Järkyttävää lapsiperhearkea elävä pariskunta ilman tukiverkostoa - valtavia summia Woltiin
Turkulaispariskunta on joutunut ahdinkoon, koska ei ole lapsenhoitoapua (perheessä yksi lapsi) siksi aikaa kun pariskunta käy töissä, toinen tekee väitöskirjaa ja toinen valmistelee saman alan tieteellistä opetusta.
Niin, kaikilla ei ole läheisiä tai lähellä asuvia sukulaisia/ystäviä apuna lastenhoitoon.
Perhe käyttää vuodessa 150 tuntia järjestön välittämää lastenhoitoapua, jotta voi työskennellä ja nukkua.
Olen niin onnekas itse, että pystyin tekemään väitöskirjan aikoinaan lapsen nukkuessa tai leikkiessä itsekseen samassa huoneessa. Mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000010761686.html?utm_medium=promobox&utm…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan hirveitä kommentteja. Vuoron perään mammat meuhkaamassa, että kyllä MINÄ pärjäsin, vaikka olin kolmen lapsen yh, mies lähtenyt ja isovanhemmat kuolleet! Oletteko yhtä kauheita omille lapsille ne? Kerrotte, että apua ei tule, ennenkin on yksin pärjätty?
Tuo on tyypillistä lapsiperheen arkea ja monet kamppailevat oikeasti paljon suurempien haasteiden kanssa.
Jos sinä haluat auttaa heitä, niin oikea paikka on tarjoutua maksamaan perheen wolttaus tai antaa aikaa ja hoitaa perheen lapsi, eikä täällä paremmaksi asettuminen.
Kohteletko samalla syyllistävällä tavalla läheisiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Saatteko te orgasmin tästä vähä-älyisestä arvostelusta? Tuo tutkijapariskunta on mitä suurimmalla todennäköisyydellä älykkäämpi kuin te arvostelijat. On käyttänyt hoitajia, jotta saa sairasteluista huolimatta työt sujumaan. Te ette siis osaa järjestää heidän elämäänsä yhtään paremmin. Sairastelu, huonot unet ja lisähoitajan kalleus saa kenet tahansa tyytymään vain yhteen lapseen. Ymmärrän täysin.
Kuitenkin heiltä puuttuu se tärkein; asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollainen edes on mahdollista? Itse olen kolmen lapsen yksinhuoltaja (lasten isä kuollut) ja tukiverkkoina pelkkä päiväkoti, koulu ja julkiset palvelut.
Lapsista kaksi sairastaa vakavaa sairautta, joka tuo omat haasteensa. Olen omassa työssäni joutunut kieltäytymään tilanteeni takia tietyistä työtehtävistä ja matkoista. Joten oma urakehitykseni on pysähtynyt.
En ymmärrä, miten kaksi vanhempaa ei selviä yhden lapsen kanssa.
No mä ainakin säälin ihmisiä, joiden elämä on selviytymistä. Onhan tuo sun elämäsi ollut ihan esimerkinomainen lapsiperhehelvetti: olet joutunut luopumaan urakehityksestä, kolmen lapsen totaaliyksinhuoltaja, kaksi erityislasta.
Siis just sunkaltaisten ihmisten tarinat on oleellinen syy, miksi nuoret ei enää halua lapsia. Koska ei haluta viettää selviytymiselämää. Toivottavasti ne rakkaat mussukat on olleet
Olen eri, mutta eikö tilanteeni kolmen lapseni kanssa ole samanlainen.
Olen oman elämäni toimija ja lapset ovat toivotuin ja tärkein asia elämässäni, ei tohtorintutkintoni tai muu vastaava.
Lasten ollessa pieniä hoidin heitä, en uhriutunut heistä. Aikuinen kykenee siirtämään omia toiveitaan eteenpäin ja odottamaan sopivaa hetkeä niiden toteuttamiseen. Lapset ovat lapsia vain hetken ja sitä aikaa ei saa koskaan takaisin.
En koskaan tajua näitä näiden juttujen esimerkkiperheitä. Valitaanko heidät tarkoituksella niin, että kaikki lapsiperheet/köyhät jne näyttää idiooteilta.
Ihan jo se että perhe jossa yksi ainoa lapsi on typerää. Koska kaikki laskee sitten että miten helvetissä tuosta jo joku valittaa, ja vihat tulee kaikille lapsiperheille.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa kerrotaan, että lapsi ei ole nukkunut öisin, ja että koko perhe on ollut sairastelukierteessä vuosien ajan. Lapsi päiväkodissa joka toinen viikko, ja joka toinen kotona sairastamassa.
Vanhemmilla on sen luontoiset työt, ettei niitä kukaan muu tee, vaan rästejä kertyy jos on jatkuvasti kotona sairaan lapsen kanssa.
Sairas lapsi usein nukkuu, ihan koska on kipeä. Ehkä voisi myös selvitellä sairauden syytä. Näitä on silti kaksi aikuista. Vaikka toinen hoitaa sairasta lasta, toinen voi työskennellä. Ilmeisesti töitä voi tehdä myös etänä.
Ihan en usko tuota väitettä että on jokatoinen viikko sairaana. Jos niin on, eli sairastuu päiväkodissa, olisiko siellä syy, esimerkiksi sisäilma ongelmat.
Olen eri, mutta eikö tilanteeni kolmen lapseni kanssa ole samanlainen.
Olen oman elämäni toimija ja lapset ovat toivotuin ja tärkein asia elämässäni, ei tohtorintutkintoni tai muu vastaava.
Lasten ollessa pieniä hoidin heitä, en uhriutunut heistä. Aikuinen kykenee siirtämään omia toiveitaan eteenpäin ja odottamaan sopivaa hetkeä niiden toteuttamiseen. Lapset ovat lapsia vain hetken ja sitä aikaa ei saa koskaan takaisin.
Onnittelut sinulle itsesi näköisen ja itsellesi mielekkään elämän rakentamisesta. Eihän näissä ole oikeaa tai väärää vaan erilaisia näkemyksiä. Minusta kolmen lapsen totaaliyksinhuoltajuus, omasta urasta luopuminen ja kahden lapsen erityisyys olisivat minulle itselleni täysi helevetti. Toki olen tosi iloinen että tämä edellämainittu kirjoittaja selvisi elämästään.
Selviytyminen on mielestäni elämisen alin aste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatteko te orgasmin tästä vähä-älyisestä arvostelusta? Tuo tutkijapariskunta on mitä suurimmalla todennäköisyydellä älykkäämpi kuin te arvostelijat. On käyttänyt hoitajia, jotta saa sairasteluista huolimatta työt sujumaan. Te ette siis osaa järjestää heidän elämäänsä yhtään paremmin. Sairastelu, huonot unet ja lisähoitajan kalleus saa kenet tahansa tyytymään vain yhteen lapseen. Ymmärrän täysin.
Kuitenkin heiltä puuttuu se tärkein; asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen.
Tai ehkä heillä on vaan erilainen tärkeysjärjestys elämässä? Mikä sanoo, että se omasi on jotenkin parempi tai peräti ainoa oikea?
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyyden puute ja verkostojen ylenkatsominen/hyljeksintä selittää myös alhaista syntyvyyttä Suomessa. Suomessa on Euroopan alhaisin syntyvyys, mutta poikkeuksia täälläkin on; ruotsinkielisten syntyvyys on jopa korkeampaa kuin vierasperäisen väestön, ja siihen liittynee paljon juurikin ruotsinkielisten yhteisöllisyys ja verkostoituminen.
Havahduttavan oli lukea tuo yksi ketjuun tullut verkostoitumista ylenkatsova viesti ja siihen tulleet runsaat yläpeukut.
Sinä se jaksat verkostoitumisesta jankuttaa. Et nyt itse ymmärrä, etteivät kaikki kaipaa verkostoja. Sinä kaipaat, etkä pärjää yksin. Moni muu ei ole sellainen.
Usein tuo verkostoituminen vielä menee niin, että kaltaisesi ovat niitä, jotka vaativat apua kaikkeen, antamatta sitä itse muille.
Esimerkiksi jutun pariskunta. Okei, hoidat heidän lastaan, kun kerta olette niin hienosti verkostoituneet. Mutta mites on, antaisitko oman lapsesi heille hoitoon, kun ovat noin avuttomia?
Minä en antaisi. Verkostoitumisen hyöty siis jää aika yksipuoliseksi, Ellen satu tarvitsemaan filosofisia neuvoja.
Sairaalle lapsellw harvoin saa mistään sukulaisten ulkopuolelta hoitajaa. Hyvä jos heistäkään.
t kuusi vuotta univelkaa astmalapsen kanssa
Siinä jää kuitenkin matks-ajat pois ja tauoilla pystyy tekemään kotitöitä.
Toki etätyössä jää matka-ajat pois, ja sehän on yksi suurimmista syistä miksi etätöitä tehdään. Tuo tauoilla voi tehfä kotitöitä nyt on vähän hilpeä argumenttti. 😃 Se jotenkin laittaa miettimään, miten erilaisissa maailmoissa me tänne kirjoittelevat elämme. Toisilla on työmaailma, jossa kellotetaan 12 minuutin kahvitauot ja huolehditaan, ettei varmasti mene minuuttiakaan ylitöiksi. Toisilla taas on ajattelutyö, jota alitajunta yleensä pohtii osin vapaa-ajallakin. Jotenkin naurattaa ajatus, että siinä kellotettaisiin 12 minuutin vessa- ja imurointitaukoja.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa tuon jutussa olleen perheen puolesta. Jutun pointti oli se, kuinka tärkeä apu MLL:n kautta saatu (ja itse maksettu) lastenhoitoapu on ollut perheessä, jossa on ollut paljon sairastelua, lapsi on nukkunut huonosti, toisen puolen isovanhemmat ovat vaatineet hoitoa monen sadan kilometrin päässä ja toisen puolen isovanhemmat ovat voineet ulkomailla asumisen vuoksi auttaa vain satunnaisesti. Toisella vanhemmalla työ ja toisella vanhemmalla toisella puolella Suomea asuvan isovanhemman hoito ovat vaatineet matkustelua.
Tässä tilanteessa asioiden hoitoa on sitten helpottanut, että on ollut mahdollisuus saada MLL:n kautta itse maksettu lastenhoitaja. Tänä vuonna hoitajaa on käytetty jutun mukaan poikkeuksellisen paljon, yhteensä 150 tuntia eli keskimäärin alle 4 tuntia viikossa.
Nyt tässä keskustelussa sitten puhutaan, kuinka kysymyksessä on käytännön hommissa täysin avuton pariskunta, joka vaatii yhteiskunnan apua. Ja kun äiti vielä ere
Sinulle selvisi vasta nyt ettei henkilökohtaisia asioita kannata missään julkisesti kertoa? Täällä haukutaan jokainen ja poikkeuksetta. Olet varmasti uusi tulokas palstalla. Lähes aina mennään myös ulkonäköseikkoihin jne. vaikkei asian kanssa olisi mitään tekemistä. Sitten aina joku tarinan henkilön tunteva tulee kertomaan juoruja kun ehkä nähnyt kerran kaupassa tai ainakin asuu samassa kaupungissa eli tuntee nyt tosi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän mietin, että mitä helkkaria tuossa valitetaan, kun on perheessä kaksi aikuista ja lapsikin päivähoidossa. Olen itse kahden alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja ja opiskelen yliopistossa. Jotenkin vaan on pakko saada opiskelut ja kotityöt hoidettua silloinkin, kun he ovat sairaana eikä päiväkotiin voi viedä, mikä on flunssakaudella todella usein. Mikään lastenhoitoapu tai wolttaaminen ei opiskelijabudjetilla tule kysymykseenkään.
Sinä voit aivan hyvin viedä lapsesi päivähoitoon. Muunkinlaista lastenhoitoapua voit ehkä saada jos pyydät. Turha yrittää esittää jotain sankaria
Menevän muualle länkyttämään. Päiväkotiin ei voi viedä sairasta lasta, ja ymmärrän hyvin, ettei hänellä yksinhuoltajana ole varaa maksaa edes MLL: n hoitoapua.
Ei minullakaan ole ollut. Olen myös yh, pienipalkkainen vieläpä.rahat riittävät niukinnaukin, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Lasten isä totesi, ettei perhe-elämä olekaan häntä varten, löysi parempaa seuraa ja lähti.
Kyllä omaa kokemusta vasten ihmetyttää tuo aloituksen juttu. Kaksi aikuista, yksi lapsi, voi työskennellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kuitenkin matks-ajat pois ja tauoilla pystyy tekemään kotitöitä.
Toki etätyössä jää matka-ajat pois, ja sehän on yksi suurimmista syistä miksi etätöitä tehdään. Tuo tauoilla voi tehfä kotitöitä nyt on vähän hilpeä argumenttti. 😃 Se jotenkin laittaa miettimään, miten erilaisissa maailmoissa me tänne kirjoittelevat elämme. Toisilla on työmaailma, jossa kellotetaan 12 minuutin kahvitauot ja huolehditaan, ettei varmasti mene minuuttiakaan ylitöiksi. Toisilla taas on ajattelutyö, jota alitajunta yleensä pohtii osin vapaa-ajallakin. Jotenkin naurattaa ajatus, että siinä kellotettaisiin 12 minuutin vessa- ja imurointitaukoja.
Tein 29 vuotta kotona töitä. Akateemista vaativaa työtä, kireitä aikatauluja.
Tauoilla pesin pyykit, hoidin tiskit, vein roskat, ulkoilutin koirat, maksoin laskut jne.
En ole missään kellottanut mitään, vaan puhunut tauoista.
Ei kukaan siinä koneen ääressä ilman taukoja istu tai se ajatus siitä häiriinny, että välillä tekee käsillään jotain. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ihan hirveitä kommentteja. Vuoron perään mammat meuhkaamassa, että kyllä MINÄ pärjäsin, vaikka olin kolmen lapsen yh, mies lähtenyt ja isovanhemmat kuolleet! Oletteko yhtä kauheita omille lapsille ne? Kerrotte, että apua ei tule, ennenkin on yksin pärjätty?
Tuo on tyypillistä lapsiperheen arkea ja monet kamppailevat oikeasti paljon suurempien haasteiden kanssa.
Jos sinä haluat auttaa heitä, niin oikea paikka on tarjoutua maksamaan perheen wolttaus tai antaa aikaa ja hoitaa perheen lapsi, eikä täällä paremmaksi asettuminen.
Kohteletko samalla syyllistävällä tavalla läheisiäsi?
Kamppailla on sinun valitsemasi termi lapsiperheen elämästä. Tämä on yksi iso syy miksi syntyvyys laskee. Jos ihmiset haluaa kamppailuelämän, he alkavat harrastaa kamppailulajia. Se että kamppailee saadakseen erityislapsensa puettua ja päiväkotiin on tosi surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatteko te orgasmin tästä vähä-älyisestä arvostelusta? Tuo tutkijapariskunta on mitä suurimmalla todennäköisyydellä älykkäämpi kuin te arvostelijat. On käyttänyt hoitajia, jotta saa sairasteluista huolimatta työt sujumaan. Te ette siis osaa järjestää heidän elämäänsä yhtään paremmin. Sairastelu, huonot unet ja lisähoitajan kalleus saa kenet tahansa tyytymään vain yhteen lapseen. Ymmärrän täysin.
Kuitenkin heiltä puuttuu se tärkein; asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen.
Tai ehkä heillä on vaan erilainen tärkeysjärjestys elämässä? Mikä sanoo, että se omasi on jotenkin parempi tai peräti ainoa oikea?
Miksi he sitten vinkuu lehdessä kun kyse on omasta valinnasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tukiverkkojen puutteen olevan raskasta, sama tilanne on meillä. Mutta asia on ratkaistu siten, että toinen meistä hoitaa lasta ja toinen tekee töitä/kotitöitä/lepää. Ja pikkulapsiajasta on karsittu kaikki ylimääräiset menot pois.
Eikö ne lapset tehdä itsellen eikä tukiverkoille. Onhan lemmikitkin omistajilla ihan koko ajan eikä niitä viedä välillä hoitoon jotta saa omaa lemmiköntä aikaa.
Kuinka se on raskasta kun tehdään lapsia ja sitten pitäisi niistä eroon päästä. Eikö se puolisokin ole melko raskas ja siitäkin pitää eroon päästä.
Mitä helvettiä te oikein ajattelette, että tukiverkoillekko pitää syytää oma perhe. Miksi ette kykene sitä itse hoitamaan mitä rasitteita otattekaan.
Ei ole pitkä, kun l
Ei ollut herkkua KUN TUUPATTIIN TOISTEN NURKKIIN kotoa pois. Ketään en tiedä joka hyvällä muistelee kun väkisin tuupattiin kotoa pois toisten nurkkiin. Ei se ole koti kun pitää väkisin asustella jossain muualla kuin kotona matkalaukun kanssa. Meille ei edes pakattu henkilökohtaisia tavaroita ja vaatteita mukaan kun tuupattiin isovanhemmille. Siellä piti olla ilman hammasharjaa ja vaihtovaatteita koko viikon samoissa likaisissa alusvaatteisakin. Mitään ruokia, ei vaatteita eikä hygieenitarvikkeita laitettu mukaan. Kuselle haisevia alushousuja sai käyttää koko sen vierailun ajan eikä ollut vaihto vaatteita. Mitään tarvike laukkua ja vaihtovaatteita ei ollut kun minut tuupattiin sukulaisiin vain ne pelkät vaatteet päällä mitä olivat.
Siihen aikaan ei ollut lastensuojelua ja vihaan vanhemiani tai auttaako sekään enää mitä vahinkoa ne tekivät lapsilleen.
Tämä on kyllä tullut selväksi, jauhat joka ketjussa, kuinka lapset työnnetään kesäksi mummolaan.
Itse en tiedä yhtään lapsuuden kaverini, jotka olisi laitettu kesäksi mummolaan. Toki siellä käytiin, mutta lapset kulkivat myös vanhempiensa kanssa lomareissulla ja olivat kotona. Lisäksi mummola oli mieleinen paikka, niin minulle kuin ystävälleni, olin usein myös kaverini mummolassa mukana.
Mummolassa hoidettiin hyvin, oli ylimääräisiä herkkuja ym. Niin minun mummolassani kuin kaverinikin. Myös omat lapseni ovat olleet paljon mummolassa, koska mummo haluaa heidät sinne, ja myös lapset haluavat, vielä teininäkin, mennä mummolaan. Mummo onkin rakas, läheinen ja tärkeä, iso osa lasten elämää.
Mummolassa toki saa vähän ekstraa, mitä ei kotona ole, pääsee kaksin mummon kanssa reissuun, esim laivalle, voi käydä syömässä tai shoppailemassa, saa lempiruokia ja mummolle myös uskoudutaan mieltä painavista asioista.
Suurimmalle osalle ihmisistä mummola ei ole keskitysleiri tai rangaistuslaitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kuitenkin matks-ajat pois ja tauoilla pystyy tekemään kotitöitä.
Toki etätyössä jää matka-ajat pois, ja sehän on yksi suurimmista syistä miksi etätöitä tehdään. Tuo tauoilla voi tehfä kotitöitä nyt on vähän hilpeä argumenttti. 😃 Se jotenkin laittaa miettimään, miten erilaisissa maailmoissa me tänne kirjoittelevat elämme. Toisilla on työmaailma, jossa kellotetaan 12 minuutin kahvitauot ja huolehditaan, ettei varmasti mene minuuttiakaan ylitöiksi. Toisilla taas on ajattelutyö, jota alitajunta yleensä pohtii osin vapaa-ajallakin. Jotenkin naurattaa ajatus, että siinä kellotettaisiin 12 minuutin vessa- ja imurointitaukoja.
Tein 29 vuotta kotona töitä. Akateemista vaativaa työtä, kireitä aikatauluja.
Tauoilla pesin pyykit, hoidin tiskit, vein roskat, ulkoilutin koirat, maksoin laskut jne.
En ole missään kello
Ei tässä nyt varmaan haettu kotitöillä ihan sitä joskus maksaa laskun tai että ruokiksella käyttää koiran ulkona ja vie samalla roskapussin. 😃 Ihan samalla tavalla sen roskapussin voi heittää töihin mennessä ulos ja maksaa laskut työmatkalla kun istuu julkisissa.
Tässä keskustelussa nimenomaan irvittiin siitä, että perhe on woltannut. Kai sinä työpäivän tauoilla teit koko perheen ruokaostokset ja kokkasit terveelliset ja ravitsevat kotiruuat kuten täällä implikoitiin? Jos olet samalla hoitamassa kuumeista ja kipeää lasta niin samalla vaivallahan lapsi kulkee ruokkiksessa mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kuitenkin matks-ajat pois ja tauoilla pystyy tekemään kotitöitä.
Toki etätyössä jää matka-ajat pois, ja sehän on yksi suurimmista syistä miksi etätöitä tehdään. Tuo tauoilla voi tehfä kotitöitä nyt on vähän hilpeä argumenttti. 😃 Se jotenkin laittaa miettimään, miten erilaisissa maailmoissa me tänne kirjoittelevat elämme. Toisilla on työmaailma, jossa kellotetaan 12 minuutin kahvitauot ja huolehditaan, ettei varmasti mene minuuttiakaan ylitöiksi. Toisilla taas on ajattelutyö, jota alitajunta yleensä pohtii osin vapaa-ajallakin. Jotenkin naurattaa ajatus, että siinä kellotettaisiin 12 minuutin vessa- ja imurointitaukoja.
Tein 29 vuotta kotona töitä. Akateemista vaativaa työtä, kireitä aikatauluja.
Tauoilla pesin pyykit, hoidin tiskit, vein roskat, ulkoilutin koirat,
Siinä etätyön lomassa todellakin saa myös kokattua. Koska ei esimerkiksi jonkin uuniruoan valmistelussa kauan mene ja sen ottaa uunista hetkessä.
Miksi he sitten vinkuu lehdessä kun kyse on omasta valinnasta?
Luitko sä koko juttua? Mä en ainakaan huomannut heidän vinkuvan tai valittavan lehdessä mistään vaan vain kertovat elämästään. Hehän nimenomaan vastasivat Hesarin tekemään kyselyyn siitä, miten MLL:n lastenhoitoavun loppuminen vaikuttaa omaan elämään. Se on vielä erikseen mainittu myös tässä ketjussa, jota et vissiin myöskään lukenut (koska pitkät tekstit on niin raskaita).
Vinkumista on ainoastaan tässä ketjussa, jossa omasta lapsiperhe-elämästään katkeroituneet valittavat siitä miten kamalaa on, että jotkut haluaisivat päästä perhe-elämässään helpommalla kuin he, selviytyjät.
Siinä jää kuitenkin matks-ajat pois ja tauoilla pystyy tekemään kotitöitä.