Autottomat. Miten hoidatte isommat ostokset, lasten kuskauset kavereille, juhliin menot jne
Kaikki ei mitenkään aina voi olla julkisilla saavutettavissa tai olisi hankalaa isojen tavaroiden, pienten lasten tai eläinten kanssa. Ajetetteko taksilla, lainaatte autoa, pummitte kyytejä vai miten toimitte?
Kommentit (197)
Käyn joka päivä kaupassa kävellen. Minulla ei ole varaa ostaa esim. huonekaluja tai muuta isompaa.
Kuljen bussilla, taksilla tai pummin kyydin. Kaikki isommat tavarat tilaan kotiinkuljetuksella, mikä on kyllä ongelmallista, koska uuteen ei olisi aina varaa. Lapset ovat jo aikuisia ja poissa kotoa. Omat vähäiset ruokaostokseni saan kuljetettua bussilla..
Auto on monelle statussymboli. On kiva näyttää muille, että on uusi sähköhybridi. Onneksi ei enää tarvi näyttää kenellekkään mitään, kai sitä on kasvanut aikuiseksi.
Ehkä ostan uudestaan auton, kun kosketusnäytöt jäävät ja tekniikka muuttuu uudempaan parin vuoden sisällä, silloin olen 37, joten voi olla että kaipaa autoa parin vuoden autottomuuden jälkeen.
Julkisilla tai taksilla. Niin helppoa ja kätevää :)
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta mun vanhemmat ymmärsivät jo yli neljännesvuosisata sitten muuttaa mun naapuriini. Vaikka eivät aiemminkaan asuneet kovin kaukana vaan ihan kohtuullisen matkan päässä bussilla, niin ymmärsivät kyllä, että kun tulevat vanhaksi, niin en mä ala - varsinkaan öisin - heidän luonaan juoksemaan auttamassa. Eli jos ajattelivat tarvitsevansa mun apuani tulevaisuudessa, niin sitten pitää asua kävelymatkan päässä minusta. Mä en siis tarvinnut autoa ja ajokorttia edes ikääntyvistä vanhemmistani huolehtimiseen.
Mulla ei oo elämää. Käyn töissä ja kaikki vapaat nukun. Oon tosi yksinänen.
En ole vielä ollut paikassa, minne ei olisi päässyt ilman autoa.
Vierailija kirjoitti:
Auto on monelle statussymboli. On kiva näyttää muille, että on uusi sähköhybridi. Onneksi ei enää tarvi näyttää kenellekkään mitään, kai sitä on kasvanut aikuiseksi.
Ehkä ostan uudestaan auton, kun kosketusnäytöt jäävät ja tekniikka muuttuu uudempaan parin vuoden sisällä, silloin olen 37, joten voi olla että kaipaa autoa parin vuoden autottomuuden jälkeen.
Minusta auto on aika eriskummallinen statussymboli. Minulla olisi varaa vaikka kahteen sähköautoon, mutta pidän hyvää kuntoa merkittävämpänä statussymbolina. Se valitettavasti herättää keski-iässä kateutta joissain ihmisissä, kun taas auto ei kiinnosta ketään.
Fillarilla tai laina-autolla. Kuljen myös julkisilla, uberilla yms. Ainoastaan mökkireissut ovat hankalia ilman autoa kun yhteen suuntaan on n.200 km.
Mietin jo nyt miten paljon ruokien hinnat jne nousevat seuraavana vuonna, joten myin auton juuri oikeaan aikaan.. tosin autojen hinnat laskevat ja varmaan menee autoliikkeitäkin konkkaan, joten senkin puoleen oli oikea aika myydä auto pois ja sain vielä 9000 e itselleni jäljellä olevan velan maksun jälkeen. Säästän mieluummin rahaa sijoituksiin ja kakkosasuntoon, kuin vehkeeseen millä ei ole 5 vuoden päästä juurikaan arvoa, kun uutta tekniikka tulee autoihin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään auton (jopa isomman tila-auton) saa vuokrattua päiväksi. Hinta ei päätä humaa ja on usein halvempaa kuin liikkeiden kotiinkuljetusmaksut. Vieläkö Ikea vuokraa tila-autoja, jos ostaa isompia tuotteita? Niiden päivähinta ei ollut mikään kovin suuri.
Ja jos ei oo korttia niin jännääkin piisaa!
Vierailija kirjoitti:
Julkisilla tai taksilla. Niin helppoa ja kätevää :)
Kummalla viet resun kulmasohvan kaatikselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoilevat luovat elämästään sellaista, että siihen elämään tarvitsee autoa. Kun ei edes ajokorttia ole, ei tule mieleenkään tehdä asioita, joihin tarvitsee autoa.
Onnistuu pääkaupunkiseudulla, ehkä muissakin isoimmissa kaupungeissa. Muualla ei ole toimivaa joukkoliikennettä, joten auto on pakollinen, ellei asu taajaman keskustassa palveluiden vieressä ja ole liikkumatta sieltä ikinä muualle.
Eiköhän suurin osa suomalaisista asu isoissa kaupungeissa, joissa on joukkoliikennettä. Harva asuu 50 kilometrin päässä kirkonkylältä. Ymmärrän, että on ihmisiä, joille auto on pakollinen, mutta muilla suurin osa automatkoista on lyhyitä, joten ne voisi hoitaa hyvin vaikka pyörällä (kaikki e
Öyh öyh
Julkiset ja taksi. Muiden autot, jos itse tarjoavat.
Edullisempi ajaa välillä taksilla kuin pitää autoa
Viimeisen 45 vuoden aikana eli aikuisena yksikään kaveri, ystävä tai sukulainen ei ole kysynyt, tarvitsenko kyytiä/kuljetusapua.
Syön paljon ulkona, viikonlopun ruoat jaksan kotiin kantaa. Vieraita ei enää kutsuta.
Kaatopaikalle vein taksilla kamaa. Mökeillä ei voi käydä eikä niitä vuokrata. Hiihto, laskettelu, vaeltaminen vaatisi auton, joten liikunta jää hyvin yksipuoliseksi. Julkisilla ei käydä marjassa tai sienessä.
Lisään vielä, että nykyisinhän on elämä tosi helppoa, kun kaiken saa kotiovelle toimitettuna. Riippuu vaan siitä, missä asuu. Mun lapset oli pieniä 1980- ja 1990-luvuilla, joten silloin joutui ihan oikeasti menemään kauppaan, apteekkiin jne. Jopa verovirastoon. Ja reseptien uusiminenkin edellytti lääkärissä käyntiä. Eilen uusin yhden reseptin digiklinikan kautta ja uusimiseen meni noin 30 sekuntia ja apteekki toimittaa suoraan kotiin. Mutta silloin aikoinaankin kyllä isommille ostoksille kuten huonekaluille sai kotiinkuljetuksen, vaikka itse ostos pitikin mennä myymälään tekemään.
Mun mielestä paljon on kiinni myös siitä, mihin on tottunut. Ei mun äidilläni ollut ajokorttia ja isä teki yksinyrittäjänä pitkää päivää töissä. Kun mä tarvitsin vaatteita, koulukirjoja (siihen aikaan oppikoulussa piti vielä itse ostaa koulukirjat) tms, niin äidin kanssa mentiin bussilla Stadiin ostoksille. Ruokakauppa oli ihan silloista kerrostaloa vastapäätä, mutta kun ei ollut vielä pakastimia eikä jättikokoisia jääkaappeja, niin ei kerralla tehtykään mitään viikon ruokaostoksia.
Kun kuopus oli vaunuissa, lähimpään kauppakeskukseen oli matkaa 3,3 km. Me käveltiin sinne ja takaisin. 5 v esikoinen käveli kans. Ei sinne kuitenkaan tarvinnut joka päivä mennä, kun ruokakauppoja oli lähempänäkin.
Mun tätini asui koko ikänsä pikkupaikkakunnalla, jossa edes kylän keskustaan (missä oli lähin ruokakauppa) ei kulkenut julkista liikennettä. 80-vuotiaaksi asti pärjäsi ja vasta sitten joutui hoivakotiin. Tottumiskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisilla tai taksilla. Niin helppoa ja kätevää :)
Kummalla viet resun kulmasohvan kaatikselle?
pitäisikö pitää autoa siltä varalta, että pitää viedä joka viikko joku iso tavara tai sohva kaatikselle? Jos pitäisi viedä joku kaatikselle varmaan vuokraisin pakun. Jos joskus myyn asunnon, tulee varmaan silloinkin vuokrattua paku, koska ei tavaroita henkilöautolla saa kuljetettua. Mutta joka päivä ei uusita sohvia tai muuteta, joten olen mieluusti autoton ja säästän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisilla tai taksilla. Niin helppoa ja kätevää :)
Kummalla viet resun kulmasohvan kaatikselle?
Tilaan uudet huonekalut yms. aina kierrätyspalvelulla, uusi kannetaan sisälle asti ja vanha samalla ovenavauksella pois. Ja jos ei tarvetta uudelle niin paikallinen kierrätyskeskus hakee sohvanraaskut yms. maksua vastaan 😊
Julkisilla tai tilaan kuljetksen isoille tavaroille.
Havahduin, kun tajusin, että auto oli muuttunut lähinnä tavaksi omistaa auto. Aiemmin meillä oli sukujuhlia paljon ja lasten kanssa kotona ollessa siitä oli hyötyä, kun tehtiin paljon retkiä jne! Luulin aiemmin, että autoa tarvitsee ja kaipaa eniten, kun lapset alkaa olla isompia ja on vapautta mennä ja tehdä, mutta ei. Nyt nautin kotona olemisesta ja ulkoilemisesta enemmän kuin aiemmin, ei kiinnosta ajella ihmisvilinään ostoskeskuksiin. En keksi mitään syytä miksi tuhlaisin rahaa autoon. Ostin Torista pyörän 20 eurolla ja sitä olen käyttänyt siitä lähtien.