Suhteen luominen puolison lapseen on mahdottomuus
Olen kohta viisi vuotta yrittänyt tutustua aviomieheni lapseen. Otanko yhteyttä hänen äitiinsä? En meinaa jaksaa tätä enää. Olen mielestäni kaikkeni tehnyt. Ehdottanut tekemistä, myötäillyt, tehnyt ja ostanut hyvää ruokaa ja herkkuja, antanut aikaa isänsä kanssa, kahden kesken ollessa ehdottanut vaikka mitä tekemistä ja toisaalta asettanut selkeät rajat ja opettanut perusasioita. Jos esimerkiksi ehdotan jotain tekemistä, lapsi vastaa en tiedä. Mitään muuta hän ei minulle omaehtoisesti puhu. Monesti kolmestaan ollessa hänen virkkeensä alkavat: Iskä. Mies ei puutu tähän. Minulla on sellainen tunne, että lapsen äiti puhuu minusta pahaa. Hänestä on tehty lasuja (emme me, mutta moni muu) ja hän ei välitä kasvatuksesta, toisin kuin minä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten menty suihkuun tai saatu pyyhettä mukaan, vaan uusi yritys seuraavana päivänä.
Mitä lapsi teki väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten menty suihkuun tai saatu pyyhettä mukaan, vaan uusi y
Meidän kotona lapset eivät valikoi aikuisia. Säännöt ovat kaikille samat eikä lapsella ole mitään syytä valita jotain suosikkia jonka kanssa kommunikoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten menty suihkuun tai saatu pyyhettä mukaan, vaan uusi y
Yritti alentaa toista aikuista kun kyseessä ei ollut biologinen vanhempi. Ei se nyt niin mene että kahden aikuisen katon alla lapset valikoi kenelle puhuu!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten me
Meidän kotona lapset eivät valikoi aikuisia. Säännöt ovat kaikille samat eikä lapsella ole mitään syytä valita jotain suosikkia jonka kanssa kommunikoidaan.
en silti ymmärrä, mitä lapsi trki väärin? Hänhän pyysi pyyhettä minulta.
minulle on aivan sama, vaikka ei olisi pyytänyt. Helpompihan se minulle olisi ollut, niin ei olisi tarvinnut keskeyttää tekemisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli
en silti ymmärrä, mitä lapsi trki väärin? Hänhän pyysi pyyhettä minulta.
minulle on aivan sama, vaikka ei olisi pyytänyt. Helpompihan se minulle olisi ollut, niin ei olisi tarvinnut keskeyttää tekemisiäni.
Ei tehnyt mitään väärin. Tuossa vaan joku on jo korkannut lauantain lonkerot ja trollaa kirjoittelemalla älyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten me
Mitä sekoilet? Lapsi pyysi pyyhettä aikuiselta. Millä logiikalla hän valikoi, kenelle puhui? Luojan kiitos kyseisen lapsen ei tartte asua sinun kanssa.
En osaa vastata kysymykseesi, mutta sanon vain, että olet ihana, hyvä ja lämmin ihminen, kun haluat luoda suhteen kumppanisi lapseen.
Mitä jos lopetat ylenmääräisen yrittämisen? Mitä jos olet vain ystävällinen ja autat perusasioissa ja pidät toki ne rajat ja säännöt mitä lapsella on?
Lapsi voi kokea suhteen luomisen yrittämisen ylimääräisenä kuormituksena. Mitä jos katsot lapsen resursseja, lapsen näkökulmaa ja luonnetta?
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä.
Oikeasti? Tuo on väkivaltaa ja lisäksi laitonta. "Ihana" puoliso...
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä. Harvemmin kyllä sielläkään on. Aluksi aviopuolison lapset yrittivät samaa että ei muka tultu toimeen mutta kun näytimme selkeät rajat ja sanoitettiin että mikä tilanne on niin nykyään eletään ihan sopuisasti! ei myöskään aviopuolison lapsia pakoteta meille vierailulle, eikä he usein käykään kun kotonaan heillä on paljon rennopaa j tekevät mitä mieleen tulee kun heidän äitinsä ei taas osaa olla vanhempi.mutta sanoisin että selkeät säännöt ovat kaiken a ja o!
Järkyttävää. Puolisosi on väkivaltarikollinen. Miten voit katsoa tuota vierestä? Velvollisuutesi on ilmoittaa väkivallasta poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä.
Oikeasti? Tuo on väkivaltaa ja lisäksi laitonta. "Ihana" puoliso...
Miten niin on laitonta? Puolisoni on kyllä ihana,sarkasmi kannattaa opetella!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä.
Oikeasti? Tuo on väkivaltaa ja lisäksi laitonta. "Ihana" puoliso...
Miten niin on laitonta? Puolisoni on kyllä ihana,sarkasmi kannattaa opetella!!
Lapsen pahoinpitely on rikos. Vanhemmilla ei ole oikeutta kohdistaa lapseen väkivaltaa. Asia kuuluu poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä.
Oikeasti? Tuo on väkivaltaa ja lisäksi laitonta. "Ihana" puoliso...
Miten niin on laitonta? Puolisoni on kyllä ihana,sarkasmi kannattaa opetella!!
Lapsen pahoinpitely on rikos. Vanhemmilla ei ole oikeutta kohdistaa lapseen väkivaltaa. Asia kuuluu poliisille.
Lopettakaa vo reagoimasta provoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä. Harvemmin kyllä sielläkään on. Aluksi aviopuolison lapset yrittivät samaa että ei muka tultu toimeen mutta kun näytimme selkeät rajat ja sanoitettiin että mikä tilanne on niin nykyään eletään ihan sopuisasti! ei myöskään aviopuolison lapsia pakoteta meille vierailulle, eikä he usein käykään kun kotonaan heillä on paljon rennopaa j tekevät mitä mieleen tulee kun heidän äitinsä ei taas osaa olla vanhempi.mutta sanoisin että selkeät säännöt ovat kaiken a ja o!
Järkyttävää. Puolisosi on väkivaltarikollinen. Miten voit katsoa tuota vierestä? Velvollisuutesi on ilmoittaa väkivallasta poliisille.
Puoliso hoitaa nämä asiat lapsen äidin kanssa enkä niihin puutu kun ei minulle kuule
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.
Alkoiko suhteenne jo puolison aikaisemman liiton aikana? Kuinka kauan miehesi erosta oli kun muutitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten me
Hankihan se aikuisen itsetunto jostain. Kostat lapselle oman äärimmäisen epävarmuutesi. Lähinnä rikollista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.
Oletko yhtään miettinyt miltä tuntuu, kun kotiin tulee vieras aikuinen.
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.