Järkyttävää lapsiperhearkea elävä pariskunta ilman tukiverkostoa - valtavia summia Woltiin
Turkulaispariskunta on joutunut ahdinkoon, koska ei ole lapsenhoitoapua (perheessä yksi lapsi) siksi aikaa kun pariskunta käy töissä, toinen tekee väitöskirjaa ja toinen valmistelee saman alan tieteellistä opetusta.
Niin, kaikilla ei ole läheisiä tai lähellä asuvia sukulaisia/ystäviä apuna lastenhoitoon.
Perhe käyttää vuodessa 150 tuntia järjestön välittämää lastenhoitoapua, jotta voi työskennellä ja nukkua.
Olen niin onnekas itse, että pystyin tekemään väitöskirjan aikoinaan lapsen nukkuessa tai leikkiessä itsekseen samassa huoneessa. Mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000010761686.html?utm_medium=promobox&utm…
Kommentit (404)
Harmittaa tuon jutussa olleen perheen puolesta. Jutun pointti oli se, kuinka tärkeä apu MLL:n kautta saatu (ja itse maksettu) lastenhoitoapu on ollut perheessä, jossa on ollut paljon sairastelua, lapsi on nukkunut huonosti, toisen puolen isovanhemmat ovat vaatineet hoitoa monen sadan kilometrin päässä ja toisen puolen isovanhemmat ovat voineet ulkomailla asumisen vuoksi auttaa vain satunnaisesti. Toisella vanhemmalla työ ja toisella vanhemmalla toisella puolella Suomea asuvan isovanhemman hoito ovat vaatineet matkustelua.
Tässä tilanteessa asioiden hoitoa on sitten helpottanut, että on ollut mahdollisuus saada MLL:n kautta itse maksettu lastenhoitaja. Tänä vuonna hoitajaa on käytetty jutun mukaan poikkeuksellisen paljon, yhteensä 150 tuntia eli keskimäärin alle 4 tuntia viikossa.
Nyt tässä keskustelussa sitten puhutaan, kuinka kysymyksessä on käytännön hommissa täysin avuton pariskunta, joka vaatii yhteiskunnan apua. Ja kun äiti vielä erehtyi mainitsemaan, että joskus muutama vuosi sitten oli ajanjakso, jolloin oltiin sairastelusta ja valvomisesta niin väsyneitä, että woltattiin kovasti, niin tämän perusteella on sitten päätetty, että perhe ei selviä edes ruoanlaitosta.
Opin ainakin sen, että koskaan ei pidä puhua mistään henkilökohtaisista asioista lehtihaastattelussa. Kaikki ymmärretään kuitenkin täysin toisin.
mikä tuossa jutussa nyt niin ihmeellistä ja kauheaa oli? Eikö he käytä omia rahojaan mihin haluavat?
Jos lapsi on päivät päiväkodissa ja muinakin aikoina tarvitsee hoitajaa, niin milloin ne vanhemmat oikein on lapsen kanssa?
Ja miksi asuvat Turussa,jos molemmilla työt ihan muualla?
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asuvat Turussa,jos molemmilla työt ihan muualla?
Tutkijan työ voi vaatia matkustelua konferensseihin tai tapaamaan yhteistyökumppaneita toisella paikkakunnalla, vaikka varsinainen työpaikka olisi Turussa.
Ja joskus töihin kuuluu se, että käy opettamassa jotain kurssia toisessa yliopistossa, vaikka pääasiallinen työpaikka olisi muualla.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on päivät päiväkodissa ja muinakin aikoina tarvitsee hoitajaa, niin milloin ne vanhemmat oikein on lapsen kanssa?
Jutun mukaan lapsi on sairastellut paljon. Sairaspäivinä häntä ei voi tietenkään viedä päiväkotiin. Hoitajaa on käytetty paljon, paljon vähemmän kuin mitä lapsi on ollut sairauden vuoksi kotihoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Näistä ihmisistä huokuu, etteivät ole käytännöllisiä, joten varmaan arjen pyörittäminen jo ihan kahdestaan on saattanut olla haastavaa.
Eli filosofia on pelkkää utopiaa heidän maailmassaan. Ei pitkälle opiskelleet aikuiset ihmiset voi oikeasti olla noin uusavuttomia. Ruokaa woltataan, kun yksinkertaista ruokaa voi tehdä ison padallisen, jossa riittää syötävää moneksi päiväksi!
Miten tuollainen edes on mahdollista? Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja (lasten isä kuollut) ja tukiverkkoina pelkkä päiväkoti, koulu ja julkiset palvelut.
Lapsista kaksi sairastaa vakavaa sairautta, joka tuo omat haasteensa. Olen omassa työssäni joutunut kieltäytymään tilanteeni takia tietyistä työtehtävistä ja matkoista. Joten oma urakehitykseni on pysähtynyt.
En ymmärrä, miten kaksi vanhempaa ei selviä yhden lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
mikä tuossa jutussa nyt niin ihmeellistä ja kauheaa oli? Eikö he käytä omia rahojaan mihin haluavat?
Heillä on rahaa ostaa ulkopuolisia palveluja ja silti he ovat pulassa ja uupuvat yhden lapsen kanssa. Lapsi on heille taakka eikä näytä sopivan heidän ura orientoituneeseen elämään. Haittaa uranluontia.
Suurelle osalle heidän elämäntilanteensa olisi unelma! On varallisuutta, hyvä koulutus, mahdollisuus etätöihin isovanhemmat toiselta aikuiselta... He eivät tajua kuinka hyväosaisia he ovat.
Jokainen alkaa miettiä omaa pikkulapsiaikaa. Kuinka jatko-opiskelusuunnitelmat meni monella jäihin ja vaihtui työpaikkaan. Kaikki ajateltiin lapsen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi asuvat Turussa,jos molemmilla työt ihan muualla?
Tutkijan työ voi vaatia matkustelua konferensseihin tai tapaamaan yhteistyökumppaneita toisella paikkakunnalla, vaikka varsinainen työpaikka olisi Turussa.
Ja joskus töihin kuuluu se, että käy opettamassa jotain kurssia toisessa yliopistossa, vaikka pääasiallinen työpaikka olisi muualla.
Matkatöitä joudutaan tekemään monella alalla ja itselle ne oli kuin lomamatkoja. Sai vähän taukoa lapsiperhearkeen. Toinen joutui huolehtimaan lapsista. Onneksi minä ja puolisoni olemme kumpikin innokkaita kotikokkeja. Hyvin harvoin tuli tilattua mitään pikaruokaa. Käytiin vuoropäivinä punttisalilla kun toinen vei lapsia leikkipuistoon ja ulkoileen. Tuo kyllä pelasti paljon että kumpikin tykättiin ruuanlaitosta ja hyödynnettiin myös pakastinta.
Saatteko te orgasmin tästä vähä-älyisestä arvostelusta? Tuo tutkijapariskunta on mitä suurimmalla todennäköisyydellä älykkäämpi kuin te arvostelijat. On käyttänyt hoitajia, jotta saa sairasteluista huolimatta työt sujumaan. Te ette siis osaa järjestää heidän elämäänsä yhtään paremmin. Sairastelu, huonot unet ja lisähoitajan kalleus saa kenet tahansa tyytymään vain yhteen lapseen. Ymmärrän täysin.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa tuon jutussa olleen perheen puolesta. Jutun pointti oli se, kuinka tärkeä apu MLL:n kautta saatu (ja itse maksettu) lastenhoitoapu on ollut perheessä, jossa on ollut paljon sairastelua, lapsi on nukkunut huonosti, toisen puolen isovanhemmat ovat vaatineet hoitoa monen sadan kilometrin päässä ja toisen puolen isovanhemmat ovat voineet ulkomailla asumisen vuoksi auttaa vain satunnaisesti. Toisella vanhemmalla työ ja toisella vanhemmalla toisella puolella Suomea asuvan isovanhemman hoito ovat vaatineet matkustelua.
Tässä tilanteessa asioiden hoitoa on sitten helpottanut, että on ollut mahdollisuus saada MLL:n kautta itse maksettu lastenhoitaja. Tänä vuonna hoitajaa on käytetty jutun mukaan poikkeuksellisen paljon, yhteensä 150 tuntia eli keskimäärin alle 4 tuntia viikossa.
Nyt tässä keskustelussa sitten puhutaan, kuinka kysymyksessä on käytännön hommissa täysin avuton pariskunta, joka vaatii yhteiskunnan apua. Ja kun äiti vielä ere
Nuo lehdet etsii tarkoituksella tällaisia juttuja, tietävät hyvin, miten lukijat reagoivat, ja nämä sinisilmäiset ihmiset tulevat omalla naamallaan lehteen avautumaan, ilmeisesti ajattelet tuovansa esiin tärkeitä epäkohtia. Varmasti lehdessä arvataan mikä reaktio saadaan kun kaksi akateemista aikuista tilittää miten eivät pärjää lapsiarjessa, hienolta kalskahtavat sairaudetkin tarkoittavat suomeksi hengitystieinfektioita.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet eivät nykyään ole kestäviä, eikä se noista syistä johdu. Ihmiset ovat laiskoja ja itsekkäitä. Lapsivapaita ja lapseen hirttäytymistä, vaatimista 😨
Soita 50-luvulle ja kysy kuinka monella oli lapsivapaata. Kuinka monella oli liian raskas työ, joutui vielä siivoamaan ja laittamaan ruokaa, vaikka ei yhtään olisi tykännyt. Miksi niistä itse tehdyistä lspsists ei tykätä eikä niiden kanssa haluta viettää aikaa, perheenä?
Isäni on syntynyt vuonna 1949, ja molemmat vanhemmat kävivät töissä. Heillä oli kotiapulainen, joka laittoi ruuat ja hoiti lasta. Siihen aikaan kotiapulainen sai palkaksi täyden ylläpidon ja pari seteliä kuussa. Siihen aikaan tapana oli myös palkata teinityttöjä lapsenlikoiksi. 1950-luvulla tällä yliopistolla työskentelevällä pariskunnalla olisi mitä todennäköisimmin ollut oma kotiapulainen ja se olisi maksanut huomattavasti vähemmän kuin säännöllinen wolttaaminen. 😁&nb
Niin. Ja heille ei olisi vittuiltu asiasta. Eikä varmaan näin tapahdu jatkossakaan, koska normaaleja ihmisiä kauhistuttaa tämä raivopäinen rääpiminen, jota tässäkin ketjussa esiintyy. He alkavat äänestää oikeistoa, kunnes on itsestään selvää, että lapsenlikan palkka ei ole sellaisella tasolla, että sillä kukaan eläisi. Miettikää mitä haluatte. Tavallisten ihmisten raateleminen ei ole ok, kun he erehtyvät suostumaan haastatteluun. Omat vaillejäämisen aiheuttamat kitkerät tunteet pitää käsitellä jotenkin muuten kuin vaatimalla, että kaikkien muidenkin pitää jäädä ilman, kunnes kenelläkään ei ole mitään. Ennen sentään ihmisillä oli köyhinäkin toiset samanlaiset, ja myötätuntoa ja ymmärrystä riitti. Nyt on vain mieletön koppavuus, ja halu tuhota.
Olen vasemmistolainen, mutta en tunnista tätä maailmaa, jossa kenelläkään muulla ei ole mitään arvoa kuin minun kärsineellä navallani. En ole ollut haluamassa maailmaa, jossa kenen tahansa pitää pärjätä ilman apua, koska joku on joskus pärjännyt eikä kukaan kymmenestä lapsesta ihan kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollainen edes on mahdollista? Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja (lasten isä kuollut) ja tukiverkkoina pelkkä päiväkoti, koulu ja julkiset palvelut.
Lapsista kaksi sairastaa vakavaa sairautta, joka tuo omat haasteensa. Olen omassa työssäni joutunut kieltäytymään tilanteeni takia tietyistä työtehtävistä ja matkoista. Joten oma urakehitykseni on pysähtynyt.
En ymmärrä, miten kaksi vanhempaa ei selviä yhden lapsen kanssa.
No mä ainakin säälin ihmisiä, joiden elämä on selviytymistä. Onhan tuo sun elämäsi ollut ihan esimerkinomainen lapsiperhehelvetti: olet joutunut luopumaan urakehityksestä, kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja, kaksi erityislasta.
Siis just sunkaltaisten ihmisten tarinat on oleellinen syy, miksi nuoret ei enää halua lapsia. Koska ei haluta viettää selviytymiselämää. Toivottavasti ne rakkaat mussukat on olleet kaikkien noiden uhrausten arvoisia. Muuten on varmaan todella iso riski katkeroitua ja ilkeillä muille siitä kun muut eivät alistu samaan.
Vierailija kirjoitti:
Heillä on rahaa ostaa ulkopuolisia palveluja ja silti he ovat pulassa ja uupuvat yhden lapsen kanssa. Lapsi on heille taakka eikä näytä sopivan heidän ura orientoituneeseen elämään. Haittaa uranluontia.
Suurelle osalle heidän elämäntilanteensa olisi unelma! On varallisuutta, hyvä koulutus, mahdollisuus etätöihin isovanhemmat toiselta aikuiselta... He eivät tajua kuinka hyväosaisia he ovat.
Jokainen alkaa miettiä omaa pikkulapsiaikaa. Kuinka jatko-opiskelusuunnitelmat meni monella jäihin ja vaihtui työpaikkaan. Kaikki ajateltiin lapsen kannalta.
Nyt sitten kateellisena täällä kiukutellaan niille, jotka eivät halua elää koko elämäänsä lapsen kannalta.
Varmasti lehdessä arvataan mikä reaktio saadaan kun kaksi akateemista aikuista tilittää miten eivät pärjää lapsiarjessa, hienolta kalskahtavat sairaudetkin tarkoittavat suomeksi hengitystieinfektioita.
Ei siinä jutussa mainittu hienolta kalskahtavia sairauksia vaan käytettiin niiden tavallisia nimiä. Se, että akateemisten ihmisten tavallinen kielenkäyttö kalskahtaa hienolta, kertoo lähinnä oman sanavarastosi suppeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole aika yleistä, että vaikka ihminen on korkeasti koulutettu ja kirjaviisas, saattaa käytännön hommat olla vaikeita.
Eihän tuo kovin vaikealta tunnu aikatauluttaa töitä niin, että toinen aloittaa aikaisin aamulla ja toinen venyttää päivää illasta ja toinen voi hyvin tehdä töitä viikonloppuna ja pitää agkena vapaapäiviä, kun työ kerran on itsenäistä etätyötä.
Toisaalta mä en kyllä millään saisi filosofian väitöskirjaa tehtyä, vaikka lastenhoito ja ruuanlaitto multa onnistuu.
Ihmiset on kovin erilaisia ja tarvitsee apua eri asioissa.
Itsenäinen etätyö ei useimmiten suinkaan tarkoita sitä että sitä voisi tehdä ihan milloin tahansa. Etätyössäkin ne palaverit ja miitingit ovat tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan. Ja niissä palavereissa sitten raportoidaan miten asiat ovat edellisen palaverin jälkeen edenneet. Aika harva työ on ihan niin yksinäistä puurtamista, että tiistain ja keskiviikon työt voi siirtää lauantaille ja sunnuntaille.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva eines-tai raflaruoka ei ole terveellistä noin pienelle lapselle. Siitä puuttuu tarvittavat suoja-aineet ja siinä on lisäaineita jotka voi sotkea lapsen suolistobakteerit ja sitäkautta immuniteetin.
Jos K-kaupan ruoka-aineet pilaantuvat, kun Wolt kuljettaa niitä, niin miten käy S-kaupan ruokarobottien? Säilyttääkö niissä kuljetettu ruoka ravintoarvonsa paremmin?
Tämä maksumuurin takana oleva juttu tuntuu tosi loukkaavalta niitä vanhempia kohtaan, jotka ovat yksinhuoltajia tai kamppailevat oman tai jonkun perheen jäsenen fyysisen tai henkisen sairauden tai suurten rahahuolten kanssa.
Mutta se taisi olla tarkoituskin?
Kyse ei ole siitä, vaan siitä että tuo on ihan tyypillistä elämää lapsen kanssa. Joo, pikkulapsella on se sairastelurumba, kun hän "maapallon uutena asukkaana" vasta hankkii itselleen immuniteettiä täällä kiertäviä viruksia ja bakteereita vastaan. Hän kohtaa valtavasti bakteereja ja viruksia elämänsä ekaa kertaa. Pikkulapsi imee kaikki pöpöt ja tuo ne myös vanhemmilleen.
Nämä valittavat kun lapsi ei olekkaan joku nukke. Pienen lapsen kanssa elämä on välillä ruljanssia ja kaaosta, ja joutuu pistämään monen itselleen tärkeän asian tauolle. Sitä kutsutaan elämäksi.
Monella lapsiperheellä asiat ei ole edes noin hyvin. On paljon lapsiperheköyhyyttä, työttömyyttä, yksinhuoltajia. Vuorotyötä tekeviä vanhempia jotka joutuvat sumplimaan ajankäyttönsä. Nuo ovat hyvin etuoikeutettuja, vakavaraisia, korkeastikoulutettuja, mahdollisuus tehdä etätöitä, vain yksi lapsi.
Tuosta artikkelista tuli mieleen se toinen artikkeli hintojen ja elinkustannusten nousun vaikutuksesta ihmisten elämään, missä joku haastateltu perheenäiti valitti että on tämä kauheaa, kun on niin paljon joutunut tinkimään asioista: ravintolassa syömiset on jääneet 2 kertaan viikossa ja ulkomaanmatkoille voi mennä enää vain 2x vuodessa ja tyttären ratsastustunnitkin on joutunut supistamaan 2xviikossa vaikka ei millään olisi halunnut lasten harrastuksiin puuttua...