Järkyttävää lapsiperhearkea elävä pariskunta ilman tukiverkostoa - valtavia summia Woltiin

No nyt ei kyllä heru sympatiaa. Itse opiskelen (toki vain amk-tutkintoa), käyn töissä 30h/vko (eikä todellakaan mitään etätyömahdollisuuksia tai muita joustoja) ja minulla on 12v ja 9v lapset, joista toinen on asperger ja toinen adhd. Lasten isästä olen eronnut eikä isästä ole apuja arkeen. 

Tiukka paikka oli neljä vuotta sitten, kun isompi aloitti koulun ja se ei sujunut ollenkaan. Ei suostunut menemään kouluun, karkasi sieltä, opettaja soitteli minulle töihin hakemaan kesken päivää pois kun eivät pärjänneet. Silloin menetin työni, oli pakko jäädä kotiin lapsen kanssa ilman tukia. En todellakaan saanut mitään hoitoapua edes kotiin, vaikka meillä oli asiakkuus lasten psykiatrialle, lasuun ja perheneuvolaan. Minun käskettiin hakea itselle sairaslomaa, kun itkin, etten selviä yksin tästä.

 

Vasta kun lapsi sai pienluokkapaikan, pystyin palaamaan osittain töihin, aloin opiskella että pystyn sen varjolla olemaan osittain kotona lähettämässä lasta kouluun ja olemaan vastassa + hoitamaan kaikki tarvittavat lapsen palaverit. 

 

Sit kaksi aikuista, yhdessä, päiväkodin tukemana ei muka PÄRJÄÄ yhden lapsen kanssa. Mitä he kuvitteli? Että joku muu hoitaa lasta 12h päivässä kuin he itse? 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä että vauvapalstalla ei kovin paljon kirjoita mitkään akateemiset ihmiset  tai muuta sellaiset ihmiset, joiden työ on haastavaa ajattelutyötä. Ihmisen aivot ovat sellaiset, että voit ajatella sitä arjen pyörittämistä tai sitten voit ajatella sitä tutkimuaiheitta tai muut työongelmaa. Jos olet miettimässä jotakin vaikeaa pulmaa, ja samaan aikaan lapsi kiljuu että maitolasi kaatui ja pissat tuli housuun, niin koko ajatusrakennelma romahtaa. Samoin jos on kroonisesti väsynyt, korkeampi ajattelu ei suju. Tämä on ilmeisesti aivan vieras ajatus niille, jotka puhuvat että etätöissä voi hoitaa lasta kätevästi.

Itsellä on haastava ajattelutyö, kaksi lasta alle kahden vuoden välein ja mies sairastui kroonisesti. Voin sanoa ihan suoraan, että työni kärsi ja tilanne oli vaikea ja inhottava, vaikka oli päiväkoti ja kaupat lähellä. Esimerkiksi ihan tavalliset flunssat tuntuivat kauheilta, kun oli univelkaa, herätyksiä koko ajan

Blaa blaa blaa. Kyllä sitä ajatustyötä tehdään muissakin ammateissa ja ihan v*tun perseestä on univelkaisena mennä tekemään esim. niitä sairaanhoitajan duuneja. Siinä kun yhden pilkun laitat unihiukka simmussa väärään kohtaan, niin se voi potilaalta olla henki pois. 

 

Ja näiden lapsi kuitenkin ON päiväkodissa. Siinä on 10h aikaa kirjoittaa väikkäriä ja ajatella korkealentoisia (kyllä, tuon pituisen päivän lasta saa siellä päiväkodissa pitää). Sen lisäksi voi vieläpä VUOROTELLA iltoja, koska vanhempia on kaksi, eli toinen voi vielä silloinkin jatkaa korkealentoisia ajatuksiaan, kun lapsen hoitopäivä loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

"Koska eihän se lapsi ole sairaana koko ajan hoidettava, vana nukkuu/lepää jne. jolloin molemmat voi tehdä töitä koko ajna."

Omat kokemukseni kolmen lapsen äitinä ovat täysin päinvastaiset. Jos alle 5-vuotias lapsi oli sairas ja olin töistä hoitamassa häntä kotona, niin lapsi oli todellakin koko ajan hoidettava. Jos jossain välissä sai 10-15 minuutin tauon, niin se oli jo luksusta. Sairas lapsi ei todellakaan nukkunut päivällä mitään viiden minuutin torkahduksia pidempiä pätkiä ja levätessäänkin hän tarvitsi aikuisen viihdyttämään. 5 vuotta täyttäneen kanssa oli sitten jo helpompaa.

Olen todella onnellinen, että ei tarvitse enää elää näitä aikoja.

Joo, mutta heitä on kotona kaksi. Ei molempien tarvitse olla sen lapsen kanssa. Voi vuorotella. Ja käyttää myös illat ja yöt työntekoon, koska heidän työnsä ei selvästi ole aika tai paikkasidonnaista. 

Menee jo spekulaatioksi, mutta sanonpa vain sen, kun täällä kaikki yksinhuoltajat nyt kokoontuvat kiillottamaan kruunujaan, että itsellä ainakin arki ja elämä alkoi sujua vain paremmin kun toinen aikuinen poistui kotoa. Ei kaikki aikuiset ole hyödyksi pikkulapsiarjessa, saattavat vain lisätä kuormaa kiukutteluillaan. Pahinta oli minullakin kun oli yksi lapsi ja riesana huono mies, parin lapsen yh:na on ollut helpompaa.