Järkyttävää lapsiperhearkea elävä pariskunta ilman tukiverkostoa - valtavia summia Woltiin

Vierailija kirjoitti:

Ei oo todellista. Itse jäin 28-vuotiaana kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, iät 2 v, 3 v ja 6 v. Ei mitään isovanhempia. Kavereita kyllä. Olin kokopäivätöissä, sitten opiskelin työn ohessa ja tein vapaaehtoistyötä. Ystävän tyttären palkkasin tarvittaessa lastenhoitoon. Myös kavereiden kanssa puolin ja toisin lasten yökyläilyjä. Silloin ei saanut päiväkotiin viedä lapsia, jos oli itsellä vapaapäivä tai se piti kirjallisesti anoa ja perustella. Ja mulla oli kivaa lasten ja heidän kavereiden kanssa. 

Eli vietit vähemmän aikaa lastesi kanssa kuin tämä perhe? Sulla oli lapsille hoitaja ja varmaan näkivät toista vanhempaansakin. 

Mikä oli kommenttisi pointti?

Uskokaa jo, Wolttia ei tarvita Suomessa.  

Vierailija kirjoitti:

Hmm, etätöitä ja opiskeluja. Ruokaa woltista. 

 Tunnen ihmisiä, jotka ovat tehneet vuorotöitä tai päivystystä, 60-70h työviikkoja (ei etänä), kasvattaneet 3-4 lasta, rakentaneet talon, tehneet siinä ohessa väitöskirjan (molemmat) ei kummempia tukiverkkoja (isovanhemmat töissä  ja kaukana). Ihan hyvin ovat pärjänneet, lapsista on tullut täyspäisiä, hyvin menestyneitä kansalaisia.

Meitä on niin moneksi.

Tuon lehtijutun rouva tekee väitöskirjaa työkseen. Mitään muuta työtä ei ainakaan mainittu. Useimmiten väitöskirjaa tehdään ihan työnä.

Kirjaviisaus ei ole sama kuin maalaisjärki tai käytännöllisyys. Elämä on kuitenkin käytäntöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo todellista. Itse jäin 28-vuotiaana kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, iät 2 v, 3 v ja 6 v. Ei mitään isovanhempia. Kavereita kyllä. Olin kokopäivätöissä, sitten opiskelin työn ohessa ja tein vapaaehtoistyötä. Ystävän tyttären palkkasin tarvittaessa lastenhoitoon. Myös kavereiden kanssa puolin ja toisin lasten yökyläilyjä. Silloin ei saanut päiväkotiin viedä lapsia, jos oli itsellä vapaapäivä tai se piti kirjallisesti anoa ja perustella. Ja mulla oli kivaa lasten ja heidän kavereiden kanssa. 

Eli vietit vähemmän aikaa lastesi kanssa kuin tämä perhe? Sulla oli lapsille hoitaja ja varmaan näkivät toista vanhempaansakin. 

Mikä oli kommenttisi pointti?

Minä vietin heidän kanssaan aikaa aina töistä tullessani ihan joka päivä, ilta, yö ja aamu. Luetun ymmärtäminen: sitten...Lasten isä ei tapaillut lapsia kuin pari kertaa vuodessa; asui 450 km:n päässä ja kiireinen toimari, jolle myös se ura tärkeämpää kuten tuossa HS:n jutussa. Pointti on se, että ei oo todellista. Olin alussa melko pienipalkkainen ja määräaikaisissa työsuhteissa. Tein rutiinitöitä ja siksi vapaaehtoistyö oli hyvänä vastapainona ja se tuki tulevaa uraani. Kirjoitin esseitä ja käsikirjoituksia öisin, sängyn vieressä oli äänityslaite, johon yöllä herättyä sanelin ideoitani. Lapsista tulikin sosiaalisia ja hyviä tyyppejä, jotka varmasti lukevat tuon jutun hämmästellen, että kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Urasuuntautuneet ihmiset ja lapsi. Opiskellaan työn ohessa, tehdään se lapsi, aletaan vielä kaikenpäälle rakentamaan taloa.

Yli-ihmiset tekee kaiken kerralla. Mut miksei kukaan voi auttaa niitä sen lapsenhoidossa?

Jep. Ja urakeskeinen ihminen hämmästyttävän harvoin ymmärtää olevansa urakeskeinen, vaan hänhän tekee vain pakolliset asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo todellista. Itse jäin 28-vuotiaana kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, iät 2 v, 3 v ja 6 v. Ei mitään isovanhempia. Kavereita kyllä. Olin kokopäivätöissä, sitten opiskelin työn ohessa ja tein vapaaehtoistyötä. Ystävän tyttären palkkasin tarvittaessa lastenhoitoon. Myös kavereiden kanssa puolin ja toisin lasten yökyläilyjä. Silloin ei saanut päiväkotiin viedä lapsia, jos oli itsellä vapaapäivä tai se piti kirjallisesti anoa ja perustella. Ja mulla oli kivaa lasten ja heidän kavereiden kanssa. 

Eli vietit vähemmän aikaa lastesi kanssa kuin tämä perhe? Sulla oli lapsille hoitaja ja varmaan näkivät toista vanhempaansakin. 

Mikä oli kommenttisi pointti?

Minä vietin heidän kanssaan aikaa aina töistä tullessani ihan joka päivä, ilta, yö ja aamu. Luetun ymmärtäminen: sitt

Mutta mikä se pointti on? Sinun elämä ja kokemukset ovat erilaisia kuin haastatellun perheen? Niin minunkin, muttei sillä ole mitään merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyyden puute ja verkostojen ylenkatsominen/hyljeksintä selittää myös alhaista syntyvyyttä Suomessa. Suomessa on Euroopan alhaisin syntyvyys, mutta poikkeuksia täälläkin on; ruotsinkielisten syntyvyys on jopa korkeampaa kuin vierasperäisen väestön, ja siihen liittynee paljon juurikin ruotsinkielisten yhteisöllisyys ja verkostoituminen.

Havahduttavan oli lukea tuo yksi ketjuun tullut verkostoitumista ylenkatsova viesti ja siihen tulleet runsaat yläpeukut. 

En verkostoutuisi tässä ketjussa kirjoittelevien kanssa millään ilveellä. Verkostoitukaa ihan keskenänne vaan. Yhteisöllisyys kyllä sopisi, mutta sehän on täysin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo todellista. Itse jäin 28-vuotiaana kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, iät 2 v, 3 v ja 6 v. Ei mitään isovanhempia. Kavereita kyllä. Olin kokopäivätöissä, sitten opiskelin työn ohessa ja tein vapaaehtoistyötä. Ystävän tyttären palkkasin tarvittaessa lastenhoitoon. Myös kavereiden kanssa puolin ja toisin lasten yökyläilyjä. Silloin ei saanut päiväkotiin viedä lapsia, jos oli itsellä vapaapäivä tai se piti kirjallisesti anoa ja perustella. Ja mulla oli kivaa lasten ja heidän kavereiden kanssa. 

Eli vietit vähemmän aikaa lastesi kanssa kuin tämä perhe? Sulla oli lapsille hoitaja ja varmaan näkivät toista vanhempaansakin. 

Mikä oli kommenttisi pointti?

Minä vietin heidän kanssaan aikaa aina töistä tullessani ihan joka päivä, il

No siis tuohan oli ihan naurettava juttu. Hölmöt vielä antaneet kasvonsakin asialleen. Pointti sulta jää ymmärtämättä, no opiskele filosofiaa, vaikka etiikkaa ja metafysiikkaa. Jospa se aukenee. Miks sua ärsyttää mun kommentit, reflektoi sitäkin.

No siis tuohan oli ihan naurettava juttu. Hölmöt vielä antaneet kasvonsakin asialleen. Pointti sulta jää ymmärtämättä, no opiskele filosofiaa, vaikka etiikkaa ja metafysiikkaa. Jospa se aukenee. Miks sua ärsyttää mun kommentit, reflektoi sitäkin.

Ei ärsytä vaan ihmetyttää. Olen sen verran lukenut, että tiedän ihmisten olevan erilaisia ja kokemuksia olevan enemmän kuin omani. Toiset esimerkiksi kuormittavat helpommin. Sitten vielä, jos ei saa nukuttua kunnolla ja jos lähes jatkuvasti joko perheenjäsen tai itse on sairaana. Samalla pitäisi saada työhön liittyvät perusasiat hoidettua ja huolehtia omista vanhemmista. Täydellinen myrsky. 

Lähinnä harmittaa miksi Hesarin toimittaja kirjoitti klikkijutun, kun pointti oli MLL:n avun loppuminen. Se oli hienosti piilotettu sosiaalipornon alle. Onneksi viisi vuotiaan kanssa elämä helpottaa joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi sairastaa, saa ihan palkallisesti olla pois töistä eli työnantaja maksaa siitä, että työntekijä hoitaa lastaan. Vieläkö pitäisi saada maksutta kodinhoitaja koko perhettä passaamaan

Huokaus. Kukaan ei jutussa vaatinut maksutonta kodinhoitajaa. Jutun pointti oli se, että maksullisten (mutta kohtuuhintaisten noin 10 €/h) lastenhoitajien välitys loppuu.

Ydinkysymys: miksi tässä ei olla valmiita maksamaan kunnon palkkaa? Palstalla vaaditaan kaikessa muussa "oikeaa palkkaa", mutta MLL:n lastenhoitajan tulisi tehdä töitä orjapalkalla.

MLL työntekijät ovat käsittääkseni usein opiskelijoita ja hyvä taskuraha tuo on opiskelijalle. Ei perheillä olisi varaa käyttää palvelua, jos se olisi kalliimpaa. 

Miksi opiskelijalle ei mielestäsi pidä maksaa kunnon palkkaa? Sopisiko sinulle, että kaikissa muissakin töissä katsottaisiin, että aha, olet opiskelija, sulle riittää alhaisempi tuntipalkka kuin osa-aikatyötä tekevälle työttömälle.

Kyllä ihmetyttää tuo "opetuksen valmistelu", ettei sitä saa päiväkotipäivän aikana tehtyä (kokemusta on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo todellista. Itse jäin 28-vuotiaana kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, iät 2 v, 3 v ja 6 v. Ei mitään isovanhempia. Kavereita kyllä. Olin kokopäivätöissä, sitten opiskelin työn ohessa ja tein vapaaehtoistyötä. Ystävän tyttären palkkasin tarvittaessa lastenhoitoon. Myös kavereiden kanssa puolin ja toisin lasten yökyläilyjä. Silloin ei saanut päiväkotiin viedä lapsia, jos oli itsellä vapaapäivä tai se piti kirjallisesti anoa ja perustella. Ja mulla oli kivaa lasten ja heidän kavereiden kanssa. 

Eli vietit vähemmän aikaa lastesi kanssa kuin tämä perhe? Sulla oli lapsille hoitaja ja varmaan näkivät toista vanhempaansakin. 

Mikä oli kommenttisi pointti?

Minä vietin heidän kanssaan aikaa aina töistä tullessani ihan joka päivä, ilta, yö ja aamu. Luetun ymmärtäminen: sitt

Montako tuntia nukuit, kun töiden lisäksi opiskelit, teit vapaaehtoistöitä ja olit samalla illat lasten kanssa, kun lapset olivat 2, 3 ja 6 v?

Kaikki ihmiset eivät oikeasti pärjää jollain 3-4 tunnin yöunella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perhe käyttää vuodessa 150 tuntia järjestön välittämää lastenhoitoapua, jotta voi työskennellä ja nukkua."

 

150 tuntia vuodessa tarkoittaa yhtä vuorokautta kahden kuukauden välein.

 

Nähtävästi vanhemmille ei sallita edes yhtä lapsivapaata vuorokautta kahden kuukauden välein? 

 

Ei ihme, ettei kukaan Suomessa halua enää lisääntyä :D

Samalla voi heittää hyvästit myös kestäville parisuhteille.

Kuka oikeasti saa pidettyä parisuhteen kasassa, jos lapseen pitää hirttäytyä 24/7/365 ja kahden kuukauden välein pidetty lapsivapaakin on liikaa vaadittu?

Parisuhteet eivät nykyään ole kestäviä, eikä se noista syistä johdu. Ihmiset ovat laiskoja ja itsekkäitä. Lapsivapaita ja lapseen hirttäytymistä, vaatimista 😨

Soita 50-luvulle ja kysy kuinka monella oli lapsivapaata. Kuinka monella oli liian raskas työ, joutui vielä siivoamaan ja laittamaan ruokaa, vaikka ei yhtään olisi tykännyt. Miksi niistä itse tehdyistä lspsists ei tykätä eikä niiden kanssa haluta viettää aikaa, perheenä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmetyttää tuo "opetuksen valmistelu", ettei sitä saa päiväkotipäivän aikana tehtyä (kokemusta on).

 

Pointti oli siinä, että joku perheestä oli jatkuvasti sairas ja uni katkonaista. 

Vierailija kirjoitti:

Hehän voisivat rohkeasti ottaa yhteyttä kunnan sosiaalitoimistoon. Sitä kautta he saisivat varmasti apua. Tosin lastensuojelu käy 100% varmuudella kimppuun ja sekään ei ole mukavaa.

Eipäs nyt kannata lupailla. Palvelut ajettu tosi alas, ei normaali ydinperhe sieltä mitään saa. Tai perhetyötä juttelemaan korkeintaan. Jos tarkoitit jotain tukiperhettä tai maksettua lastenhoitajaa niin ei todellakaan saa...

T. Sossu 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo todellista. Itse jäin 28-vuotiaana kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, iät 2 v, 3 v ja 6 v. Ei mitään isovanhempia. Kavereita kyllä. Olin kokopäivätöissä, sitten opiskelin työn ohessa ja tein vapaaehtoistyötä. Ystävän tyttären palkkasin tarvittaessa lastenhoitoon. Myös kavereiden kanssa puolin ja toisin lasten yökyläilyjä. Silloin ei saanut päiväkotiin viedä lapsia, jos oli itsellä vapaapäivä tai se piti kirjallisesti anoa ja perustella. Ja mulla oli kivaa lasten ja heidän kavereiden kanssa. 

Eli vietit vähemmän aikaa lastesi kanssa kuin tämä perhe? Sulla oli lapsille hoitaja ja varmaan näkivät toista vanhempaansakin. 

Mikä oli kommenttisi pointti?

Minä vietin heidän kanssaan aikaa aina töistä tullessani ihan joka päivä, il

Nukuin noin 6-7 tunnin yöunia. Ja kaksi lasta tuli joka yö minun sänkyyni jossain vaiheessa. Olihan se rankkaa, mutta nautin lapsistani ja elämästämme toisin kuin siinä hankalan toimarin kanssa eläessämme.

Hesarissa on välillä näitä juttuja, joiden tavoite on laukaista keskustelua ja pöyristelyä. Pariskunnalle olisi voinut toimittaja kyllä sanoa, että olette astumassa miinaan.

Näiden ihmisten olisi pitänyt keventää, kun huomasivat, että eivät ehdi hoitaa kaikkea. Akateeminen työ ei Suomessa sovi yhteen perhe-elämän kanssa. Vaikuttavat myös olevan ikäisekseen aikaisessa vaiheessa uraa. Perheellisenä työtä voi tehdä 7-8 h päivässä ja loppu menee lapsen kanssa. Ovat varmaan tapelleet kumman työ on tärkeämpää ja ovat päättäneet molemmat jatkaa kuten ennenkin. Itse tein väitöskirjan n. 3-kymppisenä ja päivät kesti 10-16 h viiden vuoden ajan. Sen jälkeen en enää haaveillut jatkavani tutkimuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihmiset yksinkertaistavat asioita. Huudetaan, että miten väsyy yhden lapsen kanssa. Ei ollenkaan ymmärretä, että eri töiden kuormittavuusaste on ihan erilainen. Tietyllä tapaa esimerkiksi tutkijan työ on non-stop työtä ja siinä on oltava voimakkaan keskittynyt koko ajan. On ihan eri asia tehdä jotain esimerkiksi varsin samanlaisena päivästä toiseen toistuvaa työtä, jonka osaa ja jossa on selkeät työajat. Unenpuute on pahin kuviteltavissa oleva kuormitustekijä ihmiselle, sillä unen tarve on perustarve. Myös matkustaminen työssä on rankkaa.

Tutkijan työtäkin voi tehdä säännöllisellä työajalla. Etuna siinä on, että voi tehdä epäsäännöllisestikin tarvittaessa ja todella paljon voi vaikuttaa työnkuvaan. Se ei ole mitään kokoaikaista voimakkaasti keskittymistä vaativaa hommaa.