Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö epävakaan pers.häiriötä sairastavia?
27.10.2024 |
Miten se näkyy sun elämässä? Millanen oot?
Miten te terveet kuvailisitte epävakaista, jotka tunnette tälläsen henkilön?
Kommentit (76)
Minulla on epävakaa läheinen, joka ei hoida epävakauttaan mitenkään. Olen se henkilö, jota hän pitää elämänsä syntipukkina. Minulle hän näyttäytyy aika kamalana ihmisenä. Ailahteleva, epäluotettava, kieroileva.. saa raivokohtauksia katsomatta aikaa ja paikkaa. Puhuu mustan valkoiseksi.
Hänen suosikkinsa olen kuullut kuvailevan häntä toisin.. herkkä, empaattinen, ystävällinen, huomaavainen.. liian kiltti.
Itse hän kuvaa itseään temperamenttiseksi ja erityisherkäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani on epävakaa ja tavallaan oli helpotus mullekin, että sai diagnoosin. Diagnoosi auttoi ymmärtämään. Tuttavani on tosi hankala ihminen, kaiken pitää mennä hänen mielen mukaan, joustamaton, käyttäytyy ja toimii kuin pikkulapsi varsinkin silloin, kun jokin ei mene oman mielen mukaan. Kuvittelee olevansa maailman napa ja loukkaantuu verisesti jos joku ajattelee eri tavalla. Ottaa asiat erittäin henkilökohtaisesti vaikka ei olisi edes hänestä kyse. Hänen oma käsitys itsestään on täysin erilainen kuin se, miten me muut hänet nähdään. Kykenemätön muuttamaan toimintaansa ja ajttelutapaansa, vaikka on käynyt terapiassa ja ehkä tuo joustamattomuus kuuluu sairauteen. Elämä on yhtä draamaa koko ajan ja tekee numeron asioista, jotka on ihan arkisia ja elämään kuuluvia ja näitä asioita vatvoo jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Eikä ole realistista käsitystä omista taidoista tai mistään itseen liittyvästä. Kuvittelee esim. eräällä elämänalu
Muuten samanlaisia kokemuksia, mutta en osaa ajatella tahtovat muille hyvää, ainakaan kun on saanut päähänsä pitää toista pahana ihmisenä. Naurettavinta on, että tämä mielenmuutos tapahtui auttamisen vuoksi.
Eli olimme sopineet, että käytän häntä taysissä, mutta suuttui kun olin eri mieltä keretäänkö sinne. Hän ei kuulemma voi lähteä ilman tunnin kahvinjuontia.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani on epävakaa ja tavallaan oli helpotus mullekin, että sai diagnoosin. Diagnoosi auttoi ymmärtämään. Tuttavani on tosi hankala ihminen, kaiken pitää mennä hänen mielen mukaan, joustamaton, käyttäytyy ja toimii kuin pikkulapsi varsinkin silloin, kun jokin ei mene oman mielen mukaan. Kuvittelee olevansa maailman napa ja loukkaantuu verisesti jos joku ajattelee eri tavalla. Ottaa asiat erittäin henkilökohtaisesti vaikka ei olisi edes hänestä kyse. Hänen oma käsitys itsestään on täysin erilainen kuin se, miten me muut hänet nähdään. Kykenemätön muuttamaan toimintaansa ja ajttelutapaansa, vaikka on käynyt terapiassa ja ehkä tuo joustamattomuus kuuluu sairauteen. Elämä on yhtä draamaa koko ajan ja tekee numeron asioista, jotka on ihan arkisia ja elämään kuuluvia ja näitä asioita vatvoo jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Eikä ole realistista käsitystä omista taidoista tai mistään itseen liittyvästä. Kuvittelee esim. eräällä elämänalu
Kirjoitin ylempänä kommentin terapeuttien näkemyksistä. Tosiaan heiltä on tullut myös samantapaista viestiä, eli käsitys on se, että lapsuuden kehitysvaiheet ovat jääneet kesken turvallisen ympäristön puutteen vuoksi. Näitä asioita sitten käydään läpi terapeutin kanssa ja yhteydessä terapeuttiin kesken jäänyt kehitys voi viimein tapahtua. Ilmaisin nyt asian omilla sanoillani ja terapeuteilla on vähän erilainen tapa puhua näistä jutuista.
Kaikenlaisia podcasteja ja sosiaalisen median sivuja löytyy ammattilaisiltakin. Minusta niissä on järkevämpää sisältöä kuin psykiatreilla, jotka diagnosoivat ja lääkitsevät miettimättä syvällisiä.
Vierailija
Entinen ystäväni on epävakaa, vaikka itse toki väittää olevansa milloin autisti, milloin adhd, milloin on ptsd tai joku muu.
Hän oli niin manipuloiva ja kamala ihminen etten toista ole tavannut. Haukkui aina muita selän takana ja esitti kaveria kuitenkin kasvotusten. Kaikki ihmiset olivat jollain tapaa aina häntä vastaan eikä hän ymmärtänyt miksi. Sillä, että hän räjähteli muille jo eriävistä mielipiteistä ei tietenkään ollut vaikutusta, hän oli viaton uhri. Kaikessa piti mennä hänen halujensa mukaan ja jos olit eri mieltä, hän sai raivarin. Hyvin usein hän myös suoranaisesti esitti valheellisia juoruja muista ihmisistä, pyrkimyksenään kontrolloida muiden ihmissuhteita. Hän koki myös miltei joka asiassa olevansa muita parempi, samalla kuitenkin hänen itsetuntonsa oli olematon ja hauras. Kaiken hän tiesi ja osasi aina jopa tohtoreita paremmin, ja jos hän olikin väärässä, sekin oli muiden vika jollain tapaa.
Kaikki muut ihmiset olivat selkäänpuukottavia, toksisia, narsisteja... Epävakaan lempparihaukut :D itse ovat suhteissaan hyvin mustavalkoisia ja vuorotellen nostavat jonkun ihmisen uudeksi lempihenkilökseen. Kun lempihenkilö paljastuukin normaaliksi (ei ole epävakaan 24/7 terapeutti), lemppari muuttuukin maailman paskimmaksi ihmiseksi ja etsitään uusi lemppari, johon tarraudutaan kuin pieni lapsi äitiinsä. Sellainen infantiili on epävakaa.
Oli pakko katkaista välit kun alkoi oma mielenterveys jo rakoilla eikä kaveri ottanut mitään vastuuta käytöksestään, syytti minua vain valehtelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies väittää että oon epävakaa.
Oon oikeesti raivoissani sille, vähän monestakin eri syystä ja oon estäny sen, ettei saa yhteyttä enää. Onneks asutaan erillään vaik naimisissa ollaanki. Kerran oon laittanu erohakemuksen vireille, mut vedin sen sit pois. On ollu lähellä etten oo tässä tehny sitä uudelleen.
Vaikuttaa, että olet. Eikö järkevämpää olisi elää sovussa ja ilman raivoamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä43746 kirjoitti:
Entinen ystäväni on epävakaa, vaikka itse toki väittää olevansa milloin autisti, milloin adhd, milloin on ptsd tai joku muu.
Hän oli niin manipuloiva ja kamala ihminen etten toista ole tavannut. Haukkui aina muita selän takana ja esitti kaveria kuitenkin kasvotusten. Kaikki ihmiset olivat jollain tapaa aina häntä vastaan eikä hän ymmärtänyt miksi. Sillä, että hän räjähteli muille jo eriävistä mielipiteistä ei tietenkään ollut vaikutusta, hän oli viaton uhri. Kaikessa piti mennä hänen halujensa mukaan ja jos olit eri mieltä, hän sai raivarin. Hyvin usein hän myös suoranaisesti esitti valheellisia juoruja muista ihmisistä, pyrkimyksenään kontrolloida muiden ihmissuhteita. Hän koki myös miltei joka asiassa olevansa muita parempi, samalla kuitenkin hänen itsetuntonsa oli olematon ja hauras. Kaiken hän tiesi ja osasi aina jopa tohtoreita paremmin, ja jos hän olikin väärässä, sekin oli muiden vika jollain tapaa.
Ka
Tuttua, miksiköhän epävakaat pitävät muita juuri narsisteina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies väittää että oon epävakaa.
Oon oikeesti raivoissani sille, vähän monestakin eri syystä ja oon estäny sen, ettei saa yhteyttä enää. Onneks asutaan erillään vaik naimisissa ollaanki. Kerran oon laittanu erohakemuksen vireille, mut vedin sen sit pois. On ollu lähellä etten oo tässä tehny sitä uudelleen.
Vaikuttaa, että olet. Eikö järkevämpää olisi elää sovussa ja ilman raivoamista?
Jos toinen loukkaa, niin ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaan ja narsistisen häiriön välillä on yhteys. Usein molempien piirteitä ilmentyy häiriöisellä.
Käyttäjä43746 kirjoitti:
Entinen ystäväni on epävakaa, vaikka itse toki väittää olevansa milloin autisti, milloin adhd, milloin on ptsd tai joku muu.
Hän oli niin manipuloiva ja kamala ihminen etten toista ole tavannut. Haukkui aina muita selän takana ja esitti kaveria kuitenkin kasvotusten. Kaikki ihmiset olivat jollain tapaa aina häntä vastaan eikä hän ymmärtänyt miksi. Sillä, että hän räjähteli muille jo eriävistä mielipiteistä ei tietenkään ollut vaikutusta, hän oli viaton uhri. Kaikessa piti mennä hänen halujensa mukaan ja jos olit eri mieltä, hän sai raivarin. Hyvin usein hän myös suoranaisesti esitti valheellisia juoruja muista ihmisistä, pyrkimyksenään kontrolloida muiden ihmissuhteita. Hän koki myös miltei joka asiassa olevansa muita parempi, samalla kuitenkin hänen itsetuntonsa oli olematon ja hauras. Kaiken hän tiesi ja osasi aina jopa tohtoreita paremmin, ja jos hän olikin väärässä, sekin oli muiden vika jollain tapaa.
Ka
Harva jaksaa tällaisia tyyppejä. Pitäisi edes joku ymmärrys olla omasta käytöksestään niin helpottaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä43746 kirjoitti:
Entinen ystäväni on epävakaa, vaikka itse toki väittää olevansa milloin autisti, milloin adhd, milloin on ptsd tai joku muu.
Hän oli niin manipuloiva ja kamala ihminen etten toista ole tavannut. Haukkui aina muita selän takana ja esitti kaveria kuitenkin kasvotusten. Kaikki ihmiset olivat jollain tapaa aina häntä vastaan eikä hän ymmärtänyt miksi. Sillä, että hän räjähteli muille jo eriävistä mielipiteistä ei tietenkään ollut vaikutusta, hän oli viaton uhri. Kaikessa piti mennä hänen halujensa mukaan ja jos olit eri mieltä, hän sai raivarin. Hyvin usein hän myös suoranaisesti esitti valheellisia juoruja muista ihmisistä, pyrkimyksenään kontrolloida muiden ihmissuhteita. Hän koki myös miltei joka asiassa olevansa muita parempi, samalla kuitenkin hänen itsetuntonsa oli olematon ja hauras. Kaiken hän tiesi ja osasi aina jopa tohtoreita paremmin, ja jos hän olikin väärässä, sekin oli muiden vika jollain tapaa.
Ka
Minua kiinnostaa oliko ystävälläsi diagnoosit noista mainitsemistaan oireyhtymistä/sairauksista? Entäpä tästä sinun väittämästäsi epävakaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Epävakaan ja narsistisen häiriön välillä on yhteys. Usein molempien piirteitä ilmentyy häiriöisellä.
Nämä ovat molemmat klusteri B:n persoonallisuushäiriöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies väittää että oon epävakaa.
Oon oikeesti raivoissani sille, vähän monestakin eri syystä ja oon estäny sen, ettei saa yhteyttä enää. Onneks asutaan erillään vaik naimisissa ollaanki. Kerran oon laittanu erohakemuksen vireille, mut vedin sen sit pois. On ollu lähellä etten oo tässä tehny sitä uudelleen.
Vaikuttaa, että olet. Eikö järkevämpää olisi elää sovussa ja ilman raivoamista?
Jos toinen loukkaa, niin ei pysty.
Kannattaa opetella sietämään loukkauksia, ja ymmärtämään että loukkauksena kokemasi asia voi olla vain sinun vääristynyt kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies väittää että oon epävakaa.
Oon oikeesti raivoissani sille, vähän monestakin eri syystä ja oon estäny sen, ettei saa yhteyttä enää. Onneks asutaan erillään vaik naimisissa ollaanki. Kerran oon laittanu erohakemuksen vireille, mut vedin sen sit pois. On ollu lähellä etten oo tässä tehny sitä uudelleen.
Vaikuttaa, että olet. Eikö järkevämpää olisi elää sovussa ja ilman raivoamista?
Jos toinen loukkaa, niin ei pysty.
Kannattaa opetella sietämään loukkauksia, ja ymmärtämään että loukkauksena kokemasi asia voi olla vain sinun vääristynyt kokemus.
Miten se voi olla vääristynyt kokemus, kun ne loukkaukset on todellisia. Tuollako yritetään vähätellä mun tunteita, en saa olla loukkaantunut? Silloin ei miehenikään saa olla loukkaantunut,vaikka estäisin hänet loppuelämän ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee muualle joka väität että luonnevika. Sinä olet yksi luonnevikainen joten pysy poissa.
https://www.terve.fi/artikkelit/persoonallisuushairiot-luonnetta-vai-lu…
Luonnetta vai LUONNEVIKAA!
Vielä pari minuuttia sitten olin terve, nyt on kaikki yhdeksän luonteikasta luonnevikaa.
Käyttäjä43746 kirjoitti:
Entinen ystäväni on epävakaa, vaikka itse toki väittää olevansa milloin autisti, milloin adhd, milloin on ptsd tai joku muu.
Hän oli niin manipuloiva ja kamala ihminen etten toista ole tavannut. Haukkui aina muita selän takana ja esitti kaveria kuitenkin kasvotusten. Kaikki ihmiset olivat jollain tapaa aina häntä vastaan eikä hän ymmärtänyt miksi. Sillä, että hän räjähteli muille jo eriävistä mielipiteistä ei tietenkään ollut vaikutusta, hän oli viaton uhri. Kaikessa piti mennä hänen halujensa mukaan ja jos olit eri mieltä, hän sai raivarin. Hyvin usein hän myös suoranaisesti esitti valheellisia juoruja muista ihmisistä, pyrkimyksenään kontrolloida muiden ihmissuhteita. Hän koki myös miltei joka asiassa olevansa muita parempi, samalla kuitenkin hänen itsetuntonsa oli olematon ja hauras. Kaiken hän tiesi ja osasi aina jopa tohtoreita paremmin, ja jos hän olikin väärässä, sekin oli muiden vika jollain tapaa.
Ka
Harva jaksaa tällaisia tyyppejä. Pitäisi edes joku ymmärrys olla omasta käytöksestään niin helpottaisi
Totta, on täysin käsittämätöntä etteivät ymmärrä oman käytöksen/toiminnan haitallisuutta. Voiko olla edes mahdollista, etteivät huomaa omaa raivostumistaan ja muille raivoamista? Jos jotain erehdyt mainitsemaan tästä, ongelma oletkin sinä!
Ja ikää sinulla on paljonko?