Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet
Pitkässä suhteessa tottui tasaiseen arkeen. Tai no, viimeiset vuodet olivat tasaista alamäkeä loppusyöksyllä, kunnes päädyttiin eroamaan.
Ajattelin, että poikamiehenä on taas kiva olla sitten nuoruusvuosien, mutta laitoin kuitenkin profiilin tinderiin. Kesä oli jännää aikaa kun tykkäiltiin, viestiteltiin ja käytiin välillä treffeilläkin ilman sen kummempaa menestystä tai ihastumista.
Sitten löytyi täysosuma, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki tuntui osuvan ja toimivan hyvin yhteen. Etenimme verkkaisesti ja kesti useamman kuukauden, ennen kuin päätimme että olemme pari. Olin jo siinä pisteessä ja uskossa, että voisin elää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa. Mutta sitten alkoi vuoristorata.
Jostain, minulle osin täysin käsittämättömistä syistä nainen vetää laidasta toiseen. Eli kun yhtenä päivänä mietin kihlasormusten ostoa, niin seuraavana päivänä tuntuu, että tää oli nyt vissiin tässä. Tiedustellessani mikä on hätänä, niin syyt vaihtelevat. Pelottaa rakastua tai antautua rakkauden pauloihin. Pelottaa, että tulee satutetuksi. Pelottaa, että satuttaa. Haluaa rakkautta, mutta ei olekaan valmis siihen, koska oman kuplan feng shui häiriintyy. Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Itse en koe, että minulla olisi isoja traumoja tai sellaisia menneisyyden luurankoja kaapissani, jotka vaikuttaisivat tähän nykyiseen suhteeseen mitenkään negatiivisesti. Virheitä olen elämässäni tehnyt kuten kaikki muutkin, mutta myös oppinut että mitä ei kannata tehdä uudelleen. Minä olen sinut entisen elämäni, itseni ja tilanteeni kanssa, naisella ne ongelmat tuntuvat olevan. Tai siis tulevan esiin jaksottain. Ja silti hän vaatii minua hoitamaan omat asiani kuntoon. Keskusteluahan tämä vaatii ja aikaa. Kuitenkin kun olemme yhdessä, niin aika kuluu kaikkeen muuhun ja rakkautta on hyvin paljon ilmassa. Sitten kun olemme kumpikin tahoillamme niin usein alkaa laskusuhdanne.
Sekava sepustus, pahoitteluni siitä. Mutta jos olette käyneet läpi vastaavia tilanteita, niin kertokaa vähän kokemuksia ja siitä, mikä teidän tapauksessanne auttoi. Vai päätyikö homma umpisolmuun ja eroon?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."
Miksei noin voisi käydä miehille? Olen itse alkuun jarrutteleva nainen ja voin kyllä rakastua ihan täysillä. En jarruttele, koska etsin parempaa vaan koska on vaikeuksia luottaa.
En ole tuo jota lainasit, mutta itse taas olen kokenut tilanteen jossa se jarruttelu on ollut merkki siitä, että en ollut ykkösvaihtoehto. Suhde eteni sitten sen takia, kun ilmeisesti siinä vielä ympärille katsellessa ei sitä parempaa löytynyt, joten minuun sitten "tyydyttiin". Ja kyllähän se suhteen aikana näkyi ihan jatkuvasti, etten kovinkaan tärkeä ollut.
Siksi itse en jäisi enää tilanteeseen, jossa toinen jarruttelee, vaan toteaisin kiitos ja hyvää jatkoa.
No siis lapsiin tai eroprosessin häntiin. Esim exä soitteli kun huomasi että sukset olivat jääneet puoli vuotta sitten muuttokuormasta. Mutta ei siis mitään kaihoisia muisteloita tai vanhojen lomakuvien esittelyä. Ja kuten taisin mainita, minulla on aivan neutraali suhtautuminen sekä omaan exään kuin uuden kumppanin exään.
AP
En jaksanu lukea saisko jonkun tiivistelmän niinkuin nettilehdisdä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."
Miksei noin voisi käydä miehille? Olen itse alkuun jarrutteleva nainen ja voin kyllä rakastua ihan täysillä. En jarruttele, koska etsin parempaa vaan koska on vaikeuksia luottaa.
En ole tuo jota lainasit, mutta itse taas olen kokenut tilanteen jossa se jarruttelu on ollut merkki siitä, että en ollut ykkösvaihtoehto. Suhde eteni sitten sen
Meillä siis kyse ei ole jarruttelusta vaan ajoittaisista muutoksista käytöksessä. Itse esim olin se, joka jarrutteli seksin aloittamisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli raahasit exän uuteen suhteeseen etkä kunnioita naisen feng shuita. Next
Tätä en ymmärrä lainkaan. En raahannut exää mukaan suhteeseen. En kuitenkaan yritä peitellä sitä tosiasiaa, että minulla on ex jonka kanssa meillä on yhteiset lapset ja takana yli 20v kestänyt avioliitto. Jos ex vaivaa nykyistä jollain tavalla, niin asia täytyy käsitellä ja keskustella läpi.
En muutenkaan ymmärrä koko asiaa, miksi jostain exästä pitäisi tehdä isoa numeroa. Onhan minulla ex-työpaikkojakin, jotka ovat mennyttä elämää, jota kuitenkaan ei saa elämättömäksi.
AP
Pahin virhe jonka ihminen tekee uudessa suhteessa, on puhua exästä. Toki voi kertoa että sellainen on ja mihin suhde päättyi, mutta mitään henkilökohtaisia asioita edellisestä parisuhteesta ei kerrota uudelle kumppanille ellei tämä erityisesti asioista kysele. Tämän takia pitkän parisuhteen jälkeen olisi hyvä olla muutama vuosi ihan sinkkuna eikä yrittää mitään pysyviä parisuhdeviritelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli raahasit exän uuteen suhteeseen etkä kunnioita naisen feng shuita. Next
Tätä en ymmärrä lainkaan. En raahannut exää mukaan suhteeseen. En kuitenkaan yritä peitellä sitä tosiasiaa, että minulla on ex jonka kanssa meillä on yhteiset lapset ja takana yli 20v kestänyt avioliitto. Jos ex vaivaa nykyistä jollain tavalla, niin asia täytyy käsitellä ja keskustella läpi.
En muutenkaan ymmärrä koko asiaa, miksi jostain exästä pitäisi tehdä isoa numeroa. Onhan minulla ex-työpaikkojakin, jotka ovat mennyttä elämää, jota kuitenkaan ei saa elämättömäksi.
AP
Pahin virhe jonka ihminen tekee uudessa suhteessa, on puhua exästä. Toki voi kertoa että sellainen on ja mihin suhde päättyi, mutta mitään henkilökohtaisia asioita edellisestä parisuhteesta ei kerrota uudelle kumppanille
Kaikki tietävät mihin suhde äpättyy. Mies tekee jotain törkeää tai kohtelee huonosti, joka johtaa siihen että nainen jättää tai ottaa etäisyyttä, ja sitten mies jättää kun seksi loppuu. Ihan sama mitä miehet sepittävät
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavia ihmisiä, jos kaikesta tulee mieleen joku manipulointi. Jiospa vaan rakastettaisiin, jos siltä tuntuu?
Hyvä idea. Ei mitään parisuhteita, vaan ainoastaan jos siltä tuntuu niin rakastetaan. Eli käytännössä miehet vonkaavat inkkeleinä ja naiset elävät elämäänsä. Sopii minulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?
Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa. Kaikesta tästä yritin kertoa ilman, että asiat mihinkään suuntaan muuttuivat. Itseä tämä ahdisti tosi paljon, mutta en vain osannut luopua muutoin kelpo miehestä. Hän sitten lopulta jätti minut, ja olin varmasti hänen mielestään todella vaikea.Jos nainen siis vaatii sinua työstämään asioitaisi, mitä hän tarkalleen ottaen on vaatimassa työstämään?
Ja itselläni on nyt orastava suhde miehen kanssa, joka p
Niin eli kävit panemassa ja lähdit kotiisi. Tuo runoilu ei muuta touhuasi yhtään vähemmän elukkamaiseksi. Oksettavaa selittelyä. Ja se ettet usko naisen ei:tä vaan painostat noilla "minä en ole luovuttaja" -jutuilla on todella narsistista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli raahasit exän uuteen suhteeseen etkä kunnioita naisen feng shuita. Next
Tätä en ymmärrä lainkaan. En raahannut exää mukaan suhteeseen. En kuitenkaan yritä peitellä sitä tosiasiaa, että minulla on ex jonka kanssa meillä on yhteiset lapset ja takana yli 20v kestänyt avioliitto. Jos ex vaivaa nykyistä jollain tavalla, niin asia täytyy käsitellä ja keskustella läpi.
En muutenkaan ymmärrä koko asiaa, miksi jostain exästä pitäisi tehdä isoa numeroa. Onhan minulla ex-työpaikkojakin, jotka ovat mennyttä elämää, jota kuitenkaan ei saa elämättömäksi.
AP
Pahin virhe jonka ihminen tekee uudessa suhteessa, on puhua exästä. Toki voi kertoa että sellainen on ja mihin suhde päättyi, mutta mitään henkilökohtaisia asioita edellisestä parisuhteesta ei kerrota uudelle kumppanille
Ai, no minä ainakin haluan kuulla kaiken mahdollisen uudesta kumppanista, myös tämän exästä, koska yhteishuoltajuuden myötä exä pyörii kuvioissa joka tapauksessa.
Ja koen myös, että on tietynlaista rehellisyyttä uutta kumppania kohtaan kertoa, mihin edellinen suhde päättyi ja esim. minkälaisia vikoja ja puutteita ex kertoi minussa mielestään olevan. Toki jos toinen ilmoittaa suoraan, ettei halua kuulla mitään exään liittyvää, niin sitä toivetta täytyy kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika pelottavia ihmisiä, jos kaikesta tulee mieleen joku manipulointi. Jiospa vaan rakastettaisiin, jos siltä tuntuu?
ap valittelee täällä murheistaan nykyisessä parisuhteessaan ja kyselee onko vastaavasta kokemusta. Ei ehkä kannattaisi tulla nettiin kyselemään neuvoja, jos kaikki on kunnossa ja rakastamisen saralla menee hyvin.
Ketjussa kaikenlaisista ongelmista kärsivät kehottavat vain jatkamaan ja pitävät hyvänä, jos toinen vain tukee ongelmissa. Samaan ongelmavyyhtitaudinkuvaan usein kuuluukin, että ollaan välinpitämättömiä siitä, että toinen voi tulla hyvin onnettomaksi ryhtyessään suhteeseen epätasapainoinen ihmisen kanssa. Ja esitetään jopa toisen velvollisuutena auttaa omissa ongelmissaan rypevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli raahasit exän uuteen suhteeseen etkä kunnioita naisen feng shuita. Next
Tätä en ymmärrä lainkaan. En raahannut exää mukaan suhteeseen. En kuitenkaan yritä peitellä sitä tosiasiaa, että minulla on ex jonka kanssa meillä on yhteiset lapset ja takana yli 20v kestänyt avioliitto. Jos ex vaivaa nykyistä jollain tavalla, niin asia täytyy käsitellä ja keskustella läpi.
En muutenkaan ymmärrä koko asiaa, miksi jostain exästä pitäisi tehdä isoa numeroa. Onhan minulla ex-työpaikkojakin, jotka ovat mennyttä elämää, jota kuitenkaan ei saa elämättömäksi.
AP
Pahin virhe jonka ihminen tekee uudessa suhteessa, on puhua exästä. Toki voi kertoa että sellainen on ja mihin suhde päättyi, mutta mitään henkilökohtaisia asioita edellisestä parisuhteesta ei kerrota uudelle kumppanille
En ole samaa mieltä.
Jo pelkästään lasten vuoksi ex kulkee aina mun elämässä. Muuten ei olla väleissä. Olisi outoa jättää puhe tai lause kesken vain siksi että ex liityyy siihen jota puhetta aloittaessa ei muistanut.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. En haluaisi syyttää miehiä mutta usein käytökseni on johtunut siitä, että miehen käytös on joiltakin osin vaikuttanut epämääräiseltä ja se on saanut minut epävarmaksi kaikesta. Uskon että jos löydän joskus miehen jonka sanat ja teot ovat hyvin linjassa, ei tätä ongelmaa ole.
Älä viitsi. Kyllä ongelma on sinun korviesi välissä, ei niissä miehissä. Sellaista ihmistä, joka olisi aina sinun ajatustesi kaltainen, ei ole olemassakaan.
Minulla päättyi juuri suhde kaltaiseksi mieheen, ja oli muuten raskas suhde, kokoajan olin jotenkin vääränlainen ja kaikesta tuli paha mieli. Siis sen alkuihastumisen jälkeen. Hän ihastui omaan kuvitelmaansa, ja kun en ollut hänen kuvitelmiensa kaltainen, oli sitten kaikki huonosti.
Ja olen ihan tavallinen, mukava nainen, joka kohtelee läheisiään hyvin. Miehellä vain oli pahasti vikaa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epävarmalta ihmiseltä. Kun olette erillänne, hän todennäköisesti kokee itsensä hylätyksi, pyörittelee sanomisiasi päässään, rakentelee uhkakuvia ja lopulta osoittaa mieltään itse mielessään rakentamaansa olkiukkoa vastaan.
Veikkaisin näin, koska olen ollut tuollainen itse silloin kun itsetuntoni oli pohjamudissa. Tuohon auttaa keskustelu. Jos haluat hänen kanssa olla, neuvoisin sinua rohkaisemaan häntä puhumaan rehellisesti ajatuksistaan ja peloistaan. Niitä ihminen ei yleensä kerro koska ne vaikuttavat typeriltä, mutta samalla ne kuitenkin vaikuttavat hänen toimintansa pohjalla saaden teot näyttämään irrationaalisilta.
Saatat myös itse antaa ristiriitaisia viestejä, esim. kaipuuta eksään tms. mikä sitten huonoitsetuntoisen mielessä saa aikaan pakoreaktion.
Niin, sinä olit nuori. Nyt puhutaan aikuisista ihmisistä, varmaan nelikymppisistä ainakin. Ei tuollainen kuulu aikuisen ihmisen elämään. Ei kenenkään tehtävä ole terapioida toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. En haluaisi syyttää miehiä mutta usein käytökseni on johtunut siitä, että miehen käytös on joiltakin osin vaikuttanut epämääräiseltä ja se on saanut minut epävarmaksi kaikesta. Uskon että jos löydän joskus miehen jonka sanat ja teot ovat hyvin linjassa, ei tätä ongelmaa ole.
Älä viitsi. Kyllä ongelma on sinun korviesi välissä, ei niissä miehissä. Sellaista ihmistä, joka olisi aina sinun ajatustesi kaltainen, ei ole olemassakaan.
Minulla päättyi juuri suhde kaltaiseksi mieheen, ja oli muuten raskas suhde, kokoajan olin jotenkin vääränlainen ja kaikesta tuli paha mieli. Siis sen alkuihastumisen jälkeen. Hän ihastui omaan kuvitelmaansa, ja kun en ollut hänen kuvitelmiensa kaltainen, oli sitten
Jos olisit lukenut ketjua seuraavalla sivulle saakka, olisit huomannut että kerroin esimerkkejä tilanteista. Sinusta vika on siis minun päässäni, kun mies vain kevyesti sivuuttaa asiat jotka selvästi vaivaavat minua eikä ole halukas edes keskustelemaan? Tuonhan tietyn tyyppiset ihmiset hyvin osaavat, yrittävät saada toisen tuntemaan että vika on hänen päässään ja hän on yliajattelija ja hän kuvittelee kaiken, mitään ongelmaa ei ole.
Itselläni ei todellakaan ole tapana ihastua kuvitelmiin. Ikävää että sinulla on sellaisesta kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epävarmalta ihmiseltä. Kun olette erillänne, hän todennäköisesti kokee itsensä hylätyksi, pyörittelee sanomisiasi päässään, rakentelee uhkakuvia ja lopulta osoittaa mieltään itse mielessään rakentamaansa olkiukkoa vastaan.
Veikkaisin näin, koska olen ollut tuollainen itse silloin kun itsetuntoni oli pohjamudissa. Tuohon auttaa keskustelu. Jos haluat hänen kanssa olla, neuvoisin sinua rohkaisemaan häntä puhumaan rehellisesti ajatuksistaan ja peloistaan. Niitä ihminen ei yleensä kerro koska ne vaikuttavat typeriltä, mutta samalla ne kuitenkin vaikuttavat hänen toimintansa pohjalla saaden teot näyttämään irrationaalisilta.
Saatat myös itse antaa ristiriitaisia viestejä, esim. kaipuuta eksään tms. mikä sitten huonoitsetuntoisen mielessä saa aikaan pakoreaktion.
Niin, sinä olit nuori. Nyt puhutaan aikuisista ihmisistä, varmaan nelikymppisistä ai
Minä puhuisin tukena olemisesta, en terapioinnista. Ystäviäkin tuetaan jos ovat vaikeuksissa tai kriiseissä, miksei siis myös omaa kumppania?
Minulla ainakin herää hoiva- ja auttamisvietti jos toinen kertoo ongelmistaan tai vaikka että on voimat vähissä arjen pyörittämisessä. Halu ottaa syliin ja pitää lähellä. Ja olen kuitenkin iso, karvainen ukko enkä mikään sisar hento valkoinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epävarmalta ihmiseltä. Kun olette erillänne, hän todennäköisesti kokee itsensä hylätyksi, pyörittelee sanomisiasi päässään, rakentelee uhkakuvia ja lopulta osoittaa mieltään itse mielessään rakentamaansa olkiukkoa vastaan.
Veikkaisin näin, koska olen ollut tuollainen itse silloin kun itsetuntoni oli pohjamudissa. Tuohon auttaa keskustelu. Jos haluat hänen kanssa olla, neuvoisin sinua rohkaisemaan häntä puhumaan rehellisesti ajatuksistaan ja peloistaan. Niitä ihminen ei yleensä kerro koska ne vaikuttavat typeriltä, mutta samalla ne kuitenkin vaikuttavat hänen toimintansa pohjalla saaden teot näyttämään irrationaalisilta.
Saatat myös itse antaa ristiriitaisia viestejä, esim. kaipuuta eksään tms. mikä sitten huonoitsetuntoisen mielessä saa aikaan pakoreaktion.
Niin, sinä olit nuori. Nyt puhutaan aikuisista ihmisistä, varmaan nelikymppisistä ainakin. Ei tuollainen kuulu aikuisen ihmisen elämään. Ei kenenkään tehtävä ole terapioida toista.
Missä tuossa sanotaan että kirjoittaja oli nuori? Lainaamasi kommentti voisi olla omasta kynästäni, ja minä olin yli 40 kun viimein päädyin suhteeseen, jossa pystyin päästämään epävarmuuksista irti ja opin puhumaan rehellisesti.
Olin ollut nuorena epävarmuutta lietsovassa, huonossa suhteessa ja sen jälkeen yli vuosikymmenen sinkkuna. Sinkkuna itsetuntoni oli huipussaan ja koin päässeeni epävarmuudesta ja kaikesta huonon suhteen aiheuttamasta yli. Mutta kun yli nelikymppisenä aloitin taas suhteen, kaikki se palasikin takaisin. Onneksi silloin oli viisas ja myönteinen mies, joka halusi antaa tukea ja kuunnella. Eikä hänkään ollut mitenkään valmis ihminen, vaan yhdessä opeteltiin suhteessa olemista. Sitä kun ei opi muuten kuin olemalla suhteessa.
Ei ole kenenkään tehtävä terapoida toista, mutta on inhimillistä haluta toiselle hyvää. Se vain on totta että useimmilla aikuisillakin on epävarmuuksia ja itsetunto-ongelmia jotka vaikuttavat suhteeseen. Niistä on mahdollista päästä hyvien kokemusten myötä yli. Mielestäni se on jopa yksi suhteessa olemisen tarkoitus - kehittyä yhdessä.
Klassinen projisointi: naisystäväsi ei ole käsitellyt omia parisuhdetraumojaan (=hän elää niitä yhä päässään), jonka vuoksi ei pysty luottamaan sinuun/suhteenne kestävyyteen. Syyttää sinua omien tunteidensa kohtaamattomuuden vuoksi. Parasta hänelle olisi olla sinkkuna, antaa aikaa paranemiselle ja koettaa uudelleen, kun on käsitellyt asiat ja jättänyt menneen taakseen.
Olen ollut vapaaehtoisesti sinkkuna vuosia juurikin siksi, kun en halua kuormittaa ketään sillä aikaa, kun käsittelen menneen suhteen haavoja. Ei ole reilua kaataa traumoja, epäluottamusta (ja jopa vihaa) uuden kumppanin niskaan. Olen aika herkkä ja luulen, että sen vuoksi olen tarvinnut paljon aikaa toipua. Nyt on kuudes vuosi menossa ja vasta nyt tuntuu siltä, että voisin yrittää seurustella (kevyesti, ilman vaatimuksia puolin ja toisin).
Neuvoisin sinua ap siirtymään eteenpäin, vaikka se kipeää tekisikin. Jatko ei tule olemaan helpompaa vaan vaikeampaa. Löydät vielä henkilön, jonka kanssa asiat ovat helppoja, luontevia. Olet tasapainossa sitten itsekin ja elämä sen myötä myös. Kaikkea hyvää syksyysi. N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli raahasit exän uuteen suhteeseen etkä kunnioita naisen feng shuita. Next
Tätä en ymmärrä lainkaan. En raahannut exää mukaan suhteeseen. En kuitenkaan yritä peitellä sitä tosiasiaa, että minulla on ex jonka kanssa meillä on yhteiset lapset ja takana yli 20v kestänyt avioliitto. Jos ex vaivaa nykyistä jollain tavalla, niin asia täytyy käsitellä ja keskustella läpi.
En muutenkaan ymmärrä koko asiaa, miksi jostain exästä pitäisi tehdä isoa numeroa. Onhan minulla ex-työpaikkojakin, jotka ovat mennyttä elämää, jota kuitenkaan ei saa elämättömäksi.
AP
Pahin virhe jonka ihminen tekee uudessa suhteessa, on puhua exästä. Toki voi kertoa että sellainen on ja mihin suhde päättyi, mutta mitään henkilökohtaisia asioita edell
En ole samaa mieltä.
Jo pelkästään lasten vuoksi ex kulkee aina mun elämässä. Muuten ei olla väleissä. Olisi outoa jättää puhe tai lause kesken vain siksi että ex liityyy siihen jota puhetta aloittaessa ei muistanut.
Eihän sitä lausetta tarvitse kesken jättää, mutta toisinaan ehkä hyvä punnita, onko se exä mainitseminen kertomuksessa kovinkin olennaista.
Esim. "Mennäänkö hei viikonloppuna tuohon ravintolaan Y?"
"Joo, mennään vaan. Käytiin usein siellä Exän kanssa ja on hyvä paikka" / "mennään vaan, olen käynyt siellä ennenkin ja hyvä paikka on".
En ole täysin varma mitkä vastaukset kommentteihin ovat sinulta AP (paitsi ne jotka olet allekirjoittanut), mutta pakostakin kiinnitän huomiota, että kommunikointityylisi vaikuttaa aika töksähtävältä, ärtyneeltä ja saamiasi palautteita halveksuvilta. Emme me tiedä tilanteestasi paljoakaan, olet kertonut sen mitä olet ja sillä perusteella koitamme arvailla mistä naisen käytöksessä voisi olla kyse. Sitten kun emme osu mielestäsi oikeaan, tuhahtelet vastauksille ja olet varma että toiminnassasi ei ole ollut mitään vikaa.
Ei välttämättä olekaan, mutta kyse on siitä miten nainen on kommunikointisi kokenut. Jos tyylisi on hänenkin kanssaan tuo, niin anteeksi suoruuteni, en ihmettele että ongelmia on.
Komppaan tätä. Valitettavasti ihmiset vetelee usein sen alkuvaiheen ruusunpunaiset lasit päässä, kun pitäisi oikeasti kuunnella omaa intuitiota ja aidosti myös sitä mitä toinen sanoo. Sitten vietetään seuraavat vuodet yrittäen muuttaa joko toista tai itseään, vaikka ei alunperin sovita yhteen.