Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Valmistuin just ennen koronaa enkä ole vieläkään työllistynyt

Työpaikka meni piikkipakon takia. Onneksi löysin heti perään uuden ja parempi palkkaisen. 

Isä ajautui psykoosiin ja meinasi tappaa koko perheen. Hänen hoitonsa  ja kuntoutumisen yrittäminen sitoi meitä muita sekä tuollaisesta kokemuksesta ylipääseminen. Odotin aina, että pääsen töihin. Viikonloput oli piinaavia ja suurimman osan lomista jätin pitämättä. Jäi myös omat opiskelusuunnitelmat ja perhehaaveet samalla. Elämä alkoi olla vaan päivästä toiseen selviämistä ja iltaisin psykoottisten juttujen kuuntelua. Sairaalan psykiatri oli aivan ihmeissään, kun kellekään perheestä ei sopinut, että isä muuttaa harhoissaan syvälle uppoutuneena jonkun meistä luo - miten yllättävää tappouhkauksien ja henkirikoksen suunnittelun jälkeen. Minulla on jotain muistikuvia viimeisestä vuodesta, mutta niitä edeltäneistä kolmesta ei juurikaan.

Tästä pari vuotta eteenpäin minulla epäiltiin levinnyttä syöpää (kolmikymppisenä) ja joka nyt ei ainakaan ollut vielä levinnyt, mutta tilanne edelleen epäselvä. No nytkin viikonloput on piinaavia, koska tietää, ettei asiat etene. Mutta päätin silti, että kävi miten kävi, niin toteutan vuosia sitten jääneet opiskeluhaaveet.

Meni työ eikä vieläkään ole yhtä paljoa töitä tarjolla kuin ennen koronaa. Joten 50% tuloista lähti pois sekä usko elämään.

Itseeni se ei vaikuttanut juurikaan, mutta lukiota käyvä nuoreni ja silloin vielä perusopetuksessa oleva esikoinen kärsivät mm. kaverisuhteiden poisjäämisen takia. Etäkoulu sopi molemmille, koska ovat hyvin itseohjautuvia, mutta varsinkin toinen etäkoulujakso oli raskas, kun piti olla päivävaatteet päällä ruudun ääressä ja opettajat todellakin tekivät töitä, että kaikenlaista enemmän tai vähemmän mielikuvituksellista puuhaa riitti.

Monista ikäkausikokemuksista nuoret jäivät myös paitsi.

Itse aloitin kävelyn korona-aikana ja yhä lenkkeilen. 

Kuormituin pahasti, koska omalla alalla työmäärä kasvoi reilusti kaikkien siirryttyä tyyliin yhdessä yössä verkkoon. Oli etätyöpakko ja kotona 5- ja 7-vuotiaat, joita työn ohessa hoidin ja opetin. Puoliso oli normaalisti kodin ulkopuolella töissä. Päälle vielä huoli omasta terveydestä, kun kuuluin riskiryhmään enkä tiennyt mitä odottaa. Jälkeenpäin 2 x sairastettu korona ei ollut normiflunssaa kummempi, mutta eipä sitä silloin tiennyt. Tälläkin hetkellä yritän edelleen toipua pitkäkestoisen stressin vaikutuksista.

Oli aikaa ajatella, tutustua itseensä.Jokainen karanteeni oli kun retriitti.

Intovertin unelmaa.

Löysin myös parisuhteen 10v erosta.

Opin tekemään itselleni sopivia valintoja, ja aloitin uusia harrastuksia.Huolendin hyvinvoinnistani enemmän.

Yksi kaveri meni. Kävi jossain kokouksissa missä puhuttiin salaliittoteorioista ja vastusti kaikkea mahollista. Sit yhtäkkiä hän hävisi kun löysin samanhenkisiä ystäviä.

Korona teki elämästä parempaa, koska se vyörytti etätyöskentelyn kunnolla työpaikalleni ja sillä tiellä ollaan saatu jatkaa.

Luottamus väheni kovasti yhteiskuntaan ja kanssaeläjiin. Yhtäkkiä olit kakkosluokan kansalainen, kun olit rokottamaton. Sain pelätä, etten pääse enää töihin koronapassin takia. Näistä oppineena teen elämästäni yhä enemmän sellaista, että jos tämä toistuu, selviän yksin tai puolisoni kanssa ilman töitä vähillä kuluilla. Median rummutus oli käsittämätöntä. Mitkään ihmissuhteet eivät menneet poikki, koska pysyin hiljaa rokottamattomuudesta.

Puolison olisi pitänyt tehdä opintoihin liittyvä harjoittelu, mutta korona sulki kaikki paikat. Tärkeää työkokemusta jäi saamatta, pääsi onneksi töihin kuitenkin 5kk:n työttömyyden jälkeen. 

Tarkoitus oli mennä vuoden 2020 MadCool festareille Madridiin ja erityisesti Taylor Swiftin keikkaa odotin. Vuonna 2022 Swiftin korvasi sitten Metallica joka veti hyvän keikan 70 000 ihmisen edessä ja oli siellä muitakin (KIllers, Imagine Dragons, Muse, Tove Lo, Zara Larsson...).

Kovan yrittämisen jälkeen sain Taylor Swiftin keikalle liput Wieniin viime syksylle. Valitettavasti keikat peruttiin terroriuhan takia eli tämäkin yritys meni pieleen. Voi mennä muutama vuosi ennen kuin Taylor Swift lähtee taas kiertueelle eli odottavan aika on pitkä.

Ikävä sanoa näin, mutta koronan tulo oli vain positiivinen juttu itselle.

Mitään en menettänyt, sain jäädä töistä pois moneksi kuukaudeksi päiväkoti-ikäisten lasteni kanssa kun minut lomautettiin omasta pyynnöstä. Ansiosidonnainen oli hyvä ja mitään muuta ei oikeastaan ruuan lisäksi kulutettu sillä aikaa.

Kukaan läheisistä ei sairastunut vakavasti, meillä oli korona testien mukaan 2 kertaa, oireili pienenä nuhana.

Yksi lapsi saatiin lisää myös korona aikana, mies pääsi mukana synnytykseen. Uudenmaan sulku hiukan ärsytti, kun olisin halunnut rajan takaa ostaa käytetyn pyörän lapselle juuri sulun aikana.

Ei vaikuttanut mitenkään, en edes koronaa ole sairastanut.

Meni usko Suomen terveydenhoitojärjestelmään kun hoitajia irtisanottiin kesken kriisin.

Yritys meni  täysin honginnolle, tilaukset loppuivat ja peruttiin kuin seinään. Omilla rahoilla piti tukea firmaa ja Lintilän sekoilut julkisuudessa kertoivat huulipunahallituksen kyvyttömyydestä hallita asiaa. Kuusi hakukierrosta myöhemmin todettiin, että Lintilä ja hallitus ei edelleenkään tajua edes perusasioita Suomen yrittäjyydestä.

Korona-aika oli tällaiselle introvertille ihan parasta aikaa. Jopa yltiösosiaaliset ystävänikin rauhoittuvat kotiinsa, sai olla yksin eikä ollut mitään pakkososiaalista kanssakäymistä.

Korona pelasti minut. 10v työttömänä mt-ongelmien takia. Kiitos koronan uskaltauduin opiskelemaan, kun osan opinnoista sai käytännönläheiselläkin alalla suoritettua etänä. En olisi ikinä jaksanut mitään 5pv viikossa koululla opiskelua sen kotona yksin olemisen jälkeen. 

Ja tadaa, työllistyin harjoittelupaikkaani. Ja nyt tuo nykyinen pomo on järjestämässä minulle vielä parempaa työpaikkaa toisaalla, kun nykyisessä firmassa hommat vähenee eikä töitä riitä kaikille.

Ilman koronaa olisin varmaan edelleen siellä kotini vankina ihmisiä ja elämää pelkäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Meni usko Suomen terveydenhoitojärjestelmään kun hoitajia irtisanottiin kesken kriisin.

Missäpäin irtisanottiin? Tiedän vain jokusen jotka "pakkolomautettiin" joksikin aikaa.

Vaikutti kaverisuhteisiin, koska ei voinut nähdä livenä samalla tavalla ja tehdä asioita. Yksi pitkäaikainen harrastus lähti myös pois. Harmitti, koska olin juuri saanut hyviä kavereita vähän ennen koronaa joiden kanssa viettää aikaa kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Pilasi vain ja ainoastaan terveyden ja tappoi sukulaisia. Kaikki muu on nykyään paremmin.

Sama täällä, siis ne isoimmat vaikutukset.

Muita pienempiä: En päässyt juhlimaan merkkipäiviäni, en tekemään suunniteltuja matkoja ja lähisukulaisen hautajaisista tuli muutaman  henkilön tilaisuus, eikä kaikkia halukkaita pystytty kutsumaan. Tein tilaisuudesta YouTube-videon, mutta eihän  se ole sama asia.

Isossa firmassa melkein kaikki siirtyivät etätöihin muutamaa yksikköä lukuunottamatta, johon meidän yksikkö  kuului. Potutti se maski päällä julkisilla kulkuneuvoilla kulkiessa, kun niitä töitä olisi voinut ihan hyvin tehdä kotona. Potutti sen verran paljon, että lopetin kokonaan meikkaamisen, kun eihän siellä toimistolla ollut ketään. :) Lisäksi harmitti, kun suurin osa tutuista teki etätöitä ja oikein hehkutti, kuinka he saivat asuntonsa järjestettyä katosta lattiaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä, eikä todellakaan kulunut niihin työmatkoihin aikaa. 

En muista enää kaikkia asioita, mutta aika paljon elämä muuttui rajoitttuneeksi ja elinympäristö pieneksi: Ainoastaan töissä käyntiä ja kotona nukkumista.