Lue keskustelun säännöt.
Lapselle - "mitä rakas" yms.
01.11.2024 |
Mikä on tämä uusi ilmiö, jossa joka välissä lasta puhutellaan rakkaana? Lapsen kysyessä, lasta puhutettaessa käytetään rakas-sanaa kuin amerikassa. Se on enemmän viesti sen sanan käytön muille kuulijoille kuin tarkoitettu sille lapselle itselleen.
Pohtikaa ja lopettakaa se. Säästäkää se tilanteisiin, jossa haluatte korostaa sitä erityisestä syystä, jotta se ei kärsisi inflaatiota.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut puhuvat näin myös vieraiden ihmisten lemmikkeille, "voi rakas".
Teennäiseltä kuulostaa, jos muiden läsnäollessa puhuttelee lastaan "voi rakas" -tyyliin.
Olisiko tässä tarkoitus korostaa omaa "hyvyyttään".
Kyllä mä ainakin puhun muiden lemmikeille tyyliin voi pikkunen ihana komistus tms. Omille lemmikeille myös. Ja ihan luontevalta kuulostaisi omille lapsille puhua samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että teitä olikin täällä kuulolla näin monta! Pääasia, että viestini meni mahdollisimman monelle perille, koska alitajunnassa jatkatte asian miettimistä kuitenkin ja joka kerta kun hoette tuota rakasta kassajonossa, muistatte mitä sanoin. :)
Rakkaat, hyvää päivän jatkoa! :)
Mikä uusi ilmiö? Kyllä jo mun lapsuudenperheessä on puhuttu noin vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!
Juuri näin. Lapselle tulee opettaa, että vanhempien rakkaus on ehdollista. Että lasta rakastetaan vain silloin, kun hän käyttäytyy täysin moitteettomasti ja saa pelkkiä kymppejä koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teitä olikin täällä kuulolla näin monta! Pääasia, että viestini meni mahdollisimman monelle perille, koska alitajunnassa jatkatte asian miettimistä kuitenkin ja joka kerta kun hoette tuota rakasta kassajonossa, muistatte mitä sanoin. :)
Rakkaat, hyvää päivän jatkoa! :)
Oon pahoillani ettet ollut vanhemmillesi rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakas" sanaa ei käytetä koskaan liikaa. Usein sitä käytetään liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sekaisin te oikein ootte?
Tasan tarkkaan kutsun jatkossakin mun rakkaita rakkaiksi, koska se on mulle luontevaa.
Niin, mutta mieti asiaa uudelleen. Jostakinhan tuo on lähtenyt liikkeelle, eli olet jostain syystä oppinut käyttämään tuollaista puhuttelutapaa, tottunut siihen ja siksi koet sen luontevaksi. Kyse onkin nyt siitä mistä tämä ilmiö on oikein lähtenyt ja miksi. Lue aloitus. Ihan relevantteja kysymyksiä ja vastauksia. Ei tunnu kukaan olevan sekaisin. Hermostuit suotta. toki teet niin kuin haluat. :)
Varmaan lähtee siitä että normaalille ihmiselle oma lapsi on rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pieni tyttärentyttäremme on kyllä mofalle aina sötnos ja sitä sanaa viljellään ahkerasti, eikä taatusti lopeteta.
Luonnollista jatkumoa siihen, kun kaupan kassat vajaa vuosikymmen sitten alkoi toivottelemaan hyvää päivän/illan jatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain se taitaa liittyä löyhästi "ilmiöön", jossa lapsi päättää miten tehdään, mihin mennään ja milloin. Tätä vanhemmat seuraavat ja juoksevat perässä kun lapsi vetelee naruista. Ilmiö on nähtävissä päiväkodin eteisessä hakutilanteissa.
Ei helvetti. Anteeksi, mutta nyt alkaa jo naurattaa tämä, että pakko päästä jostain kritisoimaan :D
Vai on nyt jo lapsen rakkaaksi kutsuminenkin todella paha asia, ja yhteydessä siihen, että lapsi saa tehdä mitä huvittaa :D
Varmasti naurattaa, kun osuu ehkä omaan nilkkaan? Mutta kyseessä on stereotypia. Sitä oikeasti näkee tosielämässä ja paljon, eikä kukaan voi puuttua siihen.
Juu juu! :D uskotaan uskotaan, ollaan nyt tosi, tosi häpeissämme kaikki, jotka lastaan rakkaana puhuttelevat :D
Rakastan lastani yli kaiken. Ei sitä sanomista ajattele, ei sillä pyri mihinkään. Rakastavalle se tulee luonnostaan.
Sanon miestänikin rakkaaksi, mutta en enää ihan yhtä usein. Miehen kanssa yhteys on tietoinen päätös, joka voi myös muuttua. Lapsen kanssa ei.
Olen hänen äitinsä, vaikka hän tekisi tyyliin murhia. Menen sitten vankilaan vierailemaan. Mies lähtee kyllä pienemmästäkin.
Rakkaus lapseen on niin paljon syvempää, enemmän kuin rakkaus puolisoon. En minä rehellisesti sanoen puolisolleni antaisi sydäntä rinnastani, tuskin juoksisin palavan talon tulimyrskyyn häntä hakemaan.
Ei ole mitään, ei mitään, mitä en tekisi lapseni eteen. Tottakai hän on minulle ja meille rakas. Kuka sitten on jos ei hän?
Tunne välittyy puheeseenkin, ei ole mitään tekemistä toisille esittämisen kanssa. Puhe on ihan samaa kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on selkeät säännöt, mutta silti saa lapsi joka päivä kuulla olevansa rakas, saa halauksia ja pääsee syliin.
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos sanaa rakas käyttää vain kahden kesken lapsen kanssa? Onko se sitten eri juttu?
Sitten sillä on seksuaalinen merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullapa on isorakas ja pikkurakas, 46 ja 23 vuotta. Ihan häpeämättä puhun heistä toisilleen ja toistensa kuullen noilla nimityksillä ja saavat ne ulkopuolisetkin halutessaan tietää, että rakkaita ovat.
Siis mihin sitä rakas -sanaa pitäisi säästää? Hääpäivään?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että teitä olikin täällä kuulolla näin monta! Pääasia, että viestini meni mahdollisimman monelle perille, koska alitajunnassa jatkatte asian miettimistä kuitenkin ja joka kerta kun hoette tuota rakasta kassajonossa, muistatte mitä sanoin. :)
Rakkaat, hyvää päivän jatkoa! :)
Itsehän tämän säälittävän vuidatuksen perusteella vaihdan lapsen etunimen Rakkaaksi siinä toivossa, että joskus jossain osumme kanssasi samaan paikkaan ja verenpaineesi aiheuttaa sinulle infarktin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!
Juuri näin. Lapselle tulee opettaa, että vanhempien rakkaus on ehdollista. Että lasta rakastetaan vain silloin, kun hän käyttäytyy täysin moitteettomasti ja saa pelkkiä kymppejä koulussa.
Heh, joo, pilalle on mennyt lapsemme, kun olen sanonut niille että ovat aina rakkaita, tapahtuisi mitä vaan. Ja että olen heidän tukenaan aina. Kiinnostaisi vain tietää milloin se pilallemeno alkaa näkyä? Ei koulunumeroissa, opiskeluissa, ystävyyssuhteissa, työurassa, parisuhteissa, mielenterveydessä eikä perheenperustamisessa. Ehkä eläkkeellä?
Onko ap kateellinen lapsille siitä, ettei itse ole kenellekään rakas?
Minun mielestä nuo ilmaukset kuuluu kahdenkeskeisiin hetkiin. Vanhemmat voi kotona kutsua lastaan kullaksi tai rakkaaksi muttei ihmistenilmoilla. Tuota endmmän kyllä ärsyttää aikuiset, jotka somessa kutsuvat puolisoaan muruksi tai rakkaaksi. Miksi oi miksi? Säästäkää kullittelut intiimeihiin hetkiin!
No mä oon autisti ja mulle ihmisten nimien sanominen tuntuu vaikealta. Oon syntynyt 80-luvulla, ja oon aina puhunut näin, eli mistään modernista ilmiöstä ei ole kyse.
Omituinen väite oli joltain tuo, että tää ois amerikkalainen tapa. Ei ole. Juuri ihmisten nimen sanominen vähän väliä tälle puhuessa en englanninkieliseen puheeseen kuuluva tapa.