Pitäisi olla moraalinen velvoite huolehtia omista ikääntyvistä vanhemmistaan, sanoo soteministeri Kaisa Juuso

Ei huolta kun kohta tulee elon muskin ihmisrobotit tekeen duunit ja elämästämme tulee lokoisaa unelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Monihan niin tekeekin. Ja mielellään. Tässä on vain se ongelma että kaikki mummut ja papat eivät ole olleet kivoja äitejä ja isiä. Miksi huolehtia ihmisestä joka on esim pahoinpidellyt lastaan? 

Ihan sama on, että miksi vanhusten pitäisi hoitaa lapsenlapsiaan kun ne lapset aikuistuttuaan ovat itsekkäitä mulkeroita, varsinkin miniät. Vaatimuksia hirveästi mutta mitään ei olla valmiita tekemään. 

Soteministerillä pitäisi olla moraalinen velvoite huolehtia, että hyvinvointiyhteiskunta säilyy ja huolehtii kansalaisistaan.

Minusta olisi hienoa, jos vanhemmista voisi huolehtia loppuun asti itse, saisivat olla läheisten kanssa viimeiset vuodet. Mutta todellisuus on toinen useinmiten, oma tai heidän terveys ei kestä tai taloudellinen tilanne ja osaaminen hoidossa on vajavaista jne. Että apuja tarvitaan, mutta olen miettinyt, kuinka ihanaa olisi hoitaa omaa äitiä kotona, jos hän niin haluaa. Inhottaa ajatus yksinäisistä vanhuksista ja vannon ettei omista vanhemmista tule sellaisia, eli en muuta kauas niin kauan kun he ovat elossa, jotta voin käydä usein ja olla läsnä. Mahdollisimman pitkään, jos kotona pystyvät olemaan niin auttelen mielelläni loppuun asti. Enkä koe sitä velvollisuutena vaan haluna tehdä niin. 

Asiahan on sillä tavalla, että meillä on pitkät jonot hoivakoteihin ja vanhusten kotihoitopalveluihin, mutta samaan aikaan yksityisissä hoivakodeissa on vapaita paikkoja vaikka kuinka paljon. Jossain kai joudutaan lopettamaankin joku hoivapalveluyksikkö, kun ei ole asiakkaita. Ja miksi ei ole asiakkaita? Kun hyvinvointialueille on mitä ilmeisimmin palkattu näistä asioista päättämään vakuutuslääkärietä, ja he ovat asiakasta/potilasta näkemättä sitä mieltä, että jalaton ja muistamaton ihminen pärjää kyllä kotona toisen jalattoman hoidettavana.

Kuka maksaisi moisen elämäntavan?

Laittakaa tuo kusinen mummo pihalle!

Vierailija kirjoitti:

Minä hoidan (pakon edessä) lapsenlapsia, kuljetan niitä ja menen avuksi kun heillä on menoja. Mutta lapseni ei viitsinyt vaihtaa nastarenkaita autooni. Minulla on vaikea selkäsairaus, en itse pysty vaihtamaan. Mietin nyt, että taidan huonenna ilmoittaa, että en enää ajele omilla bensoilla hänen pentujaan harrastuksiin ja hoitoon enkä tule avuksi, ottakoon pentunsa mukaan kun on ripsihuollon aika. Itsekästä on nykynuoriso. Ja juu, minä hoidin lapset itse, mies häipyi sutturoitten ja kaljan perässä ja onneksi kuoli sille reissulle. 

Pentunsa?

 

Syyttömiä ne lapset tilanteeseen ovat.

Omaishoitajaksi? Ei onnistu.

Juuson äiti on kyllä ollut todella hyväkuntoinen, jos Juuso on pystynyt käymään samanaikaisesti töissä.

Minä huolehdin vanhempieni asioista yli 10 vuotta. Kävin tekemässä 200 km päästä kaikki omakotitalon  raskaat työt ympäri vuoden, hoidin paperiasiat, kuljetin sairaalaan, maksoin omasta pussistani pieniä remontteja ja kodinkoneita heidän taloonsa, kun olivat pienellä eläkkeellä. 

Varsinaista hoivaa en ehtinyt tehdä. Isällä oli Alzheimer ja äiti oli hänen omaishoitajansa. Äiti sairastui äkillisesti vakavasti, joutui sairaalan ja kuoli pian. Olin muutaman päivän isän luona ja tein samalla etätöitä, koska äidin sairastuminen sattui juuri pahaan työruuhkaan, enkä saanut lomaa. Työn tekemisestä ei tullut yhtään mitään! 

Kävelin käytännössä nuo päivät luurit korvilla läppäriä kantaen isäni perässä. Milloin sisällä, milloin ulkona ja yritin estää häntä karkaamasta. Tästä huolimatta isä ehti lähes tielle saakka, pissasi pyykkikoriin kun luuli olevansa vessassa jne.

Onneksi isä pääsi palvelukotiin! Jonossa ei ollut paljon vahuksia ja sosiaalityöntekijä näki isän tilanteen. 

Tästä on nyt kolme vuotta aikaa ja isä viihtyy palvelukodissa. En kyllä ymmärrä, että miten voisin hänestä huolehtia. Olen 50 v ja oma eläkeikä on lähellä 70 vuotta, minulla on kotona asuvia lapsia ja aikamoinen summa asuntolainaa. Nykyisin ei saa enää edes vuorotteluvapaata, eikä aikuisiällä voi edes opiskella toista ammattia kun aikuiskoulutustuki on poistunut. 

Minulla on hädin tuskin varaa huolehtia itsestäni.

Pitäisi olla moraalinen velvoite huolehtia oman vastuualueensa asioista, niin, että tätä yhteiskuntaa rakentaneet ihmiset saavat vanhana tarvitsemansa hoidon.

Pitäisi olla moraalinen velvoite huolehtia ensin omista kakaroistaan, mikäli odottaa heiltä aikanaan vanhuuden turvaa.

T: lastensuojelun asiakkaana koko lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt.

Mulle se on yks hailee mitä joku Kaisa Juuso sanoo.

Juu vuoroviikot lapsille ja vanhukset seilaa kotien välillä. Mutta kuka saa ne vanhusten eläkerahat?

Ensiksi pitäisi palkata työttömiä kevyisiin avustajan tehtäviin. Siellä olisi paljon kotona asumista tukevia toimia kuten kauppa-apua, siivousta, pihatöitä jne, näin saataisiin hoitajien työtaakkaa kevennettyä ja viihtyvyyttä parannettua. Lisää yhteisöllistä asumista poistamaan yksinäisyyttä. Nyt ollaan ihan retuperällä ja suorastaan heitteillä ja lisää yritetään vastuuttaa omaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset asuu kaukana vanhemmistaan, osa on jo itse työkyvyttömyyseläkkeellä, vähävaraisia jne. Ja kuitenkin nää moraaliset velvoitteet iskee juuri naisiin, jotka yhteiskunta on jo muutenkin polttanut loppuun. Ensin olet yksinhuoltajana vuosikausia, samalla kokoaikatyötä tehden, että saat lapsille ruokaa pöytään, töissä hoidat lapsia tai vanhuksia tai potilaita: hoidat, hoidat ja hoidat kunnes fysiikka ja/tai psyyke pettää keski-ikäisenä ja sitten tulee moraalinen velvoite burnoutissa olevalle, hoitamisessa väsyneelle naiselle hoitaa iäkkäät vanhuksensa, jee! Suomi nousuun loppuunpalaneilla naisilla! Ehtymätön luonnonvara.

Itse en hoida enää ketään, nuorin lapseni on just täysi-ikäistynyt ja se oli siinä. Ehkä omia lastenlapsia saatan vielä hoitaa, jos niitä tulee, mutta ketään muuta en.

Aamen tälle. Omatkin nuoreni ovat aikuistumassa, olen sairaanhoitaja ammatiltani ja mieheni sairastui työiässä, eikä palautunut ennalleen. 

Yhtään enempää hoitamista en jaksa, nytkin olen loppuunpalamisen partaalla jatkuvasti.