Ilahdutko jos jouluaattona paketista avautuu villasukat tai villapipo?

Villasukat ilahduttaa aina. Minulla on villasukat jalassa käytännössä ympäri vuorokauden heti kun säät alkaa viiletä, ja myös pesen niitä tiuhaan joten monta paria saa aina löytyä, ja kyllä ne kuluukin.

Puolison sisko niitä tykkää kutoa, joten joka joulu saankin uuden parin ja se on aina yhtä tervetullut lahja. 

Kyllä ilahdun. Arvostan sitä, että joku on itse kutonut tai tehnyt asusteita. Myös kaupasta ostetut, teollisesti valmistetut sukat ja päähineet kelpaavat, ulkoilen paljon ja tarvitsen niitä

Vierailija kirjoitti:

Ilahtuisin ja tykkäisin. Ei joulupukki muista minua

Sama minulla. Olisin ikuisesti kiitollinen. 

Islannissa on muuten kaupattu lapsille hyvin pehmeiden pakettien tärkeys. Jos ei saa pehmeitä paketteja tulee joulukissa ja vie lapsen. 

Joulupukkejakin on monta ja eivät ole mitenkään mukavaa porukkaa, sellaista Rare Exports menoa 

Sukista tykkään. Itsetehtyjä villapipoja en käytä, koska ne kutittaa ja niistä tuulee läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ilahdu, en käytä kumpaakaan. Kiittäisin tietenkin kauniisti enkä näyttäisi etten ilahtunut.

Mitä tekisit lahjalle?

Antaisin jollekin, joka niitä käyttää. Kyllä kaveripiiristä tai sisaruksista varmaan joku ottaja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilahtuisin ja tykkäisin. Ei joulupukki muista minua

 

 

Sama minulla. Olisin ikuisesti kiitollinen. 

Uskallatko sanoa missäpäin asustelet?

Enpä erityisesti, kun teen noita itse, kun tarvitsen ja sellaisia kuin haluan. Olen myös tehnyt useita lahjaksi.

Kyllä, kunhan ovat edes hieman makuni ja tyylini mukaiset. Yleensä käsityöihmiset tykkäävät tehdä kirjavia, sellaisia en käytä vaan menevät samantein kiertoon. Minut tuntevat kutovat mulle mustaa ja murrettuja yksivärisiä, sellaisista tykkään ja arvostan lahjoja kovasti.

Todellakin ilahtuisin. Erityisesti lapasista ja villasukista. Lapasissa ois kiva se heijastinlanka. Joku oma lempiväri vielä.

Tietyllä tapaa se itse tehty aina ilahduttaisi, koska toinen on satsannut siihen. Mutta se myös velvoittaa käyttämään lahjaa ja jos lahja ei sitten miellytäkään, niin sitten on ongelmatilanne edessä.

Enkä ole vielä koskaan nähnyt kaupan tuotteen veroista itsekudottua. Edes himokutojilla.

En. Saan äidiltäni niin paljon villasukkia ja lapasia, että vaikka olen pyytänyt olla antamatta niitä, niin kaapit pursuavat. En ehdi kuluttaa niitä. Parina jouluna olen esittänyt toiveen tietynlaisesta huivista ja piposta, mutta en saanut sellaisia kuin halusin. En kuitenkaan viitsi heittää mitään pois, kun rakkaudellahan hän on kaikki tehnyt. Nykyään saa tehdä lapsenlapselleen, mutta lapsi kasvaa niin kovaa vauhtia, että suurin osa käsitöistä jää pitämättä. Arvostan kuitenkin tekemistään.

Periaatteessa ilahtuisin villasukista, mutta ne on aina kutittavat ja liian isot. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ovat teollisesti valmistettuja. Itse kudotut on usein vähän sellaisia, että yksi sukka on tuplasti suurempi kuin toinen. Ei millään pahalla ketään kohtaan.

No jopa tuli alapeukkuja!? Älkää nyt hyvät ihmiset ottako nokkiinne totuudesta. Tietenkin aina lämmittää ajatus siitä, että joku on omin käsin väkertänyt ne sukat ja pipot, käyttäen lukemattomat tunnit neulomiseen, jotta voi ilahduttaa lahjalla. Samalla kuitenkin itsekin tiedätte, että ne sukat ovat usein aikalailla eriparia ja muutenkin välillä hassuja. 

Nuorena en ilahtunut. Nyt vanhana on isoäidin 1981 joululahjaksi antamat lapaset tallessa vieläkin. Käyttämättömänä tosin. Viimeinen lahja jonka häneltä sain.

Joo! Jos joku osaava olisi kutonut kivan värisen kashmirvillapipon, en valittaisi.

Poikamiehenä käytän villasukkia jatkuvasti. Niiden avustamana myös asunnon lämpötilaa voi pudottaa. Villasukat myös kuluvat käytössä mutta enemmän kuluvat muut, kuin lampaan villasta tehdyt. Älkää tehkö niitä koiran tai kissan karvoista. Kuluvat puhki ja ennenkaikkea, niiden karvat on liian ohuita ja pieniä, jolloin irronnetkarvat kulkeutuu jopa silmiin, näin kävi itselleni.

Ilahtuisin kovasti! Ilahtuisin oikeastaan mistä tahansa muistamisesta, mutta en koskaan saa mitään. Muistan itse omaa äitiäni, puolisoani, hankin kaikki lastemme lahjat ja anopille, miehen veljen perheelle, kummilapsille, päiväkodin tädeille ja opettajille jne. En ole koskaan saanut aikuisena yhtään mitään joululahjaksi, syntymäpäivälahjaksi tai äitienpäivänäkään muuta kuin viime vuonna lapsen viskarissa tekemän korun. Ehkä en ansaitse lahjoja ja olen kamala ihminen.

Villasukista ilahtuisin. Äidilläni on synttärit juuri tammikuun alussa. Antaisin ne eteenpäin

Ihan oikea lämmin villapipo omaa lempisävyä tai pitkä kaulaliina olisi mitä parhain parhain lahja.