Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?
24.10.2024 |
Tavataan sanoa että jos ihminen ei kuuntele pitkäkestoisen stressin hälytysmerkkejä kehossaan eikä huolehdi palautumisestaan pitkään, pitkään aikaan niin lopulta keho voi tehdä totaalistopin, mistä toipuminen voi olla erittäin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta.
Järkyttävää. Onko tämä tosiaankin näin? Eikö keho pysty oikeasti toipua enää sellaisen uupumis-romahduksen jälkeen? Eli jos on romahduksessa menettänyt kyvyn urheilla tai harrastaa mitään sykettä nostavaa toimintaa kuten vaikka kevyitten kotitöitten tekemistä tai rappusten kävelemistä, niin eikö ole olemassa mitään keinoja saada kehoa jälleen voimistumaan ja toimimaan kuten ennen?
Olen hirvittävän järkyttynyt ja peloissani. Kertokaa miten tälläisestä tilanteesta voi parantua? Mitä voi tehdä, mistä voi saada apua? Onko täällä ihmisiä jotka ovat kokeneet tälläisen uupumisen ja kehollisen romahduksen - mikä auttoi sinua toipumaan? Olisin kiitollinen kaiksita kokemuksista sillä seuraan lähelseni kamppailua totaaliuupumuksen kourissa ja olo on tosi keinoton ja avuton.
Kommentit (410)
En ole koskaan toipunut ennalleni. Vuosia painoin viimeisillä voimilla, kunnes tuli totaalistoppi. Nyt olen tällainen eläväkuollut. Mitään ei jaksa eikä muisti pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla yli 2v jatkuva stressitila henkisesti ja myös kroppa alkaa nyt pettää, kiputiloja, särkyjä hormoni toiminta aivan sekaisin puolisolta jos apua pyytää saa tyhjän pyytämättäkin. Ei jaksais olla enää palvelija, hällä väliä alkaa olla ainut vaihtoehto.
Mistä tää sun stressi on tullut?
Mä autoin 3v mun exää, tein kaikkeni et hän pärjäisi. Ex oli niin pihalla ettei tajunnut sitä ollenkaan.
Itselle tuli romahdus vuosia sitten. Kroppa ja mieli uupui pahoin. Työkyky romahti lähes kokonaan ja päässä muisti, päättelykyky ym. heikkeni merkittävästi. Pahinta on se että ahdistus ja stressi vaan pahenee kokoajan vaikka alkuperäinen syy eli työ ei ole enää edes ongelma vaan tilalle tullut muita stressin aiheuttajia.
En kyllä tiedä miten tästä toipuisi kun ei pääse edes aloittamaan kun uutta pukkaa.
Omalla kokemuksella sanoisin, että se kestää kyllä toipua.
Ratkaisevaa on, että koittaa pienin askelin mennä eteenpäin.
Esim töiden aloitus voi tuntua jähmeältä, mutta aloittaa helpommasta päästä.
Pikku hiljaa lisää, mutta muistaa ne säännölliset vaik ulko ja kävelylenkit edes puistossa tai luonnossa.
Vähitellen pyrkii nostamaan kuntoa. Kevyet ja puristamattomat vaatteet päällä.
Lähtee kokeilemaan aamu lenkkiä, ottaa termarin ja leivät mukaan. Istuu kannon nokassa.
Arjessa, jos ei jaksa siivota. Aloittaa sitä, että ottaa roskat jätesäkkiin. Ja vie säkin ulkoroskikseen. Sitten laittaa uuden tyhjän pussin valmiiksi kun alkaa siivoamaan.
Tällöin voi kokea että on valmius.
Mä makasin ensin 2 vuotta sängyssä, ekan puolen vuoden ajan en meinannu jaksaa nostaa päätä juodakseni. Hyvin pikkuhiljaa, siinä jossain vaiheessa muistan kysyneeni joltain hoitavalta taholta et voiko olla niin ettei se koskaan muutu paremmaksi, koska vaikutti niin utopistiselta. Hitaasti jaksoin olla läppärillä netissä, sit jossain vaiheessa jaksoin tehdä jonkun yhden jutun päivässä, esim. laittaa pyykit, mut sit se romahdutti pariksi päiväksi aina siihen kehossa tuntuvaan väsymykseen, kuin olis repässyt jonkun ultramaratonin. Nyt jaksan jo tehdä yhden päivän aikana mitä vaan, jos voin ottaa rauhassa seuraavan päivän ja nukkua sillon vielä päikkärit. Sit seuraavana päivänä jaksaa taas. Koko ajan huomaan kyllä, että hivuttamalla koko ajan jaksaminen paranee. Nyt romahduksesta kohta neljä vuotta kai, tai kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarruta ajoissa, jos kerran tiedostat tilanteesi. Psyykkisistä "vahingoista" paranee. Fyysisistä ei. Terveisin 50+, jolla oli univaikeudet ja migreeni 20v. Sitten verenpainetauti, ja sitten aivovaltimopullistumia ja sitten sepelvaltimotauti+ 1x pallolaajennus.
Normaalielämiselämä ohi. Jälkikäteen tarkasteltuna: Ei tämän arvoista kaikki uhrautuminen ja yli voimavarojen vuosikausia suorittaminen.
Helpompaa olisi, jos nuppi olisi seonnut ja kroppa terve.
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli romahdus vuosia sitten. Kroppa ja mieli uupui pahoin. Työkyky romahti lähes kokonaan ja päässä muisti, päättelykyky ym. heikkeni merkittävästi. Pahinta on se että ahdistus ja stressi vaan pahenee kokoajan vaikka alkuperäinen syy eli työ ei ole enää edes ongelma vaan tilalle tullut muita stressin aiheuttajia.
En kyllä tiedä miten tästä toipuisi kun ei pääse edes aloittamaan kun uutta pukkaa.
Niin tossa on just kyse siitä että sun kortisoli vaste on romahtanut. Heti kun sä tunnet stressiä kortisoli ampuu taivaaseen. Se on ihan sama mistä se stressi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuntunut jo vuosia, että elän stressin äärirajoilla. Tuntuu, että jos pysähdyn hetkeksikin, en pysty enää jatkamaan. Ihan uteliaisuudesta, romahduksen kokeneet, oletteko työelämässä? Jos ette, mitä teette/saatteko jotain tukia?
Vierailija kirjoitti:
On tuntunut jo vuosia, että elän stressin äärirajoilla. Tuntuu, että jos pysähdyn hetkeksikin, en pysty enää jatkamaan. Ihan uteliaisuudesta, romahduksen kokeneet, oletteko työelämässä? Jos ette, mitä teette/saatteko jotain tukia?
Kyl se stoppi sieltä tulee. Se tulee fyysisesti jos ei muuten. Iskee ruusu, tai migreeni tai syöpä tai jtn muuta mukavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuntunut jo vuosia, että elän stressin äärirajoilla. Tuntuu, että jos pysähdyn hetkeksikin, en pysty enää jatkamaan. Ihan uteliaisuudesta, romahduksen kokeneet, oletteko työelämässä? Jos ette, mitä teette/saatteko jotain tukia?
En ole työelämässä, harkitsen sinne paluuta nyt. Sairaslomat käytetty loppuun, se liiton maksama korkeampi työttömyystuki käytetty loppuun, nyt työmarkkinatuella, välillä työkokeilussa kuntoutustuella tms.
Minä uuvuin aikoinani. En ole kaikilta osin toipunut. Nykyään väsyn paljon helpommin. Menen aika vähäisestä ponnistelusta ihan tilttiin. Silloin keskittymiskykyni romahtaa ja sähläämään ihan urakalla. Muistini ei taida koskaan palata. On kamalaa, että en voi luottaa omaan muistiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus long covidistakin on käynyt minulla kyllä mielessä, joku siihen viittasi. Läheinen nimittäin sairasti koronan juuri ennen uupumistaan. Uupuminen on tosi totaalinen, mieli ja pää ovat voimattomat ja hänen kehonsa on myös hyvin voimaton. Jalat ovat voimattomat ja ajatus ei kulje. Kaikki pienikin tekeminen väsyttää. Ensimmäisen koronan jälkeen hän on sairastanut jo kaksi uutta koronaa ja kolmanneseta koronasta alkoivat sydänvaivat. Mitään vakavaa ei sydämessä kuitenkaan onneksi ole todettu, se on tutkittu. Rytmihäiriöihin ja sykkeen heittelyyn tuli lääkitys. Lääkärit ovat sanoneet että long covidia ei ole olemassakaan ja läheinen uskoo heitä ja ajattelee olevansa uupunut pitkäkestoisesta stressistä kuten lääkäri sanoo. Voihan se niinkin olla mutta kertokaahan voiko uupumukseen kuulua sellainen fyysinen väsymys ettei normaali arki onnistu kun jo kauppareissulla jalat väsyvät niin että joutuu levätä monta päivää eikä mikään siivoaminen tai koiran lenkittäminen kerta kaikkiaan onnistu kun keho ei jaksa ja lihakset tuntuvat lyijynraskailta, kivuliailta ja "jumittavilta"? Voisiko tälläinen jalkojen oireilu liittyä long covidiin vai onko sellainen normaalia uupumuksessa?
Lääkärin mukaan mitään fyysistä syytä ei taustalla ole. Tutkimuksia tehtiin jopa keskussairaalassa.
t. aloittaja
Jäin pysyvästi ylivireäksi ihmisraunioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toipunut, mutta nyt meinaa iskeä uupumus takaisin.
Keskittymiskyky huono, enkä saa kotitöitä tehtyä.
Töihin menee kaikki energia.
Vuosien lepo. Kaiken tekemisen, yrittämisen, pinnistelyn lopettaminen.
Vierailija kirjoitti:
3v stressiä exällä. Ei tule palautumaan ikinä ennalleen.
Samoin omallani. Toki on lievästi nepsy ym.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus long covidistakin on käynyt minulla kyllä mielessä, joku siihen viittasi. Läheinen nimittäin sairasti koronan juuri ennen uupumistaan. Uupuminen on tosi totaalinen, mieli ja pää ovat voimattomat ja hänen kehonsa on myös hyvin voimaton. Jalat ovat voimattomat ja ajatus ei kulje. Kaikki pienikin tekeminen väsyttää. Ensimmäisen koronan jälkeen hän on sairastanut jo kaksi uutta koronaa ja kolmanneseta koronasta alkoivat sydänvaivat. Mitään vakavaa ei sydämessä kuitenkaan onneksi ole todettu, se on tutkittu. Rytmihäiriöihin ja sykkeen heittelyyn tuli lääkitys. Lääkärit ovat sanoneet että long covidia ei ole olemassakaan ja läheinen uskoo heitä ja ajattelee olevansa uupunut pitkäkestoisesta stressistä kuten lääkäri sanoo. Voihan se niinkin olla mutta kertokaahan voiko uupumukseen kuulua sellainen fyysinen väsymys ettei normaali arki onnistu kun jo kauppareissulla jalat väsyvät niin että joutuu levätä monta päivää eikä mikään siivoamine
On täysin normaalia uupumuksessa. Tuollaista se on.
Onko toipuminen tapahtunut teillä itsestään ja omia aikojaan? Vai miten olette toipuneet?
Läheiseni menetti työpaikkansa toistuvien sairaslomien takia, ihminen joka ei ollut ollut aiemmin sairaana oikeastaan koskaan.
Olen toipunut ainakin suunnilleen, Luojan kiitos, uupumuksesta ja masennuksesta.
Pitkä tauko työelämästä, kunnon lepo ja hyvin pitkä psykoterapia, voimien mukaan liikunta. Tällaiset on auttaneet. Kärsivällisyys. Toivo siitä, että tulee parempi päivä.
Olen nykyään (osa-aikaisessa mutta vaativassa) työelämässä. Tasapainoiluahan tämä on, että ei uuvu uudestaan. Töiden kanssa pärjään yleensä, lähinnä muu elämä (vaikeat läheiset) joiden kanssa voimat lopahtaa. Perhettä/ lapsia ei ole eikä voimat sellaiseen riittäisikään.
Tsemppiä kaikille.
Juu toipuu siten että voi elää kotona koko ajan. Mutta tuskin kiireinen työ toimii kaikille tässä ilmastossa. Entä ravinnon saanti, pienellä rahalla varmaan hankala saada mitään.