Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä ihmiset tiesivät paperikartoista missä päin karttaa olivat ennen kun tuli gps?
01.11.2024 |
Eihän siinä kartassa ole mitään punaista pistettä joka kertoo missää ollaan juuri nyt.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, oikein helposti ihan maamerkeistä näkee.
Sano tämä kenelle tahansa 1995 jälkeen syntyneelle.
No, minulla on tuttavapiirissä 2013 ja 2015 syntyneet lapset, ja nekin näkee. Harrastavat suunnistusta.
Ap:lle tiedoksi, että paperikartalla suunnistettaessa jutun juju on pysyä koko ajan kartalla, ts. et ikinä päädy tilanteeseen että et tiedä missä olet ja alat kartasta sitä miettiä. Kun tiedät lähtöpisteesi, ja seuraat koko ajan reittiäsi, ei siinä sitten ole mitään ongelmaa.
Tärkeää on tietysti myös koko ajan tietää, missä on a) todellinen pohjoinen ja b) karttapohjoinen. Minua kiusaa gps:ssä ihan hirveästi se, että se EI pidä karttapohjoista suunnattuna todelliseen pohjoiseen kun vaikka käännyn, eli on tavallaan täysin hyödytön. Olen monenlaisia koiratutkiin liittyviä "kapuloita" ja kännykkäsovelluksia käyttänyt, ja kaikissa sama vika. Jostain Google mapsista tai Sport Trackeristä tms. nyt on tietysti aivan turha edes puhua, kun niissä ei ole minkäänlaista kunnollista maastokarttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten aukaistiin suu ja kysyttiin ohimenevältä henkilöltä, että "Anteeksi, voisitko näyttää kartalta, missä olen?" tai "Anteeksi, osaatko neuvoa, miten pääsen paikkaan X?".
Ulkomailla ollessa samaa kysyttiin sitten joko englanniksi tai paikallisella kielellä.
Onpas rasittavaa. Miten ihmiset sietivät elämää ennen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, oikein helposti ihan maamerkeistä näkee.
Sano tämä kenelle tahansa 1995 jälkeen syntyneelle.
-97 täällä hei, ihan perustietoa tuo.
Saako suunnistajat käyttää gpsää? Miten tuo eroaa pokemon gosta?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset ovat osanneet paikasta toiseen ilman minkäänlaista karttaa?
Ei se ollut helppoa. Stressaavaa varsinkin jos on kiire tapaamiseen josta ei sovi myöhästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompassin ja kartan avulla pääsee juuri sinne minne pitää mennä, kun osaa vain käyttää.
Ei tarvitse sähköhärpäkkeen valmiiksi pureskeltua reittiä, joka näyttää "tässä minä nyt olen ja kohta olen tuossa, minne Googlen reitti käskee minun mennä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, oikein helposti ihan maamerkeistä näkee.
Aivan, tälläisiä aloituksia tulee kun kouluissa ei opeteta mitään, osaisikohan noi pois metsästä jo puhelin otettain pois ja annettais paperikartta.
No, maailma ja teknologia ja samalla ihmiset siinä mukana kehittyy/muuttuu niiden mukana. Turha siitä on tuntea paremmuutta tai dissata ketään jos hallussa on joku taito minkä nykyteknologia on tehnyt helpommaksi tai vaikka poistanut kokonaan. Moni meistä ei enää osaa asioita jotka oli vaikka 100-150v sitten ihan normaaleja juttuja suurimmalle osalle ihmisistä, esim vaikka joku lehmän lypsäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina kovin helppoa ollut löytää itseään kartalle jos ei ollut ympärillä kunnon maanmerkkejä ja oli vähän pyörinyt vaikka sienessä.
Kompassia käytin ensin jotta sain kartan oikein päin ja sitten lähdin kulkemaan sellaiseen suuntaan josta pitäisi löytyä joku maamerkki.
Siksi olikin niin tärkeää pysyä koko ajan "kartalla".
Toisaalta tuo on kyllä kasvattanut itseluottamusta, itse teen nykyäänkin niin että katson kotoa lähtiessä kartasta missä olen ja maastossa sitten luotan muistiini ja suuntavaistoon. Pysyn siis sen verran kartalla, että "tie on pauttiarallaa tuossa suunnassa". Joskus on kyllä tullut käveltyä kymmenkunta ylimääräistä kilometriä ja kerran kun olin menossa lammelle X, päädyinkin lammelle Y joka oli vaan 180 astetta väärässä suunnassa ja kesti hetken tajuta, missä olen.
Mutta kunhan vaan tietää, missä on pohjoinen, ja missä suunnassa on tie tai joki tai järvi tai sähkölinja (eli maamerkki, josta et voi kävellä ohi koska se on niin pitkä), tuo on ihan hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Sextantti oli keksitty. Se on vanha ja hyvä keksintö. Toimii vaikka GPS ei toimisi, paitsi jos on pilvistä.
Taitaa toimia vaan vesillä, kun vaatii horisontin näkymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arpomalla ja haparoimalla pääsee perille nuorena. Jos ajoissa lähtee. Tai sitten ei. Ainakin yritys oli kova ennen. Etukäteen voi hieman selvittää, mutta ovesta ei tietoa. Ja aina voi kysyä. Osalla ei ole kännykässä navigointia, on vaan kartta, en tiennyt että voisi olla joku navigointisovellus. Jos jalan kulkee. Pitääpä tutkia onko sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, oikein helposti ihan maamerkeistä näkee.
Aivan, tälläisiä aloituksia tulee kun kouluissa ei opeteta mitään, osaisikohan noi pois metsästä jo puhelin otettain pois ja annettais paperikartta.
No, maailma ja teknologia ja samalla ihmiset siinä mukana kehittyy/muuttuu niiden mukana. Turha siitä on tuntea paremmuutta tai dissata ketään jos hallussa on joku taito minkä nykyteknologia on tehnyt helpommaksi tai vaikka poistanut kokonaan. Moni meistä ei enää osaa asioita jotka oli vaikka 100-150v sitten ihan normaaleja juttuja suurimmalle osalle ihmisistä, esim vaikka joku lehmän lypsäminen.
Kyllä se menee niin että ne viime sukupolvien tärkeät taidot kuuluvat nykyään historian kirjoihin, kun taas minua nuoremmat jotka eivät osaa samoja taitoja kuin minä ovat täysiä tumpeloita. Minä osuin juuri siihen hetkeen ajassa, jossa kaikki turhat tietotaidot oli unohdettu mutta kaikki kriittisen tärkeät osattiin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen matkustaminen oli siitäkin syystä paljon stressaavampaa kuin nykyään. Ja yhdestäkään ravintolasta et saanut mitään arvosteluja. Oli arpapeliä saako hyvää ruokaa vai vatsataudin. Ehkä se on yksi syy miksi matkustelu yleistyi niin paljon samaan aikaan älypuhelinten kanssa.
Mulle ja ystävälleni kävi keran Rostockissa niin, että ei millään osattu sijoittaa itseämme kartalle, vaan pidimme karttaa sitkeästi väärin päin. No, lopulta löysimme itsemme, mutta hetken siinä kesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset ovat osanneet paikasta toiseen ilman minkäänlaista karttaa?
Ihmisen suuntavaisto kehittyy, jos sitä käytetään.
Muistaakseni Australiassa on heimo, jossa ei ole sanoja vasemmalle ja oikealle tms. Ne käyttää aina ilmansuuntia, sanoen "siirrypä vähän länsilounaaseen että minäkin mahdun". Ovat siis koko ajan selvillä ilmansuunnista. Tätä asiaa on tutkittu, ja ihan kaikkien ihmisten suuntavaisto kehittyy kyllä tosi nopeasti.
Meillä on lisäksi silmissä samanlaisia soluja kuin linnuilla, joilla ne näkee magneettikentät. Käytetään me omiamme oikeasti, on vielä auki.
https://www.nationalgeographic.com/science/article/humans-have-a-magnet…
Lisäksi ihmiset ennen menivät suullisten ohjeiden mukaan, kun karttoja ei ollut. "käänny siitä ison ihmisenmuotoisen kiven kohdalta oikealle, sitten ojan yli, pahkakoivun kohdalta pohjoiseen jne."
Täytyy myös muistaa, että enimmäkseen ihmiset eivät ole suunnistaneet umpimetsässä, vaan kulkeneet polkuja pitkin. Eläinten tai ihmisten tekemiä. Ja suurin osa on liikkunut lähinnä kotinurkilla. Ne, jotka ovat lähteneet kartoittamaan suurta maailmaa -no, niistä aika iso osa jäi palaamatta.
Käytän mielelläni vieläkin paperikarttaa, varsinkin tarkempia metsäkarttoja. Ulkomaillakin paperikartta on usein helpommin hahmotettavissa - ainakin itselleni. Eikä mikään gps ole virheetön, todellakaan. Kotiosoitteeni on sellainen, etteivät vieraat ja esim. taksi läheskään aina löydä heti perille.
Faija opetti kompassin ja kartan käytön jo 6-vuotiaana. Koulussa suunnistettiin ja olin myöhemmin mukana suunnistuskerhossakin. Kivaa puuhaa!
En ylpeile, mutta minulla on myös tavallista parempi suuntavaisto. En ole nimittäin eksynyt vieraissa maissa ja kaupungeissa pahemmin kertaakaan.
Jos karttaa ja kompassia ei ole metsässä, suunnat voi päätellä useallakin eri tavalla. Kaupungeissa taas kysyä.
Metsässä suunnassa kulkeminen ei ole sen vaikempaa kuin kaupungissakaan kulkeminen. Aika moni näköjään tarvitsee kännykän apua kaupungillakin -:)
Kyllä se menee niin että ne viime sukupolvien tärkeät taidot kuuluvat nykyään historian kirjoihin, kun taas minua nuoremmat jotka eivät osaa samoja taitoja kuin minä ovat täysiä tumpeloita. Minä osuin juuri siihen hetkeen ajassa, jossa kaikki turhat tietotaidot oli unohdettu mutta kaikki kriittisen tärkeät osattiin vielä.
Kaikki sinua nuoremmat ovat täysiä tumpeloita?
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten aukaistiin suu ja kysyttiin ohimenevältä henkilöltä, että "Anteeksi, voisitko näyttää kartalta, missä olen?" tai "Anteeksi, osaatko neuvoa, miten pääsen paikkaan X?".
Ulkomailla ollessa samaa kysyttiin sitten joko englanniksi tai paikallisella kielellä.
Ihmiset myös suhtautui aika tavalla rennommin siihen, että kaupungissa vähän eksyttiin. Kaikki oli tottuneempia kävelemäänkin, joten ei se ollut mikään big deal.
Tiesittekö muuten, että ennen gps:ää taksikuskeilla oli poikkeuksellisen iso hippokampus, varsinkin jossain Lontoossa, missä niiden edellytettiin osaavan kaikki kadut ulkoa? Ihmisen aivot kyllä "vastaa haasteeseen", kun ne pannaan opettelemaan jotain ja ihan kuvannettavasti kasvattavat tarvittavien alueiden kokoa.
Ei meidän tarvitse olla avuttomia läästikapulan vankeja, jos emme tahdo.
Alue: Aihe vapaa
Jänniä juttuja on tapahtunut ennen. Euroopan muoto tiedettiin pääpiirteissään varsin hyvin jo keskiajalla, ennen kuin sitä oli päästy katsomaan avaruudesta. Vuonna 1700 se tiedettiin jo oikein tarkasti. Newton ja Leibniz kehittivät differentiaali- ja integraalilaskennan ilman laskimia tai tietokoneita jo 1600-luvulla. Minä en ole tajunnut niistä mitään vieläkään.