Lapselle - "mitä rakas" yms.

Vierailija kirjoitti:

Kun 26-vuotias poikamme on käymässä kotona ja herää aamulla, tervehdin häntä aina sanomalla huomenta muru. Kaikkea väärää sitä tekeekin tietämättään. 

Tuo kuulostaa minun korvaani aikuisen miehen mitätöinniltä. Muru on muutenkin vähän vähättelevä sana, pieni eikä oikeastaan minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!

Lapsella on nimikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!

Lapsella on nimikin. 

Niin? Kyllä lastaan voi silti kutsua rakkaaksi. Vaikka rakkaaksi Mikoksi tai Mikko-rakkaaksi. Miks sun vakoa kutittaa niin kovasti tämä aihe?

Pitäisköhän sun ap keksiä jotain mielekästä tekemistä, niin et edes kiinnittäisi huomiota tällaisiin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihanaa olisi, jos tänne peräpohjolaankin kantautuisi edes hitunen siitä lähimmäisen rakkauden osoituksesta mitä USA:ssa on.

Käy ihan kateeksi heidän luontainen tapansa halailla ihan miestenkin kesken toisiaan ja sanoa rakastavansa tätä, siis ihan heteromiehet.Kuten tuossa esim Gold Rush ohjelmassa kovat äijät harrastaa tätä.He osoittavat välittävänsä kavereistaan ihan kunnolla.

Itse huomaan,että minun on vaikeaa kutsua rakkaaksi ketään, vaikka haluaisin osoittaa enemmän välittämistäni.En ole kuullut sitä itsekään koskaan vahemmiltani, joten ehkä siksi se tuntuu niin vaikealta ja liian" imelältä".

Yhdysvalloissa tuo on feikkiä, kaikkea ja kaikkia olevinaan rakastetaan ja kaikki on awsome ja amazing, mutta se on tyhjää sanahelinää.

Tää aloitushan on ilmiselvä rage bait. Älkää menkö tähän halpaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sekaisin te oikein ootte?

Tasan tarkkaan kutsun jatkossakin mun rakkaita rakkaiksi, koska se on mulle luontevaa. 

Niin, mutta mieti asiaa uudelleen. Jostakinhan tuo on lähtenyt liikkeelle, eli olet jostain syystä oppinut käyttämään tuollaista puhuttelutapaa, tottunut siihen ja siksi koet sen luontevaksi. Kyse onkin nyt siitä mistä tämä ilmiö on oikein lähtenyt ja miksi. Lue aloitus. Ihan relevantteja kysymyksiä ja vastauksia. Ei tunnu kukaan olevan sekaisin. Hermostuit suotta. toki teet niin kuin haluat. :)

No mä oon autisti ja mulle ihmisten nimien sanominen tuntuu vaikealta. Oon syntynyt 80-luvulla, ja oon aina puhunut näin, eli mistään modernista ilmiöstä ei ole kyse.

Omituinen väite oli joltain tuo, että tää ois amerikkalainen tapa. Ei ole. Juuri ihmisten nimen sanominen vä

Totta, ja se tuntuu kivalta kun puhutellaan nimellä, tykkään tästä brittien tavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan ihanaa olisi, jos tänne peräpohjolaankin kantautuisi edes hitunen siitä lähimmäisen rakkauden osoituksesta mitä USA:ssa on.

Käy ihan kateeksi heidän luontainen tapansa halailla ihan miestenkin kesken toisiaan ja sanoa rakastavansa tätä, siis ihan heteromiehet.Kuten tuossa esim Gold Rush ohjelmassa kovat äijät harrastaa tätä.He osoittavat välittävänsä kavereistaan ihan kunnolla.

Itse huomaan,että minun on vaikeaa kutsua rakkaaksi ketään, vaikka haluaisin osoittaa enemmän välittämistäni.En ole kuullut sitä itsekään koskaan vahemmiltani, joten ehkä siksi se tuntuu niin vaikealta ja liian" imelältä".

Yhdysvalloissa tuo on feikkiä, kaikkea ja kaikkia olevinaan rakastetaan ja kaikki on awsome ja amazing, mutta se on tyhjää sanahelinää.

Perinteinen suomalainen ankeuttajakulttuuri onkin niin paljon parempi.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi ihan se lapsen nimi, voisiko sitä ajatella käytettävän? 

Aika harva tuntuu käyttävän lapsestaan sitä annettua nimeä, vaan aina niille tulee joku lempinimi. Me ollaan vähemmistössä, kun kutsutaan lastamme ihan sillä kastetulla nimellä eikä millään lyhennelmällä.

Mun mielestä on lisäksi tosi omituista, että jos sillä lapsella on pitkä nimi, esimerkiksi Aleksanteri, niin perhe kutsuu sitä kuitenkin Aleksiksi. Aleksi on ihan oikea nimi, joten jos suunnitelmissa ei ole ollut edes kutsua lasta Aleksanteriksi, niin miksi ei sitten olla käytetty sitä Aleksia, joka on myös ihan oikea nimi. Mutta ihmiset saa tietysti kutsua lastaan, millä nimellä nyt haluaakaan.

Voi lapsi rakas on kyllä ikivanha sanonta Suomessa

Minä kutsun yli parikymppistä lastani pikku kullaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!

No sanotaanko näin, että joskus on aika koomisen näköistä kun lapsi kiukuttelee ja vanhempaa selvästi ketuttaa ja lässytetään silti sitä rakasta joka väliin.

Terveen aikuisen tunne-elämä on vakaa eikä rakkaus lapseen riipu siitä, että kuinka paljon lapsi sattuu kiukuttelemaan. Sitä ei varmaan tuollaiset pilalle hakatut pysty ymmärtämään, mikä on aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!

Lapsella on nimikin. 

Juurikin näin, ja edelleen Putte rakas tai rakas Putte kuulostaa ja kohdentuu lapselle paremmin kuin pelkkä hellimissana.

Mulle mun lapsi on "kulta". Onko sekin sitten väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi ihan se lapsen nimi, voisiko sitä ajatella käytettävän? 

Aika harva tuntuu käyttävän lapsestaan sitä annettua nimeä, vaan aina niille tulee joku lempinimi. Me ollaan vähemmistössä, kun kutsutaan lastamme ihan sillä kastetulla nimellä eikä millään lyhennelmällä.

Mun mielestä on lisäksi tosi omituista, että jos sillä lapsella on pitkä nimi, esimerkiksi Aleksanteri, niin perhe kutsuu sitä kuitenkin Aleksiksi. Aleksi on ihan oikea nimi, joten jos suunnitelmissa ei ole ollut edes kutsua lasta Aleksanteriksi, niin miksi ei sitten olla käytetty sitä Aleksia, joka on myös ihan oikea nimi. Mutta ihmiset saa tietysti kutsua lastaan, millä nimellä nyt haluaakaan.

Et varmaan pysty lukemaan venäläistä klassikkokirjallisuutta. Siellä ei muuta olekaan kuin erilaisia lempinimiä ja sun muita väännöksiä ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi ihan se lapsen nimi, voisiko sitä ajatella käytettävän? 

Aika harva tuntuu käyttävän lapsestaan sitä annettua nimeä, vaan aina niille tulee joku lempinimi. Me ollaan vähemmistössä, kun kutsutaan lastamme ihan sillä kastetulla nimellä eikä millään lyhennelmällä.

Mun mielestä on lisäksi tosi omituista, että jos sillä lapsella on pitkä nimi, esimerkiksi Aleksanteri, niin perhe kutsuu sitä kuitenkin Aleksiksi. Aleksi on ihan oikea nimi, joten jos suunnitelmissa ei ole ollut edes kutsua lasta Aleksanteriksi, niin miksi ei sitten olla käytetty sitä Aleksia, joka on myös ihan oikea nimi. Mutta ihmiset saa tietysti kutsua lastaan, millä nimellä nyt haluaakaan.

Et varmaan pysty lukemaan venäläistä klassikkokirjallisuutta. Siellä ei muuta olekaan kuin erilaisia lempinimiä ja sun m

Joo ihan ensimmäisenä en muutenkaan olisi lukemassa venäläistä kirjallisuutta... :D Mistä sä tämän nyt repäisit? Mistä näitä juttuja tulee :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi ihan se lapsen nimi, voisiko sitä ajatella käytettävän? 

Aika harva tuntuu käyttävän lapsestaan sitä annettua nimeä, vaan aina niille tulee joku lempinimi. Me ollaan vähemmistössä, kun kutsutaan lastamme ihan sillä kastetulla nimellä eikä millään lyhennelmällä.

Mun mielestä on lisäksi tosi omituista, että jos sillä lapsella on pitkä nimi, esimerkiksi Aleksanteri, niin perhe kutsuu sitä kuitenkin Aleksiksi. Aleksi on ihan oikea nimi, joten jos suunnitelmissa ei ole ollut edes kutsua lasta Aleksanteriksi, niin miksi ei sitten olla käytetty sitä Aleksia, joka on myös ihan oikea nimi. Mutta ihmiset saa tietysti kutsua lastaan, millä nimellä nyt haluaakaan.

Et varmaan pysty lukemaan venäläistä klassikkokirjallisuutta. Siellä ei muuta olekaan kuin erilaisia lempinimiä ja sun m

Olen kyllä venäläisen klassikkokirjallisuuden ystävä, että pieleen meni. Ne hellittelynimet ei vaan taida olla oikeita nimiä. Ei mulla lempinimien suhteen olekaan mitään ihmettelemistä. Ymmärrän ihan hyvin, että jos lapsen lempinimi on joku Kartsa, ettei sitä laiteta lapsen viralliseksi nimeksi.

Elämä on teattera nykyisin. Jo se kuluttaa ihmisiä ja luo stressiä kun aitous on hukassa. Koko ajan pitää esittää. Minulle on lapset rakkaita vaikka puhun normaalilla äänellä heille julkisillakin paikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sekaisin te oikein ootte?

Tasan tarkkaan kutsun jatkossakin mun rakkaita rakkaiksi, koska se on mulle luontevaa. 

Niin, mutta mieti asiaa uudelleen. Jostakinhan tuo on lähtenyt liikkeelle, eli olet jostain syystä oppinut käyttämään tuollaista puhuttelutapaa, tottunut siihen ja siksi koet sen luontevaksi. Kyse onkin nyt siitä mistä tämä ilmiö on oikein lähtenyt ja miksi. Lue aloitus. Ihan relevantteja kysymyksiä ja vastauksia. Ei tunnu kukaan olevan sekaisin. Hermostuit suotta. toki teet niin kuin haluat. :)

Et kysynyt minulta, vastaan ohiksena siksi, että ajattelen samalla tavalla kuin tuo vastaaja, jolle kysymyksesi ja viestisi osoitit. Mistä olen oppinut rakas-sanan käytön ja miksi käytän sitä lapseni kanssa? Koska en lapsuudessani kuullut kertaakaan kotona mitään positiivista saati rakkaudellista itseäni kohtaan. Päin vastoin, kerrottiin että olen tyhmä, lahjaton, tuleva sossupummi ja narkkari. Olin vääränlainen, liikaa, ylimääräinen rasite perheessä. Sieltä omasta lapsuudestani opin sen, kuinka äärimmäisen tärkeää lapselle on kuulla, että vanhempi rakastaa lastaan. Teen täysin päin vastoin, kuin mitä minulle tehtiin, niin en voi epäonnistua vanhempana. Siksi kutsun lastani rakkaaksi, kullaksi ja kerron joka päivä lapselleni, että rakastan häntä myös tarkoittaen sitä.

Lisäyksenä vielä, että kyllä meillä rakkaudesta huolimatta on myös rajat ja ns. kuri.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on teattera nykyisin. Jo se kuluttaa ihmisiä ja luo stressiä kun aitous on hukassa. Koko ajan pitää esittää. Minulle on lapset rakkaita vaikka puhun normaalilla äänellä heille julkisillakin paikoilla.

Mutta sä et luo sitä standardia, mikä on normaalia. Mulle on normaalia kutsua lapsiani rakkaaksi ja halailla miestäni julkisilla paikoilla, koska rakastan heitä. En mä siinä mitään performanssia tee, vaan ne rakkaudentunnustukset tulee ihan luonnostaan, koska olen ihminen, joka ilmaisee rakkautta aika näkyvästi. Enemmän toisi mulle stressiä, jos pitäisi koko ajan miettiä, millä nimellä saan kutsua lastani julkisilla paikoilla tai olenko nyt halinut ja pusinut heitä liikaa.