Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja sun täytyy hakata päätäsi seinään tämän yhden kanssa, miksi?

Voihan sen näinkin ajatella. Mutta minä en ainakaan ole mikään luovuttajatyyppi ja haluaisin antaa meidän jutulle mahdollisuuden kun niin monelta osin sovimme hyvin yhteen. Pitäisi nyt ainakin ensimmäinen puoliaika pelata loppuun. Se on niin helppo aina ehdottaa ratkaisuksi eroamista jos jollakulla on ongelmia parisuhteessa. Ja toiset sitten sitä eroamista ja uuden etsimistä harrastavat koko elämänsä. Tai ainakin siihen saakka kun katkeroituvat ja päättävät elää sinkkuna loppuelämänsä

 

 

Ei, ei ei ja EEII! Juuri päinvastoin! Mitä järkeä jäädä suhteeseen, joka takkuaa pahasti ja on raskas heti alusta saakka? Ei alussa pidä olla noin vaikeaa. Alussa pitää olla pääasiassa vain ihanaa. Ja uskokaa pois, niinkin voi olla. 

Sovitte ehkä muuten yhteen, paperilla tms. mutta naisen tunne-elämä ja henkiset ongelmat tulevat pilaamaan sinun mielenterveytesi. Nainen ei näytä oikein tietävän syvällä sisimmässään haluaako olla kanssasi, tai sitten hän on vain muuten epätasapainoinen. 



Parisuhteessa on itseasiassa yksi asia yli muiden ja se on Miltä Sinusta Tuntuu eli oletko onnellinen ja tasapainoinen hänen kanssaan? älkää hyvät ihmiset jatkako suhteessa, joka on kuin vuoristorataa! Se tekee myös aiemmin tasapainoisesta ihmisestä epätasapainoisen ja onnettoman. Näissä suhteissa kukoistavat myös riidat ja mustasukkaisuus. 

 Lainaus piti olla viestistä, jossa kerrottiin alun olevan aina vaikeinta tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja sun täytyy hakata päätäsi seinään tämän yhden kanssa, miksi?

Voihan sen näinkin ajatella. Mutta minä en ainakaan ole mikään luovuttajatyyppi ja haluaisin antaa meidän jutulle mahdollisuuden kun niin monelta osin sovimme hyvin yhteen. Pitäisi nyt ainakin ensimmäinen puoliaika pelata loppuun. Se on niin helppo aina ehdottaa ratkaisuksi eroamista jos jollakulla on ongelmia parisuhteessa. Ja toiset sitten sitä eroamista ja uuden etsimistä harrastavat koko elämänsä. Tai ainakin siihen saakka kun katkeroituvat ja päättävät elää sinkkuna loppuelämänsä

 

 

Ei, ei ei ja EEII! Juuri päinvastoin! Mitä järkeä jäädä suhteeseen, joka takkuaa pahasti ja on raskas heti alusta saakka? Ei alussa pidä olla noin vaikeaa. Alussa pitää olla pääasiass

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä paljon välimuotoja sillä välillä että kieltää exän olemassaolon kokonaan, tai puhuu hänestä tarpeettoman paljon. Luulen aloituksen perusteella, että ap on tehnyt jälkimmäistä, eikä se ole mikään ihme jos erosta on vasta vähän aikaa, viimeiset 20 vuotta on viettänyt exän kanssa eikä lähimenneisyydessä ole itsenäistä elämää juurikaan. Toisesta se kuitenkin tuntuu siltä että ap elää edelleen menneessä eikä uutta suhdetta pääse rakentamaan kun ajatukset on yhä exässä. Vaikka siis ei olisikaan, mutta exä vaan kuuluu niin isoon osaan elämää. Tämäkin on yleensä hyvä syy olla jonkin aikaa yksin ennen uutta suhdetta, mutta toki jos hyvä ehdokas on löytynyt niin kannattaa yrittää keskustelemalla selvittää asia.

Ap on maininnut exän alle kymmenen kertaa viimeisten kolmen kuukauden aikana. En siis ymmärtääkseni kohtuuttoman usein.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Oletko sen tyyppinen että annat kaikkesi työllesi, lapsillesi, harrastuksillesi jne? Mulla on sellainen mies. Hän on myös hyvin vastuuntuntoinen ja antaa itsestään 110 prosenttia koko ajan. Parisuhde on se josta hän tinkii. Hänellä on stressaava elämä ja hän muistaa siitä aina mua valistaa. Mutta se miten se näyttäytyy mulle on että kyllä hänellä aikaa ja virtaa riittää - kaikelle muulle kuin mulle ja parisuhteelle. 

En ole. Parisuhde on se, josta en halua tinkiä.

AP

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Siltähän tuo juuri kuulostikin, kun halusit yrittää ja yrittää, vaikka toinen ilmiselvästi kamppailee ongelmien kanssa - joista tulee vähitellen myös sinun ongelmiasi. Ei kenenkään pitäisi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jonka myötä elämästä tulee raskaampaa ja vaikeampaa. Ei parisuhteen kuulu olla työmaa eikä pelastusoperaatio, mutta juuri vastuuntuntoisten ihmisten voi olla vaikea uskoa, että heidän ei pidä eikä tarvitse ottaa toisen ongelmia kannettavakseen. Lisäksi ongelmatapaukset usein tunnistavat kiltit ja turvalliset vastuulliset ihmiset, joiden kannettavaksi heittäytyvät ja soppa on valmis. 

Joku ehtikin jo alapeukuttaa tämän. Unohdin vastata ap:n kysymykseen ja vastaus on: kyllä, on kokemusta, pitkästä vuoristoratamaisesta suhteesta. Päätyi lopulta eroon, onneksi. Toisella osapuolella tunne-elämän ongelmia, kiintymyssuhdeongelmia. Silloin uhka tasaisesta onnesta on syy potkia toinen kauemmas ettei ala mennä liian tasaisesti ja hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja sun täytyy hakata päätäsi seinään tämän yhden kanssa, miksi?

Voihan sen näinkin ajatella. Mutta minä en ainakaan ole mikään luovuttajatyyppi ja haluaisin antaa meidän jutulle mahdollisuuden kun niin monelta osin sovimme hyvin yhteen. Pitäisi nyt ainakin ensimmäinen puoliaika pelata loppuun. Se on niin helppo aina ehdottaa ratkaisuksi eroamista jos jollakulla on ongelmia parisuhteessa. Ja toiset sitten sitä eroamista ja uuden etsimistä harrastavat koko elämänsä. Tai ainakin siihen saakka kun katkeroituvat ja päättävät elää sinkkuna loppuelämänsä

 

 

Ei, ei ei ja EEII! Juuri päinvastoin! Mitä järkeä jäädä suhteeseen, joka takkuaa pahasti ja on raskas heti alusta saakka? Ei alussa pidä olla noin vaikeaa. Alussa pitää olla pääasiass

Ehkä naisen oma ero oli vaikea ja hänellä kesti pitkään päästä yli exästään. Tai jos hän itse ikävöi aiemmin/ikävöi yhä exäänsä? Joillekin erosta toipuminen on raskaampi prosessi, ties jos siellä on jonkinlainen syvä hylkäämistrauma jo valmiina, voi olla ettei parisuhteen ja perheen hajoamisesta meinaa päästä yli. Siinä sitä sitten katsoo hölmistyneenä esimerkiksi ystäviä, jotka hajottavat perheensä ja hyppäävät heti uuteen suhteeseen. Ja epäilee että ei se eroprosessi voi olla vielä tuolla taputeltu, etsii epäuskoisena merkkejä siitä samasta mitä itse joutui käymään läpi.

"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."

Miksei noin voisi käydä miehille? Olen itse alkuun jarrutteleva nainen ja voin kyllä rakastua  ihan täysillä. En jarruttele, koska etsin parempaa vaan koska on vaikeuksia luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Siltähän tuo juuri kuulostikin, kun halusit yrittää ja yrittää, vaikka toinen ilmiselvästi kamppailee ongelmien kanssa - joista tulee vähitellen myös sinun ongelmiasi. Ei kenenkään pitäisi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jonka myötä elämästä tulee raskaampaa ja vaikeampaa. Ei parisuhteen kuulu olla työmaa eikä pelastusoperaatio, mutta juuri vastuuntuntoisten ihmisten voi olla vaikea uskoa, että heidän ei pidä eikä tarvitse ottaa toisen ongelmia kannettavakseen. Lisäksi ongelmata

Onko se paha, jos haluaa antaa kaltoin kohdellulle ihmiselle rakkautta ja parempaa elämää? Itse olen kokenut paljon kurjuutta ja tuskaa elämässäni ja toivon, että voisin antaa kohtalotoverille asioita, joista hän kokee onnellisuutta. Ja vastaanottaa rakkautta. Mutta näköjään tässä mallissa on palstan asiantuntijoiden mukaan paljon vikaa. Toisten haavoja ei pidä nuolla.

Mä heittäydyin juttuun ihan täysillä. Ja sain kuulla, että oon liian hyvä ollakseni totta.

Ei oikein uppoa noi "kommunikoitko kenties liian harvoin" -kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Siltähän tuo juuri kuulostikin, kun halusit yrittää ja yrittää, vaikka toinen ilmiselvästi kamppailee ongelmien kanssa - joista tulee vähitellen myös sinun ongelmiasi. Ei kenenkään pitäisi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jonka myötä elämästä tulee raskaampaa ja vaikeampaa. Ei parisuhteen kuulu olla työmaa eikä pelastusoperaatio, mutta juuri vastuuntuntoisten ihmisten voi olla vaikea uskoa, että heidän ei pidä eikä tarvitse ottaa

On kyllä ihan kultamitalin arvoista soopaa ja manipulaatiota. Onko diagnooseja, narsismia kenties? Rikostaustaa? "Minä vain haluan auttaa hullua, rakastaa. On hullu kun kieltäytyy seksistä kanssani, vaikka haluan vaan rakastaa. Onko se paha? Voin korjata hulluutensa seksillä kanssani. Rakastan ja autan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä paljon välimuotoja sillä välillä että kieltää exän olemassaolon kokonaan, tai puhuu hänestä tarpeettoman paljon. Luulen aloituksen perusteella, että ap on tehnyt jälkimmäistä, eikä se ole mikään ihme jos erosta on vasta vähän aikaa, viimeiset 20 vuotta on viettänyt exän kanssa eikä lähimenneisyydessä ole itsenäistä elämää juurikaan. Toisesta se kuitenkin tuntuu siltä että ap elää edelleen menneessä eikä uutta suhdetta pääse rakentamaan kun ajatukset on yhä exässä. Vaikka siis ei olisikaan, mutta exä vaan kuuluu niin isoon osaan elämää. Tämäkin on yleensä hyvä syy olla jonkin aikaa yksin ennen uutta suhdetta, mutta toki jos hyvä ehdokas on löytynyt niin kannattaa yrittää keskustelemalla selvittää asia.

Ap on maininnut exän alle kymmenen kertaa viimeisten kolmen kuukauden aikana. En siis ymmärtääkseni kohtuuttoman usein.

AP

Joka viikko siis. "Eksä" siis ykkösvaimosi on kiinteä osa elämää, aina läsnä. Ei tuollaista kukaan täysipäinen kuuntele

Vierailija kirjoitti:

Ehkä naisen oma ero oli vaikea ja hänellä kesti pitkään päästä yli exästään. Tai jos hän itse ikävöi aiemmin/ikävöi yhä exäänsä? Joillekin erosta toipuminen on raskaampi prosessi, ties jos siellä on jonkinlainen syvä hylkäämistrauma jo valmiina, voi olla ettei parisuhteen ja perheen hajoamisesta meinaa päästä yli. Siinä sitä sitten katsoo hölmistyneenä esimerkiksi ystäviä, jotka hajottavat perheensä ja hyppäävät heti uuteen suhteeseen. Ja epäilee että ei se eroprosessi voi olla vielä tuolla taputeltu, etsii epäuskoisena merkkejä siitä samasta mitä itse joutui käymään läpi.

Erosta toipuminen on varmasti toisille helpompaa, toisille vaikeampaa. Itse työstin eroa yli kolme vuotta. Kun kuopus pääsi ripille, niin mielessä oli, että kun hän lähtee kotoa, niin sitten erotaan. Ja kun oli eron aika,niin homma oli aika helppo.

#132 Aivan käsittämäntä tuubaa.

Aika pelottavia ihmisiä, jos kaikesta tulee mieleen joku manipulointi. Jiospa vaan rakastettaisiin, jos siltä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?

Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa. Kaikesta tästä yritin kertoa ilman, että asiat mihinkään suuntaan muuttuivat. Itseä tämä ahdisti tosi paljon, mutta en vain osannut luopua muutoin kelpo miehestä. Hän sitten lopulta jätti minut, ja olin varmasti hänen mielestään todella vaikea.Jos nainen siis vaatii sinua työstämään asioitaisi, mitä hän tarkalleen ottaen on vaatimassa työstämään?

Ja itselläni on nyt orastava suhde miehen kanssa, joka pitää yhteyttä päivittäin ja oma olonikin on rau

Piti vastata tähän jo eilen, mutta tuli joku keskeytys ja unohdin sitten. Olemme siis kyllä todella ahkeria lähettämään viestejä puolin ja toisin. Normaalisti useinmiten varmaan jotain 20 ja 50 viestin välillä, aamulla ensimmäiseksi hyvät huomenet ja illalla hyvänyöntoivotukset, pitkin päivää sitten kun joku asia tulee mieleen tai vaikka vaan haluaa kertoa toiselle, että on ajatuksissa tai että on ikävä toista.

Mutta laskusuhdanteet näkyvät siis niin, että viesteistä häviävät emojit, ainakin sydämet ja pusuhuulet, ja niistä tulee hyvin "asiallisia". Myös määrä saattaa pudota radikaalisti, mikä nyt sinänsä voi tarkoittaa että toisella on vaan kova kiire. Mutta joka tapauksessa muutos normaaliin on merkittävä. Saattaa myös tulla kommentti oman tilan tarpeesta tai että hän miettii asioita. Viimeksi näin kävi kun olimme rakastelleet pitkään ja intohimoisesti ja illan päätteeksi sitten lähdin omaan kotiini. Itse mietin jälkeenpäin, että lähtemiseni oli se minun virheeni, vaikka kuvittelin toisen olevan väsynyt ja haluavan omaa tilaa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Siltähän tuo juuri kuulostikin, kun halusit yrittää ja yrittää, vaikka toinen ilmiselvästi kamppailee ongelmien kanssa - joista tulee vähitellen myös sinun ongelmiasi. Ei kenenkään pitäisi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jonka myötä elämästä tulee raskaampaa ja vaikeampaa. Ei parisuhteen kuulu olla työmaa eikä pelastusoperaatio, mutta juuri vastuuntuntoisten ihmisten voi olla vaikea uskoa, että heidän ei pidä eikä tarvitse ottaa

 

Tämä ap on melkoinen. Juuei ole huono lähtökohta suhteelle haluta tarjota toiselle hyvää hyvyyttään eheytymistä traumoistaan, eikä varsinkaan, jos toinen on hankala ja vetää laidasta laitaan, kuten ap kuvasi. Sehän vaikuttaa oikein tasapuoliselta ja onnelliselta suhteelta. Kyllä sinä hänestä parannat vielä eheän ihmisen. Ilmeisesti tosin koit itsekin tämän JO NYT raskaaksi, mutta ei kun jatkamaan vaan. Hyvä siitä tulee. Yritin sinua auttaa kokemuksen turvin varoittaen, että ei ole terveellä pohjalla ja saatat itsekin menettää järkesi tuossa, mutta eipä siinä, jatka nautintoa - miksikäs sitä hankalaa suhdetta lopettamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen suhteideni alussa kuin tuo mainitsemasi nainen.

Tämä johtuu kiintymyssuhdehaasteista, hylätyksi tulemisen pelosta ja vaikeuksista luottaa.

Tähän ei auta mikään muu kuin avoin keskustelu. Minä kerron kumppaneilleni mistä on kyse ja puhutaan yhdessä siitä, että nämä minun ongelmani ovat minun ongelmiani. Nykyinen kumppani kysyi alkuun, että miten voisi auttaa tässä tilanteessa. Sovittiin, että jatketaan, mutta pienellä etäisyydellä, jotta pääni ei ala pohdiskelemaan kauhukuvia jatkuvasti.

Ymmärrän myös tavallaan tuon, että hän haluaa sinun korjaavan "ongelmiasi". Hän juuttuu pohdiskelemaan näitä pieniä vikojasi ja tekee niistä isoja ja vaarallisia häntä uhkaavia juttuja. Toki näistä sinun "vioistasi" on hyvä keskustella, mutta hänen pitäisi pystyä ottamaan vastuuta toiminnastaan. Hän on nyt jumissa sellaisessa luupissa, josta ei ole ulospääsyä ellei hän saa etäisyyttä omiin tunteisiinsa ja p

Komppaan tätä hyvää kirjoitusta tosin sillä eroavaisuudella että en enää etsi suhdetta. Olen hyväksynyt itseni rikkinäisyyden jossa ei ole parisuhdematskua.

Joku mainitsi että pelkkä seksisuhde käy. Tarvitsen siihenkin turvallisuuden tunteen, sen että mies olisi luottamukseni arvoinen. Ja koska puhutaan kevyestä suhteesta niin en lähde siihenkään. Enää.

Mikä auttaa? Keskustelu ja ymmärrys kun itsellä flippaa kaikki uhkakuvat että johtuu koska aivot yrittää pitää mut ns turvassa ja on sen tuomaa fiktiota. Käsitellä huolet taas jälleen kerran uudestaan, viidennen tai kuudennen. Koska se hylätyksitulemisen tunne on niin vahva että se väsyttää itsenikin johon tein oman valinnan, en jaksa sitä turbulenssia. (terapiasta apua on saatu)

Jotta ap, te voitte onnistua tai sitten ette. Niinhän se on aina uusissa suhteissa, synkka pitää löytyä. Joskus kompromissiasiat ovat helpompia kuten eri unirytmi tai rahan käyttö, käytetäänkö homejuustoa tai makoillaanko rannalla lomalla.

Kokemuksesta tiedän sanoa että viikon erilläolo näkettä yhtään, loi kauhuskenariot päähän. Siihen ei auta tekstailut, puhelut kylläkin jonkun verran. Oliko se sitten läheisriippuvutta? Voi olla, ei ole tutkittu.

Olin pitkässä parisuhteessa josta aikuiset lapset maailmalla, sinkkuna noin 10v. Ero tuli hyvin pitkälle käsiteltyä ennen eroa + pari vuotta siihen päälle. Olen nuori viiskymppinen ja ei, en tarvitse lohdutusta että vielä se jostain löytyy. Ajatuksena kiva, käytännössä ei.

Tsemppiä ap! Tämä pimeä vuodenaika lisää myös henkistä painolastia. Puhukaa, puhukaa, puhukaa.

@137 Kirjoituksistani saa tietysti turhan pessimistisen kuvan tilanteesta, koska otsikkoon viitaten tuon esiin lähinnä niitä suhteen vaikeampia puolia ja jätän kertomatta sen aurinkoisen puolen, jota kuitenkin on valtaosa. Mutta suhde on vielä nuori ja haluan katsoa myös seuraavan jakson. Jos tilanne ei helpota tai menee vielä pahemmaksi, niin sitten tarvittaessa vihellän pelin poikki.

@138 Kiitos asiallisista kommenteista. Näinhän se on, joko onnistumme tai sitten emme. Itsekin mietin aiemmin, että seksisuhdekin kävisi, mutta olen ehkä sen tyyppinen, että tunteita tulisi mukaan joka tapauksessa. Keskustelua tarvitaan lisää ja paljon, että opimme toisemme tuntemaan kunnolla. Kaikissa hyvin tuntemissani ihmisissä on jotain rikkinäistä, myös itsessäni. Se että vaimentavatko vai vahvistavatko nämä rikkinäisyydet toisiaan on kai hyvin tapauskohtaista. Moni kertoo pelkäävänsä parisuhteeseen astumista, minä pelkään varmaan enemmän yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitä paljon välimuotoja sillä välillä että kieltää exän olemassaolon kokonaan, tai puhuu hänestä tarpeettoman paljon. Luulen aloituksen perusteella, että ap on tehnyt jälkimmäistä, eikä se ole mikään ihme jos erosta on vasta vähän aikaa, viimeiset 20 vuotta on viettänyt exän kanssa eikä lähimenneisyydessä ole itsenäistä elämää juurikaan. Toisesta se kuitenkin tuntuu siltä että ap elää edelleen menneessä eikä uutta suhdetta pääse rakentamaan kun ajatukset on yhä exässä. Vaikka siis ei olisikaan, mutta exä vaan kuuluu niin isoon osaan elämää. Tämäkin on yleensä hyvä syy olla jonkin aikaa yksin ennen uutta suhdetta, mutta toki jos hyvä ehdokas on löytynyt niin kannattaa yrittää keskustelemalla selvittää asia.

Ap on maininnut exän alle kymmenen kertaa viimeisten kolmen kuukauden aikana. En siis ymmärtääkseni kohtuuttoman usein.

AP

Minkähänlaisia asianyhteyksiä ollut? Itselläni meni maku suhteeseen todella nopeasti, kun jos esim. ehdotin käyntiä jossain ravintolassa, sain vastaukseksi "Joo käydään vaan, mekin käytiin usein siellä Exän kanssa". Tai sitten tyyliä "mennään vaan, en olekaan siellä käynyt kun Exän kanssa käytiin aina ravintolassa x".

Ylipäätään sain puheissa tutustua tuon kumppanin lisäksi Exään ihan tarpeettoman paljon.