Sinä, jolta on kuollut lähiomainen. Mikä ahdisti asiassa eniten ja missä sait huonointa palvelua kuolemaan liittyen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun äiti kuoli niin sain tietää siitä vasta 17 päivän päästä. Äitini asui vanhusten talossa joten sillä oli hoitajia siellä ja tiesivät minutkin ja niillä oli minuun numero. Eivät vaan viitsineet minulle ilmoittaa

Ei sieltä soiteta kuin yhdelle lähimmälle omaiselle/asioidenhoitajalle vaikka numerot olisi parille kymmenelle.

Minä olin se lähin ihminen jolle olisi pitänyt soittaa.

Kuulostaa taas aika uskomattomalta. 

Kumpikin vanhemmistani on kuollut jo noin kymmenen vuotta sitten. Kaikki muu sujui erinomaisen hyvin mutta puhelinliittymän irtisanominen kuoleman vuoksi ei mennyt operaattorille perille. Tämä piti tehdä kummankin vanhempani kohdalla pariin kertaan. Heillä oli sama operaattori. Jopa silloinen vuokranantajakin ymmärsi asiat heti kun ilmoitimme asiasta. Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun äiti kuoli niin sain tietää siitä vasta 17 päivän päästä. Äitini asui vanhusten talossa joten sillä oli hoitajia siellä ja tiesivät minutkin ja niillä oli minuun numero. Eivät vaan viitsineet minulle ilmoittaa

Ei sieltä soiteta kuin yhdelle lähimmälle omaiselle/asioidenhoitajalle vaikka numerot olisi parille kymmenelle.

Minä olin se lähin ihminen jolle olisi pitänyt soittaa.

Miksi siellä sitten oli muita numeroita jos asia ei ollut teidän läheisten kesken sovittu kenelle ilmoitetaan. Ei toi mitenkään yllättävää ole että sitä lähiomaisen/yhteishenkilön nimeä tietoihin muutetaan useampaankin kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun äiti kuoli niin sain tietää siitä vasta 17 päivän päästä. Äitini asui vanhusten talossa joten sillä oli hoitajia siellä ja tiesivät minutkin ja niillä oli minuun numero. Eivät vaan viitsineet minulle ilmoittaa

Ei sieltä soiteta kuin yhdelle lähimmälle omaiselle/asioidenhoitajalle vaikka numerot olisi parille kymmenelle.

Minä olin se lähin ihminen jolle olisi pitänyt soittaa.

Ilmoitettiinko asiasta kuitenkin jollekin toiselle omaiselle?

Asiassa ahdisti eniten saattohoidon hoitajien kohtelu, välinpitämättömyys ja irvailu. Huonointa palvelua sain pankeissa, kun olisi automaattisesti kuukauden kuluessa pitänyt saada tilitiedot. Joihinkin pankkeihin joutui soittamaan useampia kertoja. Samoin kun perukirja oli valmis kesti todella kauan että pankit käsittelivät asian. 

Veli kuoli, ja lähes joka paikassa sai kiitettävää apua. Kaupungin vuokra-asuntonsa tyhjentämisen huolehti vuokranantaja, hautaustoimisto ja seurakunta tosi auttavaisia. Huonointa palvelua Osuuspankissa, mutta sekin korjaantui kun laitoin palautetta asiasta.

Hautaustoimistot. Olen varakkaasta suvusta, mutta meidän suvun tyyliin ei kuulu kalliit arkut. Pidämme niitä yksinkertaisesti typeränä rahankäyttönä. Hautaustoimistoilla on jokaisella ollut nenä solmussa, kun arkun on haluttu olevan se kaikkein edullisin arkku.

Vierailija kirjoitti:

Danske bank. Kaikki on niin helvetin vaikeeta ja hidasta.

Sama kokemus..

Lapseni kuoli nuorena aikuisena. Papilta ei tullut lohdutuksen sanaa, kun järjestelin siunaustilaisuutta.

Erosin kirkosta. 

Kaksi kilpailevaa hautakiven kaupittelijaa iski vaikka ei ollut vielä hauta edes umpeen täytetty. Silloin kyllä huumorintaju oli hakusessa. 

Isäni oli aika pitkään saattohoidossa. Eräs hoitaja tuli läpsyttelemään isän rintaa ja kehotti antamaan jo periksi. 

Ammattitaidoton moukka!

OP unohti lopettaa suoraveloitukset tilinlopetuksen yhteydessä joten äidin kuolinpesän kiinteistövero meni sinne ja koska emme saaneet mitään tietoa siitä, se korotettiin kaksinkertaiseksi.

OP ei tietenkään korvannut virhettään.

Olkaa tarkkoja pankissa, älkääkä päästäkö 80-vuotiasta kuuroa leskeä yksin sinne söhläämään.

Olin yläasteella kun veljeni kuoli. Kamalinta oli kun tuntui, että kaikki kaverit alkoivat välttelemään ja opettajat säälivät. Olisin halunnut ihan normaalia kohtelua, vaikka suru oli suuri. 

Saattohoitokodissa. Isän nimi oli X Y Z ja kutsumanimi Y, minkä kyllä kerroimme ja minkä joka päivä meiltä kuulivat. Myös tavarat nimikoitu Y nimellä. Ja kun isä kuoli, tuli adressi nimellä X. Jäi olo, ettei hän ollut työntekijöille yhtään kukaan. 

Kaikista eniten ahdisti, että vainaja oli sössinyt asiat täydellisesti, joka oli vain pelkkää velkaa moneen suuntaan. Yritäpä toimia näiden pikavippifirmojen kanssa ja selvittää velkojien määrää. Oikea painajainen joka suuntaan. Ahdisti eniten, kun seurasin minne se kaikki raha oli mennyt/käytetty. Omalle sisarukselleni. Joka tietysti viittasi kintaalla koko sotkulle ja jätti minut siivoamaan. 

Eniten ärsytti, että ymmärsin muistotilaisuuden paikan väärään paikkaan. Mutta tämä oli oma moka. Kiireisenä omista töistäni ymmärsin väärin hautajaisten järjestäjänä. Vein koko poppoon aluksi väärään paikkaan.

Mutta siitäkin selvittiin.

Menehtyneen puolitutut, jotka haluavat muistella arjen kohtaamisissa, vaikka itselle menetys oli hyvin kova paikka, eikä romahtaminen kesken arkea ole kivaa.

Ahdisti kovasti, että meniköhän Helvettiin. Vieläkin mietin sitä joskus.