Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

ihan paskoja vuosia. Nekin vuodet olisi voinut matkustella ilman rajoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa säästyi kivasti, kun ei uskaltanut ihmisten ilmoille shoppailemaan ja harrastuksetkin kiellettiin. 

Itse elin kuten ennenkin. Tein kirppikseltä hyviä löytöjä ja melkein ilmaiseksi, kun olin päivittäin ja viikottain ainoa asiakas. Kirppis oli pistänyt Nansot, Marimekot ym. vastaavat tarjoukseen. Pidin siitä, että kahviloissa olin useimmiten ainoa asiakas. Hemmetti, kun menin Linkosuolle kahville, koko kahvilatila oli kuin oma olohuone, ei muita paikalla. 

Oli hyvää aikaa: Enemmän aikaa perheelle, kiireetöntä ja rauhallisempaa. Vaikka samalla tuli hoidettua työt ja lapsen koulu. Päiväkoti-ikäinen nautti kun sai leikkiä rauhassa pitkiä leikkejä ja meillä vanhemmilla oli enemmän aikaa.

Vaikka tehtiin etätöitä, ja silloin ei tietenkään oltu lasten kanssa, työmatkat ja muut kulkemisen jäivät pois, joten oli enemmän aikaa. Lisäksi lounas syötiin yhdessä joka päivä. Kun vielä tehtiin töitä osin eri aikaan, jompikumpi vanhemmista oli suuren osan päivästä lasten saatavilla.

Lisäksi unta tuli enemmän ja oli säännöllisempää, ulkoilua säännöllisesti, kun työmatkan sijaan saattoi käydä lenkillä. Myös ruoka oli terveellisempää, kun ehdittiin tekemään enemmän ruokaa itse. Aamulla ennen töitä saattoi ruoan laittaa uuniin ja lounastauon alkaessa pois. (Aloitettiin miehen kanssa eri aikaan työt, joten myöhempään aloittavan aamusta ei ollut kuin pari tuntia aiemmin aloittaneen lounastaukoon.)

Oli hyvää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

ihan paskoja vuosia. Nekin vuodet olisi voinut matkustella ilman rajoituksia.

Koronavuodet 2020 ja 2021 oli kyllä parhaat. Tuolloin 2020 mulla oli koko loppu vuoden pitkittynyt korona, mutta silti oli ihmisten kanssa hauskaa, kun ei kukaan voinut tehdä mitään muuta kuin harrastaa omaehtoista liikuntaa tai olla vapaamuotoisesti ihmisten kanssa. Siis jos halusi jotain tehdä, piti lähteä ovesta ulos, joko liikkumaan tai mennä juttelemaan ihmisten kanssa. Lähiön ihmiset tuli melko tutuksi. Meille tuli lenkkiporukkaa ja kaikenlaisia porukoita sinne. Naapurustoissa asuvat ihmiset alkoi viettämään aikaa keskenään ihan päivittäin. 

Avioero tuli, pitkä 20 vuoden liitto meni siinä.

Meni mielenterveys ja opinnot keskeytyivät. 

Korona-aika oli parasta aikaa elämässäni.

Ei pilannut eikä tuhonnut. Päinvastoin. Toi moniin käyttämiini palveluihin introvertille sopivia käytäntöjä. Parasta. 

Etätyö tuli jäädäkseen ja minusta, entisestä keskitason puurtajasta tuli yksi talon parhaista tuloksentekijöistä. Ennen mietin koko ajan, miten päästä pois työelämästä, nyt olen täysin motivoitunut jatkamaan pitkäänkin.

Omassa elämässäni ei, mutta se että vanhuksia suojeltiin, aiheutti sen että vanhempieni tilanne jäi minulta huomaamatta. En päässyt katsomaan heidän asuntoaan ja kun taas pääsin, huomasin että dementia oli jo pitkällä ja avuntarve akuutti. Tapasin siis vanhempiani ulkona ja etäisyyden päästä. Huoli-ilmoituksen tein heti kun näin että ruokaa ei oltu tehty, ei siivottu, laskut maksamatta, lääkkeet ottamatta jne. Sitten tuli palveluntarjoaja ja pääsivät avun piiriin.

Välit meni koronasekoilevaan lähisukulaiseen, mutta hyvä että meni. Ei oll vieläkään tekemisissä ja hän on mennyt huonompaan suuntaan, mt ongelmia yms. Mutta omasta mielestään mitään ei ole hänellä vialla.

Epäilen, että saattoi pilatakin.

Korona-aika sinänsä oli minulle suhteellisen helppoa, koska teen normaalistikin etätöitä. Mutta eräs ystäväni kuului riskiryhmiin enkä voinut käydä hänen luonaan. Hän itsekin kielsi jyrkästi minua tulemasta kylään. Kun puhuimme puhelimessa, hän vaikutti tavallista huonotuulisemmalta. En ymmärtänyt miksi. Kun lopulta menin hänen luokseen korona-ajan jälkeen, hän oli hyvin vihainen, vaikka ei osannut sanoa siihen oikein mitään järkevää syytä. Myöhemmin hän kyllä leppyi. Jälkeenpäin ajateltuna hänen käytöksensä minua kohtaan muuttui kuitenkin jollain lailla vähemmän lämpimäksi. Hän kuoli vähän aikaa sitten ja hänen kuolemansa jälkeen kävi ilmi, ettei hän ollut muistanut minua testamentissaan, vaikka oli ennen korona-aikaa usein sanonut, että on sellaisen testamentin jo tehnyt. Epäilen, että hän kuitenkin koki jonkinlaisena hylkäämisenä sen, että en käynyt hänen luonaan korona-aikana.

Meni usko 80 prosenttiin kanssaihmisistä ja 100 prosenttiin valtamediasta ja poliitikoista. Semmonen pikkujuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Muista ettet sitten myöskään matkusta suomesta pois. 

Ei minua kiinnosta pätkääkään matkustelu ihan jo ilmastosyistä. 

Long covid vaivannut ja rajoittanut elämää melkein kolme vuotta, ei kyllä ole erityisen kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Long covid vaivannut ja rajoittanut elämää melkein kolme vuotta, ei kyllä ole erityisen kivaa.

Tarkoitat siis piikkihaittoja

Mitä kieltä toi "taakepäin" on? Kuulostaa vajakin omalta kieleltä. Miksi ihmiset osaavat nykyään niin huonosti suomea? Miettikää joku armeijan kouluttaja karjumassa "taake poistu".

Vierailija kirjoitti:

Mitä kieltä toi "taakepäin" on? Kuulostaa vajakin omalta kieleltä. Miksi ihmiset osaavat nykyään niin huonosti suomea? Miettikää joku armeijan kouluttaja karjumassa "taake poistu".

Se on murretta.

Mikä korona-aika? Täällä ollut mitään.

Lähiräkälässä oli jotain hassuja sääntöjä

Ei pilannut, päinvastoin. Matkustelu hankaloitui, mutta vastapainona sai hyvin rahaa säästöön ja toisaalta teimme monta hienoa kotimaanmatkaa. Koronan jälkimainingeissa onnistuin saamaan uuden työpaikan, jossa etätyöt jatkuvat. Etätyö on pelastanut työelämäni, ilman koronaa ja sen tuomaa etätyötä olisin palanut loppuun.