Sinä, jolta on kuollut lähiomainen. Mikä ahdisti asiassa eniten ja missä sait huonointa palvelua kuolemaan liittyen?

Vierailija kirjoitti:

lähinnä se miten vaikea oli suunnitella muistotilaisuutta tai sopia mitään pitopalvelun kanssa, kun osa vieraista on tyyliä jahkailija eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata siihen milloin heille sopisi (ovat kuitenkin sanoneet, että haluavat tulla). Tai jos jollain on erikoisruokavalioita, niin tuntuu olevan yllättvään vaikea sanoa siitäkään, vaikka erikseen kysytään.

Lähiomaisethan sen päivän päättää milloin heille sopii parhaiten. Muut elää sitten sen mukaan.

Omaiseni kuoli vuosi sitten syksyllä. Kaikkien kuulemieni kauhujuttujen jälkeen olin yllättynyt siitä, miten helposti kaikki sujui. Hautaustoimisto hoiti käytännön järjestelyt, pitopalvelu tarjoilun, sukuselvitys tuli seurakunnasta kahdessa päivässä, vainajan laskut saattoi maksaa helposti käymättä pankissa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset auttoivat järjestelyissä. Aina joku sanoi mitä nyt pitää tehdä. Itse olin jossain sumussa vaan. Kaikkea sitä pitikin miettiä, kuten millaiset vaatteet vainajalle laitetaan päälle. 

Jostain syystä tuo vaatteiden valitseminen on jäänyt erityisesti mieleen. Yritin valita mahdollisimman mukavan asun, missä sitten arkussa maata. Hänen lempi oloasu ja villasukat jalkaan. 

Äkillinen yksinjääminen ahdisti eniten.

Sairaalapapin kanssa keskustelu oli huono kokemus. Olen itsekin uskova, mutta papin puheet eivät olleet ihan Raamatullisia.

Vierailija kirjoitti:

lähinnä se miten vaikea oli suunnitella muistotilaisuutta tai sopia mitään pitopalvelun kanssa, kun osa vieraista on tyyliä jahkailija eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata siihen milloin heille sopisi (ovat kuitenkin sanoneet, että haluavat tulla). Tai jos jollain on erikoisruokavalioita, niin tuntuu olevan yllättvään vaikea sanoa siitäkään, vaikka erikseen kysytään.

Mulle ei tullut edes mieleen kysyä mitään vierailta vaan kylmästi ilmoitin hautajaispäivän. En edes kysynyt mitään erikoisruokavaliosta. Jokainen pärjää kyllä yhden päivä vaikka syömättä. 

Osastolla, jossa miestäni oli hoidettu vuosien ajan, minua tultiin vastaan. Halattiin ja itkettiin yhdessä. Tämän minä muistan aina. 

Vakuutusyhtiö hoiti henkivakuutusrahat nopeasti. Sieltä sain hyvää palvelua. Pankkiasiatkin hoituivat aika nopsaan. Olimme selvittäneet mieheni kanssa tilijutut hyvissä ajoin etukäteen, koska tiesimme, mitä tulisi käymään. 

Esimieheni kanssa välit menivät oikeastaan kokonaan. Jäin leskeksi heinäkuussa, kesken kesäloman.  Esimieheni mielestä työ oli paras lääke suruun ja hän pyysi, että tulisin töihin heti. Minä menin, näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Jotenkin kaikki katkeroitui tämän jälkeen ja hain toiselle osastolle töihin, jonne sitten pääsin. 

Se mikä yllätti, miten nopeasti jotkut ystävyydet katkesivat. Nekin, joita olin luullut läheisiksi. Uskomattomiakin tapauksia oli. Eräs hyvä työkaverini, joka ei ottanut osaa millään tavalla suruuni, lähetti viikon kuluttua mieheni kuolemasta sähköpostin minulle, jossa hän kauppasi ihmeitä tekeviä ja parantavia kristalleja. Näistä olisi pitänyt maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Osastolla, jossa miestäni oli hoidettu vuosien ajan, minua tultiin vastaan. Halattiin ja itkettiin yhdessä. Tämän minä muistan aina. 

Vakuutusyhtiö hoiti henkivakuutusrahat nopeasti. Sieltä sain hyvää palvelua. Pankkiasiatkin hoituivat aika nopsaan. Olimme selvittäneet mieheni kanssa tilijutut hyvissä ajoin etukäteen, koska tiesimme, mitä tulisi käymään. 

Esimieheni kanssa välit menivät oikeastaan kokonaan. Jäin leskeksi heinäkuussa, kesken kesäloman.  Esimieheni mielestä työ oli paras lääke suruun ja hän pyysi, että tulisin töihin heti. Minä menin, näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Jotenkin kaikki katkeroitui tämän jälkeen ja hain toiselle osastolle töihin, jonne sitten pääsin. 

Se mikä yllätti, miten nopeasti jotkut ystävyydet katkesivat. Nekin, joita olin luullut läheisiksi. Uskomattomiakin tapauksia oli. Eräs hyvä työkaverini, joka ei ottanut osaa millään tavalla suruuni, lähetti

Todella outoa, että pyydetään kesken kesäloman takaisin töihin, oli sitten joku kuollut tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Osastolla, jossa miestäni oli hoidettu vuosien ajan, minua tultiin vastaan. Halattiin ja itkettiin yhdessä. Tämän minä muistan aina. 

Vakuutusyhtiö hoiti henkivakuutusrahat nopeasti. Sieltä sain hyvää palvelua. Pankkiasiatkin hoituivat aika nopsaan. Olimme selvittäneet mieheni kanssa tilijutut hyvissä ajoin etukäteen, koska tiesimme, mitä tulisi käymään. 

Esimieheni kanssa välit menivät oikeastaan kokonaan. Jäin leskeksi heinäkuussa, kesken kesäloman.  Esimieheni mielestä työ oli paras lääke suruun ja hän pyysi, että tulisin töihin heti. Minä menin, näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Jotenkin kaikki katkeroitui tämän jälkeen ja hain toiselle osastolle töihin, jonne sitten pääsin. 

Se mikä yllätti, miten nopeasti jotkut ystävyydet katkesivat. Nekin, joita olin luullut läheisiksi. Uskomattomiakin tapauksia oli. Eräs hyvä työkaverini, joka ei ottanut osaa millään tavalla suruuni, lähetti

Mulle taas pomo sanoi, että otahan sairauslomaa. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa ja lisäksi otin vielä toiset kaksi viikkoa lomaa, joten olin kuukauden töistä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähinnä se miten vaikea oli suunnitella muistotilaisuutta tai sopia mitään pitopalvelun kanssa, kun osa vieraista on tyyliä jahkailija eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata siihen milloin heille sopisi (ovat kuitenkin sanoneet, että haluavat tulla). Tai jos jollain on erikoisruokavalioita, niin tuntuu olevan yllättvään vaikea sanoa siitäkään, vaikka erikseen kysytään.

Lähiomaisethan sen päivän päättää milloin heille sopii parhaiten. Muut elää sitten sen mukaan.

niin päättävät, mutta meillä on suvussa ollut tapana, että jos joku haluaa osallistua, niin häntäkin kuullaan omien aikataulujensa kanssa. Meillä kun vielä pidetään itsestäänselvänä, että läheisten hautajaisiin otetaan osaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähinnä se miten vaikea oli suunnitella muistotilaisuutta tai sopia mitään pitopalvelun kanssa, kun osa vieraista on tyyliä jahkailija eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata siihen milloin heille sopisi (ovat kuitenkin sanoneet, että haluavat tulla). Tai jos jollain on erikoisruokavalioita, niin tuntuu olevan yllättvään vaikea sanoa siitäkään, vaikka erikseen kysytään.

 

Mulle ei tullut edes mieleen kysyä mitään vierailta vaan kylmästi ilmoitin hautajaispäivän. En edes kysynyt mitään erikoisruokavaliosta. Jokainen pärjää kyllä yhden päivä vaikka syömättä. 

meillä karjalaiset hautajaiset, joten siellä kaikilla pitää olla syötävää ja pidemmän kaavan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähinnä se miten vaikea oli suunnitella muistotilaisuutta tai sopia mitään pitopalvelun kanssa, kun osa vieraista on tyyliä jahkailija eivätkä osaa sanoa juuta eikä jaata siihen milloin heille sopisi (ovat kuitenkin sanoneet, että haluavat tulla). Tai jos jollain on erikoisruokavalioita, niin tuntuu olevan yllättvään vaikea sanoa siitäkään, vaikka erikseen kysytään.

 

Mulle ei tullut edes mieleen kysyä mitään vierailta vaan kylmästi ilmoitin hautajaispäivän. En edes kysynyt mitään erikoisruokavaliosta. Jokainen pärjää kyllä yhden päivä vaikka syömättä. 

meillä karjalaiset hautajaiset, joten siellä kaikilla pitää olla syötävää ja pidemmän kaavan mukaan.

Kyllä minäkin syötävää järjestin pitopalvelun kautta, mutta en todellakaan kysynyt mitään erikoisruokavaliota. Ihan perusruoat olivat eli lohi- ja lihakeittoa, leipää ja kakkua. Yli 100 vierasta tuli hautajaisiin kuitenkin. Ehkä mahdolliset kasvissyöjät söivät sittten leipää vaan. En jaksanut miettiä kenenkään ruokavalioita. 

Ahdisti eniten velkainen kuolinpesä ja järkyttävä sekä tyly asiakaspalvelu säästöpankissa.

Äidin hoitolaitoksessa. Hädin tuskin oli ruumis viety pois kun minä tulin paikalle. En saanut itse pakata äidin tavaroita vaan ne oli sullottu muovikassiin ja haettiin kansliasta. Shampoot ym. oli heitetty roskiin kun niistä kysyin. Minä olisin halunnut viettää hetken siellä rauhassa, katsoa äidin huoneen ikkunasta värikkäitä puita mitä oltiin yhdessä ihailtu. Mutta ei, muovikassi käteen ja ulos vaan. Edes led-kynttilää eivät olleet sammuttaneet. Siellä se loimotti kassissa. Pyörätuolinkin tyrkkäsivät minun vaivoikseni vaikkei äidillä edes ollut pyörätuolia lainassa.

Hautaustoimisto nillitti, että laskustanne uupuu 3 euroa. Minä olin pankkiin laittanut laskun. Eihän niitä itse voi maksaa. Ärsyttävin 3 euroa minkä olen maksanut.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti saan vain hyvää palvelua, äitini menehtyi eilen.

Voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Äidin hoitolaitoksessa. Hädin tuskin oli ruumis viety pois kun minä tulin paikalle. En saanut itse pakata äidin tavaroita vaan ne oli sullottu muovikassiin ja haettiin kansliasta. Shampoot ym. oli heitetty roskiin kun niistä kysyin. Minä olisin halunnut viettää hetken siellä rauhassa, katsoa äidin huoneen ikkunasta värikkäitä puita mitä oltiin yhdessä ihailtu. Mutta ei, muovikassi käteen ja ulos vaan. Edes led-kynttilää eivät olleet sammuttaneet. Siellä se loimotti kassissa. Pyörätuolinkin tyrkkäsivät minun vaivoikseni vaikkei äidillä edes ollut pyörätuolia lainassa.

Hautaustoimisto nillitti, että laskustanne uupuu 3 euroa. Minä olin pankkiin laittanut laskun. Eihän niitä itse voi maksaa. Ärsyttävin 3 euroa minkä olen maksanut.

No miksi et maksanut koko laskua alun perin? Hoidan työkseni laskuja ja enkä voisi hyväksyä kolmen euron vajetta.

Tylyintä oli kohtelu sairaalassa ja työpaikalla. Työpaikalla sain haukut HR:ltä, kun olin kaksi päivää sairauslomalla. Sairaalassa sain haukut hoitajalta, kun en ollut osannut hoitaa erästä vainajan asiaa oikein. En kyllä ollut saanut siihen mitään ohjettakaan, eikä ollut aiempaa kokemusta kuolleiden asioiden hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Tylyintä oli kohtelu sairaalassa ja työpaikalla. Työpaikalla sain haukut HR:ltä, kun olin kaksi päivää sairauslomalla. Sairaalassa sain haukut hoitajalta, kun en ollut osannut hoitaa erästä vainajan asiaa oikein. En kyllä ollut saanut siihen mitään ohjettakaan, eikä ollut aiempaa kokemusta kuolleiden asioiden hoidosta.

Meillä HR ei saa mitenkään kommentoida meidän sairauslomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin hoitolaitoksessa. Hädin tuskin oli ruumis viety pois kun minä tulin paikalle. En saanut itse pakata äidin tavaroita vaan ne oli sullottu muovikassiin ja haettiin kansliasta. Shampoot ym. oli heitetty roskiin kun niistä kysyin. Minä olisin halunnut viettää hetken siellä rauhassa, katsoa äidin huoneen ikkunasta värikkäitä puita mitä oltiin yhdessä ihailtu. Mutta ei, muovikassi käteen ja ulos vaan. Edes led-kynttilää eivät olleet sammuttaneet. Siellä se loimotti kassissa. Pyörätuolinkin tyrkkäsivät minun vaivoikseni vaikkei äidillä edes ollut pyörätuolia lainassa.

Hautaustoimisto nillitti, että laskustanne uupuu 3 euroa. Minä olin pankkiin laittanut laskun. Eihän niitä itse voi maksaa. Ärsyttävin 3 euroa minkä olen maksanut.

No miksi et maksanut koko laskua alun perin? Hoidan työkseni laskuja ja enkä voisi hyväksyä kolmen euron vajetta.

Et ole ilmeisesti maksanut koskaan vainajan laskuja? Niitä ei pysty maksamaan itse. Lasku lähetetään pankkiin ja pankki hoitaa laskun. Eikä itse näpytellä summia vaan esim. skannataan se lasku ja laitetaan liitteenä. Pankki katsoo laskusta tiedot.

Mikään ei ahdistanut vaan oli lähinnä surullista. Huonointa palvelua sain seurakunnalta. Heidän kanssaan oli vaikeaa asioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylyintä oli kohtelu sairaalassa ja työpaikalla. Työpaikalla sain haukut HR:ltä, kun olin kaksi päivää sairauslomalla. Sairaalassa sain haukut hoitajalta, kun en ollut osannut hoitaa erästä vainajan asiaa oikein. En kyllä ollut saanut siihen mitään ohjettakaan, eikä ollut aiempaa kokemusta kuolleiden asioiden hoidosta.

 

Meillä HR ei saa mitenkään kommentoida meidän sairauslomia. 

Eihän niitä saisikaan, mutta kaikki ei noudata sääntöjä. Ehkä ärsytin kyseistä henkilöä, kun olin kuolemantapauksen takia poissa peräti kaksi päivää. Kun se ei ole syy sairauslomalle, kuulemma. Oli siinä työpaikassa toki muutakin vialla.