Sinä, jolta on kuollut lähiomainen. Mikä ahdisti asiassa eniten ja missä sait huonointa palvelua kuolemaan liittyen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylyintä oli kohtelu sairaalassa ja työpaikalla. Työpaikalla sain haukut HR:ltä, kun olin kaksi päivää sairauslomalla. Sairaalassa sain haukut hoitajalta, kun en ollut osannut hoitaa erästä vainajan asiaa oikein. En kyllä ollut saanut siihen mitään ohjettakaan, eikä ollut aiempaa kokemusta kuolleiden asioiden hoidosta.

 

Meillä HR ei saa mitenkään kommentoida meidän sairauslomia. 

Eihän niitä saisikaan, mutta kaikki ei noudata sääntöjä. Ehkä ärsytin kyseistä henkilöä, kun olin kuolemantapauksen takia poissa peräti kaksi päivää. Kun se ei ole syy sairauslomalle, kuulemma. Oli siinä työpaikassa toki muutakin vialla.

Miten ne sai edes tietää, että olit kuolemantapauksen takia sairauslomalla? Ei mun lääkäri ainakaan kirjoittanut sairauslomalappuun, että läheiseni on kuollut. 

Dvv alaikäisten lasten kanssa

 

Eihän niitä saisikaan, mutta kaikki ei noudata sääntöjä. Ehkä ärsytin kyseistä henkilöä, kun olin kuolemantapauksen takia poissa peräti kaksi päivää. Kun se ei ole syy sairauslomalle, kuulemma. Oli siinä työpaikassa toki muutakin vialla.

 

Miten ne sai edes tietää, että olit kuolemantapauksen takia sairauslomalla? Ei mun lääkäri ainakaan kirjoittanut sairauslomalappuun, että läheiseni on kuollut.

Pieni firma, jutut kulkee.

Vierailija kirjoitti:

 

Eihän niitä saisikaan, mutta kaikki ei noudata sääntöjä. Ehkä ärsytin kyseistä henkilöä, kun olin kuolemantapauksen takia poissa peräti kaksi päivää. Kun se ei ole syy sairauslomalle, kuulemma. Oli siinä työpaikassa toki muutakin vialla.

 

Miten ne sai edes tietää, että olit kuolemantapauksen takia sairauslomalla? Ei mun lääkäri ainakaan kirjoittanut sairauslomalappuun, että läheiseni on kuollut.

 

Pieni firma, jutut kulkee.

 

Mistä ne kuulee, jos ei itse kerro. Ehkä ongelma on pieni paikkakunta ja joku tietää kertomattakin. 

Isäni kuoli keväällä, ja kaikenlaista pientä vastusta on ollut. Hautajaustoimiston kanssa asiat meni sujuvasti, ja seurakunnankin kanssa, joskin hautajaispäivä siirtyi melko kauas, kun oli yhteensovitusongelmia papin ja vapaiden tilojen välillä.

Äidin puhelinliittymä oli isän nimissä, ja sen siirtäminen oli aika työlästä, facebook-tilien sulkeminenkaan ei vissiin ole ihan yksinkertaista. Isän kevytyrittäjä-palvelu möhläsi hänen toiminimensä lopettamispaperit ja verottaja muisti myöhästymismaksulla. Pankki vaati perukirjan liitteeksi äitin sukuselvityksen paristakin paikasta, niissäkin oli pientä epäselvyyttä. Yllättävän paljon kaikkia lippusia ja valtakirjoja on saanut tehdä ja toimittaa, että asiat hoituu. Joku työnantajan henkivakuutus tms taas toimi todella sujuvasti, ilmoitus oli helppo ja rahat tuli aika pian.

Hautaustoimistoyrittäjä oli aivan järkyttävä mutta otin hänet koska hän oli Äidilleni tärkeä. Joku saattaa minut tästä tarinasta tunnistaakin joten terkut vaan tutuille. Ensinnäkin hän unohti lipun eli Äitini kuskattiin ruumisautolla terveyskeskuksesta kappeliin ilman lippuja auton sivuilla. Toisekseen kun ruumis oli saatu kappeliin, hän lätkäisi laskun kouraani heti kappelin pihalla. Eikö sitä tosiaan olisi voinut lähettää postissa jälkeenpäin? Kolmanneksi kun pyysin häntä laulamaan muistotilaisuuteen siunauksen jälkeen (rahaa vastaan ja siksi koska hänella on upea ääni), hän sanoi että joo, tulen sitten heti siunauksen jälkeen. Kysyin siinä sitten hämmennyksen vallassa niin että äitikö odottaa sitten pihalla autossa kun sinä syöt, juot ja laulat muistotilaisuudessa??! Että kyllä me tehdään niin päin että sinä viet ensin Äitin krematorioon ja tulet sitten vasta laulamaan muistotilaisuuteen! Oli kyllä uskomaton äijä tuo hauturi. Huh huh! 

Lähiomaiseni kuoli keväällä tänä vuonna. Huonointa palvelua olen saanut asianajajalta, jonka pitäisi hoitaa kaikki asiaan liittyvät toimet loppuun asti. Selkeä kuolinpesä, mutta valmista ei saada. Ei voi kuin ihmetellä. 

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaiseni kuoli keväällä tänä vuonna. Huonointa palvelua olen saanut asianajajalta, jonka pitäisi hoitaa kaikki asiaan liittyvät toimet loppuun asti. Selkeä kuolinpesä, mutta valmista ei saada. Ei voi kuin ihmetellä. 

Onko kysymyksessä oikeasti asianajaja vai muu juristi? Jos asianajaja viivyttelee tarpeettomasti, voit valittaa Asianajajaliittoon. Jo valituksella uhkaaminen voi saada asianajajaan vauhtia. Jos kysymyksessä ei ole asianajaja, niin keinot ovat vähäisemmät.

Valitettavasti jotkut lakimiehet keksivät kaikkea tarpeetonta ja viivyttävät asioiden hoitamista, koska näin he saavat kerättyä mahdollisimman paljon laskutettavia työtunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minun äiti kuoli niin sain tietää siitä vasta 17 päivän päästä. Äitini asui vanhusten talossa joten sillä oli hoitajia siellä ja tiesivät minutkin ja niillä oli minuun numero. Eivät vaan viitsineet minulle ilmoittaa

Ei sieltä soiteta kuin yhdelle lähimmälle omaiselle/asioidenhoitajalle vaikka numerot olisi parille kymmenelle.

Minä olin se lähin ihminen jolle olisi pitänyt soittaa.

Up

Pankki. Siihen saakka meni kaikki ihan ok, kunnes menin jakokirjan kanssa sinne ja ilmoitin, että tilit suljetaan ja rahat siirretään näille tileille. Eivät olleet ko. pankin tulejä, joten yhtäkkiä lakimiehen tekemä valtakirja ei enää kelvannutkaan asioiden hoitoon, vaan tarvittiinkin pankin omaan valtakirjapohjaan tehty valtakirja eli uudet allekirjoitukset kaikilta pesän osakkailta. No, eipä ole ko pankkia enää olemassakaan. Ja parasta palvelua olen saanut verottajalta, neuvovat ihan maksutta ihan kaikessa mikä liitty näihin asioihin. 

Pankki. Oli kyllä vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pankki. Oli kyllä vaikeaa. 

Meillä taas kaikki hoitui niin Nordean kuin Paikallisosuuspankin kanssa todella helposti.

Ei ollut muuta järkyttävää paitsi se suru 

Kuolema ja sen aiheuttama suru ja kaipaus jäi tyystin kakkoseksi ja tietyllä tapaa kokemattakin kun kaikki asioiden hoitaminen kaatui kerralla niskaan ja kaikessa on hirmuisen tiukka aikataulu.

Siinä samalla kun sitten yritti pyörittää vielä sitä omaa arkeaan ihan normaalisti ja auttaa yksin jäänyttä vanhempaa niin hirmuisen tarkkoja muistikuvia ei tuosta ajasta edes oikein ole.

Sanon siis, että se pahin ahdistus tulee tuosta virallisten asioiden hoitamisesta missä on aivan käsittämätön määrä byrokratiaa ja sellainen rumba että oksat pois.

Tämä nyt ei varmaan ole mitenkään yllättävää, mutta Klarna. Yksi läheiseni joutui selvittämään kuolleen sisaruksensa asiat, joka oli moniongelmainen ihminen velkoineen, ja kaikkein hankalinta oli setviä asioita Klarnan kanssa. 

Puhelinoperaattorin kanssa meinasi myös mennä vaikeaksi, mutta sitten puhelimen päähän osui tolkun ihminen, joka tajusi ettei kannata lähteä tekemään asioista tarpeettoman vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema ja sen aiheuttama suru ja kaipaus jäi tyystin kakkoseksi ja tietyllä tapaa kokemattakin kun kaikki asioiden hoitaminen kaatui kerralla niskaan ja kaikessa on hirmuisen tiukka aikataulu.

Siinä samalla kun sitten yritti pyörittää vielä sitä omaa arkeaan ihan normaalisti ja auttaa yksin jäänyttä vanhempaa niin hirmuisen tarkkoja muistikuvia ei tuosta ajasta edes oikein ole.

Sanon siis, että se pahin ahdistus tulee tuosta virallisten asioiden hoitamisesta missä on aivan käsittämätön määrä byrokratiaa ja sellainen rumba että oksat pois.

Oman viime vuonna kuolleen omaiseni kaikista kuolemaan liittyneistä käytännön asioista huolehtineena ihmettelen, mikä oli tuo käsittämätön määrä byrokratiaa. Menihän niiden byrokratia-asioiden hoitoon yhteensä aikaa parin työpäivän verran, mutta en minä nyt vielä pitäisi tuota käsittämättömänä määränä.

Vainajan asunnon tyhjennys voi sitten olla eri juttu, mutta sitä ei yleensä lasketa byrokratiaksi. Ja sitten voi olla paljon enemmän byrokratiaa, jos vainajalla on ollut yritys, jonka toiminta pitää ajaa alas.

Hautaustoimistoista (3 kertaa nyt käyttänyt) on vain hyvää sanottavaa, sain aikoinaan tosi hyvin neuvoja kun isä kuoli enkä tiennyt yhtään mitä kaikkea pitää hoitaa. 

Ei mua mikään ole ahdistanut, mutta pikkasen raivostutti kun pankki hukkasi äidin perukirjan, ja oli siinä heidän puoleltaan vähän muutakin kompurointia. Pankkien kanssa asiointi taitaa nykyään muutenkin olla hankalaa. 

Ennen kuolemaa: älkää poistako henkivakuutustanne sillä perusteella, että "ei sieltä näin vanhana enää saa paljon rahaa, kun kuolee". Hautauskuluissa jo 1000 euroakin auttaa paljon. 10 vuotta sitten, kun isäni kuoli, niin tämä oli ollut hänen syynsä lopettaa henkivakuutus. No, minä ja äiti sitten lievässä paniikissa myimme isän vähäisempää omaisuutta (auto ja peräkärry) saadaksemme rahaa hautauskulujen laskemiseen. Kun säästöjäkään ei erityisemmin ollut, kun taas ylimääräisiä kuluja tuli vainajan kuljettamisesta Pohjois-Suomesta kotiin Etelä-Suomeen (kuoli kesken Lapinreissun). 

Kun asioit hautaustoimistossa, niin jos tilaat muistotilaisuuteen kukkia, niin ole tarkkana millaisia pöytäkimppuja tilaat. Emme olleet riittävän tarkkoja, ja kimput olivat aika muhkeat ja hinta sen mukainen. Toisaalta se ei ollut toimiston vika, joltain muulta asiakkaalta olisi voinut tulla kipakkaa palautetta, jos kukkakimput ovat liian vähäiset ja halvat.

Muuten ei huomauttamista palveluista.

Vierailija kirjoitti:

Hautaustoimistoista (3 kertaa nyt käyttänyt) on vain hyvää sanottavaa, sain aikoinaan tosi hyvin neuvoja kun isä kuoli enkä tiennyt yhtään mitä kaikkea pitää hoitaa. 

Ei mua mikään ole ahdistanut, mutta pikkasen raivostutti kun pankki hukkasi äidin perukirjan, ja oli siinä heidän puoleltaan vähän muutakin kompurointia. Pankkien kanssa asiointi taitaa nykyään muutenkin olla hankalaa. 

Lisään vielä että äiti taannoin kuoli hoivakodissa, ja siellä oltiin aivan ihania, keskustelevia ja auttavaisia - hoivapalveluitakin kun niin paljon moititaan.