Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?
24.10.2024 |
Tavataan sanoa että jos ihminen ei kuuntele pitkäkestoisen stressin hälytysmerkkejä kehossaan eikä huolehdi palautumisestaan pitkään, pitkään aikaan niin lopulta keho voi tehdä totaalistopin, mistä toipuminen voi olla erittäin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta.
Järkyttävää. Onko tämä tosiaankin näin? Eikö keho pysty oikeasti toipua enää sellaisen uupumis-romahduksen jälkeen? Eli jos on romahduksessa menettänyt kyvyn urheilla tai harrastaa mitään sykettä nostavaa toimintaa kuten vaikka kevyitten kotitöitten tekemistä tai rappusten kävelemistä, niin eikö ole olemassa mitään keinoja saada kehoa jälleen voimistumaan ja toimimaan kuten ennen?
Olen hirvittävän järkyttynyt ja peloissani. Kertokaa miten tälläisestä tilanteesta voi parantua? Mitä voi tehdä, mistä voi saada apua? Onko täällä ihmisiä jotka ovat kokeneet tälläisen uupumisen ja kehollisen romahduksen - mikä auttoi sinua toipumaan? Olisin kiitollinen kaiksita kokemuksista sillä seuraan lähelseni kamppailua totaaliuupumuksen kourissa ja olo on tosi keinoton ja avuton.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei jaksa edes kävellä? Onko kenelläkään ollut sellaista tilannetta? Voiko uupumuksessa edes olla niin vai pitäisikö vaatia lääkäriä tutkimaan tarkemmin fyysisten sairauksien varalta?
Korvien välissä tuo on. Jaksat kun vaan laitat töppöstä toisen eteen, mutta haluat nyt rypeä itsesäälissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupumisen jälkeen en palautunut täysin ennalleni. Nykyisin jaksan 80% tehdä asioita. Hermostun ja väsyn aiempaa helpommin.
Olin kai onnekas aikoinaan kun toimintakyvyn mentyä pääsin avo-osastolle (kutsuttiin kriisiosastoksi) lepäämään. Olin siellä enemmän kuin kerran. Yhdessä välissä meni myös ruokahalu. Mutta sekin palautui. Ja pääsin jaloilleni. Mutta työkykyistä ei tullut. Masennuskin lisäksi. Työkyvyttömyyseläke. Pärjään kuitenkin, kun voi omaan tahtiin asioitaan hoitaa. Diagnoosi myös traumaperäinen stressi, niin aika huono stressinsietokyky. Paniikkihäiriö. Se siitä. Haluan rohkaista, että kyllä jaloille pääsee. Aikaa voi viedä. Työkykyiseksi palautua, vaikka ihan niin ei itsellä mennytkään. Nyt jo yli 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei jaksa edes kävellä? Onko kenelläkään ollut sellaista tilannetta? Voiko uupumuksessa edes olla niin vai pitäisikö vaatia lääkäriä tutkimaan tarkemmin fyysisten sairauksien varalta?
Korvien välissä tuo on. Jaksat kun vaan laitat töppöstä toisen eteen, mutta haluat nyt rypeä itsesäälissä
Sulla ei ainakaan ole mitään kokemusta burn outista
2v kesti itellä stressiä kroppa. Sit alko tulla kaikkee fyysistä p.....a jalkapohjat niin kipeät ettei pystyny kävelee. Olkapäät ihan romuna. Selkä kipeä. Mitään vikaa ei löydetty. Sit muuttu elämä ja kaikki viat hävisi. Jäljelle jäi ärsyyntynyt hermo heikko mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei jaksa edes kävellä? Onko kenelläkään ollut sellaista tilannetta? Voiko uupumuksessa edes olla niin vai pitäisikö vaatia lääkäriä tutkimaan tarkemmin fyysisten sairauksien varalta?
Korvien välissä tuo on. Jaksat kun vaan laitat töppöstä toisen eteen, mutta haluat nyt rypeä itsesäälissä
Sinä et ymmärrä uupumisesta mitään. Näitä on muitakin
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille. Itselläni stressi ja vakava uupumus sairastutti fyysisesti ja tilani romahti totaalisesti. Nyt uskallan varovaisesti sanoa, että koen olevani jo paremmassa kunnossa vaikkakin sietokyky fyysiseen ja henkiseen rasitukseen on alentunut. Toipumiseen meni n. 3 vuotta eli toivoa on. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten luulet miesten selviävän armeijassa? Vit..moinen stressi ym koko ajan, ei saa nukkua ja fyysinen kunto koetuksella. Ja me pystymme siihen kuitenkin, ainakin ennen...
Millaisia oireita (fyysisiä, henkisiä) teillä oli ennenkuin tuli totaalinen uupumus? Miten kauan oireita oli? Tajusitteko itse vai huomasiko läheiset?
Omalla kohdalla unen kanssa ongelmia, ajatus sakkaa ajoittain, lihaskireyttä, itkuherkkyyttä, sosiaalisten suhteiden karsimista, harrastukset jääneet.
Työelämässä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia oireita (fyysisiä, henkisiä) teillä oli ennenkuin tuli totaalinen uupumus? Miten kauan oireita oli? Tajusitteko itse vai huomasiko läheiset?
Omalla kohdalla unen kanssa ongelmia, ajatus sakkaa ajoittain, lihaskireyttä, itkuherkkyyttä, sosiaalisten suhteiden karsimista, harrastukset jääneet.
Työelämässä olen.
Tää on musta käypä jaottelu, löysin noita vaiheita kun kattelin taaksepäin.
https://www.reddit.com/r/coolguides/comments/ypvl55/12_stages_of_burnou…
Vierailija kirjoitti:
Ajatus long covidistakin on käynyt minulla kyllä mielessä, joku siihen viittasi. Läheinen nimittäin sairasti koronan juuri ennen uupumistaan. Uupuminen on tosi totaalinen, mieli ja pää ovat voimattomat ja hänen kehonsa on myös hyvin voimaton. Jalat ovat voimattomat ja ajatus ei kulje. Kaikki pienikin tekeminen väsyttää. Ensimmäisen koronan jälkeen hän on sairastanut jo kaksi uutta koronaa ja kolmanneseta koronasta alkoivat sydänvaivat. Mitään vakavaa ei sydämessä kuitenkaan onneksi ole todettu, se on tutkittu. Rytmihäiriöihin ja sykkeen heittelyyn tuli lääkitys. Lääkärit ovat sanoneet että long covidia ei ole olemassakaan ja läheinen uskoo heitä ja ajattelee olevansa uupunut pitkäkestoisesta stressistä kuten lääkäri sanoo. Voihan se niinkin olla mutta kertokaahan voiko uupumukseen kuulua sellainen fyysinen väsymys ettei normaali arki onnistu kun jo kauppareissulla jalat väsyvät niin että joutuu levätä monta päivää eikä mikään siivoamine
Läheisesi on siis ottanut koronapiikkejä ja kärsii haittaoireista. Nattokinaasi on tehokas luontaistuote joka tuhoaa koronapiikkien elimistöön luomaa piikkiproteiinia. Maailman eniten julkaissut ja siteerannut kardiologi Peter McCullough suosittelee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi vuotta toipumista takana, enkä vieläkään ole entiseni. Tuskin koskaan olenkaan. Kai tämä on kehon tapa estää mua palaamisen siihen haitalliseen suorituskeskeiseen elämään. Varmaan lipsuisin siihen, ellei olisi pakosta pidettävä hiljaisempaa tahtia ja lepäiltävä.
Terapia olisi varmasti kova juttu kaikille uupuneille. Että osaisi puuttua niihin haitallisiin ajatus- ja käyttäytymiskaavoihin, jotka johti siihen romahdukseen. Menisin itsekin, mutta ei ole rahaa, kun en pysty tekemään täyspäiväisesti töitäkään. Julkisella pääsystä on turha edes haaveilla.
Itselleni tuli myös pysyviä fyysisiä haittoja. Kilpirauhanen kosahti, sairastuin uniapneaan ja vatsa lakkasi toimimasta. Vuosien unettomuuskierteestä seurasi metabolinen oireyhtymä. Ilmeisesti vatsaa vaivaa ainakin atrofiitti ja hapoton maha kilpparin vajatoiminnan seurauksena. Tutkimuksiin ei pääse, joten yksin pitää yrittää pärjätä näiden terveysongelmien kanssa.
Pitäkäähän terveydestänne ja jaksamisesta huolta. Ei tämä elämä totaaliburniksen jälkeen kovin herkkua ole. Olisinpa havahtunut omaan pahoinvointiin aiemmin. Väkipakolla vaan puskin eteenpäin ja tässä seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta toipumista takana, enkä vieläkään ole entiseni. Tuskin koskaan olenkaan. Kai tämä on kehon tapa estää mua palaamisen siihen haitalliseen suorituskeskeiseen elämään. Varmaan lipsuisin siihen, ellei olisi pakosta pidettävä hiljaisempaa tahtia ja lepäiltävä.
Terapia olisi varmasti kova juttu kaikille uupuneille. Että osaisi puuttua niihin haitallisiin ajatus- ja käyttäytymiskaavoihin, jotka johti siihen romahdukseen. Menisin itsekin, mutta ei ole rahaa, kun en pysty tekemään täyspäiväisesti töitäkään. Julkisella pääsystä on turha edes haaveilla.
Itselleni tuli myös pysyviä fyysisiä haittoja. Kilpirauhanen kosahti, sairastuin uniapneaan ja vatsa lakkasi toimimasta. Vuosien unettomuuskierteestä seurasi metabolinen oireyhtymä. Ilmeisesti vatsaa vaivaa ainakin atrofiitti ja hapoton maha kilpparin vajatoiminnan seurauksena. Tutkimuksiin ei pääse, joten yksin pitää yrittää pärjätä näiden terveysongelmien kanssa.
Jos epäilet atrofista gastriittia, niin tarkastuta B-12 vitamiinitasot. Voi olla ettei elimistösi valmista sitä enää ainakaan tarpeeksi, ja aiheuttaa väsymystä. Ei auta vitamiinipillerit, koska nekään eivät imeydy tuossa tilanteessa. Ainoastaan pistoshoitona annettu B-12 vitamiini auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaukset ei toimi, mutta tarvitsisin b-vitamiinin lisäksi ainakin rautaa suoraan suoneen. Ferritiini on sysihuono ja rautatabletit ei imeydy ollenkaan. Ongelma vaan, että ei pääse lääkärille tai testeihin, saati saa lähetettä sinne infuusioon tai mitään muutakaan.
Oletteko pystyneet uupumisesta / burnoutinsta toipumisen jjälkeen harrastaa liikuntaa entiseen malliin? Tehdä kävelylenkkejä, pyörälenkkejä, hiihtää, käydä kuntosalilla, käydä juoksulenkeillä?
Surettaa hirveästi jos en enää pysty harrastaa liikuntaa. Voiko henkinen uupuminen rikkoa fyysisen kehon niin totaalisesti? Mitään elimellisiä vaurioita minulla ei ole todettu.
Kiitos nro 38 ja muut. Hyvä tietää että noin kova fyysinen väsymys ja fyysisen toimintakyvyn lasku kuuluvat uupumukseen.
Vielä kuulisin mielelläni mikä teitä on auttanut eniten? Aika, joku lääkitys, lepo, joku muu, mikä?
Entä miten läheinen voi mielestänne olla parhaiten tukena uupuneelle?
Itse menetin lopulta kävelykyvynkin. En vaan pysynyt enää jaloillani ja jatkuva huimaus yms. Viikon makasin osastolla ja tutkittiin ties mitä..ei löynyt muuta vikaa kun matalat rauta/d-arvot. Vuosien sinnittely ja lujille joutuminen oli liikaa. Pari vuotta aikaa enkä usko, että toivun ikinä entiselleni. Opettelin kävelemään ihan alusta ja nykyään jaksan max.kilometrin..nukun paljon enkä kestä yhtään kuormitusta. No hengissä ja päivä kerrallaan lasten takia on yritettävä. Ennen romahdusta olin maaiman aktiivisin äiti ja ihminen..henkisesti ollut todella raskasta kun en vaan enää pysty. Syke sekoaa pienestäkin rasituksesta ja pyörryn helposti yms. Sydän on tutkittu eikä siinä vikaa ole.
Mistä tässä kaikessa on oikein kyse? Mitä ihmisessä tapahtuu, sekoaako aivot vai hermosto vai onko jotain mennyt fysiikassakin rikki? Kamalaa ja kammottavaa ja miksi tälläisestä ei varoitella selkeämmin? Minusta pitäisi kertoa ihan realistisesti ja konkreettisesti mitä voi käydä ellet reagoi elimistösi hälytysmerkkeihin vaan jatkat kovaa menoa stressistä ja uupumuksen merkeistä välittämättä.
Mitä totaaliromahdus tarkoittaa? Psykoosiako tai psykiatriseen hoitoon päätymistä?
Se tapahtuu sitten kun käy niinkuin läheisellesi. Tai fysiikka pettää ja olet väkisin saikulla kauan. Toipumiseen tärkein on se että hyväksyt itse ettet voi jatkaa noin.