kovasti yhteiskuntaan ja kanssaeläjiin. Yhtäkkiä olit kakkosluokan kansalainen, kun olit rokottamaton. Sain pelätä, etten pääse enää töihin koronapassin takia. Näistä oppineena teen elämästäni yhä enemmän sellaista, että jos tämä toistuu, selviän yksin tai puolisoni kanssa ilman töitä vähillä kuluilla. Median rummutus oli käsittämätöntä. Mitkään ihmissuhteet eivät menneet poikki, koska pysyin hiljaa rokottamattomuudesta.

Puolison olisi pitänyt tehdä opintoihin liittyvä harjoittelu, mutta korona sulki kaikki paikat. Tärkeää työkokemusta jäi saamatta, pääsi onneksi töihin kuitenkin 5kk:n työttömyyden jälkeen. 

Minä en vieläkään käsitä tuota saatanan huutelua kun ei ollut rokotettu. Rokotteen pitäisi suojata sen ottanutta, joten mikä tämä ongelma oli, huusivat rokotteita ja hyvä etteivät kyynärpää taktiikalla niitä itselleen haalineet, miksi jos siitä ei mitään hyötyä ollutkaan. 

Jouduin vaihtamaan työpaikkaa rokotepakon takia, mutta se ei oikeastaan pilannut elämääni, vaan päinvastoin, pääsin kivaan työhön ja siitä etenemään vielä kivempaan. 

Oli niin tylsää, kun matkustelu seisahtui, että menin takaisin yliopistoon ja opiskelin kunnon ammatin IT-puolelta

Ei mennyt mikään, mutta laitoin vaihtoon työpaikan siinä loppupuolella. Olisi pitänyt jo aiemmin.

Löysin kumppanin ja sain työpätkän, joka poiki myöhemmin lisää töitä. Kummisetä melkein kuoli koronaan mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla.