Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet

Minulle on ihan sama, johtuuko päivittäinen yhteydenpito siitä, että mies osoittaa välittämistään vai onko se vain tapa,  mutta parisuhteessa haluan päivittäistä yhteydenpitoa. Joku muu ei ja ihan vapaasti niin. 

"Jos kiinnostunut mies ei ole laittanut viestiä, on ajateltu että hyvä on, ei ole kiinnostusta ja siirrytty seuraavaan jolloin toisenlaista kokemusta ei ole koskaan tullut vaikka sellaisen olisi saanut, jos olisi vaikkapa kysynyt onko mies kiinnostunut vai ei."

Tässä ehkä vaikuttaa ajatus siitä että sanat ovat vain sanoja ja teot kertovat miten asia oikeasti on. Voihan sitä väittää olevansa kiinnostunut, mutta jos se ei missään näy, minkälaista arvoa sillä tiedolla on? Olen minäkin joskus miehen kiinnostuksen astetta selvittääkseni testannut laittaako hän viestiä jos hiljenen - mikäli ei, kyllä vedän siitä tietyt johtopäätökset. Kyse on myös siitä, millaista ihmistä on hakemassa. Jos hakee ihmistä joka tekee myös itse jotain suhteen edistämiseksi eikä jätä sitä pelkästään toisen harteille, silloin tuollaisen ihmisen kanssa on turha jäädä vääntämään.

Mulla oli varsin saman kuuloinen suhde nyt kesällä, tosin sukupuolet olivat toisinpäin. Lopulta mullakin alkoi mielenterveys levitä ja ero tuli. Alkuun mies itse oli se, jolla oli kiireempi edetä suhteessa ja olisi halunnut kihlata hyvin pian. Ero tuntui pahalta, mutta kun pää vähän selvisi, käsitin miten voimia vievä suhde lopulta oli ja täynnä epävarmuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. 

Mietin tekstiä lukiessa, että edellisen parisuhteen toinen osapuoli olisi voinut kuvailla minua samanlaiseksi vaikeilijaksi.

Tilanne oli se, että välillä meni ihanasti, mutta vaikutelmani oli, ettei edellisestä oltu päästy yli. Välillä ex-puoliso oli jatkuvasti puheissa, erilaisista aasinsilloista päästiin kertomaan juttuja exästä. Totesin silloin ääneen, että ehkä olisi hyvä käsitellä edellinen suhde kunnolla ennen kuin edes mietitään etenemistä, muttei nähnyt tätä samoin. Silti jutut exän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä alkoivat mennä kiinnostustasossa minun kuulumisteni edelle.

Saman kaltainen kokemus. Tuntui että olin vain jonkinlainen huonekalutyttöystävä, kun miehen rakkaus ja ajatukset olivat selkeästi edelleen tässä pari vuotta aiemmassa naisystävässä. Mies taas tulkitsi kommenttini sitten niin, että minä olin jotenkin mustasukkainen hänen eksälleen. En ollut. Sääli, jos hän jatkaa tätä vielä jonkun toisen naisen kanssa, sillä jotenkin kuulosti että myös ennen minua oli ollut nainen, joka oli toiminut laastarina ja jäänyt eksän jalkoihin. 

Olen samanlainen suhteideni alussa kuin tuo mainitsemasi nainen.

Tämä johtuu kiintymyssuhdehaasteista, hylätyksi tulemisen pelosta ja vaikeuksista luottaa.

Tähän ei auta mikään muu kuin avoin keskustelu. Minä kerron kumppaneilleni mistä on kyse ja puhutaan yhdessä siitä, että nämä minun ongelmani ovat minun ongelmiani. Nykyinen kumppani kysyi alkuun, että miten voisi auttaa tässä tilanteessa. Sovittiin, että jatketaan, mutta pienellä etäisyydellä, jotta pääni ei ala pohdiskelemaan kauhukuvia jatkuvasti.

Ymmärrän myös tavallaan tuon, että hän haluaa sinun korjaavan "ongelmiasi". Hän juuttuu pohdiskelemaan näitä pieniä vikojasi ja tekee niistä isoja ja vaarallisia häntä uhkaavia juttuja. Toki näistä sinun "vioistasi" on hyvä keskustella, mutta hänen pitäisi pystyä ottamaan vastuuta toiminnastaan. Hän on nyt jumissa sellaisessa luupissa, josta ei ole ulospääsyä ellei hän saa etäisyyttä omiin tunteisiinsa ja pelkoihinsa. Hänen mielensä yrittää pitää hänet "turvassa" näillä peloilla.

Omasta puolestani olisi myös mennyt hyvin mutta pelkkää ongelmaahan se oli naisen silmissä kaikki. Vaikutti siltä että nainen halusi väen väkisin torpedoida kaiken että pääsi sitten ehkä mielessään taas olemaan oikeassa miten taaskaan ei onnistunut mikään. Kun aloin eräässä vaiheessa tuskastumaan niin suoraan vertasi itseään tavaroihin jotka minä koetan kyllä korjata mutta hänet olen heittämässä pois, eli minun olisi pitänyt olla hänelle joku kaiken eheyttävä ihmemies. Eipä siinä auttanut sitten kuin lopettaa se juttu.

Milloin ap olet sitten eronnut? Viestistäsi saa sen käsityksen että keväällä / alkukesällä? 

Nyt on vasta lokakuu ja useimmilla se on niin, että parinkymmenen vuoden suhteesta ei ihan kuukausissa pääse irti vaikka eroa olisi jo suhteen aikana työstetty pitempään. Voi olla että koet käsitelleesi eron, mutta ulkopuolinen huomaa miten lähellä se yhä on, ja rakentaa siitä uhkakuvan.

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Vierailija kirjoitti:

"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia."

Eivät nämä kuulu parisuhteeseen. Olet aktiivisesti edelleen suhteessa eksään, teillä on perhe, jos tällainen on osa elämääsi. Fiksu nainen ei tällaiseen osallistukaan

 

"Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse."

Nimenomaan sen exän taakse jättäminen on sitä, että siitä ollaan ylitse. Sinä raahaat naista mukanasi ja varmasti upotat häneen myös peniksesi, jos antaa. Nainen tekee oikein jättäessään sinut

Öö, onko jonkun mielestä edellisestä parisuhteesta ylitse pääseminen sitä, että kieltää exän olemassaolon? Vaikka tämä olisi yhteishuoltajuuden toinen osapuoli? No hei, haloo. Nyt vähän valoja päälle siellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia."

Eivät nämä kuulu parisuhteeseen. Olet aktiivisesti edelleen suhteessa eksään, teillä on perhe, jos tällainen on osa elämääsi. Fiksu nainen ei tällaiseen osallistukaan

 

"Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse."

Nimenomaan sen exän taakse jättäminen on sitä, että siitä ollaan ylitse. Sinä raahaat naista mukanasi ja varmasti upotat häneen myös peniksesi, jos antaa. Nainen tekee oikein jättäessään sinut

<

Öö, onko jonkun mielestä edellisestä parisuhteesta ylitse pääseminen sitä, että kieltää exän olemassaolon? Vaikka tämä olisi yhteishuoltajuuden toinen osapuoli? No hei, haloo. Nyt vähän valoja päälle siellä!

Minulla on yhteishuoltajuus exäni kanssa, enkä mainitse hänestä kuin oikeastaan niissä yhteyksissä, jos pitää varmistaa sopiiko jokin muutos tapaamiskuvioissa hänelle. En puheissani viljele häntä kertoillen tämän asioita / muistellen yhteisiä muistoja.

Jos ex on puheissa koko ajan, niin tulkitsen tämän olevan mielessä aika paljon.

Onhan sitä paljon välimuotoja sillä välillä että kieltää exän olemassaolon kokonaan, tai puhuu hänestä tarpeettoman paljon. Luulen aloituksen perusteella, että ap on tehnyt jälkimmäistä, eikä se ole mikään ihme jos erosta on vasta vähän aikaa, viimeiset 20 vuotta on viettänyt exän kanssa eikä lähimenneisyydessä ole itsenäistä elämää juurikaan. Toisesta se kuitenkin tuntuu siltä että ap elää edelleen menneessä eikä uutta suhdetta pääse rakentamaan kun ajatukset on yhä exässä. Vaikka siis ei olisikaan, mutta exä vaan kuuluu niin isoon osaan elämää. Tämäkin on yleensä hyvä syy olla jonkin aikaa yksin ennen uutta suhdetta, mutta toki jos hyvä ehdokas on löytynyt niin kannattaa yrittää keskustelemalla selvittää asia.

Se nainen tarvii korvaavia hyviä kokemuksia miehistä eli sinusta. Pysy vieressä ja anna päästellä traumoja ulos. Sillä ne loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Et vaikuta yhtään vastuun- tai velvollisuudentuntoiselta naistasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

@55 / N50 Josķus itsekin mietin, olenko läheisriippuvainen. Mutta pari vuotta sitten kun kävin parisuhdeterapiassa (yksin, koska ex ei uskonut mihinkään terapioihin) ja kysyin asiasta terapeutilta, niin hänen mukaansa ja Big five-persoonallisustestin perusteella en ole läheisriippuvainen, vaan minulla on vastuun-/velvollisuudentunto yhtenä määräävimmistä persoonallisuustekijöistä.

AP

Oletko sen tyyppinen että annat kaikkesi työllesi, lapsillesi, harrastuksillesi jne? Mulla on sellainen mies. Hän on myös hyvin vastuuntuntoinen ja antaa itsestään 110 prosenttia koko ajan. Parisuhde on se josta hän tinkii. Hänellä on stressaava elämä ja hän muistaa siitä aina mua valistaa. Mutta se miten se näyttäytyy mulle on että kyllä hänellä aikaa ja virtaa riittää - kaikelle muulle kuin mulle ja parisuhteelle. 

Kaipaa varmistusta?  Osoita luottamusta.

Vierailija kirjoitti:

"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia.

Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse.

 

AP"

Mikään ei varmaan ole vaikeampaa, kuin huomata omia virheitään. Siksi mietinkin, että onko tuo mielikuvasi, ja todellisuus sitä, että exän tekemisistä ja asioista on luennoitu lähes päällepuhuen kun se uusi kumppani on ollut kertomassa päivästään? Tai jos uusi kumppani on kertonut rakastavansa homejuustoja, kerrotaan miten me exän kanssa molemmat inhoamme niitä, niin ei tarvinnut sitä ruoanlaitossa koskaan miettiä jne

Oikeastaan päin vastoin. Kaiķki tuntuu natsaavan ihan pelottavan hyvin kun jutellaan siitä,mistä tykätään.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että olette tunteneet vasta muutamia kuukausia ja olet vakavasti harkinnut kihloihin menemistä? Miksi?

En tietenkään ole vakavasti harkinnut. Tarkoitin vaan, että usein on niin hyvä olo kun ollaan yhdessä, että voisin luvata mitä vaan jos nyt kysyisit. Kuten erään laulun sanoissa sanotaan.

Mutta meissä miehissäkin on herkkyyttä ja tunteita. Ja se 0-100-0 on aika raastavaa silloin, kun ei ole tehnyt tai ainakaan ymmärrä tehneensä mitään väärää.

Ja existä vielä: Naisellakin on ex, mutta minulle se on aivan yhdentekevä asia. Hänen lastensa isä, ei sen kummempaa. En ole koskaan tavannut, mutta ihan hyvin voisin mennä vaikka tuopilliselle jos tämä ex haluaisi vaikka haastatella minua syystä että olen väistämättä tekemisissä hänen lastensa kanssa. Minulla ei ole ongelmia tav

Minun lapseni ja exäni ovat ihan marginaaliaiheita keskustelussa. Hänen lapsensa ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä ja keskusteluissa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ihan sama, johtuuko päivittäinen yhteydenpito siitä, että mies osoittaa välittämistään vai onko se vain tapa,  mutta parisuhteessa haluan päivittäistä yhteydenpitoa. Joku muu ei ja ihan vapaasti niin.

 

Sama täällä. Päivittäin pitää viestitellä, vaikka ei tavattaisi edes joka viikko.

AP

Vierailija kirjoitti:

Milloin ap olet sitten eronnut? Viestistäsi saa sen käsityksen että keväällä / alkukesällä? 

Nyt on vasta lokakuu ja useimmilla se on niin, että parinkymmenen vuoden suhteesta ei ihan kuukausissa pääse irti vaikka eroa olisi jo suhteen aikana työstetty pitempään. Voi olla että koet käsitelleesi eron, mutta ulkopuolinen huomaa miten lähellä se yhä on, ja rakentaa siitä uhkakuvan.

Täällä näyttää olevan sekä mentally disordered- että besserwisser-porukkaa. Ihan kuin se vanhasta suhteesta ylitse pääseminen olisi joku kalenterijuttu. Jos et ole työstänyt asiaa 36kk, niin se on vielä kesken. Ihan vmp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia."

Eivät nämä kuulu parisuhteeseen. Olet aktiivisesti edelleen suhteessa eksään, teillä on perhe, jos tällainen on osa elämääsi. Fiksu nainen ei tällaiseen osallistukaan

 

"Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse."

Nimenomaan sen exän taakse jättäminen on sitä, että siitä ollaan ylitse. Sinä raahaat naista mukanasi ja varmasti upotat häneen myös peniksesi, jos ant

Exästä puhuminen koko ajan vs. kerran pari kuukauteen jossain relevantissa yhteydessä on vähän eri juttuja. Jotenkin tuntuu, että epäterve mustasukkaisuus on mukana useassa kommentissa. Itselläni tunteet exää kohtaan ovat luokkaa kukkaruukku, mutta jollekin sekin on näköjään liikaa. Varsinaisia asiantuntijoita.