Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suhteen luominen puolison lapseen on mahdottomuus
26.10.2024 |
Olen kohta viisi vuotta yrittänyt tutustua aviomieheni lapseen. Otanko yhteyttä hänen äitiinsä? En meinaa jaksaa tätä enää. Olen mielestäni kaikkeni tehnyt. Ehdottanut tekemistä, myötäillyt, tehnyt ja ostanut hyvää ruokaa ja herkkuja, antanut aikaa isänsä kanssa, kahden kesken ollessa ehdottanut vaikka mitä tekemistä ja toisaalta asettanut selkeät rajat ja opettanut perusasioita. Jos esimerkiksi ehdotan jotain tekemistä, lapsi vastaa en tiedä. Mitään muuta hän ei minulle omaehtoisesti puhu. Monesti kolmestaan ollessa hänen virkkeensä alkavat: Iskä. Mies ei puutu tähän. Minulla on sellainen tunne, että lapsen äiti puhuu minusta pahaa. Hänestä on tehty lasuja (emme me, mutta moni muu) ja hän ei välitä kasvatuksesta, toisin kuin minä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä. Harvemmin kyllä sielläkään on. Aluksi aviopuolison lapset yrittivät samaa että ei muka tultu toimeen mutta kun näytimme selkeät rajat ja sanoitettiin että mikä tilanne on niin nykyään eletään ihan sopuisasti! ei myöskään aviopuolison lapsia pakoteta meille vierailulle, eikä he usein käykään kun kotonaan heillä on paljon rennopaa j tekevät mitä mieleen tulee kun heidän äitinsä ei taas osaa olla vanhempi.mutta sanoisin että selkeät säännöt ovat kaiken a ja o!
Onko miehestäsi jo tehty rikosilmoitusta lasten pahoinpitelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä, ehkä sinusta on puhuttu sontaa. Lapsi luottaa tietysti äitiinsä. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Lasuilmoista olen huolestuneempi. Paljon. Siis mikä on isän ja teidän - jos siellä asut - osuus lapsen elämässä? Tulevatko lasut äitiviikoilla vai kuinka ihmeessä ulkoistat isän tästä?
Se huolta herättävä lapsi on myös hänen lapsensa. Pitäisi tuon aika hemmetisti kiinnostaa myös isää! Lapsi on tärkein, eivät aikuisten fiilikset, huonotkaan.
Sinä itse et yksin varmaan teidän, siis sinun ja lapsen, suhteellenne enempää voi. Olet täysipäinen, välittävä aikuinen hänelle ja kohtelet häntä ihan aina kivasti - etkä ota itseesi vastakaiusta.
Siihen liittyy se että annat miehelle luvan olla ensiksi alaikäisen isä ja vasta sitten sinun hellusi. Jos oikeasti haluat lapsen parasta, joudut joskus myös uhrautumaan hänen puolestaan.
Mikäli äidin toiminta aiheuttaa lasuja, luultavasti lap
Mitä ihmettä oikein käsket toista aikuista ihmistä? Sanelet, että olet täysipäinen, välittävä aikuinen lapselle ja kohtelet häntä ihan aina kivasti - miksi pitäisi olla väkisin välittävä ja kohdella ihan aina kivasti, jos lapsi ei käyttäydy hyvin? Ei aikuisuus tarkoita sitä, että kaikkea pitää ihan aina sietää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
Mitä sinä siitä lapsesta välität? Anna olla isovanhemmilla ja oman äitinsä ja isänsä huolehtia ja kasvattaa. Ei ole varsinaisesti sinun asiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä. Harvemmin kyllä sielläkään on. Aluksi aviopuolison lapset yrittivät samaa että ei muka tultu toimeen mutta kun näytimme selkeät rajat ja sanoitettiin että mikä tilanne on niin nykyään eletään ihan sopuisasti! ei myöskään aviopuolison lapsia pakoteta meille vierailulle, eikä he usein käykään kun kotonaan heillä on paljon rennopaa j tekevät mitä mieleen tulee kun heidän äitinsä ei taas osaa olla vanhempi.mutta sanoisin että selkeät säännöt ovat kaiken a ja o!
Onko miehestäsi jo tehty rikosilmoitusta lasten pahoinpitelystä.
Ei! Lain valvojilla on oikeitakin töitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.
Oletko yhtään miettinyt miltä tuntuu, kun kotiin tulee vieras aikuinen.
Itse elän uusperheessä, en ihan heti voi uskoa, että lapsi ajattelisi noin.
Kun tapasin mieheni, ei hän saanut nähdä lapsiaan kuin pari tuntia viikossa. Äiti antoi lapsia isälleen vasta oikeuden päätöksen jälkeen. Silloin jo asuimme yhdessä. Kyllä semeni niin päin, että lapset olivat niitä vieraita, jotka meidän kotiimme tulivat.
Lisäksi uskon, että lapsella voi olla vain yksi koti. Omat lapseni olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Aikuisena sanoivat, että koti oli aina minun luonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
Montako isän eri tyttöystävää hän on ehtinyt tavata noiden 2...11 ikävuosien aikana. Tai äidin uutta poikaystävää. Lapsi kuormittuu, väsyy ja kyynistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
ei ole sinun tehtäväsi vaatia, vaan se on biologisen vanhemman tehtävä. Jos siis haluat luoda hyvät välit lapseen.
t. Uusperheellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kaltaista kokemusta ! aviopuolisoni kurittaa omia lapsiaan esims vyöllä . Yhteiseen lapseemme kurinpito menetelmänä ei vyötä käytetä kun on niin kiltti eikä niskuroi mutta aresti porras on käytössä. Harvemmin kyllä sielläkään on. Aluksi aviopuolison lapset yrittivät samaa että ei muka tultu toimeen mutta kun näytimme selkeät rajat ja sanoitettiin että mikä tilanne on niin nykyään eletään ihan sopuisasti! ei myöskään aviopuolison lapsia pakoteta meille vierailulle, eikä he usein käykään kun kotonaan heillä on paljon rennopaa j tekevät mitä mieleen tulee kun heidän äitinsä ei taas osaa olla vanhempi.mutta sanoisin että selkeät säännöt ovat kaiken a ja o!
Onko miehestäsi jo tehty rikosilmoitusta lasten pahoinpitelystä.
Ei! Lain valvojilla on oi
Lasten pahoinpitelyiden tutkinta on juuri niitä oikeita töitä. Niistä saa ihan tuomionkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!
Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Voi v teitä h oroja.. ei tarvitse äidin sanoa teistä mitään, kaikki kyllä tietävät muutenkin tasan tarkkaan millaisia munahaukkoja ja perheenrikkojia olette. Ykkösvaimon ei tarvitse koskaan alentua sanomaan teistä sanaakaan, kun se kaikki on luettavissa omalta naamaltanne. Ne isät yhtä säälittäviä, ei siinä. Mutta ihan turha kuvitella, että ketään kiinnostaisi puhua teistä YHTÄÄN MITÄÄN missään yhteydessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
Montako isän eri tyttöystävää hän on ehtinyt tavata noiden 2...11 ikävuosien aikana. Tai äidin uutta poikaystävää. Lapsi kuormittuu, väsyy ja kyynistyy.
No ei varmaan kovin montaa kun jo tätäkin 5 vuotta suhdetta takana.
Ei kokemusta erosta tai uusperheistä, mutta miksi h*lvetissä aikuisten pitää kaataa katkeruutensa lastensa niskaan ? Tuleeko voittajan olo ?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.
Raskasta olla polygaminen kakkosvaimo miehelle, joka on valehdellut olevansa monogaminen? Voi sinua raukkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten me
Jos tällainen vaatimus esitetään niin ne yleensä valitsevat jättää sen isänkin. Isän pano ei ole kuin idän pano, kuvitteli itsestään ihan mitä tahansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!
Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Voi v teitä h oroja.. ei tarvitse äidin sanoa teistä mitään, kaikki kyllä tietävät muutenkin tasan tarkkaan millaisia munahaukkoja ja perheenrikkojia o
Ei äidin tarvitsekaan puhua minusta mitään. Mistä olet saanut päähäsi, että tarvitsisi?
ps. Perheenrikkoja on ihminen, joka on tullut edelisen parisuhteen väliin. Minä en tullut. Olivat eronneet jo ennen kuin tapasimme.
sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!
Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Voi v teitä h oroja.. ei tarvitse äidin sanoa teistä mitään, kaikki kyllä tietävät muutenkin tasan tarkkaan millaisia munahaukkoja ja perheenrikkojia o
Harvoin tapaa ketään näin katkeraa. Kandeis tehdä jotain. Oman itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
Mm. Isin pano saa mielihyvää kun kokee olevansa vaimoa parempi. On parempi äitikin. Mikä näitä ämmiä vaivaa for reals.... jostain helvetistä nousseita demoneja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.
Oletko yhtään miettinyt miltä tuntuu, kun kotiin tulee vieras aikuinen.
Itse elän uusperheessä, en ihan heti voi uskoa, että lapsi ajattelisi noin.
Kun tapasin mieheni, ei hän saanut nähdä lapsiaan kuin pari tuntia viikossa. Äiti antoi lapsi
Sellainen apinalauma sieltä. On eksää ja eksän eksää ja uusperheen uusperhettä. Kai ne teidän eksännekin panevat vielä keskenään nykyään? Ja lapset keskenään tietysti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On melko karmivaa, kun puolison lapset kohtelevat kuin ilmaa. Ei se ole normaalia käytöstä, pitäisi olla vähintään sellaiset käytöstavat, että ollaan kohteliaita toisille ja ymmärretään, että eletään yhdessä samassa taloudessa.
Omalla lapsella juttu luistaa uuden puolisoni kanssa todella hyvin, puolison lapset ovat olleet kuin rautakangen nielleitä ja mulkoilleet vihaisesti minua vuosia. Tiedän äitinsä haukkuneen minua aina. Nykyään ovat osaan jo välit normalisoituneet. Raskasta.
Oletko yhtään miettinyt miltä tuntuu, kun kotiin tulee vieras aikuinen.
Itse elän uusperheessä, en ihan heti voi uskoa, että lapsi ajattelisi noin.
Kun tapasin mieheni, ei hän saanut nähdä l
Sellainen apinalauma sieltä. On eksää ja eksän eksää ja uusperheen uusperhettä. Kai ne teidän eksännekin panevat vielä keskenään nykyään? Ja lapset keskenään tietysti?
Menepäs jo pois häiriköimästä. Käytä ennemmin aikasi terapeutin etsimiseen. Et ole normaali.
Jospa lapsi on nepsy tai hänellä on muita ongelmia. Kummilapseni on kuvaamasi kaltainen ujo jännittäjä, joka ei pysty olemaan rennosti tuttujenkaan ihmisten kanssa, ei katso silmiin, ei paljoa puhu jne.
Ensirakkauden (vai mitä se sitten olikaan) kanssa tehtiin lapsi parikymppisinä. Elämä ja kohtalo tuli kuitenkin väliin ja lopulta löysin nykyisen mieheni jonka kanssa kirjaimellisesti salamarakastuttiin ja tulin melko pian raskaaksi. Kauan yritimme saaha tuota kuviota toimimmaan mutta lopulta päädyimme sitten siihen että esikoinen jäi exän kanssa asumaan ja me muutettiin muualle yhteisen lapsen kanssa (osittain töiden vuoksikin).
Alue: Aihe vapaa
Ei ole tapahtunut mitään rikollista