Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet
26.10.2024 |
Pitkässä suhteessa tottui tasaiseen arkeen. Tai no, viimeiset vuodet olivat tasaista alamäkeä loppusyöksyllä, kunnes päädyttiin eroamaan.
Ajattelin, että poikamiehenä on taas kiva olla sitten nuoruusvuosien, mutta laitoin kuitenkin profiilin tinderiin. Kesä oli jännää aikaa kun tykkäiltiin, viestiteltiin ja käytiin välillä treffeilläkin ilman sen kummempaa menestystä tai ihastumista.
Sitten löytyi täysosuma, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki tuntui osuvan ja toimivan hyvin yhteen. Etenimme verkkaisesti ja kesti useamman kuukauden, ennen kuin päätimme että olemme pari. Olin jo siinä pisteessä ja uskossa, että voisin elää loppuelämäni tämän ihmisen kanssa. Mutta sitten alkoi vuoristorata.
Jostain, minulle osin täysin käsittämättömistä syistä nainen vetää laidasta toiseen. Eli kun yhtenä päivänä mietin kihlasormusten ostoa, niin seuraavana päivänä tuntuu, että tää oli nyt vissiin tässä. Tiedustellessani mikä on hätänä, niin syyt vaihtelevat. Pelottaa rakastua tai antautua rakkauden pauloihin. Pelottaa, että tulee satutetuksi. Pelottaa, että satuttaa. Haluaa rakkautta, mutta ei olekaan valmis siihen, koska oman kuplan feng shui häiriintyy. Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.
Itse en koe, että minulla olisi isoja traumoja tai sellaisia menneisyyden luurankoja kaapissani, jotka vaikuttaisivat tähän nykyiseen suhteeseen mitenkään negatiivisesti. Virheitä olen elämässäni tehnyt kuten kaikki muutkin, mutta myös oppinut että mitä ei kannata tehdä uudelleen. Minä olen sinut entisen elämäni, itseni ja tilanteeni kanssa, naisella ne ongelmat tuntuvat olevan. Tai siis tulevan esiin jaksottain. Ja silti hän vaatii minua hoitamaan omat asiani kuntoon. Keskusteluahan tämä vaatii ja aikaa. Kuitenkin kun olemme yhdessä, niin aika kuluu kaikkeen muuhun ja rakkautta on hyvin paljon ilmassa. Sitten kun olemme kumpikin tahoillamme niin usein alkaa laskusuhdanne.
Sekava sepustus, pahoitteluni siitä. Mutta jos olette käyneet läpi vastaavia tilanteita, niin kertokaa vähän kokemuksia ja siitä, mikä teidän tapauksessanne auttoi. Vai päätyikö homma umpisolmuun ja eroon?
Kommentit (247)
Sinussa on jotain mikä saa naisen epäröimään. Aikaisempi erosi oli varmaan puolisosi halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin varma mitkä vastaukset kommentteihin ovat sinulta AP (paitsi ne jotka olet allekirjoittanut), mutta pakostakin kiinnitän huomiota, että kommunikointityylisi vaikuttaa aika töksähtävältä, ärtyneeltä ja saamiasi palautteita halveksuvilta. Emme me tiedä tilanteestasi paljoakaan, olet kertonut sen mitä olet ja sillä perusteella koitamme arvailla mistä naisen käytöksessä voisi olla kyse. Sitten kun emme osu mielestäsi oikeaan, tuhahtelet vastauksille ja olet varma että toiminnassasi ei ole ollut mitään vikaa.
Ei välttämättä olekaan, mutta kyse on siitä miten nainen on kommunikointisi kokenut. Jos tyylisi on hänenkin kanssaan tuo, niin anteeksi suoruuteni, en ihmettele että ongelmia on.
En ole ap, mutta en näe myöskään hänen tyylissään eritystä vikaa. Kirjoitetut viestit ovat aina sävyltään tylympiä kuin puhutut, koska ilmeet ja kehonkieli puuttuvat. Esihenkilökoulutuksessakin aina korostetaan sitä, että negatiivinen palaute pitää aina antaa kasvotusten. "Aha, ok" on esimerkki töksähtävästä viestistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen juuri tuollainen vaikeilija ja siksi kaikki suhteeni ovat päättyneet ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan, joko minun tai miehen aloitteesta. En haluaisi syyttää miehiä mutta usein käytökseni on johtunut siitä, että miehen käytös on joiltakin osin vaikuttanut epämääräiseltä ja se on saanut minut epävarmaksi kaikesta. Uskon että jos löydän joskus miehen jonka sanat ja teot ovat hyvin linjassa, ei tätä ongelmaa ole.
Ei ole liikaa vaadittu että sanat ja teot ovat linjassa ja molemmat vieläpä hyviä.
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä.
Jo pelkästään lasten vuoksi ex kulkee aina mun elämässä. Muuten ei olla väleissä. Olisi outoa jättää puhe tai lause kesken vain siksi että ex liityyy siihen jota puhetta aloittaessa ei muistanut.
Uuden parisuhteen alussa on todella todella tärkeää saada se kumppani tuntemaan itsensä tärkeimmäksi.
Jos lähes joka ikinen kerta kun ollaan yhdessä ja otat exän mukaan niin miten ajattelit suhteen etenevän?
"No nyt se laittoi viestiä lapsista", "kyllä taas ottaa päähän kun exä sitä ja tätä", "Tästä tulee mieleen kun viimeksi puhuin exän kanssa lapsista niin...", "Pitääkin muistaa sanoa exälle seuraavan kerran että..."
Mä mietin että mun mies olisi erottuaan aika ap:n kuuloinen. Neutraalia korostava, ja ihmettelisi toisten tempoilua. Luulen että suhteessa ei ole suurta liimaa, eikä tarvetta olla toisen kanssa. Luulen että hiljalleen alkaa viehättää harrastuksiin paneutuminen ja sellanen loiva ylenkatse muiden tarinoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?
Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa. Kaikesta tästä yritin kertoa ilman, että asiat mihinkään suuntaan muuttuivat. Itseä tämä ahdisti tosi paljon, mutta en vain osannut luopua muutoin kelpo miehestä. Hän sitten lopulta jätti minut, ja olin varmasti hänen mielestään todella vaikea.Jos nainen siis vaatii sinua työstämään asioitaisi, mitä hän tarkalleen ottaen on vaatimassa työstämään?
Ja itselläni on nyt orastava suhde miehen kanssa, joka p
Mutta laskusuhdanteet näkyvät siis niin, että viesteistä häviävät emojit, ainakin sydämet ja pusuhuulet, ja niistä tulee hyvin "asiallisia". Myös määrä saattaa pudota radikaalisti, mikä nyt sinänsä voi tarkoittaa että toisella on vaan kova kiire. Mutta joka tapauksessa muutos normaaliin on merkittävä. Saattaa myös tulla kommentti oman tilan tarpeesta tai että hän miettii asioita.
Tuo nainen on epävakaa! Elämä hänen kanssaan tulee olemaan tuollaista.
Toista ei voi muuttaa,parantaa tai rakastaa ehjäksi.
Usko sitä, mitä näet. Se,miten nainen käyttäytyy, on totuus. Hän ON sellainen.
Tee päätöksesi sen pohjalta
Itse, kokemuksesta oppineena, katkaisin vastaavan suhteen.
No en tiedä, mutta sinä tunnut ap tiuskivalta. Tikkuinen energia alkaa hiljalleen tympiä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Klassinen projisointi: naisystäväsi ei ole käsitellyt omia parisuhdetraumojaan (=hän elää niitä yhä päässään), jonka vuoksi ei pysty luottamaan sinuun/suhteenne kestävyyteen. Syyttää sinua omien tunteidensa kohtaamattomuuden vuoksi. Parasta hänelle olisi olla sinkkuna, antaa aikaa paranemiselle ja koettaa uudelleen, kun on käsitellyt asiat ja jättänyt menneen taakseen.
Olen ollut vapaaehtoisesti sinkkuna vuosia juurikin siksi, kun en halua kuormittaa ketään sillä aikaa, kun käsittelen menneen suhteen haavoja. Ei ole reilua kaataa traumoja, epäluottamusta (ja jopa vihaa) uuden kumppanin niskaan. Olen aika herkkä ja luulen, että sen vuoksi olen tarvinnut paljon aikaa toipua. Nyt on kuudes vuosi menossa ja vasta nyt tuntuu siltä, että voisin yrittää seurustella (kevyesti, ilman vaatimuksia puolin ja toisin).
Neuvoisin sinua ap siirtymään eteenpäin, vaikka se kipeää tekisikin. Jatko ei tule olemaan helpompaa vaan vaikeampaa. L
Ihmettelen, että kuinka pahasti ja kaltoin pitää kohdella jos toipumiseen menee kuusi vuotta? Jotain sadistista kidutusta ja jatkuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa?
Oisko sitte kuitenki parempi sun vaan harrastaa itseksesi niin ei tarvii miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olenko tunneköyhä vai peräti tunteeton jollakin tapaa, mutta ei mulla ole mitään huonostiparanevia haavoja tai toipumistarpeita tms vanhasta pitkästä suhteesta. Ero oli enemmän helpotus kuin trauma ja kipeämpää minulle on ollut lähteä hyvästä työpaikasta kuin huonosta parisuhteesta.
Kuudettakymmentä käyvä mies
No varmaan tunneköyhä tunne-elämä ja tiedostamaton tapa elää. Veikkaan myös kapeaa mielikuvitusta ja muistia.
Kohtaamistaidot ei kohtaa. Ehkä kumpikaan ei tarvitse tätä suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Olet jo terapiassa käynyt. Eikö nyt olisi oikea aika käydä niin saat näkökulmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin varma mitkä vastaukset kommentteihin ovat sinulta AP (paitsi ne jotka olet allekirjoittanut), mutta pakostakin kiinnitän huomiota, että kommunikointityylisi vaikuttaa aika töksähtävältä, ärtyneeltä ja saamiasi palautteita halveksuvilta. Emme me tiedä tilanteestasi paljoakaan, olet kertonut sen mitä olet ja sillä perusteella koitamme arvailla mistä naisen käytöksessä voisi olla kyse. Sitten kun emme osu mielestäsi oikeaan, tuhahtelet vastauksille ja olet varma että toiminnassasi ei ole ollut mitään vikaa.
Ei välttämättä olekaan, mutta kyse on siitä miten nainen on kommunikointisi kokenut. Jos tyylisi on hänenkin kanssaan tuo, niin anteeksi suoruuteni, en ihmettele että ongelmia on.
En ole ap, mutta en näe myöskään hänen tyylissään eritystä vikaa. Kirjoitetut viestit ovat aina sävyltään tylympiä kuin puhutut, koska ilmeet ja kehonkieli puu
Luin ketjua enemmän, ja pahoittelen kirjoitustani. Ap on kirjoittanut lisää sen jälkeen kun eilen ketjua jonkin verran luin, ja ihan positiiviseen tyyliin kommentoinut. Lisäksi vaikuttaa että hän on allekirjoittanut kaikki viestinsä, joten ne vihamieliset ja siilipuolustuksen takaa lähetetyt viestit joiden ajattelin olevan häneltä, eivät välttämättä olekaan.
Onko naisella kokemusta pitkästä parisuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassinen projisointi: naisystäväsi ei ole käsitellyt omia parisuhdetraumojaan (=hän elää niitä yhä päässään), jonka vuoksi ei pysty luottamaan sinuun/suhteenne kestävyyteen. Syyttää sinua omien tunteidensa kohtaamattomuuden vuoksi. Parasta hänelle olisi olla sinkkuna, antaa aikaa paranemiselle ja koettaa uudelleen, kun on käsitellyt asiat ja jättänyt menneen taakseen.
Olen ollut vapaaehtoisesti sinkkuna vuosia juurikin siksi, kun en halua kuormittaa ketään sillä aikaa, kun käsittelen menneen suhteen haavoja. Ei ole reilua kaataa traumoja, epäluottamusta (ja jopa vihaa) uuden kumppanin niskaan. Olen aika herkkä ja luulen, että sen vuoksi olen tarvinnut paljon aikaa toipua. Nyt on kuudes vuosi menossa ja vasta nyt tuntuu siltä, että voisin yrittää seurustella (kevyesti, ilman vaatimuksia puolin ja toisin).
Neuvoisin sinua ap siirtymään eteenpäin, vaikka se kipeää tekisikin
Ihmettelen, että kuinka pahasti ja kaltoin pitää kohdella jos toipumiseen menee kuusi vuotta? Jotain sadistista kidutusta ja jatkuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa?
Minulla meni 12 vuoden suhteesta toipumiseen tuo 6 vuotta. Ei toipuminen tarkoita sitä että on toimintakyvytön, vaan esim. sitä että kerkiää saada tarpeeksi korjaavia kokemuksia ja mm luottamus palautuu. Ei suhteessani ollut mitään kidutusta, mutta itsetunto siinä murskattiin aika palasiksi. Sen kerääminen vie aikaa, koska on vaikea edes aloittaa mistään jos tuho on lähes totaalista.
- eri
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin varma mitkä vastaukset kommentteihin ovat sinulta AP (paitsi ne jotka olet allekirjoittanut), mutta pakostakin kiinnitän huomiota, että kommunikointityylisi vaikuttaa aika töksähtävältä, ärtyneeltä ja saamiasi palautteita halveksuvilta. Emme me tiedä tilanteestasi paljoakaan, olet kertonut sen mitä olet ja sillä perusteella koitamme arvailla mistä naisen käytöksessä voisi olla kyse. Sitten kun emme osu mielestäsi oikeaan, tuhahtelet vastauksille ja olet varma että toiminnassasi ei ole ollut mitään vikaa.
Ei välttämättä olekaan, mutta kyse on siitä miten nainen on kommunikointisi kokenut. Jos tyylisi on hänenkin kanssaan tuo, niin anteeksi suoruuteni, en ihmettele että ongelmia on.
Minun mielestäni ap itse vaikuttaa käyttäytyvän ristiriitaisesti. Kertoo ensin yhtä ja sitten kieltää ja selittelee asian toiseksi. Miettii milloin kihloja ja milloin eroa. Välillä esittää mukavaa tyyppiä ja sitten töksäyttelee ikävästi. Käyttäytyy siis itse siten mistä kumppaniaan syyttää. Tässähän on kerrottu vain toisen osapuolen näkökulma, joten mahdotonta tietää miten asiat oikeasti ovat ja miksi. Vai ovatko mitenkään.
Minkä ikäisiä olette? Minä olin tuollainen nainen alle kolmekymppisenä, kun löysin nykyisen kumppanini. En ollut ollut kunnon suhteessa aiemmin, vaikka olin kovasti etsinyt rakkautta. Koin, etten kelpaa kenellekään ja joka toinen päivä pelkäsin, että mies löytää paremman ja häipyy-olin myös todella mustasukkainen-joka toinen päivä teki itse mieli lopettaa suhde, koska en uskonut sen onnistuvan kuitenkaan. Silti rakkautta oli valtavasti ja miehellä onneksi myös kärsivällisyyttä, koska tuo sekoiluvaihe meni ohi noin vuodessa ja nykyään, yli 10 vuotta myöhemmin, olemme onnellisia yhdessä.
Minulla on takana rakkaudeton koti, lapsuudesta saakka kokemus siitä, etten ole riittävä ja rakastamisen arvoinen sellaisena kuin olen. Mieheni on ainoa ihminen, jonka koen koskaan hyväksyneen minut tällaisenaan ja aluksi oli vaikea uskoa, että oikeasti riitän ja hän vielä rakastaakin minua. Enhän minä silloin alussa tajunnut, mitä käytökseni taustalla on, mutta sen verran järki leikkasi, että tietoisesti pakotin itseni "ruotuun", koska en halunnut menettää parasta asiaa, mikä minulle oli siihen mennessä tapahtunut.
Ehkä ap voisit yrittää jutella naisen kanssa? Tuskin hän huvikseen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, vaan taustalla on jotain isompaa. Ei hän välttämättä osaa itsekään määritellä, mitä, ainakaan heti, mutta ehkä pystyisit herättelemään hänet näkemään, ettei hän voi jatkaa samaan malliin, jos haluaa suhteenne jatkuvan.
Loppuelämääsi sinun ei tarvitse, eikä kannata sietää tuollaista. Jollei nainen halua/osaa tehdä asialle mitään, sinulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin päättää suhde ja etsiä joku tasapainoisempi rinnallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä.
Jo pelkästään lasten vuoksi ex kulkee aina mun elämässä. Muuten ei olla väleissä. Olisi outoa jättää puhe tai lause kesken vain siksi että ex liityyy siihen jota puhetta aloittaessa ei muistanut.
Uuden parisuhteen alussa on todella todella tärkeää saada se kumppani tuntemaan itsensä tärkeimmäksi.
Jos lähes joka ikinen kerta kun ollaan yhdessä ja otat exän mukaan niin miten ajattelit suhteen etenevän?
"No nyt se laittoi viestiä lapsista", "kyllä taas ottaa päähän kun exä sitä ja tätä", "Tästä tulee mieleen kun viimeksi puhuin exän kanssa lapsista niin...", "Pitääkin muistaa sanoa exälle seuraavan kerran että..."
Mistä ihmeestä kumpuaa käsitys, että lähes joka ikinen kerta? Enemmän nainen on exästään puhunut minulle kuin minä hänelle.
AP
Alue: Aihe vapaa
En tiedä, olenko tunneköyhä vai peräti tunteeton jollakin tapaa, mutta ei mulla ole mitään huonostiparanevia haavoja tai toipumistarpeita tms vanhasta pitkästä suhteesta. Ero oli enemmän helpotus kuin trauma ja kipeämpää minulle on ollut lähteä hyvästä työpaikasta kuin huonosta parisuhteesta.
Kuudettakymmentä käyvä mies