Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa jonka palkka (tuet) on 1400€/kk?

Tietenkin voisin.

Minkä ikäinen? Onko tulevaisuuden suunnitelmia? 

Suomessa ihmisillä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin työ, jolla he usein sitten nokittelevat toisiaan. Työlliset kokevat aidosti olevansa ihmisinä parempia kuin työttömät. Ja sitten vielä työllisten keskenkin on arvojärjestys ja jotkut kokevat olevansa ihan siis ihmisenä parempia kuin jonkin toisen ammatin edustaja. Eli kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaa Suomessa, niin toinen heistä  suurella todennäköisyydellä ajattelee, että olen parempi kuin tuo toinen, heidän saadessa tietää toistensa ammatit. Ja se toinen taas joutuu tuntemaan alemmuutta. Lääkäreitä kohtaan suomalaiset kokevat varmastikin eniten alemmuutta.



Vähiten arvostettuja ihmisinä on kenties siivoojat ja lehtimyyjät, sekä jotkut tubettajat ja vloggaajat. Näiden alapuolella onkin sitten vain työttömät. Ihmisarvo voi myös muuttua elämän aikana, esim. sellainen, joka oli aiemmin ihan arvostettu biologi tai kirjastoinformaatikko, voi yhtäkkiä menettää ihmisyytensä työnmenetyksen vuoksi. Näin ajatellaan ihan tosissaan aikuisten ihmisten toimesta.

Mutta jos kaikilta ihmisiltä otettaisiin työ pois, sekä kaikki omaisuus, sekä kaikki asuisivat ja pukeutuisivat samoin harrastustenkin ollessa samoja, ja ihmiset olisivat jopa aivan saman näköisiä samalla ruumiinrakenteellakin, sekä samanikäisiä jne., niin sitten näillä kaikilla ihmisillä olisi sama ihmisarvo, viimeinkin, jopa suomalaisten silmissä ja mielissä. Missään muussa maassa ei ihmisiä arvoteta samalla tavalla kuin Suomessa eri statusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisin jos tykkäisin miehen luonteesta, ja mies saisikin sitten vähän avustaa minua taloudellisesti koska oma nettopalkkani osa-aikaisesta kassamyyjän työstä on 1200-1300 kuussa lisistä riippuen. Ja kokoaikatyötä ei ole tarjolla.

Ei mies sinua avustaisi taloudellisesti, vaan sinä häntä, koska hänen tukia leikattaisiin ja sinun pitäisi kyetä työlläsi elättämään itsesi lisäksi vielä hänetkin. Toki jos ei koskaan muuteta yhteen, miehen tuet pysyy samana. Moniko sitten halajaa sellaista suhdetta, ettei koskaan muuteta yhteen, se on eri asia. Monet köyhät pariskunnat feikki-eroaa juuri sen takia, ettei taloudellisesti ole varaa asua saman katon alla, kun paremmat tuet saa yksin asuen.

Itse en haluaisi sellaista suhdetta, että asutaan erillään, vaan rakentaa elämää yhdessä ja ostaa vähän isomman asunnon kuin tää mun pikkukämppäni. Ehkä jopa pienen söpön talon, tai rivarinpätkän. En haluaisi enää keski-ikäisenä pelkästään "seukata" ja tavata vain välillä paneskelun merkeissä. Joillekin sellainen sopii ja on oikein suorastaan tavoite, että ei enää ikinä halua huusholliaan jakaa kenenkään kanssa. Mutta mä taas pystyn elämään mainiosti ihan ilman mitään seukkaamista ja mies tulisi kyseeseen vain, jos siinä rakennettaisi yhdessä mielenkiintoisempaa elämää, missä puuhastellaan yhdessä kotona, koska olen ehdottomasti kotoilija. Ei haittaa vaikka koti olisi hyvinkin alkeellinen ja vaatimaton, kunhan siellä tehdään kaikkea arkipuuhastelua yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ihmisillä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin työ, jolla he usein sitten nokittelevat toisiaan. Työlliset kokevat aidosti olevansa ihmisinä parempia kuin työttömät. Ja sitten vielä työllisten keskenkin on arvojärjestys ja jotkut kokevat olevansa ihan siis ihmisenä parempia kuin jonkin toisen ammatin edustaja. Eli kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä kohtaa Suomessa, niin toinen heistä  suurella todennäköisyydellä ajattelee, että olen parempi kuin tuo toinen, heidän saadessa tietää toistensa ammatit. Ja se toinen taas joutuu tuntemaan alemmuutta. Lääkäreitä kohtaan suomalaiset kokevat varmastikin eniten alemmuutta.



Vähiten arvostettuja ihmisinä on kenties siivoojat ja lehtimyyjät, sekä jotkut tubettajat ja vloggaajat. Näiden alapuolella onkin sitten vain työttömät. Ihmisarvo voi myös muuttua elämän aikana, esim. sellainen, joka oli aiemmin ihan arvostettu biologi tai kirjastoinformaatikko, voi yht

Höpsistä. Kyllä muuallakin maailmalla status merkkaa ja vieläkin enemmän kuin Suomessa. Ja harva suomalainen on elänyt niin kultalusikka suussa, etteikö olisi edes joskus elämässään itsekin ollut työtön, tai tössäkäyvä, mutta köyhä. Eikä AP:n kohdalla ole kyse mistään väliaikaisesta työttömyydestä, vaan hänellä on jotain isompia ongelmia kun ei pääse mihinkään työhön, mihinkään koulutukseen ja löytyy vielä rikoksiakin taustalta. 

En koe olevani parempi ihminen, vaikken ole kiinnostunut seukkaamaan pitkäaikaistyöttömien moniongelmaisten ja rikollisten kanssa. Lähinnä kyse on itsesuojelusta, kun asiat on omalla kohdalla kunnossa ja tiedän että se korttipakka on ihan helposti hajotettavissa vain tutustumalla vääriin ihmisiin. Olen sen jo kokenutkin ja uuteen kokeiluun ei ole varaa. Ihminen jolla ei ole mitään menetettävää voi halutessaan koska tahansa romuttaa sellaisen ihmisen koko elämäntyön, jolla on menetettävää. 

Tuet eivät ole palkkaa!

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Ei tuolla asuntolainaa makseta eikä montaa teiniä ruokita, mutta tuo riittää yhdelle ihmiselle oikein hyvin, jos olisin velaton ja lapseton sinkku, pärjäisin tuolla rahalla itsekin erittäin hyvin, jäisi rahaa säästöönkin joka kk.

Etkä pärjää hyvin, etkä säästä - kun yksiön vuokra on liki tonnin!

En voisi. Minulle on tärkeää ettei mies loisi tuilla, vaan on yhtä kunnianhimoinen kukn minä. 

On se jännä, kun kaikilla on niin selvät sävelet miten elämä vaan automaattisesti muka menee. Opiskellaan - mennään töihin - perustetaan perhe - ostetaan koti. Mutta koska vaan, kellä vaan voi tulla tilanne, ettei se elämä menekkään niin. Eikä se aina ole mitenkään itsestä kiinni, se voi tulla ulkoakin päin se, ettei elämä noudatakkaan tarkkaa kaavaa ja kaikki mene juuri niin kuin suunnittelee.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä, kun kaikilla on niin selvät sävelet miten elämä vaan automaattisesti muka menee. Opiskellaan - mennään töihin - perustetaan perhe - ostetaan koti. Mutta koska vaan, kellä vaan voi tulla tilanne, ettei se elämä menekkään niin. Eikä se aina ole mitenkään itsestä kiinni, se voi tulla ulkoakin päin se, ettei elämä noudatakkaan tarkkaa kaavaa ja kaikki mene juuri niin kuin suunnittelee.

 

No kuule ei se meillä työssäkäyvilläkään ole kaikilla ihan noin helposti mennyt, eikä todellakaan ole suunnitelmat saati unelmat toteutuneet. Monia kapuloita on rattaisiin heitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. Ei tuolla asuntolainaa makseta eikä montaa teiniä ruokita, mutta tuo riittää yhdelle ihmiselle oikein hyvin, jos olisin velaton ja lapseton sinkku, pärjäisin tuolla rahalla itsekin erittäin hyvin, jäisi rahaa säästöönkin joka kk.

Etkä pärjää hyvin, etkä säästä - kun yksiön vuokra on liki tonnin!

Riippuu siitä missä asuu. Jos ei ole mitään toivoakaan päästä koskaan töihin tai mihinkään kouluunkaan, miksi sitten asua kaikkein kalleimmalla alueella?