Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Korona vaikutti ihmisten elämään todella eri tavoin. Ihan jo siinäkin, kuinka pitkään kenelläkin "korona-aika" kesti. Mulla se kesti noin 100 päivää eli silloin en tavannut sisätiloissa muita ihmisiä kuin iäkkäitä vanhempiani. Mutta jo juhannuksesta 2020, kun tartuntaluvut olivat laskeneet, istuin lomalla nauttimassa auringosta paikallisen terassilla ja alettiin tavata sisätiloissakin. Myös muu lähisuku alkoi taas käydä mun vanhempieni luona eli heistä huolehtiminen ei ollut enää yksin mun vastuullani. Flunssaisena ei tosin kyläilty puolin eikä toisin, mutta jos oltiin terveitä, niin sitten kyllä. Kukaan läheisistäni ei jäänyt myöskään silloin työttömäksi eikä lähitöissä olevatkaan saaneet koronatartuntaa ennenkuin vasta pari vuotta myöhemmin. Lähisuvun alaikäisetkin olivat silloin vielä päiväkoti-ikäisiä ja ihan normaalisti olivat päiväkodissa. Ei siis ollut mitään etäkoulua tms ja olivat vielä sen verran pieniä, ettei ollut mitään seuraharrastustakaan. Kavereitaan tapasivat kuten aiemminkin. Silloinhan oli oikeastaan tärkeää jättää vain mummot ja papat eli yli 70-vuotiaat rauhaan. Siskooni vaikutti jonkin verran Uudenmaan sulku, mutta ei sekään kestänyt lopulta kuin 19 päivää. Oli mökillään silloin, kun sulku tuli, mutta sehän ei estänyt kotiin palamista. Kotiin sai palata kyllä. Yhdellä tutullani koti on Uudenmaan puolella ja työpaikka rajan toisella puolella ja hänkin sai ihan normaalisti käydä töissä. Jos oli hyvä syy, niin Uudenmaan rajan sai ylittää sen 19 päivän aikanakin. 

Tunnen ihmisiä, joilta meni työpaikat ja joiden vanhukset olivat hoivakodeissa eikä niitä saanut mennä tapaamaan kuin ikkunan takaa jne. Tiedän, että osalle lapsista ja nuorista etäopetus oli haastavaa. Monilla vielä niin, että harrastuksetkin loppui. En nyt muista, mikä se kokoontumisrajoitus silloin alussa oli, mutta kyllä esim meidän taloyhtiön pihalla näkyi lapsia leikkimässä ja teinejä istumassa puistonpenkeillä. Muistan yhden illan, kun lähdin aika myöhään viemään koiraa iltalenkille ja 70+ naapurini tuli vastaan. Hätäisenä selitti mulle, että oli pakko lähteä viemään roskat ulos, kun koko asunto alkaa jo haista biojätteistä. Juteltiin siinä hetken aikaa ja sanoin, että eihän se suositus nyt hyvänen aika tarkoittanut, että ei saa astua kotiovesta ulos. Ja kyseessä oli tosiaan vain suositus. 

Meni työpaikka. Joskin sain sen takaisin. Olen kaupungilla töissä  ja kaupunki järjesti paniikki-yt:t. Menetin työpaikkani ja masennuin vakavasti. Olin ollut jo pitkään ylistressaantunut ja se oli viimeinen niitti. Joskus puolen vuoden päästä työnantaja kerjäsi takaisin töihin.

Vaikka sain työni takaisin, on jäänyt tympäisemään, miten huonosti kaupunki hoiti tilanteen. Yt:t oli turha paniikkiratkaisu. Kouluthan eivät olleet lopulta kovin kauan kiinni, kun tuli kesälomatkin väliin. Mielestäni olisi hyvin voinut odottaa kesän yli ja katsoa sitten tilannetta uudestaan. 

Vaimo putosi kaninkoloon, alkoi uskomaan itänaapurin propagandaporukan levittämiiin salaliittoihin rokotteista  yms.  Ihan saakelin raskasta, jonka takia on juostu terapiassa. Ensimmäisellä terapeutilla meni niin tunteisiin, että huulipyöränä kuuntelin vaimon ja terapeutin väittelyä ja huutoa toisilleen. Terapeutti siis tavoistaan poiketen asettui minun puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Rahaa säästyi kivasti, kun ei uskaltanut ihmisten ilmoille shoppailemaan ja harrastuksetkin kiellettiin. 

Alapeukuttajat, perustelkaa.

upupup

Isoja muutoksia ei tullut, mutta itsestä ja monesta muusta tuli mukavuudenhaluinen.  Ei jakseta enää niin paljon tavata, kävelylenkitkin vähentyi ja teatteri ja muut reissut. En pukeudu enää niin hyvin kuin ennen. Rahaa säästyy valtavat määrät. Innostuin myös syventämään osaketuntemustani.

Minun mielenterveys ainakin meni pilalle.

Ei se pilannut mitään. Menetin työpaikan mutta sain paremman tilalle. Yhdestä ystävästä ei kuulunut korona-aikaan mitään mutta oli jo aiemmin käyttäytynyt niin.

Pilasi osan lasteni nuoruutta, kun heiltä estettiin normaali sosiaalinen elämä ja kontaktit. Itsellä meni terveys työpaikan painostamien piikkien takia. 

Menetin mahdollisuuden saada oman vauvan, kiitos Sanna Marinin sulkujen ja kieltojen.

Pelkkää posia. Sain työpaikan jota en olisi muuten saanut.

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minä...

Akat

Kolmen lähipiirin nuoren elämä meni pilalle. Yksi heistä haudattiin tänä vuonna, yksi sai asiansa varsin hyvin kuntoon ja kolmas alkaa olla taas kunnossa.

Korona-aika oikeasti sai aikaan paljon tuhoa nuorten elämässä. Siitä maksetaan laskua kauan. Mikään tutkimustulos ei kumoa näitä lähipiirin havaintoa ja lupaan repiä silmät päästä siltä, joka tulee minulle väittämään, että tutkimusten mukaan todellista vahinkoa nuorille ei syntynyt.

Työpaikan sijainti muuttui juuri ennen korona-aikaa. Sitten siirryimme enimmäkseen etätöihin, jolloin uuteen toimitaloon ei ehtinyt paljon tutustua. Samaan syssyyn oli organisaatiouudistuksia, tiimien kokoonpanoja muutettiin, mutta kun tapasimme työkavereita niin harvoin, niin uudet työkaveritkaan eivät tulleet tutuiksi. Olen niin vanha jäärä, etten osannut sopeutua tilanteeseen. Alkoi tuntua siltä kuin kollegat olisivat suunnilleen virtuaalihahmoja tai tekoälyn tuotoksia, joita tapaa vain tietokoneella. Irtauduin todellisuudesta, mikä ei ollut hyvä juttu.

Ei pilannut. Ei edes sairastettu muut paitsi vaimo, ja hänelläkin se oli vaan sellainen viikon "flunssa", virallisesti testattu kuitenkin että korona oli. Hyvänä puolena tuli etätyö, jota tehtiin pitkään 100% työajasta, ja nykyäänkin vielä 3 päivää viikossa.

Liikuntaharrastukset jäi pois, en saanut itseäni enää käyntiin uudestaan kun olisi taas päässyt uimahalliin jne

Ikuinen epäluottamus yhteiskuntaan monien sekopäisten ratkaisujen vuoksi, kuten koronapassi, jäi

Pilasi. Pilasi 3 vuotta elämästäni ja sen lisäksi entinen iloisuus ei ole tullut takaisin.

En pidä enää suomalaisista. Meni luottamus. Mediaan ei voi enää luottaa ja kaikki on synkempää kuin ennen. Missään ei enää huvita käydä eikä tavata ihmisiä. Yms.

Vierailija kirjoitti:

Pilasi. Pilasi 3 vuotta elämästäni ja sen lisäksi entinen iloisuus ei ole tullut takaisin.

En pidä enää suomalaisista. Meni luottamus. Mediaan ei voi enää luottaa ja kaikki on synkempää kuin ennen. Missään ei enää huvita käydä eikä tavata ihmisiä. Yms.

Samoin kävi mullekin.

Vaihdoin korona-aikana työpaikkaan, jota en varmaankaan olisi "normaalina" aikana saanut. Pidän myös siitä, että vaikka täyttä etätyötä ei enää omalla työpaikalla tehdäkään, niin työn suorittamisen toimistokeskeisyys on jäänyt vähemmälle. Itseäni koronarajoitukset tai -toimet eivät haitanneet, Suomessa päästiin paljon vähemmällä kuin monessa muussa maassa esim. ulkona liikkumisen rajoitusten suhteen.

Kaikki eläneet korona-aikana elämänsä parasta aikaa? Juu niin varmaan. Aika kultaa muistot.