Parisuhteen vaikeat ensiaskeleet

"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia."

Eivät nämä kuulu parisuhteeseen. Olet aktiivisesti edelleen suhteessa eksään, teillä on perhe, jos tällainen on osa elämääsi. Fiksu nainen ei tällaiseen osallistukaan

"Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse."

Nimenomaan sen exän taakse jättäminen on sitä, että siitä ollaan ylitse. Sinä raahaat naista mukanasi ja varmasti upotat häneen myös peniksesi, jos antaa. Nainen tekee oikein jättäessään sinut

Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?

Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa. Kaikesta tästä yritin kertoa ilman, että asiat mihinkään suuntaan muuttuivat. Itseä tämä ahdisti tosi paljon, mutta en vain osannut luopua muutoin kelpo miehestä. Hän sitten lopulta jätti minut, ja olin varmasti hänen mielestään todella vaikea.Jos nainen siis vaatii sinua työstämään asioitaisi, mitä hän tarkalleen ottaen on vaatimassa työstämään?

Ja itselläni on nyt orastava suhde miehen kanssa, joka pitää yhteyttä päivittäin ja oma olonikin on rauhallinen ja turvallinen.

Mutta en siis väitä, että teillä asiat kiikastaisi jostain tällaisesta, mutta omassa suhteessani tuo mies vain tuntui olevan aika sokea sille, miten oma käytöksensä heijastui minuun pahana olona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen tuo nainen on? Onko hänellä takana pitkää suhdetta? Kuulostaa että hän ei osaa käsitellä tunteitaan kovin hyvin, mutta se nyt ei välttämättä ole mikään kuolinisku suhteelle vaan sitä voi oppia ja siinä voi toinen olla halutessaan tukena.

Itse olen oppinut menneistä parisuhteista, että jos on etenkin jo alussa vaikeita tunteita ja suoranaista pahaa mieltä,  niin ei taida suhde olla silloin sen arvoinen. 

Siinä vaiheessa kun kysymättä tiesin toisen exästä lähes kaiken ärsyttäviä tapoja ja lempiruokaa myöten, niin alkoihan niitä vaikeita tunteita tulla. Lopulta oli myönnettävä itselleen, ettei siinä suhteessa kannattanut edetä, kun toista kerta kaikkiaan kiinnosti exän asiat enemmän kuin minun. 

Juuri näin.Tuo selittely, että "se on osa menneisyyttä" on täyttä paskapuhetta - ex on osa jokapäiväistä elämää. Miehet myös vertailevat ja kilpailuttavat uusia ja vanhoja surutta, ymmärtämättä ollenkaan millaisia psykologisia vaikutuksia sillä on. No, kaikki pääsevät joskus maistamaan omaa lääkettään ja joku yhtä kusipää nainen murskaa heidät ex-tarinoillaan, ex-vihallaan, ex-ihailullaan. Tämän casen nainen ei selvästi sellaiseen sorru, vaan tälle miehelle on tiedossa jotakin "raffimpaa" omien sanojensa mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuntuu palstailijoilta unohtuvan rakkaushormonit! Kun ihminen rakastuu, alkavat oksitosiinit ja dopamiinit sekoittamaan päätä. Se on ihan luonnollista. Hormonit saavat aikaan sen, että haluaisi olla koko ajan toisen luona. Kun joutuu lähtemään toisaalle, tulee paha olo ja olon pitkittyessä alkaa epäilemään suhdetta. Ei se merkitse mitään epävakaata luonnetta vaan rakastunutta ihmistä! Ihmettelen enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään ikävää tai kaipuuta. Eli kaikki kuuluu rakastumisen alkuvaiheeseen. Sääli niitä, jotka tulkitsevat toisen olevan mt-ongelmainen... 

Kyllä me olemme hormoneista puhuneet ja ne ovat välillä jopa yhteinen vitsailun aihe. Myös si7tä ollaan puhuttu, miten osa naisista kokee voimakasta alakuloa tms. seksin jälkeen kun taas mies kääntää kylkeä ja nukahtaa hymy huulillaan.

AP

Nainen tarvitsee paijausta ja kainaloa, rakkautta tai ihailua seksin jälkeen. Tämä antaa naiselle hänen tarvitsemiaan välittäjäaineita. Jos huolehdit vain omistasi, olet itsekäs hyväksikäyttäjä ja tietysti nainen reagoi. Onneksi itse tajusin lähteä, enkä jäädä veivaamaan. Totta kai mies on "tyytyväinen ja haluaa jatkaa"'.

Alku on vaikeaa ja raskasta. Tunteet ovat isoja ja vaikea luottaa siihen että toinen rakastaa ja on mukana. Sitten kun siitä pääsee yli, on ihanaa olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?

Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa. Kaikesta tästä yritin kertoa ilman, että asiat mihinkään suuntaan muuttuivat. Itseä tämä ahdisti tosi paljon, mutta en vain osannut luopua muutoin kelpo miehestä. Hän sitten lopulta jätti minut, ja olin varmasti hänen mielestään todella vaikea.Jos nainen siis vaatii sinua työstämään asioitaisi, mitä hän tarkalleen ottaen on vaatimassa työstämään?

Ja itselläni on nyt orastava suhde miehen kanssa, joka pitää yhteyttä päivittäin ja oma olonikin on rau

Minä en viihdy ollenkaan tuollaisessa irrallisessa suhteessa enkä jää sellaiseen repimään mielenterveyttäni. Hyvä mies on osa elämää enkä ole hänelle vain booty call. Naiset, eivät ne muutu. Vain ero auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi kysymys: miksi ryhtyä parisuhteeseen, kun jo alkuvaihe on noin vaikeaa?

Se on sitten sinun asiasi miettiä, onko tämä nainen sen kaiken riskin arvoinen, joka pitempiaikaisessa parisuhteessa olisi.

Koska mua ei pelota. Koska haluan antaa tälle jutulle mahdollisuuden. Koska en ole tähän puolen vuosisadan ikään mennessä nähnyt yhtään helppoa parisuhdetta ja uskon, ettei sellaisia taida ollakaan. Parisuhde tarkoittaa aina kompromisseja, mutta jos se antaa enemmän kuin ottaa, niin se on worth it.

AP

Kiintymyssuhdemalleihin tutustuminen saattais avata sitä, miksi suhteissasi toistuu tietty kuvio, että sinä vastuunkantajana, toinen vähemmän.

"No tuollainen on tietysti ikävää, eikä missään tapauksessa hyväksyttävää. Mutta jos vaikka kerron, mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi tai että ex vie lapset joululomalle Pariisiin, niin ei pitäisi olla liian raffia.

Jos nykyinen ei koskaan sanallakaan mainitsisi exäänsä tai suostuisi lainkaan puhumaan siitä, mikä meninheidän suhteessaan vikaan, niin minä kokisin sen niin, että hänellä on homman käsittely kesken eikä ole päässyt erosta ylitse.

AP"

Mikään ei varmaan ole vaikeampaa, kuin huomata omia virheitään. Siksi mietinkin, että onko tuo mielikuvasi, ja todellisuus sitä, että exän tekemisistä ja asioista on luennoitu lähes päällepuhuen kun se uusi kumppani on ollut kertomassa päivästään? Tai jos uusi kumppani on kertonut rakastavansa homejuustoja, kerrotaan miten me exän kanssa molemmat inhoamme niitä, niin ei tarvinnut sitä ruoanlaitossa koskaan miettiä jne.

Ja sekin, että missä tilanteessa noita ottaa esille. Jos toinen juttelee, miten ihanaa olisi lähteä joulun loma-aikana lemmenlomalle vaikka kylpylään, niin ei ehkä ole oikea hetki kertoilla exän tulevista lomasuunnitelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi kysymys: miksi ryhtyä parisuhteeseen, kun jo alkuvaihe on noin vaikeaa?

Se on sitten sinun asiasi miettiä, onko tämä nainen sen kaiken riskin arvoinen, joka pitempiaikaisessa parisuhteessa olisi.

Koska mua ei pelota. Koska haluan antaa tälle jutulle mahdollisuuden. Koska en ole tähän puolen vuosisadan ikään mennessä nähnyt yhtään helppoa parisuhdetta ja uskon, ettei sellaisia taida ollakaan. Parisuhde tarkoittaa aina kompromisseja, mutta jos se antaa enemmän kuin ottaa, niin se on worth it.

AP

Kiintymyssuhdemalleihin tutustuminen saattais avata sitä, miksi suhteissasi toistuu tietty kuvio, että sinä vastuunkantajana, toinen vähemmän.

Eihän ap kanna vastuuta tässä suhteessa, joten saattaa kuvitella koko homman. Tai sitten on just kuin joku narsisti, että jeesaa ja huomioi koko kylää paitsi omaa perhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@39 ja @42, olette väärässä. Me emme ole antaneet kumpikaan pakkeja ja olemme siis edeleen parisuhteessa. Ja ketjun otsikosta selviää se villakoiran ydin. Alku usein hankalaa, kuten tännekin on jo useampi irjoittaja kommentoinut.

AP

Siitä selviää sinun häiriintynyt selityksesi, missä nainen ei halua jatkaa suhdetta ja sinä yrität selittää mustaa valkoiseksi

Oletko kyseinen nainen vai mistä revit juttusi?

Jospa se saa naisen epävarmaksi, kun vaistoaa, että ap joka toinen pv on kihlaamassa hänet ja joka toinen jättämässä. Itse jätin tuollaisen tyypin, koska olen tasisen hyväntuulinen ja suhteissani vakaa. Aloin tuntea epävarmuutta ja oloa, että voin tulla jätetyksi koska vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?

Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa.

Tästä tuli mieleen ensimmäinen suhteeni, joka tosin kesti vain muutaman kuukauden. En tiedä millaisia naisia mies oli aiemmin kohdannut, mutta kokemattomana ja ujona olisin luonnollisesti kaivannut aivan toisenlaista lähestymistapaa. Mies ei vaikuttanut ollenkaan tajuavan miltä hänen käytöksensä minusta näytti. Aina kun kaksi toisilleen täydellisen epäsopivaa ihmistä kohtaa, ei lopputulos voi olla mitään muuta kuin farssi.

"mitä lapset ovat suunnitelleet exälle tekevänsä joululahjaksi"

Miks sun nykyisen pitää tietää tää? "Katso, näin paljon lapset rakastavat äitiään?" Ja kai tän kertominen tuli vasta sen jälkeen, kun ootte pitkään suunnitelleet nykyisen kanssa yhteisiä jouluvalmisteluja ja joululogistiikkaa ja oot kysellyt mitä tämä uusi naisystäväsi haluaa joululahjaksi? 

"ex vie lapset joululomalle Pariisiin"

Olihan tässä kontekstina, että nyt voitte yhdessä viettää ihanaa jouluaikaa. Onhan teillä jo omat vähintään yhtä ihanat matkasuunnitelmat hyvällä mallia? Viet sun nyksän jonnekin ihanaan paikkaan mistä hän tykkää, eiks joo? 

Jos ei, niin ei ihme, jos nyksää vähän epäilyttää, että mahtuuko hän sun perhekuvioon ja onko sulle riittävän tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Alku on yleensä pahin vaihe. Lisäksi saattaa olla että rakastuit mielikuvaan ei todelliseen ihmiseen. Tutustukaa ainakin pari vuotta alkuhuuman ohi ennen yhteenmuuttoa. 

Eräs työpaikkani sijainen tuli raskaaksi vuoden sijaisuuden aikana. Meistä tuli ystävät ja hän oli todella mukava tyyppi.

MUTTA hän paljasti minulle, että jätti tahallaan ehkäisyn pois, koska halusi lapsen miehen tietämättä. Olivat tunteneet vain 3 kk, kun tuli sitten raskaaksi. Tottakai kysyin, miksi hän noin teki. Syy oli, että sillä miehellä oli oma yksiö ja opiskeli DI:ksi. Odotti vauvan lisäksi rikkauksien täyttämää elämää. Kunnollinen mies otti tämän naisen luokseen asumaan. Ystävyytemme viileni puoleltani kummasti, koska ei häneen olisi voinut luottaa missään asiassa. Toivon kuitenkin pelkkää hyvää hänelle ja lapselle, tietysti. Ystävä en enää ole.

Kerron tämän siksi, että tuollaista todella tapahtuu sekä hieman ehkä varoituksena ap:lle ja muille nuorille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärsinkö nyt oikein, että olette tunteneet vasta muutamia kuukausia ja olet vakavasti harkinnut kihloihin menemistä? Miksi?

En tietenkään ole vakavasti harkinnut. Tarkoitin vaan, että usein on niin hyvä olo kun ollaan yhdessä, että voisin luvata mitä vaan jos nyt kysyisit. Kuten erään laulun sanoissa sanotaan.

Mutta meissä miehissäkin on herkkyyttä ja tunteita. Ja se 0-100-0 on aika raastavaa silloin, kun ei ole tehnyt tai ainakaan ymmärrä tehneensä mitään väärää.

Ja existä vielä: Naisellakin on ex, mutta minulle se on aivan yhdentekevä asia. Hänen lastensa isä, ei sen kummempaa. En ole koskaan tavannut, mutta ihan hyvin voisin mennä vaikka tuopilliselle jos tämä ex haluaisi vaikka haastatella minua syystä että olen väistämättä tekemisissä hänen lastensa kanssa. Minulla ei ole ongelmia tavata uusia ihmisiä ja tähän mennessä olen pystyny

Puhutteko suht' yhtä paljon eksistänne ja lapsistanne? Näkyvätkö/kuuluvatko kummankin eksät ja lapset yhtä paljon suhteessanne? 

Vierailija kirjoitti:

Ap kiinnitin huomiota siihen, että kerroit laskusuhdanteen alkavan silloin, kun ette ole yhdessä, vaan omilla tahoillanne. Mitä silloin tapahtuu tarkalleen? Oletteko kuinka paljon yhteydessä tuona aikana?

Itse yritin olla yli 4 vuotta parisuhteessa miehen kanssa, jolla oli hyvin vähäinen tarve pitää yhteyttä erossa ollessa. Siis ihan muutama viesti silloin tällöin 3 - 4 päivän välein. Ja sitten, kun tavattiin, hän oli ns. "hetivalmis" ja minä taas kaipasin lämmittelyaikaa. Kaikesta tästä yritin kertoa ilman, että asiat mihinkään suuntaan muuttuivat. Itseä tämä ahdisti tosi paljon, mutta en vain osannut luopua muutoin kelpo miehestä. Hän sitten lopulta jätti minut, ja olin varmasti hänen mielestään todella vaikea.Jos nainen siis vaatii sinua työstämään asioitaisi, mitä hän tarkalleen ottaen on vaatimassa työstämään?

Ja itselläni on nyt orastava suhde miehen kanssa, joka pitää yhteyttä päivittäin ja oma olonikin on rau

Minun nykyinen suhteeni oli myös alkuun tuollainen. Miehellä oli lapsia, joten näimme vain joka toinen viikko. Hänellä on myös melko vähäinen tarve pitää yhteyttä ja välillä hänestä ei kuulunut mitään, jolloin minä mielenosoituksellisesti olin myös hiljaa.

Alkuaika oli siis sitä, että joka toinen viikko pyörittelin päässäni sitä, että mies ei nyt kertakaikkiaan vaan välitä, olisi parempi elää yksin jne. Sitten kun nähtiin, minä olin eron partaalla ja mies innoissaan haluamassa seksiä.

Aloin kuitenkin ajatella asiaa myös miehen kannalta. Lapsiviikoilla hän eli tosi kuormittavaa arkea työn, lasten koulun ja harrastusten, ruuanlaiton ja kodinhoidon keskellä. Hänellä ei ollut mitään tietoa minun ajatuskuvioistani eikä siitä että olin ollut jo eroamassa viikon aikana. Hänen kannaltaan suhteessamme oli kaikki hyvin ja totta kai hän halusi seksiä kun ei oltu viikkoon nähty.

Pikkuhiljaa aloin päästää irti epävarmuuksistani, ja ajatella että ei minullakaan ole oikeasti mikään ollut huonosti, vaan kaikki negatiiviset kuvitelmat ja asioiden pyörittelyt ovat lähtöisin minun päästäni. Ja tekihän minunkin mieleni seksiä. Siispä sen sijaan, että viikon erossaolon jälkeen olisin alkanut osoittamaan mieltä, vaatimaan parisuhdekeskustelua ja syyttämään miestä omista ajatuksistani, aloimme harrastaa aina oikein kunnolla seksiä yhteisen viikon aluksi, sitten rentouden ja läheisyyden tunteen vallitessa puhua parisuhteesta. Tätä tehtiin jonkin aikaa, ikävät ajatukset alkoivat väistyä, ongelmat kadota ja myös mies pitää enemmän yhteyttä ihan omasta halustaan. Nykyään on tiivis ja sitoutunut suhde kestänyt jo vuosia.

Lainaus ei toimi, vastaus 76:lle:

Ihan vaikka kevyt "miten on päivä mennyt?" -viesti ei varmaan ole liian työlästä laittaa, vaikka arki olisi kiireistä? Omalla kohdalla kun toinen ei lopulta vastannut mitään jos oma-aloitteisesti kerroin viestillä päivästäni silloin, kun ei päästy näkemään. Sitä en vaan voinut enää ajatella ajanpuutteeksi, vaan ettei toista kertakaikkiaan kiinnostunut riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin kuitenkin ajatella asiaa myös miehen kannalta. Lapsiviikoilla hän eli tosi kuormittavaa arkea työn, lasten koulun ja harrastusten, ruuanlaiton ja kodinhoidon keskellä. Hänellä ei ollut mitään tietoa minun ajatuskuvioistani eikä siitä että olin ollut jo eroamassa viikon aikana. Hänen kannaltaan suhteessamme oli kaikki hyvin ja totta kai hän halusi seksiä kun ei oltu viikkoon nähty.

TIlanteet ovat erilaisia. Olen tuo siteeraamasi kirjoittaja ja meillä tilanteet oli sillä tavalla, että olin itse 50 % ajasta lasteni kanssa, mutta hänellä omat lapsensa olivat käymässä pääosin kerran viikossa päiväseltään syömässä. Joten syyt heikkoon yhteydenpitoon olivat hänen puoleltaan jossain muussa kuin kuormittavassa perhearjessa.

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

Lainaus ei toimi, vastaus 76:lle:

Ihan vaikka kevyt "miten on päivä mennyt?" -viesti ei varmaan ole liian työlästä laittaa, vaikka arki olisi kiireistä? Omalla kohdalla kun toinen ei lopulta vastannut mitään jos oma-aloitteisesti kerroin viestillä päivästäni silloin, kun ei päästy näkemään. Sitä en vaan voinut enää ajatella ajanpuutteeksi, vaan ettei toista kertakaikkiaan kiinnostunut riittävästi.

Niin no, voi olla näinkin. Itse opin tuossa suhteen alkuaikoina sen, että ei kannata ollenkaan olettaa toisen ajatuksia. Jos itselle viestittely onkin osoitus kiinnostuksesta, se ei välttämättä ole sama asia toiselle. Ei minunkaan mieheni välttämättä tainnut vastata mitään viesteihin, joissa ei ollut mitään kysymystä ja kerroin vain kuulumisiani. Minähän tietenkin hypin seinille ja aloin joka kerta valmistella sitä eroamista, mutta jälkikäteen kun on puhuttu niin hän ajatteli vain että onpa kiva että sillä ihanalla naisella menee hyvin, päästäispä pian näkemään. 

Toinen asia on se, että se on ihan realistista että toinen ei välttämättä oikeasti ole alkuun maailman innostunein ryntäämään suhteeseen. Varsinkin jos on huonoja kokemuksia taustalla, sitä haluaa edetä pikkuhiljaa, varjella omaa tilaansa ja antaa toiselle vain varovasti rakosia tulla omaan elämään. Tämäkin on ihan ymmärrettävää, ja luulen että minun miehelläni oli alkuun myös tätä, että jarrutteli tunteitaan. Tämän voi toki tulkita ettei toista kiinnosta riittävästi, mutta voi myös antaa toiselle aikaa kiinnostua. 

Tämä siis vain omasta kokemuksestani, sinä kerroit että tuota etäisyyttä kesti 4 vuotta ja tulit lopulta jätetyksi. Meillä kuitenkin mentiin koko ajan pikkuisen eteenpäin. Neljä vuotta on kyllä pitkä aika jumittaa jos lähentymistä ei tapahdu ja toinen lopulta pakenee kokonaan.

Kaikki ei saa samalla tavalla etäviestittelystä mitään irti.