Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pilasi luottamuksen valtamediaan ja avasi silmäni että suurin osa kansasta ei omaa kriittistä ajattelua sitä kohtaan. 

Ihmiset saadaan helposti manipuloitua ottamaan itseensä lääkeaineita joita he eivät tarvitse ja joista voi koitua pahojakin sivuvaikutuksia.

Koko hommassa oli kysymys miljardien tuottaminen lääkeyhtiöille. Samat jättifirmat omistavat sekä median että lääkeyhtiöt, joten valtamedian käyttäytyminen on hyvin ymmärrettävää. 

BlackRock ja Vanguard omistavat osuuksia sekä lääkefirmoissa että mediayhtiöissä. Ne ovat maailman suurimpia omaisuudenhoitoyhtiöitä, jotka sijoittavat monille eri toimialoille, mukaan lukien terveydenhuolto ja media. BlackRock ja Vanguard hallinnoivat varojaan monipuolisissa rahastoissa, kuten indeksirahastoissa ja ETF-rahastoissa, jotka sijoittavat suuriin mää

Oikeastaan kaikesta maailmassa. Jo ennen pandemiaa omistivat jotain 70 prosenttia, pandemia kiihdytti tätä varallisuuden keskittymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kai influenssoihin kuolleille vanhuksille/ylipainoisille muutenkaan järjestetä mitään muistojuhlia. Normaalin elämän realiteetteja, jos olet vanha, heikko ja sairas, niin on isompi riski siihen, että mikä vaan tauti koituu kohtaloksi. Kannattaa siis elää terveellistä elämää.

Korona ei ole influenssa. Taitaa nykyään olla influenssaa lievempikin. Tiedän ainakin kolme perustervettä, hoikkaa alle 50-vuotiaana influenssan jälkeiseen keuhkokuumeeseen kuollutta. Hain just eilen itse rokotteen. 

 

Ohho, tiedätpä monta, voi voi kuin huono tuuri tutuillasi on käynyt. Ehkä rokotteet ovat sitten tutuillesi paikallaan tai ehkä jopa niiden takia taudit käyvät terveyden päälle. Itse en tiedä yhtäkään. Enkä ole aikuisiällä influenssa rokotteita ottanut enkä kyllä sairastanutkaan.

Jäin loukkuun toimimattomaan parisuhteeseen. Kun kaikki olivat sulkeutuneina koteihinsa, ero pelotti normaalia enemmän. 

Oli erittäin traumaattista luokanopettajana pitää pienille koululaisille etätunteja samalla, kun kaikki omat lapset hillui kotona. 

 

Onnelsi kaikki lapset ja opet pääsi lopulta kouluun. Se oli kaikkien etu. Meidän perheessä ei siis etäilty vuosikausia. Harmitta kyllä toisaalta, että  joutui itse altistumaan töissä koko ajan, samalla,  kun monet ammatit sai tehdä kotona työtä, jota pystyy tekemään oikeasti etänä. 

 

Lspset tapasivat kavereita ulkona koko korona-ajan. Arki ei paljon muuttunut, kun kaikki lähti aamulla kouluun niin kuin ennenkin. 

Se oli mukavaa, kun ei ollut pakko vapaa-ajalla lähteä minnekään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Jäin loukkuun toimimattomaan parisuhteeseen. Kun kaikki olivat sulkeutuneina koteihinsa, ero pelotti normaalia enemmän. 

Oletko siis vieläkin siinä parisuhteessa?

Ei tullut traumoja, vaan ymmärsin miten hyvin kaikki perusasiat olivat. Vertasin tilannetta siihen, millaista oli isoisälläni 40-luvulla sodassa. Hän oli 30-asteen pakkasissa, vesisateissa ja helteissä viisi vuotta metsässä sen aikaisissa varusteissa. Hiukset ja vaatteet täynnä syöpäläisiä, nälässä luurangon laihaksi laihtuneena. Näki kauhua ja kuolemaa, menetti veljiään vihollisen luoteihin.

Minä olin olin korona-aikana lämpimässä asunnossani jossa sisävessa toimi, hanoista tuli puhdasta juomavettä ja lämmintä pesuvettä. Pesukone pesi ja kuivausrumpu kuivasi vaatteet. Työ hoitui etänäkin eikä kukaan estänyt menemästä ulos kävelylle. Kaupat oli auki ja täynnä ruokaa. En ymmärtänyt mikä siinä oli niin kauheaa ettei voinut vähään aikaan matkustella.

Mulle myös korona-aika avasi silmät, millainen media on.

Vaikka olen jo yli nelikymppinen, niin nyt tajusin.

Jännä juttu oli myös se, että kaksi vuotta rummutettiin mediassa kuolleiden määrää, mutta kun sota tuli, nämä otsikot katosivat kuin taikaiskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin loukkuun toimimattomaan parisuhteeseen. Kun kaikki olivat sulkeutuneina koteihinsa, ero pelotti normaalia enemmän. 

Oletko siis vieläkin siinä parisuhteessa?

Kyllä ne kulissit sitten lopulta kaatuivat. Ei meitä kyennyt yhdistämään enää koronaeristyskään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kaikkosivat baareista ja treffialustoilta eivätkä ole niihin palanneet. Ainakin määrä on puolet siitä mitä aiemmin. Etenkin ne kunnolliset naiset joita halusi tavata ovat kadonneet lähes tyystin.

Yksinäiseksi jäi elämä koronan jälkeen ja olenkin vapaa-aikanani lähes syrjäytynyt.

Keskity uraan ja läheisiin. Itse tein näin enkä ole katunut. Lisäksi rahaa säästyi, kun ei enää takseja ja ravintoloita.

Työ ei todellakaan ole prioriteetti listalla ykkösenä. Vähentäisin töitä puoleen, jos olisi varaa. Lapset ja muut läheiset ovat tärkeintä elämässäni, mutta eivät korvaa kumppania. Yksinäisyys on tunne.

Vierailija kirjoitti:

Jäin loukkuun toimimattomaan parisuhteeseen. Kun kaikki olivat sulkeutuneina koteihinsa, ero pelotti normaalia enemmän. 

Tämä oli hyvä testi parisuhteiden kestävyyteen. Moni huomasi kuinka vieraan ihmisen kanssa todellisuudessa olikaan.

Korona-aika oli ihanaa. Kaksi vuotta olin terveempi kuin koskaan. Ei ainuttakaan flunssaa. 

Nyt koronan pitäisi olla ohi, mutta olen jatkuvasti koronassa. Elämänhalu nollassa, kun elämä pelkkää räkimistä ja sairastelua.  

Ei. Se oli mukavaa aikaa siinä mielessä, ettei tarvinnut mennä turhiin kissanristiäisiin, kokoukset oli netissä ja lapset sai pitää kotona niin ei vuoteen kukaan sairastettu. Yleensä kun lapset ovat olleet koulussa, on jommalla kummalla tai molemmilla lähes jatkuvasti joku räkätauti, ehkä viikko hyvässä lykyssä kaksi, ettei ollut kukaan kipeänä. Nyt lapset ovat ysillä, ja sairastuminen vähentynyt, tosin alakoulussa oli sisäilmaongelmaakin.

Voisiko sanoa että sain vahvistuksen päätelmilleni. Omasta puolestani eristykset olisivat saaneet jatkua maailman tappiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös korona-aika avasi silmät, millainen media on.

Vaikka olen jo yli nelikymppinen, niin nyt tajusin.

Jännä juttu oli myös se, että kaksi vuotta rummutettiin mediassa kuolleiden määrää, mutta kun sota tuli, nämä otsikot katosivat kuin taikaiskusta.

 

Ei ensimmäisen vuoden jälkeen enää mitään kuolleiden määrää rummutettu. Kyllä korona oli jo unohdettu mediassa kun sota alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut traumoja, vaan ymmärsin miten hyvin kaikki perusasiat olivat. Vertasin tilannetta siihen, millaista oli isoisälläni 40-luvulla sodassa. Hän oli 30-asteen pakkasissa, vesisateissa ja helteissä viisi vuotta metsässä sen aikaisissa varusteissa. Hiukset ja vaatteet täynnä syöpäläisiä, nälässä luurangon laihaksi laihtuneena. Näki kauhua ja kuolemaa, menetti veljiään vihollisen luoteihin.

Minä olin olin korona-aikana lämpimässä asunnossani jossa sisävessa toimi, hanoista tuli puhdasta juomavettä ja lämmintä pesuvettä. Pesukone pesi ja kuivausrumpu kuivasi vaatteet. Työ hoitui etänäkin eikä kukaan estänyt menemästä ulos kävelylle. Kaupat oli auki ja täynnä ruokaa. En ymmärtänyt mikä siinä oli niin kauheaa ettei voinut vähään aikaan matkustella.

Tommosta se on kun ei ymmärretä että sodankäynti on muutakin kuin konkreettista, fyysistä sotaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan paskoja vuosia. Nekin vuodet olisi voinut matkustella ilman rajoituksia.

Koronavuodet 2020 ja 2021 oli kyllä parhaat. Tuolloin 2020 mulla oli koko loppu vuoden pitkittynyt korona, mutta silti oli ihmisten kanssa hauskaa, kun ei kukaan voinut tehdä mitään muuta kuin harrastaa omaehtoista liikuntaa tai olla vapaamuotoisesti ihmisten kanssa. Siis jos halusi jotain tehdä, piti lähteä ovesta ulos, joko liikkumaan tai mennä juttelemaan ihmisten kanssa. Lähiön ihmiset tuli melko tutuksi. Meille tuli lenkkiporukkaa ja kaikenlaisia porukoita sinne. Naapurustoissa asuvat ihmiset alkoi viettämään aikaa keskenään ihan päivittäin. 

Minkähän takia tätäkin tekstiä on joku alapeukuttanut? Hei pliis, kertokaa mulle syy, oikeasti kiinnostaa!

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös korona-aika avasi silmät, millainen media on.

Vaikka olen jo yli nelikymppinen, niin nyt tajusin.

Jännä juttu oli myös se, että kaksi vuotta rummutettiin mediassa kuolleiden määrää, mutta kun sota tuli, nämä otsikot katosivat kuin taikaiskusta.

 

Tässä asiassa on kaksi puolta. Jos ei olisi uutisoitu, niin porukka syyttää salailusta. Itse olen sitä mieltä, että media lietsoo älyttömiä pelkoja sodan, koronan ja monen muun asian suhteen. Ihmisiä pelotellaan Amerikan malliin. Thl ja terveydenhuolto toimivat niin hyvin kuin mahdollista, mutta media pilasi niidenkin maineen. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Korona-aika tosiaan vaatisi puolueettoman (poliittisesti ja asiaan sekaantuneiden virkamiesten ulkoisen) tutkinnan. Ihmis- ja kansalaisoikeuksia rikottiin rajusti. Se ei unohdu. Jälkikäteen edelleen silloista sosialistihallitusta "taputellaan olalle" "hyvin hoidetusta" kriisistä. Perusteettomasti. Ja historiaa vääristävästi.

Detaljina kirjoittamaasi viestiin, josta kuultaa läpi oikeutettu loukkaantuneisuus...Minä olin rokottamattomana ja passittomana koko sen ajan kokkina paremman väen ravintolassa. Ja samanaikaisesti omaa liikkumavapauttani ja oikeuksia poljettiin monin muin tavoin.

Olen opettaja. Korona-ajan etäopetus tyhmensi oppilaat.

Sairastuin työuupumukseen terveydenhuoltoalalla ja tuskin koskaan saan entistä itseäni takaisin. Ptsd ja ahdistus puhkesi.