Lue keskustelun säännöt.
Suhteen luominen puolison lapseen on mahdottomuus
26.10.2024 |
Olen kohta viisi vuotta yrittänyt tutustua aviomieheni lapseen. Otanko yhteyttä hänen äitiinsä? En meinaa jaksaa tätä enää. Olen mielestäni kaikkeni tehnyt. Ehdottanut tekemistä, myötäillyt, tehnyt ja ostanut hyvää ruokaa ja herkkuja, antanut aikaa isänsä kanssa, kahden kesken ollessa ehdottanut vaikka mitä tekemistä ja toisaalta asettanut selkeät rajat ja opettanut perusasioita. Jos esimerkiksi ehdotan jotain tekemistä, lapsi vastaa en tiedä. Mitään muuta hän ei minulle omaehtoisesti puhu. Monesti kolmestaan ollessa hänen virkkeensä alkavat: Iskä. Mies ei puutu tähän. Minulla on sellainen tunne, että lapsen äiti puhuu minusta pahaa. Hänestä on tehty lasuja (emme me, mutta moni muu) ja hän ei välitä kasvatuksesta, toisin kuin minä.
Kommentit (105)
Oho, tulipas kirjattua moneen kertaan tuo tekemisen ehdottaminen. No ehkäpä se kuvastaa turhautumistani
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat ehdoin tahdoin luoda suhteen lapseen?
Ja syy aloitukselle näin ollen on, että kaipaan viisaita sanoja. Mitä mun kannattaisi tehdä tai ajatella?
Ap
Minkä ikäinen lapsi? Mun mielestä nyt ensisijaisesti isän olisi puututtava asiaan. Kysy haluaako hän oikeasti, että alat ratkaista ongelmaa exänsä kanssa? Hienoa lapsen kannalta, että välität ja olet jaksanut olla noinkin kärsivällinen. Kyllä hänkin asian jonain päivänä ymmärtää ja varmasti arvostaa, kävi miten kävi.
Tuollainen käyttäytyminen tekee lapsesta ärsyttävän riippakiven. Kaikkensa sitä yrittää ja lopulta lopettaa yrittämisen, kun toinen on kuin kivi ja lauseet alkaa sanalla iskä, vaikka lapsi mainiosti tietää, että vain minä olisin se, joka vastauksen kysymykseen tietää. Onneksi se parisuhde loppui ja pääsin eroon tuosta porukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat ehdoin tahdoin luoda suhteen lapseen?
Hyvä kysymys. Tavallaan ajattelen, että asialliset välit riittävät. Mutta jonkinlainen suhde helpottaa elämää kun olemme usein kahdestaan kotona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Mun mielestä nyt ensisijaisesti isän olisi puututtava asiaan. Kysy haluaako hän oikeasti, että alat ratkaista ongelmaa exänsä kanssa? Hienoa lapsen kannalta, että välität ja olet jaksanut olla noinkin kärsivällinen. Kyllä hänkin asian jonain päivänä ymmärtää ja varmasti arvostaa, kävi miten kävi.
11-vuotias.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et sä voi pakottaa lasta tykkäämään sinusta. Ei sulla ole pakko olla lapseen mitään sen ihmeellisempää suhdetta. Ja sanon tämän samassa tilanteessa kanssasi olevana. Mieheni lapsilla on ollut elämässään valtavasti muutoksia eron, vuoroviikkoasumisen, äitinsä uuden perheen ja kaiken myötä. En mä ihmettele että kaiken keskellä juuri minä en ole heille kovin tärkeä, ja olen suonut sen heille. Meillä on ollut melko etäiset mutta asialliset välit, en ole tyrkyttänyt heille seuraani tai mitään ja vuosien mittaan tilanne on nyt se, että heidän teini-ikään tullessaan luulen että olen heille etäisyydessäni jopa jotenkin cool hahmo, ja arvostavat kyllä pidättyväiseen tapaansa niitä kivoja juttuja mitä teen. Vuosien varrella on myös tullut todistetuksi että hädän hetkellä lapset uskaltavat turvautua myös minuun ja se riittää mulle.
Ikävä kyllä, ehkä sinusta on puhuttu sontaa. Lapsi luottaa tietysti äitiinsä. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Lasuilmoista olen huolestuneempi. Paljon. Siis mikä on isän ja teidän - jos siellä asut - osuus lapsen elämässä? Tulevatko lasut äitiviikoilla vai kuinka ihmeessä ulkoistat isän tästä?
Se huolta herättävä lapsi on myös hänen lapsensa. Pitäisi tuon aika hemmetisti kiinnostaa myös isää! Lapsi on tärkein, eivät aikuisten fiilikset, huonotkaan.
Sinä itse et yksin varmaan teidän, siis sinun ja lapsen, suhteellenne enempää voi. Olet täysipäinen, välittävä aikuinen hänelle ja kohtelet häntä ihan aina kivasti - etkä ota itseesi vastakaiusta.
Siihen liittyy se että annat miehelle luvan olla ensiksi alaikäisen isä ja vasta sitten sinun hellusi. Jos oikeasti haluat lapsen parasta, joudut joskus myös uhrautumaan hänen puolestaan.
Mikäli äidin toiminta aiheuttaa lasuja, luultavasti lapsi on harhaanjohdettu.
Silloin hän ymmärtää aikuistuessaan omin aivoin ajatellessan ja vanhemmista irtautuessaan hiljalleen vasta sen kokonaisuuden, minkä osana itse eli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein vanhempien ero on lapsille iso pettymys. Se viha erosta ja siitä, että kaikki ei ole kuin ennen, puretaan vanhemman uuteen puolisoon. Ei kannata yrittää liikaa. Normaali käytös ja perusystävällisyys riittää. Bonusvanhempi ei koskaan voi korvata vanhempaa lapsen mielessä eikä siihen åidä pyrkiäkään.
Lol. Tajuatko itse miten säälittävältä näytät "iskän uutena panona". Ja alat lasuttelemaan tämän vaimoa, kun yrität tehdä kaveria tämän lapsista. Ei helvetti miten surullista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä isä ei tee asiassa mitään? Miksi et puhu hänen kanssaan vaan mietit lapsen äitiä? Se isä on täysivaltainen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Ja syy aloitukselle näin ollen on, että kaipaan viisaita sanoja. Mitä mun kannattaisi tehdä tai ajatella?
Ap
Etsiä vapaa mies, jolla ei ole lapsia. Tai elää yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!
Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Meillä tuossa tilanteessa päädyttiin siihen ratkaisuun, ettei mieheni nähnyt lasta ennenkuin asenne minua kohtaan muuttui. Nykyään meillä on miehen kanssa ihana perhe, kaksi omaa yhteistä lasta ja sitten tuo miehen entisen suhteen lapsi käy toisinaan meillä vierailulla. Nykyään hän on melko ok minua kohtaan, toki todella mustasukkainen meidän pienistä ja se aiheuttaa ajoittain ongelmia. Tärkeintä on nyt vetää selkeät rajat ja korostaa, ettei noin voi käyttäytyä!
Onpa kuvaavaa, kun ap sano, ettei lapsen äiti kasvata lasta toisin kuin hän itse. Missä on isän rooli kasvatuksessa?
Mistä ne lastensuojeluilmoitukset on tulleet ja kuka niitä on tehnyt? Miten lapsen isä on toiminut, kun on saanut niistä tiedon? Millaiset välit lasten vanhemmilla on keskenään? Paljon jää kysymysmerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten menty suihkuun tai saatu pyyhettä mukaan, vaan uusi yritys seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuossa tilanteessa päädyttiin siihen ratkaisuun, ettei mieheni nähnyt lasta ennenkuin asenne minua kohtaan muuttui. Nykyään meillä on miehen kanssa ihana perhe, kaksi omaa yhteistä lasta ja sitten tuo miehen entisen suhteen lapsi käy toisinaan meillä vierailulla. Nykyään hän on melko ok minua kohtaan, toki todella mustasukkainen meidän pienistä ja se aiheuttaa ajoittain ongelmia. Tärkeintä on nyt vetää selkeät rajat ja korostaa, ettei noin voi käyttäytyä!
Hyvä trolli, toivottavasti ei kuitenkaan ota tuulta alleen ettei keskustelu peity tällaiseen älyttömyyteen.
t. vuoroviikkoisän kanssa seurusteleva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni taka 10 v avioliitto. Miehen lapset ovat puhuneet minulle varmaan vain viisi kertaa oma-aloitteisesti. Ja vasta viime vuosina.
esimerkki viime vkonlopulta: 13 v poika tuli keittiöön, jossa olin yksin, mutta ei sanonut mitään. Taisi vain nyökätä huomenia. Sitten selvästi etsi isäänsä, jota ei nähnyt. Meni takaisin huoneeseensa ja tuli kahden minuutin päästä luokseni ja pyysi pyyhettä. Olin, että oho!Olen ollut lasten kanssa lähinnä ruokapöydässä. Siinä kyselen kaikilta tasapuolisesti. Muuten en ole yrittänyt luoda kontaktia. Miksi olisin?
Olen varma, ettei lasten äiti puhu minusta pahaa.
Juuri noissa tilanteissa tulisi näyttää aikuisen rooli ja merkitys. Meillä ei esimerkiksi olisi sitten menty suihkuun tai saatu pyyhettä mukaan, vaan uusi yritys seuraavana päivänä.
Mitä sekoilet?
T. Kolmekymppinen nainen, ei omia lapsia