Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet

Ooooommmmm.

😂

En jaksanu lukee noin pitkää tekstiä vaan aloin selaa tik tokkia.

Vierailija kirjoitti:

Alku on yleensä pahin vaihe. Lisäksi saattaa olla että rakastuit mielikuvaan ei todelliseen ihmiseen. Tutustukaa ainakin pari vuotta alkuhuuman ohi ennen yhteenmuuttoa. 

Itse neuvoisin päinvastoin, että jos alussa on jo paljon ongelmia niin kannattaa lopettaa koko suhde siihen eikä lähteä haaskaamaan vuosikausia siihen, että josko suhde nyt paranisi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei saa samalla tavalla etäviestittelystä mitään irti. 

Niin no, silloin voi varmaan vaikka soitellakin? 

Olen itsekin ollut erovanhempi lähihuoltajana niin, ettei tosiaan ollut lähellekään 50-50. Tehnyt samalla täyttä työaikaa satunnaisine ylitöineen jos oli mahdollista.

Ja silti en olisi ollut niin työllistetty, etten olisi yhteen viestiin pystynyt vastaamaan, tai puhumaan vaikka muutaman minuutin puhelimessa.

Eli jos toinen pitäisi minuun säännöllisesti viikon radiohiljaisuuksia arjen kiireisiin vedoten, ymmärtäisin viestin rivienvälistä ja lopettaisin suhteen. En meinaan kovin korkealla toisen ajatuksissa ja prioriteeteissa silloin olisi. Ja jos en olisi sitä edes siinä alkuhuumassa, niin tuskin olisin koskaan muulloinkaan.

Tapailin hetken miestä joka mainitsi exänsä jokaisessa lauseessa ja aiheesta riippumatta. Exä sitä exä tätä, eksän kassa tätä ja sitä, exä tykkäsi tästä ja siitä jne. Keskitytkö itse henkilöön kenen seurassa olet? 

"Toinen asia on se, että se on ihan realistista että toinen ei välttämättä oikeasti ole alkuun maailman innostunein ryntäämään suhteeseen. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia taustalla, sitä haluaa edetä pikkuhiljaa, varjella omaa tilaansa ja antaa toiselle vain varovasti rakosia tulla omaan elämään. Tämäkin on ihan ymmärrettävää, ja luulen että minun miehelläni oli alkuun myös tätä, että jarrutteli tunteitaan. Tämän voi toki tulkita ettei toista kiinnosta riittävästi, mutta voi myös antaa toiselle aikaa kiinnostua."

Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei saa samalla tavalla etäviestittelystä mitään irti. 

Niin no, silloin voi varmaan vaikka soitellakin? 

Olen itsekin ollut erovanhempi lähihuoltajana niin, ettei tosiaan ollut lähellekään 50-50. Tehnyt samalla täyttä työaikaa satunnaisine ylitöineen jos oli mahdollista.

Ja silti en olisi ollut niin työllistetty, etten olisi yhteen viestiin pystynyt vastaamaan, tai puhumaan vaikka muutaman minuutin puhelimessa.

Eli jos toinen pitäisi minuun säännöllisesti viikon radiohiljaisuuksia arjen kiireisiin vedoten, ymmärtäisin viestin rivienvälistä ja lopettaisin suhteen. En meinaan kovin korkealla toisen ajatuksissa ja prioriteeteissa silloin olisi. Ja jos en olisi sitä edes siinä alkuhuumassa, niin tuskin olisin koskaan muulloinkaan.

Sinulla tätä tulkintaa ohjaa se käsitys, että viestittely ja yhteydenpito on kiinnostuksen mittari. Näin ei ole kaikilla. Voit olla vaikka kuinka korkealla toisen ajatuksissa, mutta hän ei koe tarvetta osoittaa sitä viestillä tai puhelulla, vaan odottaa että tapaatte koska se on hänelle tärkeämpi tapa olla yhteydessä. 

Totta kai jos olet sanonut että kaipaat enemmän viestejä ja toinen sanoo että on liian kiire, niin se on välinpitämättömyyttä sinun hyvinvoinnistasi ja toiveidesi mitätöintiä.

"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."

Hmm, minusta tämä on tosi yleistä. Itse en enää usko ollenkaan salamarakastumisiin, niistä on vain huonoja kokemuksia. Tosiasia on se, että rakkaus ei voi kasvaa kuin tuntemisen myötä, ja sille pitää antaa aikaa. Tietenkin alussa pitää olla kiinnostusta mutta se on vain hyvä merkki, jos "jarruttelee" eikä ole heti valmis heittämään kaikkea sivuun juuri tavatun ihmisen takia. Tässä on varmaan ihmistyyppi-eroja, mutta itse ainakin olen kokenut sen kun mies varmistuu toisesta ihmisestä ja suhteesta niin jarrut lentävät roskikseen sitten kun on aika. Itse olen samanlainen, eli alkuun varovainen ja epäileväinen, hitaasti lämpeävä mutta kestävään liekkiin lopulta syttyvä. Kukin tavallaan toki. 

Mutta nyt on tainnut ap:n ketju mennä ehkä vähän sivuraiteille hänen suhteestaan, tosin hän taitaa olla itsekin jo kadonnut ketjusta.

"Totta kai jos olet sanonut että kaipaat enemmän viestejä ja toinen sanoo että on liian kiire, niin se on välinpitämättömyyttä sinun hyvinvoinnistasi ja toiveidesi mitätöintiä."

Juuri noin. Hyvässä suhteessa löydetään kompromissi ja tullaan puolitiessä vastaan, eikä toinen joudu joustamaan yksipuolisesti.

"Sinulla tätä tulkintaa ohjaa se käsitys, että viestittely ja yhteydenpito on kiinnostuksen mittari. Näin ei ole kaikilla. Voit olla vaikka kuinka korkealla toisen ajatuksissa, mutta hän ei koe tarvetta osoittaa sitä viestillä tai puhelulla, vaan odottaa että tapaatte koska se on hänelle tärkeämpi tapa olla yhteydessä. "

Millä tavalla osoittaa välittämistään kun tapaatte? 

Vierailija kirjoitti:

"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."

Hmm, minusta tämä on tosi yleistä. Itse en enää usko ollenkaan salamarakastumisiin, niistä on vain huonoja kokemuksia. Tosiasia on se, että rakkaus ei voi kasvaa kuin tuntemisen myötä, ja sille pitää antaa aikaa. Tietenkin alussa pitää olla kiinnostusta mutta se on vain hyvä merkki, jos "jarruttelee" eikä ole heti valmis heittämään kaikkea sivuun juuri tavatun ihmisen takia. Tässä on varmaan ihmistyyppi-eroja

Eihän se, että laittaa toiselle vaikka viestin päivässä, ole "koko muun elämän sivuunheittämistä".

"Itse en enää usko ollenkaan salamarakastumisiin, niistä on vain huonoja kokemuksia. Tosiasia on se, että rakkaus ei voi kasvaa kuin tuntemisen myötä, ja sille pitää antaa aikaa. Tietenkin alussa pitää olla kiinnostusta mutta se on vain hyvä merkki, jos "jarruttelee" eikä ole heti valmis heittämään kaikkea sivuun juuri tavatun ihmisen takia. Tässä on varmaan ihmistyyppi-eroja, mutta itse ainakin olen kokenut sen kun mies varmistuu toisesta ihmisestä ja suhteesta niin jarrut lentävät roskikseen sitten kun on aika."

Ehkä tässä on taas se että pitäisi olla keskenään samanlaiset ihmiset. Itse ihastun saati rakastun äärimmäisen harvoin ja kun se tapahtuu, tunne on voimakas ja se tulee salamana. Kaltaiselleni on todella vaikeaa olla jarruttelijan kanssa sillä tuntuu, ettei saa tunnetasolla takaisin samaa mitä itse antaa. Mutta mistäpä sitä tietää, lopetin hiljattain tapailun jarruttelijan kanssa ja ehkä menetinkin siinä sitten elämäni rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu palstailijoilta unohtuvan rakkaushormonit! Kun ihminen rakastuu, alkavat oksitosiinit ja dopamiinit sekoittamaan päätä. Se on ihan luonnollista. Hormonit saavat aikaan sen, että haluaisi olla koko ajan toisen luona. Kun joutuu lähtemään toisaalle, tulee paha olo ja olon pitkittyessä alkaa epäilemään suhdetta. Ei se merkitse mitään epävakaata luonnetta vaan rakastunutta ihmistä! Ihmettelen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään ikävää tai kaipuuta. Eli kaikki kuuluu rakastumisen alkuvaiheeseen. Sääli niitä, jotka tulkitsevat toisen olevan mt-ongelmainen... 

Kyllä me olemme hormoneista puhuneet ja ne ovat välillä jopa yhteinen vitsailun aihe. Myös si7tä ollaan puhuttu, miten osa naisista kokee voimakasta alakuloa tms. seksin jälkeen kun taas mies kääntää kylkeä ja nukahtaa hymy huulillaan.

AP

Vai niin. Mielestäsi on siis turhaa seksin (hyvän sellaisen) jälkeen miehen kaapata naisensa kainaloon yhdessä rauhoittumaan ja vaikka jälkilämmössä pussailemaan ja halimaan. Se tarkoittaa naiselle, että on hyvä kumppani ja miehelle  rakas.

Tuollaiset selän kääntäjät saavat jäädä yksin selkäänsä kääntelemään. Tajuatko yhtään, miten tylyä toimintasi on ja osoittaa naiselle, että käytät häntä vain hyväkseen. Kyseessä ei todellakaan ole naisen vika tai taipumus alakuloon seksin jälkeen.

"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."

Mä olen jotenkin tosi kyllästynyt tämän tyyppiseen yleistämiseen. Hirveän paljon kuulee tätä että "jos mies ei tee näin, se tarkoittaa tätä ja jos tekee näin niin tarkoittaa tätä". Olishan se tietty kiva jos olisi jotain yleispäteviä kaavoja joista voi päätellä asiat ilman että tarvitsee tutustua toiseen tai keskustella mistään, mutta kun ei se ole näin. Ihmiset on jo lähtökohtaisesti tosi erilaisia ja heillä vielä on takanaan tosi erilaisia kokemuksia. Kuinkakohan moni ihminen heittää hyvän suhteen hukkaan, kun toinen ei alussa toimi niiden tapojen mukaan mitkä itse on päättänyt kuuluvan asiaan? Ainakin itse olen nuorena tehnyt näin, ajatellut vaikkapa että kyllä jos mies oikeasti välittää niin kyllä hän etsii minut käsiinsä vaikka en nyt ota mitään yhteyttä ja kas, hän ei siis välittänyt tarpeeksi kun mitään ei kuulu. Siis mitä hittoa? Ehkä hän oli vain sellainen tyyppi, joka ajattelee että okei, toi ei halua mua eikä ala painostaa. Ei ole mitään miesten toimintamallia, vaan erilaisia yksilöitä. Asioista pitää puhua eikä koittaa päätellä niitä omien ennakkokäsitystensä pohjalta.

Loppujen lopuksi harvalla on myöskään kokemusta kovin monesta suhteesta niin, että siitä voisi tehdä jotain tilastollista päätelmää kuinka yleistä on vaikkapa se, että suhde ei lähde koskaan toimimaan jos alussa on ongelmia tai se, että jos mies ei tykkää viestitellä niin hän ei ole kiinnostunut, tai että jos alussa ei ole tietty määrä kiinnostusta niin sitä ei koskaan tulekaan enempää. Nämä lokeroinnit perustuvat väistämättä melko yksittäisiin kokemuksiin joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

"Sinulla tätä tulkintaa ohjaa se käsitys, että viestittely ja yhteydenpito on kiinnostuksen mittari. Näin ei ole kaikilla. Voit olla vaikka kuinka korkealla toisen ajatuksissa, mutta hän ei koe tarvetta osoittaa sitä viestillä tai puhelulla, vaan odottaa että tapaatte koska se on hänelle tärkeämpi tapa olla yhteydessä. "

Millä tavalla osoittaa välittämistään kun tapaatte? 

Todella monilla tavoilla! Eniten varmaan teoilla. Jos edellisen kerran tavatessamme mun asunnossa on ollut joku rempallaan, hän tulee seuraavan kerran työkalupakin kanssa. Jos olen viestissä sanonut, että mun tietokoneessa on ongelma, niin vaikka hän ei ole vastannut viestiin niin hän muistaa asian ja tavatessamme sanoo että voisi katsoa sitä sun tietokonetta nyt. Erossaollessa hän on googlannut minua mahdollisesti kiinnostavia konsertteja ja tehnyt niistä listan minkä nyt esittelee ja kysyy haluaisinko mennä johonkin niistä hänen kanssaan. Jos tavataan hänen luonaan, hän on lämmittänyt saunan koska tietää että tykkään saunomisesta ja laittanut saunaneteisen viihtyisäksi. Kaikesta tällaisesta sitten ymmärrän että kyllä mä olen korkealla hänen ajatuksissaan ja prioriteeteissaan vaikka hän ei ole viikolla laittanut montaakaan viestiä. Ja rehellisesti sanoen mieluummin otan kaikki nuo välittämisen osoitukset kuin jotain hänelle epäluontevia ja puolipakolla kirjoitettuja mitä kuuluu -viestejä pitkin viikkoa. Toki nykyään hän myös viestittelee paljon, mutta alkuun se ei tosiaan tuntunut olevan hänelle lainkaan luontevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeasti, kuinkahan usein on mahtanut tapahtua niin että alkuun jarrutteleva mies onkin yhtäkkiä ollut aivan rakastunut naiseen ja haluaa vain ja ainoastaan hänet? Enpä usko että kovin usein. Jos mies ei alussa ole innokas, ei hän kyllä ole sitä koskaan. Tuo "tunteiden jarruttelu" on pelkästään sitä ettei ole niin kiinnostunut ja haluaa vielä katsella parempia vaihtoehtoja. Itsellä kokemusta tällaisesta ja en enää koskaan jää katselemaan, jos mies vaikuttaa vähänkin jarruttelevan, en vaikka olisin itse jo kunnolla ihastunut."

Hmm, minusta tämä on tosi yleistä. Itse en enää usko ollenkaan salamarakastumisiin, niistä on vain huonoja kokemuksia. Tosiasia on se, että rakkaus ei voi kasvaa kuin tuntemisen myötä, ja sille pitää antaa aikaa. Tietenkin alussa pitää olla kiinnostusta mutta se on vain hyvä merkki, jos "jarruttelee" eikä ole heti valmis heittämään kaikkea sivuun juuri tavatun

Eihän se, että laittaa toiselle vaikka viestin päivässä, ole "koko muun elämän sivuunheittämistä".

Ei tietenkään, mutta ei se välttämättä ole myöskään merkki mistään elämää suuremmasta innokkuudestakaan. Joillakin vain on tapana lähetellä viestejä enemmän kuin toisilla. 

Palaan vielä aloitusviestiin:

Tiedustellessani mikä on hätänä, niin syyt vaihtelevat. Pelottaa rakastua tai antautua rakkauden pauloihin. Pelottaa, että tulee satutetuksi. Pelottaa, että satuttaa. Haluaa rakkautta, mutta ei olekaan valmis siihen, koska oman kuplan feng shui häiriintyy.  Ja sitten minua vaaditaan käsittelemään tunteitani, opettelemaan tuntemaan itseäni tai pääsemään yli ex-puolisostani ja erostani.

Asia voi minun järkeni mukaan olla näin tai noin:

näin: nainen manipuloi ja kaasuvalottaa sinua vaatimuksillaan, että sinun pitäisi käsitellä tunteesi ja päästä yli erosta. Hän on mahdollisesti sairaalla tavalla mustasukkainen. Tällöin juokse äläkä palaa. 

 

noin: jaarittelet ihan oikeasti turhia eksästäsi ja lapsistasi, tai eksästäsi lasten yhteydessä. Et huomaa kuunnella uutta kumppaniasi. Tällöin ryhdistäydy. Käytännön asioista voi mainita, Pariisin-lomasta tai äitienpäiväkorttien yksityiskohdista ei kannata horista. 

 

Tiedät vain itse, miten asia on tai kumpaako versiota lähempänä. Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi: voit muuttaa sitä, miten paljon puhut lastesi äidistä uudelle suhteelle, mutta koko persoonaasi ei tarvitse myllätä kuin perunapeltoa. 

 

N45

Älä lähde tuollaisen tuuliviiri naisen kelkkaan, tulet katumaan sitä. Tiedän kokemuksesta.

"Loppujen lopuksi harvalla on myöskään kokemusta kovin monesta suhteesta niin, että siitä voisi tehdä jotain tilastollista päätelmää kuinka yleistä on vaikkapa se, että suhde ei lähde koskaan toimimaan jos alussa on ongelmia tai se, että jos mies ei tykkää viestitellä niin hän ei ole kiinnostunut, tai että jos alussa ei ole tietty määrä kiinnostusta niin sitä ei koskaan tulekaan enempää. Nämä lokeroinnit perustuvat väistämättä melko yksittäisiin kokemuksiin joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa."

Omakohtaista kokemusta ei välttämättä ole paljon mutta yleensä ihmiset tekevät havaintoja myös muualta, ja sen perusteella voi jonkinlaisia yleistyksiä tehdäkin. Tietysti niiden pohjalta toimimalla voi mennä vikaan jos juuri tämä ihminen on nyt se harvinaislaatuinen poikkeusyksilö. Joka tapauksessa useimmat kuitenkin ehkä toimivat sen mukaan mikä tuntuu itsestä hyvältä. Vaikka tietyn käytöksen takana ei olisikaan esim. kiinnostuksen puutetta, jos se tuntuu itsestä siltä ja aiheuttaa jatkuvasti huonoa fiilistä, ei ole väärin suunnata katse muualle.

Vierailija kirjoitti:

"Loppujen lopuksi harvalla on myöskään kokemusta kovin monesta suhteesta niin, että siitä voisi tehdä jotain tilastollista päätelmää kuinka yleistä on vaikkapa se, että suhde ei lähde koskaan toimimaan jos alussa on ongelmia tai se, että jos mies ei tykkää viestitellä niin hän ei ole kiinnostunut, tai että jos alussa ei ole tietty määrä kiinnostusta niin sitä ei koskaan tulekaan enempää. Nämä lokeroinnit perustuvat väistämättä melko yksittäisiin kokemuksiin joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa."

Omakohtaista kokemusta ei välttämättä ole paljon mutta yleensä ihmiset tekevät havaintoja myös muualta, ja sen perusteella voi jonkinlaisia yleistyksiä tehdäkin. Tietysti niiden pohjalta toimimalla voi mennä vikaan jos juuri tämä ihminen on nyt se harvinaislaatuinen poikkeusyksilö. Joka tapauksessa useimmat kuitenkin ehkä toimivat sen mukaan mikä tuntuu itsestä hyvältä. Vaikka tietyn käytöksen t

Ilman muuta juuri näin! Jos itselle vaikkapa ne viestit ovat tärkeitä niin ne ovat tärkeitä riippumatta siitä mitä ne merkitsevät toiselle. Jos itse ei saa rakastetuksi tulemisen tunnetta toisen tavoista näyttää rakkautta ja välittämistä, niin sitten sitä ei vain saa, vaikka toisen tavat kuinka aitoja olisivatkin. Näistäkin kannattaa puhua, ja jos toinen ei ota onkeensa niin se ainakin on taattu merkki siitä ettei välitä. Parasta olisi tietenkin jos heti alusta asti löytää samankaltaisen ihmisen.

Noihin kokemuksiin vielä kuitenkin sanoisin, että vaikka niitä olisi kertynyt, omia ja toisten, niin niitä aina värittää omat ja toisten ennakkokäsitykset joilla on toimittu ja joiden pohjalta tapahtumia kerrotaan ympäristölle. Esim. tuo että kyllä mies laittaa viestiä jos on kiinnostunut, on tosi yleinen käsitys, mutta totta kai se painottuu niihin kokemuksiin joissa kiinnostunut mies on laittanut viestiä. Jos kiinnostunut mies ei ole laittanut viestiä, on ajateltu että hyvä on, ei ole kiinnostusta ja siirrytty seuraavaan jolloin toisenlaista kokemusta ei ole koskaan tullut vaikka sellaisen olisi saanut, jos olisi vaikkapa kysynyt onko mies kiinnostunut vai ei.