Raha todellakin tuo onnea.

Vierailija kirjoitti:

Asia ei ole noin mustavalkoinen. Onnen mittaaminen on hyvin hankalaa ja subjektiivinen kokemus. Raha helpottaa elämää, se on totta, mutta helpompi elämä ei aina ole tie onnellisuuteen. 

 

Itselläni on ihan ok tulot, mutta ottaisin tuhat euroa kuukaudessa vähemmän palkkaa jos saisin olla onnellisempi ja stressittömämpi.

Sama täällä. En myöskään vaihtaisi osia monimiljönäärin kanssa joka on avannepotilas. Tai itse asiassa en vaihtaisi osia kenenkään kanssa.

Onnellisuus on melko laaja käsite kun varallisuuteen vertaa. Köyhäkin voi olla onnellinen kun vaateet ja odotukset ei ole kovin korkealentoisia. Joku on onnellinen köyhänäkin kun voi nauttia upeasta luonnosta jos ja kun on liikuntakyky kunnossa, luonnossa tulee hyväksytyksi karvoineen päivineen, se ei soimaa eikä aseta ketään arvojärjestykseen. Totta kyllä on että raha antaa tiettyä turvallisuutta, saa hankittua jotain mielihyvää itselleen tuottavaa ja nälkä pysyy loitolla ja vaikka terveyttä ei rahallakaan saa kun sen menettää , mutta edes kykenee sitä jollain tasolla ylläpitämään. Niin paljon kun on ihmisiäkin , niin jokaisella on oma taso mitä kutsuu onnellisuudeksi. Ja kenenkään ei yhtään vähempiarvoisempi kuin toisen.

Riippuu myös siitä miten rahat on saatu. Jos ne olisi tulleet huumekaupalla tai onlyfansilla en voisi olla onnellinen kun kaikki itsekunnioitus olisi mennyt.

"Sanoisin niin että rahattomuus tekee elämisestä vaikeampaa, mutta rahakaan ei toisaalta tuo välttämättä onnea. Esimerkkejä lienee riittämiin, pahasti sairaita, sydänsuruisia, luonnehäiriöisiä, mt-ongelmaisia, päihde- tai peliriippuvaisia ym. on paljon myös rikkaissa. "

Niin, meinaatko että nuo sairaat, sydänsuruiset, luonnehäiriöiset, mt-ongelmaiset, riippuvaiset ym eivät olisi onnellisempia jos heillä olisi rahaa?

Jos olisivat rikkaita niin sittenhän voisivat helposti ostaa apua ongelmiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onni määritellään? Jos joku kysyy minulta oletko onnellinen, voin vastata että olen tai en ole. Mutta miten verrata sitä muiden onnellisuuden asteeseen, saati arvioida vastauksen rehellisyyttä kunkin vastaajan kohdalla?

Selväähän se on että raha tuo onnea. Kun on rahaa niin ei tarvi murehtia monesta asiasta. Rahalla voi myös ostaa esim terveyttä ja auttaa läheisiä. 

Raha ostaa myös enemmän vapaa-aikaa ja kokemuksia. Mieluummin hoitaisin kehoani ja vaikkapa ystävyys- tai parisuhdetta jossain kylpylässä kuin siivoaisin vessanpönttöä...raha mahdollistaa tuollaisen. 

Jos olet rikas ja sairas niin ei se raha tuo onnea kun elämisen pohja on jo pois. Rahalla ei saa poistettua kroonista sairautta ja akuutteja sairaustiloja, joiden aikana ei matkustella, harrasteta tai vietetä muutenkaan normaalia elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai varallisuus tuo tiettyyn pisteeseen asti lisää hyvinvointia, onnellisuutta ja muuta positiivista elämään. Voi olla vaikka onnellinen siitä, että pystyy auttamaan läheisiään esim. rahallisesti, jos he tarvitsevat. 

Tuon tutkimuksen mukaan tuota tiettyä pistettä ei ole, vaan enemmän on enemmän. Mitä enemmän rahaa ja varallisuutta, sitä onnellisempi ihminen on.

 

No, kyllä se piste jossain on. Esim. siinä kun lääkäri kertoo, ettei parannuskeinoa sairauteen ole - ei millään rahallakaan.

Parantumattoman sairauden hoito ei ole verrannollinen varallisuuteen. En olisi yhtään sen terveempi vaikka minulla olisi miljoonia.

Itse asiassa,

En olisi. Olen saanut sairauteni jo lapsena eikä sitä voinut mitenkään estää paitsi jos en olisi syntynytkään. Olisinko siis sitten onnellisempi? Kenties.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo. Sen tajuaa sitten kun vaikka voittaa lotossa/eurojaskassa tai saa (vähäisiä) perintöjä - hyeenat on heti kimpussa.

Tajuaa sen joidenkin ahneuden. (ja tää ei ollut ainoastaan mun mielipide vaan myös naapurin ...)

Se ehkäisy onnettomuuden tuoja tuossa tilanteessa ei ole se raha vaan ääliöt ihmiset. Huonosti valitut ihmissuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai varallisuus tuo tiettyyn pisteeseen asti lisää hyvinvointia, onnellisuutta ja muuta positiivista elämään. Voi olla vaikka onnellinen siitä, että pystyy auttamaan läheisiään esim. rahallisesti, jos he tarvitsevat. 

Tuon tutkimuksen mukaan tuota tiettyä pistettä ei ole, vaan enemmän on enemmän. Mitä enemmän rahaa ja varallisuutta, sitä onnellisempi ihminen on.

 

No, kyllä se piste jossain on. Esim. siinä kun lääkäri kertoo, ettei parannuskeinoa sairauteen ole - ei millään rahallakaan.

Parantumattoman sairauden hoito ei ole verrannollinen varallisuuteen. En olisi yhtään sen terveempi vaikka minulla olisi miljoonia.

Itse asiassa,

Ei siihen terveyteen miljoonia tarvitse mutta rahan puute kyllä moninkertaistaa sen riskin että sinulla on terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten onni määritellään? Jos joku kysyy minulta oletko onnellinen, voin vastata että olen tai en ole. Mutta miten verrata sitä muiden onnellisuuden asteeseen, saati arvioida vastauksen rehellisyyttä kunkin vastaajan kohdalla?

Selväähän se on että raha tuo onnea. Kun on rahaa niin ei tarvi murehtia monesta asiasta. Rahalla voi myös ostaa esim terveyttä ja auttaa läheisiä. 

Raha ostaa myös enemmän vapaa-aikaa ja kokemuksia. Mieluummin hoitaisin kehoani ja vaikkapa ystävyys- tai parisuhdetta jossain kylpylässä kuin siivoaisin vessanpönttöä...raha mahdollistaa tuollaisen. 

Jos olet rikas ja sairas niin ei se raha tuo onnea kun elämisen pohja on jo pois. Rahalla ei saa poistettua kroonista sairautta ja akuutteja sairaustiloja, joiden aikana ei matkustella, harrasteta tai vietetä muutenkaan no

Entä sitten? Paremmin sen rikkaan sairaan asiat ovat kuin köyhän sairaan. On todennäköisesti onnellisempi. 

Minut ainakin raha tekee onnelliseksi. Se tuo mielenrauhaa, vapautta ja itsenäisyyttä. Mitään ylettömiä rikkauksia en tarvitse, riittää kun kaikki kuukauden menot saa maksettua ja rahaa silti jää  ilman kituutteluja.

On kokemusta myös siitä kun rahaa ei ole ja se oli hirveintä, stressaavinta ja onnettominta aikaa elämässäni.

Arvostan ja kunnioitan rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minut ainakin raha tekee onnelliseksi. Se tuo mielenrauhaa, vapautta ja itsenäisyyttä. Mitään ylettömiä rikkauksia en tarvitse, riittää kun kaikki kuukauden menot saa maksettua ja rahaa silti jää  ilman kituutteluja.

On kokemusta myös siitä kun rahaa ei ole ja se oli hirveintä, stressaavinta ja onnettominta aikaa elämässäni.

Arvostan ja kunnioitan rahaa. 

Kai vielä palvotkin sitä?

Kaikki on suhteellista. Jos olisin huonossa liitossa hirveän miehen kanssa, mutta rahaa olisi kuin roskaa, olisin onnettomampi kuin jos olisin ihanassa liitossa upean miehen kanssa ja rahaa olisi kuin roskaa. Mutta ihmiset arvottaa eri asioita tärkeiksi.

Vierailija kirjoitti:

En olisi. Olen saanut sairauteni jo lapsena eikä sitä voinut mitenkään estää paitsi jos en olisi syntynytkään. Olisinko siis sitten onnellisempi? Kenties.

Rikkaana saisit hankittua parempaa hoitoa, vaikkapa henkilökohtaisen assistentin, oman sairaanhoitajan, parempia apuvälineitä jne. 

Vierailija kirjoitti:

"Sanoisin niin että rahattomuus tekee elämisestä vaikeampaa, mutta rahakaan ei toisaalta tuo välttämättä onnea. Esimerkkejä lienee riittämiin, pahasti sairaita, sydänsuruisia, luonnehäiriöisiä, mt-ongelmaisia, päihde- tai peliriippuvaisia ym. on paljon myös rikkaissa. "

 

Niin, meinaatko että nuo sairaat, sydänsuruiset, luonnehäiriöiset, mt-ongelmaiset, riippuvaiset ym eivät olisi onnellisempia jos heillä olisi rahaa?

Jos olisivat rikkaita niin sittenhän voisivat helposti ostaa apua ongelmiinsa. 

Moni asia ei parane rahalla, kuten esim. krooniset sairaudet, kusipäinen luonne tai heikkolahjaisuus. Raha mahdollistaa monia asioita mutta ihmisen mieli on paljon suurempi rajoite kuin mitä voi paikata miljoonaomaisuudellakaan. Tämä on nähty mm. kun miljoonia tienanneet lottovoittajat ja urheilijat ovat ajautuneet vararikkoon parissa vuodessa. Moni on julkisuudessakin vollotellut jälkeepäin että oli onnelisempi ennen kuin rahaa alkoi tulemaan. Hmmm..

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on suhteellista. Jos olisin huonossa liitossa hirveän miehen kanssa, mutta rahaa olisi kuin roskaa, olisin onnettomampi kuin jos olisin ihanassa liitossa upean miehen kanssa ja rahaa olisi kuin roskaa. Mutta ihmiset arvottaa eri asioita tärkeiksi.

Kyse ei ole tästä. Ei ole joko tai -tilanne.

Olisitko mieluummin hyvässä liitossa jossa rahaa kuin roskaa vai samassa hyvässä liitossa ja köyhä?

Muiden muuttujien kuin rahan ei tule muuttua.

Kuinka yksinkertaisia ihmiset oikein ovat? Ei tutkimusta osata tuon vertaa tulkita, ei ihme että ihmiskunnalla menee päin peetä. 

Ystäväni kävi muutama vuosi sitten ulkomailla syöpähoidoissa ja parani. Suomessa sitä hoitoa ei saanut, olisi kuollut Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

"Raha ei tuo onnea" on rikkaiden hokema jolla köyhät pidetään kyykyssä.

 Ei ainakaan  mua kukaan missään kyykyssä onnistu pitämään.

En usko että itselle toisi silloin jos olisin tosi rikas.  Tosi rikkaana en varmaan ennen pitkää enään osaisi arvostaa mitään hankintoja koska melkein kaikkeen olisi varaa niin ei asioiden ostaminen tuntuisi miltään. Ehkä mielummin olen korkeintaan keskituloinen.

Minulle sanoi eräs mies että vain aateliset ja taiteilijat voivat olla onnellisia köyhinä tai sanoiko ehkä että kestävät köyhyyttä - en muista. Tässä voi kuitenkin olla paljon perää.

Arvelisin, että joku 'mukamas oikeasti aatelinen' on sellainen, jolla on vahvat sukujuuret ja näin ollen kuuluvuus johonkin, joka nostaa ainakin itsetuntoa mikä saattaa estää painumasta maan mutiin ainakaan mieleltään köyhyyden kohdatessa. Voi olla että entisaikana yläluokassa oli sellaista lahjakkuutta mitä puuttui niiltä jotka pitivät yhteiskuntaa vähemmän pystyssä. Eli jos on lahjakas ihminen niin on helpompi olla köyhä kuin lahjattomana, jolla koko elämän mielekkyys liittyy enemmän mammonaan ja enemmän maallisten tarpeiden tyydyttämiseen kuin hengellisten tuotosten luomiseen ja muuhun niihin liittyvään. Raamattu tuntee miehiä, jotka elävät Jumalasuhteessa, mutta joilla välillä on valtavat omaisuudet ja sitten taas ovat rutiköyhiä ja kaikki omaisuus viety tai mennyt.

Jossain vaiheessa voisi ajatella, että ylemmät yhteiskuntaluokat ovat ollet myös läheisemmässä yhteydessä kirkkoon... eli Jumalaan kun nyt kuitenkin eletään kristinuskon maailmassa. Jumala on antanut maalliselle kuningashuoneelle muinoin maallisen vallan. Tätä kuvaa myös taidehistoria monissa kuvissa vuosisatojen kuluessa. Elämän tarkoitus on ollut myös elää yhteydessä Jumalaan eikä mammonan kerääminen ja joku puhdas ja itsekäs seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen. Lasten saamisessa on entisajan yhteiskunnissa ollut aivan toisenlainen 'mielekkyys' kuin nyt jolloin monelle lapsi näyttää vain tättävän jonkun lisääntymistarpeen... Lapsi on kuitenkin vain hetken lainaa pariskunnan elämässä. Lapset ovat perinteisesti luoneet onnellisuutta ja lapsikuolleisuus on varmasti ollut suurempaa alemmissa yhteiskuntaluokissa. Lapsiakin on pidetty elämän rikkautena! Nyt moni ei enää edes halua lapsia itselleen.

Sanotaan että paras taide syntyy aina yhteiskunnan marginaaleissa. Luulisi, että marginaalissa on köyhyyttä ja tuskaa. Jotta pystyt olemaan joku oikea taiteilija niin kyllä sinun tarttee olla jollakin tavalla lahjakas. Ennen oli mesenaatteja, jotka kustansivat taiteilijan materiaalit ja elämän, mutta koko homma oli toisenlaista kuin nyt ja suuri taide syntyi kirkon piirissä ja kirkon tarkoituksiin. Nyt tilanne on aivan toinen. Rahalliset kannustimet taiteilijoille ei ole mikään takuu siitä että ne jotka saavat rahat ovat niitä taiteilijoita, joita aikakaudestamme pidetään niinä kaikista tärkeimpinä ja suurimpina taiteilijoina - sen tulevat osoittamaan vasta tulevat sukupolvet. Aikakautemme ei siis itse voi selvittää ketkä tulevat olemaan niitä taiteilijoita joita pidetään suurina tulevaisuudessa. Joku on sanonut että eri taiteiden lajien yhdistyminenkin olisi joku isompi juttu kun puhutaan suurista taiteiljapersoonista. On porukkaa eli persoonia, jotka olisivat voineet tulla esille megastaroina kuvataiteen eikä musan parista, mutta ainakin joissakin tapauksissa musa on ollut helpompi saada levitykseen. 

Kun puhutaan lahjakkaista ihmisistä - jos lahjakkuus on edellytys sille että ei olisi niin köyhä - niin kaikki ihmisen lahjakkuus on peräisin hänen Luojastaan eli Jumalasta. Moni lahjakas ihminen taitaa tuntea tämän ihan nahoissaan. Joskus kun kovasti yrität tehdä jotain ja ottaa onnistuneesta työstä kaiken kunnian itsellesi niin asia meneekin pieleen. Mutta jos jaat tekemisen ja työn tuloksen Jumalan kanssa niin saattaakin syntyä jotain päinvastaista. 

Jeesuskin sanoo, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Et voi palvoa kahta Jumalaa eli mammonaa ja Jumalaa yhtäaikaa. Mammona kuuluu langenneen enkelin eli Saatanan maailmaan. Hän halusi laittaa itsensä Jumalan asemaan, mutta heitettiinkin ulos taivaasta ja hänestä tuli maailman valtias. Kyllä se on money joka makes this world go around eli raha ja tämä maallinen maailma kuuluvat yhteen. Olemme takaisin Paratiisin kertomuksissa jossa Eeva söi kiellettyä hedelmää ja tarjosi Aatamillekin. Sen seurauksena heidät heitettiin ulos Paratiisista, jotta heistä ei tulisi kuolemattomia minkälaisiksi heidät alunperin oli Jumala luonut. Nyt ollaan sitten kaikki kuolevaisia ja kun ikäännymme niin alamme mädäntyä jo oikeassa elämässä. Se jatkuu sitten kun kuolemme ja muutumme maaksi jonka pölystä meidän on luotu. Jos uskomme Jumalaan niin meillä on mahdollisuus saada kuolematon elämä ylösnousemuksessa. Tuolloin Saatana on hävitetty ja tulee uusi Jumalan maailma ja me saamme uuden ylösnousemusruumiin, jonka voisi olettaa olevan niin täydellinen ja virheetön kuin kehomme vain voi olla. Ihminen on luotu ihmiseksi ja tulee aina olemaan ihminen. Enkelit ovat toisia Jumalan luomia olentoja eivätkä he siis ole ihmisiä. Taivaassa ei ole miehiä ja naisia eikä siellä pariuduta!