Lue keskustelun säännöt.
Suhteen luominen puolison lapseen on mahdottomuus
26.10.2024 |
Olen kohta viisi vuotta yrittänyt tutustua aviomieheni lapseen. Otanko yhteyttä hänen äitiinsä? En meinaa jaksaa tätä enää. Olen mielestäni kaikkeni tehnyt. Ehdottanut tekemistä, myötäillyt, tehnyt ja ostanut hyvää ruokaa ja herkkuja, antanut aikaa isänsä kanssa, kahden kesken ollessa ehdottanut vaikka mitä tekemistä ja toisaalta asettanut selkeät rajat ja opettanut perusasioita. Jos esimerkiksi ehdotan jotain tekemistä, lapsi vastaa en tiedä. Mitään muuta hän ei minulle omaehtoisesti puhu. Monesti kolmestaan ollessa hänen virkkeensä alkavat: Iskä. Mies ei puutu tähän. Minulla on sellainen tunne, että lapsen äiti puhuu minusta pahaa. Hänestä on tehty lasuja (emme me, mutta moni muu) ja hän ei välitä kasvatuksesta, toisin kuin minä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo uusioperhekuviot erittäin harvoin onnistuvat, äitipuoli/isäpuoli ei tykkää lapsesta, eikä lapsi bonusvanhemmasta. Sitten leikitään kotia ja näytellään, että ollaan jokin perhe. Kunnes sitä ei enää jaksa kukaan.
Onnistuu, vaikka kukaan ei tykkäisi toisistaan, jos1) lapset ovat viikonloppulapsia, ei paljonenempää
2) isä kantaa vastuun omien lastensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä
3) talossa on riittävästi tilaa ja jokaisella on oma huoneensa ja pelikoneensa.
Uusperhe ei kestä, jos isä lipeää omasta vastuustaan tai kaikki pyörii toistensa nurkissa.
Siis onnistuu kenen kannalta? Mitä hyvää on siinä että lapselta estetään pääsy kotiinsa kuin joskus viikonloppuisin ja silloinkin suljetaan pelikoneen kanssa erilliseen tilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo uusioperhekuviot erittäin harvoin onnistuvat, äitipuoli/isäpuoli ei tykkää lapsesta, eikä lapsi bonusvanhemmasta. Sitten leikitään kotia ja näytellään, että ollaan jokin perhe. Kunnes sitä ei enää jaksa kukaan.
Onnistuu, vaikka kukaan ei tykkäisi toisistaan, jos1) lapset ovat viikonloppulapsia, ei paljonenempää
2) isä kantaa vastuun omien lastensa kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä
3) talossa on riittävästi tilaa ja jokaisella on oma huoneensa ja pelikoneensa.
Uusperhe ei kestä, jos isä lipeää omasta vastuustaan tai kaikki pyörii toistensa nurkissa.
Siis onnistuu kenen kannalta? Mitä hyvää on siinä että lapselta estetään pääsy kotiinsa kuin joskus viikonloppuisin ja silloinkin suljetaan pelikoneen k
Ei kyse ole siitä, estetään pääsy, vaan kyse vanhempien välisestä sopimuksesta. Eli uusperhe on sitä helpompi saada toimimaan, mitä vähemmän lapset ovat paikalla.
Eikä lasta suljeta mihinkään, vaan että lapsella on ne pelit ja vehkeet, joista tykkää. Mitä hyvää siinä on, että lapsi pakotetaan olemaan ei-tykkäämänsä äitipuolen kanssa 24/7? Onko se lapsen edun mukaista?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitan kasvattamatta jättämisellä? Minä ja mieheni asetimme lapselle ruutuajan, opetimme vaihtamaan vaatteet, käymään pesulla tarpeeksi usein, muistamaan herätyksen, petaamaan sängyn ja niin edelleen. Oma äiti ei ole halunnut opettaa, eivätkä nuo säännöt ole hänen luona voimassa. Ehkä siksi lapsi ei pidä minusta kun vaadin joskus tekemään itse asioita. Äidin luona lapsi on kaikki loma-ajat isovanhemmilla, mikä kuvastaa aika paljon. Ja sitten vielä, että lapsi oli vain 2-vuotias kun he erosivat.
Ap
Kuulostaa ylimieliseltä ja siltä että halveksut lasta ja hänen äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Ja syy aloitukselle näin ollen on, että kaipaan viisaita sanoja. Mitä mun kannattaisi tehdä tai ajatella?
Ap
Sinun pitäisi muuttaa pois.
Mikä sinä olet päättämään, mikä on toisen ihmisen syy omille tunteilleen? Narsistinen ajattelutapa.