Miksi niin moni mies pelkää lääkäreitä ja kaikkia tutkimuksia?

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa jos löytyy vaikka joku kuoleman sairaus.

Ei siitä tarvitse tietää. Elää onnellisena ja sitten kuolee.

Olen nainen. En käy. Koska Omakanta. Koska nykylääkäreiden ylimielinen asenne. 

Ei mun oo pakko.

Pelottaa, jos joku lääkäri- / hoitajatäti koskee mun omaa pippeliä;

Mulla oli tällainen sukulainen. Ei ensinnäkään käynyt hammaslääkärissä niin moneen vuosikymmeneen, että lopulta kun pakon edessä meni, joutuivat tekemään valtavan hammasremontin. Kuoli myöhemmin syöpään täysin yllättäen, jotain 2 vrk diagnoosista. Kipujahan hänellä on taatusti ollut vuosien tai vähintään kuukausien ajan, mutta ei silti suostunut tutkittavaksi eikä kertonut kenellekään. Yhteiskunnalle tulee tietysti halvaksi tuollainen kun ei hoideta eikä tutkita ja ihminen kuolee suunnilleen suorilta jaloilta kaatuen mutta omaisille se on aika kurjaa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en halua kuormittaa terveydenhuoltoa turhaan. Käytännössä kaikki vaivat ovat parantuneet ajansaatossa omalla painollaan. Lisäksi nykyään kaikki diagnoosit tehdään suoraan matalimman aidan kautta. Jos valitat että olet kärsinyt päänsärystä kaksi viikkoa putkeen joka päivä eikä tällaista ennen ole ollut, niin diagnoosi on, että sulla on yläkropan lihakset jumissa. Siinä on sulle Buranaa ja venyttelyohjeita. Joo..o, tuon diagnoosin takiahan sitä kannatti lääkäärin mennäkin ja kovasti mieltä rauhoittaa.

Hyvä pointti. Nykyisin tosiaan mennään matalimman kautta ja kiitos Googlen, jokainen pystyy itsekin katsomaan, mikä se matalin minkäkin oireen kohdalla on. Käypähoitosuosituksesta näkee myös matalimman hoidon, joka yleensä on jotain sellaista, mihin ei tarvita lääkäriä. Lääkärissä käynti on ihan turhaa, jos itsekin pystyy asian selvittämään.

Mä ole

Saahan niitä käsikauppalääkkeitä mielin määrin, kun käy eri apteekeissa hakemassa.

Vaihda lääkäriä, jos ei kirjoita reseptiä 100 kpl pakkaukselle. Tuleehan resepti yleensä halvemmaksikin.

Aspiriinia saa jostain syystä edelleen  vapaasti 100 tabletin pakkauksissa. 

Mulla on 3 sairautta. Kymmenien lääkärikäyntien, fysioterapioiden, röntgenien, magneettikuvausten yms, epäonnistuneen leikkauksen ja sen tuoman hermovaurion jälkeen, yhteenkään sairauteen en ole saanut apua.

Koen että lääketiede on pahasti yliarvostettua. Jatkossa en mene kuluttamaan verorahoja turhilla käynneillä, ellen ole vakuuttunut että saan hoidosta jotain hyötyä. Tässä lyhyesti perustelut, miksi en enää lääkärisä käy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 3 sairautta. Kymmenien lääkärikäyntien, fysioterapioiden, röntgenien, magneettikuvausten yms, epäonnistuneen leikkauksen ja sen tuoman hermovaurion jälkeen, yhteenkään sairauteen en ole saanut apua.

Koen että lääketiede on pahasti yliarvostettua. Jatkossa en mene kuluttamaan verorahoja turhilla käynneillä, ellen ole vakuuttunut että saan hoidosta jotain hyötyä. Tässä lyhyesti perustelut, miksi en enää lääkärisä käy.

Mun mielestä lääketiede tieteenä ei ole yliarvostettua, ja jotkut läpimurrot on ihan mielettömiä, mutta tämän päivän terveydenhuollossa se käytännön työ on aivan sutta ja sekundaa. Osa ongelmaa on rahan perässä alalle hakeutuneet lääkärit, joita se potilaan auttaminen ei napeksi yhtään, helpoimman kautta mennään aina. Mulla esim. on suht vaikea refluksi, joka tunnetusti altistaa nielusyövälle, mutta mitään apua en ole siihen 20 vuoden aikana saanut. Lääkkeitä vaan pitäis kuulemma syödä, vaikka happosalpaajia ei ole edes pysyvään käyttöön tarkoitettu. 

Kun lääkärissä kerta toisensa jälkeen on vain väheksytty vaivoja ja saatu aikaan olo että potilas on täysi idiootti kun meni sinne niin en oikein ymmärrä miten sellainen kannustaa hakeutumaan hoitoon. Naiset varmaan tykkää tällaisesta, tai sitten saavat parempaa palvelua. Onhan heillä muutenkin kaiken maailman seulonnat ja heistä pidetään kyllä huolta.

Vierailija kirjoitti:

Kun lääkärissä kerta toisensa jälkeen on vain väheksytty vaivoja ja saatu aikaan olo että potilas on täysi idiootti kun meni sinne niin en oikein ymmärrä miten sellainen kannustaa hakeutumaan hoitoon. Naiset varmaan tykkää tällaisesta, tai sitten saavat parempaa palvelua. Onhan heillä muutenkin kaiken maailman seulonnat ja heistä pidetään kyllä huolta.

Miehet on uhrattavissa, naisia ja lapsia tulee suojella.

Miksi niin moni nainen pelkää miespuolista gynekologia? Hän ei tee pahaa vaan auttaa...

Miesten ei ole pakko käydä lääkärissä ollenkaan elleivät sairasta. Sen sijaan meitä on ronkittu gynellä nuoruudesta alkaen, sitten neuvolassa, synnärillä, jälki tarkastuksessa, taas gynellä, ehkä tehty sterilisaatio jne... Lisäksi useimmiten naiset on lasten mukana lääkärissä, joten paikka tulee tutuksi.

Muistan, kun harvoin sairastavansa (ja silloinkin flunssaa) jouduin ensimmäiseen papaan, aika vanhana peräti vasta. Siellä täti ihmetteli, kun jännitin, että olenko kokenut seksuaalista väkivaltaa joskus... No, en ollut. En vain ollut juurikaan joutunut lääkärissä käymään  aiemmassa elämässäni. Paitsi hammaslääkärissä oikomishoidossa. Niitä en jännittänyt. Sama verinäytteiden kanssa. Jännitin hirveästi, koska niitä ei oltu lapsuuden jälkeen otettu. Vielä neuvolan sisätutkimuksissa pidettiin lähes outona, kun en osannut olla luontevasti intiimialueet levällään. Ei ollut tavallista minulle. Kuinkahan moni mies osaisi...?!

Kuinkahan moni ns. tosimies jättää eturauhasvaivat tutkituttamatta ja syövän löytämättä ihan sen takia, kun lääkäri tutkii sitä työntämällä sormen... sanonko minne. Pelkäävät varmaan muuttuvansa h.omoksi, tai että urologi työntää exit_onlyyn jotain muutakin.

Enemmän se ylimääräinen vaiva siinä "pelottaa", ei se lääkäri saati siellä tehtävät toimenpiteet.

Tai no, hammaslääkäri on tähän poikkeus, sillä sitä jos liiaksi venyttää ja sitten onkin jotain korjattavaa, niin se kyllä tuntuu sen verran reippaasti, että sinne tulee mentyä herkemmin ns etuajassa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olet periaatteessa oikeassa, mutta ei se lääkärikään noille 20 vuotta aikaisemmin olisi mitään voinut tehdä. Ihmisen pitää itse muuttaa elintapojaan, jos haluaa välttyä noilta. 

Moni saattaa ajatella että jes, nyt ei tarvitse muuttaa elintapoja kun lääkäri kirjoitti kolesteroli- ja verenpainelääkitykset. Mä syön 5mg Rosuvastatinia, eikä lääkäri juuri paasannut elintavoista vaan kirjoitti reseptin tuosta vaan vaikka fp-Kol oli "vain" 5,6.

Mutsi oli töissä pikkutaajaman kaupan kassalla ja näki jos jonkinlaista asiakasta. Eräänkin juopon vakiostokset oli kaljaa, tupakkaa ja makkaraa eikä juuri muuta. Eräänä päivänä tämä veijari kertoi joutuneensa lääkäriin ja kaikki arvot oli tapissa ja tuli tiukka kehotus elintapojen korjaamiseen. Niinpä hän osti yhden tuorekurkun... ja kaljaa, tupakkaa ja makkaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lääkärissä kerta toisensa jälkeen on vain väheksytty vaivoja ja saatu aikaan olo että potilas on täysi idiootti kun meni sinne niin en oikein ymmärrä miten sellainen kannustaa hakeutumaan hoitoon. Naiset varmaan tykkää tällaisesta, tai sitten saavat parempaa palvelua. Onhan heillä muutenkin kaiken maailman seulonnat ja heistä pidetään kyllä huolta.

Miehet on uhrattavissa, naisia ja lapsia tulee suojella.

Ihailemassasi Lähi-idässä se on juuri päinvastoin, kuten uutisista varmaan olet huomannutkin.

Mitäs jos se mies ramppaa öisin tunnin välein vessassa. Vaimo kyselee tästä, ja mies suuttuu. Väittääpä vaimon pitävän kirjaa vessakäynneistä. Kovin on salamyhkäistä ja huolestuttavaa, yöunet vähissä kummallakin. Eikä mies suostu tietenkään lääkäriin. 

Tiedän että minut luokitellaan tyypilliseksi maskuliiniksi joka ei mene lääkäriin, ei kerro tunteistaan, ei valita kipujaan ja sitä sitten selitetään toksisella maskuliinisuudella. Kyse on stereotypiasta joka on lyöty minuun ennakkoluulisten toimesta pintapuolisia merkkejä havainnoimalla.

Olen yliempaattinen, mukava, rauhallinen, mitä nyt satun olemaan introvertti jolla on huonoja kokemuksia terveys- ja sosiaalialan palveluista. Minua ei kuunnella joten miksi sanoa mitään. Tuntuu kuin kaikki haluaa muuttaa minua ei auttaa.

Minusta halutaan uudenlainen ihminen joka olisi erilainen kuin minä, toinen stereotyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että minut luokitellaan tyypilliseksi maskuliiniksi joka ei mene lääkäriin, ei kerro tunteistaan, ei valita kipujaan ja sitä sitten selitetään toksisella maskuliinisuudella. Kyse on stereotypiasta joka on lyöty minuun ennakkoluulisten toimesta pintapuolisia merkkejä havainnoimalla.

Olen yliempaattinen, mukava, rauhallinen, mitä nyt satun olemaan introvertti jolla on huonoja kokemuksia terveys- ja sosiaalialan palveluista. Minua ei kuunnella joten miksi sanoa mitään. Tuntuu kuin kaikki haluaa muuttaa minua ei auttaa.

Minusta halutaan uudenlainen ihminen joka olisi erilainen kuin minä, toinen stereotyyppi.

Jatkoa...pahimmassa tapauksessa avun antamiseen edellytetään nöyrtymistä. Ei onnistu tällä itsetunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Johtuisikohan tämä siitä, että miesten ei edelleenkään vuonna 2024 ole yhtä ok ilmaista pelkoa tai jännitystä tällaisia asioita kohtaan kuin naisten? Naisten on helpompi kertoa tunteistaan, koska hysteriakin oli aikanaan vain naisten sairaus. Miesten taas oletetaan edelleen kestävän kaiken kuin mies. Ei ole yhtä helppoa sanoa verikokeissa tai hammaslääkärissä, että pelottaa. Kestä kuin mies? 

Yhä on yllätys jos pyörtyy verikokeeseen tms. vaikka se on yleistä ja aikanaan tuota ei edes uskottu ja laitettu maluulleen jne. eli monilla on tosi huonoja kokemuksia. Mutta sanoisin että tuo on muuttumassa, jos uskaltaa tuosta etukäteen ilmoittaa niin varataan pidempi aika, kokenut vanhempi hoitaja ja tuo pätee jopa julkiseen. yksityisellä on tuohon jo osattu suhtautua hyvin pidempään ja on pillimehua jne. Julkisella ehkä aletaan ymmärtämään asiaa.

Mun miehellä on joku kirroosia aiheuttava sairaus johon piti tehdä maksansiirto.

Käy usein tutkimuksissa ja joutuu pitämään myös hampaista huolta. Ei ole kovin syvällä asiassa, hoitaa asialliset hommat huolellisesti mutta ei pidänitseään sairaana vaan pitää itseään kunnossa. Arvostan.