Lue keskustelun säännöt.
Lapselle - "mitä rakas" yms.
01.11.2024 |
Mikä on tämä uusi ilmiö, jossa joka välissä lasta puhutellaan rakkaana? Lapsen kysyessä, lasta puhutettaessa käytetään rakas-sanaa kuin amerikassa. Se on enemmän viesti sen sanan käytön muille kuulijoille kuin tarkoitettu sille lapselle itselleen.
Pohtikaa ja lopettakaa se. Säästäkää se tilanteisiin, jossa haluatte korostaa sitä erityisestä syystä, jotta se ei kärsisi inflaatiota.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni suomalainen ei pysty sanomaan omille lapsille minä rakastan sinua joten varmasti voi tuntua inhottavalta että muiden lapset kuulee sitä päivittäin.
Monet lapset (aikuiset) tietävät sen sanomattakin. Minusta olisi ahdistavaa, jos vanhempi täyttäisi jotain omaa tarvettaan ja omistushaluaan pakkohalitteluilla, pakkosylittelyillä ja rakkaan hokemisella sen sijaan, että opettelesi tuntemaan minut ihmisenä, mitä MINÄ kaipaan eikä mitä se VANHEMPI haluaa.
Tuohan kuulostaakin vähintäänkin oudolta, että aikuisena moista mietit.
Se että vanhempi kutsuu omaa pientä lasta rakkaaksi ei ole mitenkään verrattavissa sinun häiriintyneeseen viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivissävyisten hellittelynimien käyttö on mukavaa, mutta lasten rakastelu on ällöttävää tietyn ikäisten korviin. Tulee mieleen 60-80-luvun lapsipervoilut. Lapsille tehtiin niihin aikoihin romanttisia rakkauslauluja ym. paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!
No sanotaanko näin, että joskus on aika koomisen näköistä kun lapsi kiukuttelee ja vanhempaa selvästi ketuttaa ja lässytetään silti sitä rakasta joka väliin.
Terveen aikuisen tunne-elämä on vakaa eikä rakkaus lapseen riipu siitä, että kuinka paljon lapsi sattuu kiukuttelemaan. Sitä ei varmaan tuollaiset pilalle hakatut pysty ymmärtämään, mikä on aika surullista.
En tiedä kuka on pilalle hakattu, eikä siitä ole kokemusta. Mutta veikkaan, että julkisella paikalla kiukkukohtauksen sekaan laitettu rakkaanlässytys ei sitä hakkaamista estä.
Eikä kommenttisi muutekaan oikein mennyt maaliin oletuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei missään nimessä ikinä SUOMESSA kehuta tai kannusteta lasta eikä IKINÄ rakkaaksi kutsuta!! Se on pentu ja ipana!
Juuri näin. Lapselle tulee opettaa, että vanhempien rakkaus on ehdollista. Että lasta rakastetaan vain silloin, kun hän käyttäytyy täysin moitteettomasti ja saa pelkkiä kymppejä koulussa.
Heh, joo, pilalle on mennyt lapsemme, kun olen sanonut niille että ovat aina rakkaita, tapahtuisi mitä vaan. Ja että olen heidän tukenaan aina. Kiinnostaisi vain tietää milloin se pilallemeno alkaa näkyä? Ei koulunumeroissa, opiskeluissa, ystävyyssuhteissa, työurassa, parisuhteissa, mielenterveydessä eikä perheenperustamisessa. Ehkä eläkkeellä?
Minähän olen täysin piloille hemmoteltu lellipentu kun isäni puhui minusta "raskaana prinsessanaan". Kuitenkin olen ihan normaali korkeakoulutettu työssäkäyvä, naimisissa oleva perheenäiti, että en sitten tiedä missä se pilalle meno näkyy. Siinä että sain hyvän itsetunnon ja luottamuksen elämään? Tai siinä että kutsun lapsianikin rakkaiksi, kullanmuruiksi jne. En aio lopettaa.
Nyt taisi suuriin ikäluokkiin osua kipeästi arkaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt taisi suuriin ikäluokkiin osua kipeästi arkaan paikkaan.
Sinähän se jaksat. Minusta tarvisit jopa apua jos koko ajan kirjoitat viidestä ikäluokasta ihmisiö joista jo liki puolet kuollut. Ja jokunen ehkä viihtyy netissä.
Se on ihan totta, että oikea Suomi on pilalla. Täällä on alettu vaihtamaan ynähdys ja oho sanaan sori ja jotkut hienostelee jopa anteeksi, kun tönäisevät toista puoli metriä eteenpäin metrojonossa. Työkaverit teeskentee, että huomenta ja typerimmät kyselee, että miten menee. Jotkut jopa hymyilee, mikä on kyllä sitä vttumaisinta käytöstä.
Sitten on tullut tämä, että lapsille ei riitä, että saavat ruuan pöytään ja vaatteet päälle. Kyllä ennen oli hyviä sanontoja, se lastaan vihaa joka vitsaa säästää. Luuletkos olevasi joku. Älä siinä itseäsi kehu, kun piirustuksen toi ja sanoi varovaisesti, että ope tykkäs. Suus kiinni. Kohta saat itkemisen aihetta.
Ei ihme, että ahdistaa, jos joku jotain rakasta lässyttää, etenkin tietyn ikäisiä ihmisiä, joilla on vielä takana ylpeydenaiheena se, että ei meilläkään sylissä istuneet, isot kaksivuotiaat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mikä vika on siinä kulta- nimessä? ennen sitä käytettiin lapsille ja rakas oli romanttiseen tarkoitukseen varattu. eri sukupolvissa eri nimet, joilla erilainen merkitys. vanhempaa väkeä siis ihmetyttää tuo lasten rakkaaksi kutsuminen. silti olisin kommentoimatta ja yrittäisin ymmärtää, että kieli muuttuu. omiani olen 'kullitellut' ja sellainen kieli meillä on jatkunut.
Rakas-sanan merkitys on muuttunut.
Lisäksi ei tarvitse katsoa kenelle lapsista puhuu vrt. vaimo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt taisi suuriin ikäluokkiin osua kipeästi arkaan paikkaan.
Nuorimmat suurten ikäluokkien edustajat on tänä vuonna täyttäneet 73v. En usko, että heitä kovin montaa tällä palstalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sekaisin te oikein ootte?
Tasan tarkkaan kutsun jatkossakin mun rakkaita rakkaiksi, koska se on mulle luontevaa.
Niin, mutta mieti asiaa uudelleen. Jostakinhan tuo on lähtenyt liikkeelle, eli olet jostain syystä oppinut käyttämään tuollaista puhuttelutapaa, tottunut siihen ja siksi koet sen luontevaksi. Kyse onkin nyt siitä mistä tämä ilmiö on oikein lähtenyt ja miksi. Lue aloitus. Ihan relevantteja kysymyksiä ja vastauksia. Ei tunnu kukaan olevan sekaisin. Hermostuit suotta. toki teet niin kuin haluat. :)
Kiitos, kun avasit silmäni. Pysähdyin tässä miettimään, ja toden totta, olen tottunut tähän vahingolliseen puhetapaan jo lapsena. Vanhempani kun pussailivat, halailivat ja puhuttelivat tosiaan avoimesti hellittelynimillä koko lapsuuteni. Meitä lapsiakin kutsuttiin rakkaiksi ihan avoimesti. Tätä painolastia olen nyt kantanut mukanani yli 30 vuotta, ja ilmiön uhrina toiminut omassa vanhemmuudessani.
Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä aloittaa tunteita näyttämätön ja etäinen kasvatus omille pienille lapsille. Oppivat sitten perinteisen suomalaisen tavan kommunikoida eivätkä varmasti omiakaan lapsiaan pussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohtikaa ja lopettakaa se. Säästäkää se tilanteisiin, jossa haluatte korostaa sitä erityisestä syystä, jotta se ei kärsisi inflaatiota.
Aloitus on kyllä pysäyttävä. Ymmärtäkää nyt jo viimein nykysukupolven - ja vähän aikaisempienkin - vanhemmat, että ei lapselle pidä tyrkyttää rakkautta joka käänteessä, vaan se on säästettävä tilanteisiin, jotka ovat erityisiä.
Toisin sanoen: lopettakaa tuollainen, koska muutoin lapsi ei ymmärrä, että rakkaus on ansaittava. Ei se puissa kasva, vaan lapsen on osoitettava vanhemman määrittelemillä tavoilla, että hän on rakkauden arvoinen.
Mitä siitä tulee, jos ihminen kasvaa perheessä, jossa ikinen päivä hän saa kokea olevansa rakastettu? Tai saa tuntea niin jopa silloin, kun hänen tunteen hallintansa pettää?
Ei hyvät ihmiset. Ei näin. Nuorna se vitsa on väännettävä ja parasta oppia ajoissa, että luu on kova ja koppi vuotaa!
Totta kai puhun omalle pikkulapselleni kauniisti ja hellästi, etenkin silloin kun häntä ei ole syytä ohjeistaa käyttäytymään eri tavoin tms. Se tuntuu luontevalta. Jos se muita paljon häiritsee, niin ihmettelen mikä heissä on vialla. Eivät ehkä ole saaneet lapsena samanlaista empatiaa vanhemmiltaan?
Tämä ei itselläni kyllä liity rajojen tai kasvatustaitojen puuttumiseen. (On pätevyys toimia päiväkodissa opettajana ja psykologista osaamista opintojen puolesta.) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
Minäpä kutsunkin paria huvipuistolaitetta kullaksi ja rakkaaksi 😍
eikö niillä ole nimiä?
Lapsen ei tarvitse ns. ansaita koko ajan jollain erityisillä teoilla vanhemmiltaan kauniita sanoja ja hellittelynimiä yms. Hän saa niitä luontevasti arjessa, ja hänen itsetuntonsa sekä empatiakykynsä kasvavat terveiksi. Hänen on hyvä olla ja huomioida myös muita, kun on saanut pienestä asti välittämistä osakseen. Pieni lapsi ei opi olevansa hyvä ja arvostettu, jos sitä ei hänelle sanoiteta. En säästele kauniita sanoja kasvatuksessa, ja ei siitä ole haittaa pienelle lapselle - hän kun saa myös selkeät rajat ja joutuu syömään ja nukkumaan vanhempien määräysten mukaan. Rajoja ja rakkautta.
Lapseni ei tarvitse aikuisena pohtia, mikä hänessä on vialla. Koska hänet on aina hyväksytty omana itsenään ja rakastettu, ja kerrottu tunteista avoimesti. Pienestä pitäen.
Se jos mikä on raastavaa, jos omat vanhemmat eivät pienenä - tai isompanakaan - näytä rakkauttaan ja kerro lapselle, miten ihana olet.
Mä tässä eniten ihmettelen, miten joku seuraa sitä, miten jotkut ventovieraat lapsilleen puhuu. Luuleeko hän todella olevansa niin merkittävä henkilö, että muut alkavat esiintymään hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Minäpä kutsunkin paria huvipuistolaitetta kullaksi ja rakkaaksi 😍
eikö niillä ole nimiä?
On tiätysti! 🤩 Booster ja Pegasus 😍🥰 Mutta ne on niin rakkaita kultia, että ovat kulta ja rakas 😎
Ja millähän sinä sen määräät että minä edes hankkisin niitä lapsia saati että mitä heille sanon tai jtän sanomatta. Olet todellakin älyltäsi alikehittynyt.