Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?
24.10.2024 |
Tavataan sanoa että jos ihminen ei kuuntele pitkäkestoisen stressin hälytysmerkkejä kehossaan eikä huolehdi palautumisestaan pitkään, pitkään aikaan niin lopulta keho voi tehdä totaalistopin, mistä toipuminen voi olla erittäin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta.
Järkyttävää. Onko tämä tosiaankin näin? Eikö keho pysty oikeasti toipua enää sellaisen uupumis-romahduksen jälkeen? Eli jos on romahduksessa menettänyt kyvyn urheilla tai harrastaa mitään sykettä nostavaa toimintaa kuten vaikka kevyitten kotitöitten tekemistä tai rappusten kävelemistä, niin eikö ole olemassa mitään keinoja saada kehoa jälleen voimistumaan ja toimimaan kuten ennen?
Olen hirvittävän järkyttynyt ja peloissani. Kertokaa miten tälläisestä tilanteesta voi parantua? Mitä voi tehdä, mistä voi saada apua? Onko täällä ihmisiä jotka ovat kokeneet tälläisen uupumisen ja kehollisen romahduksen - mikä auttoi sinua toipumaan? Olisin kiitollinen kaiksita kokemuksista sillä seuraan lähelseni kamppailua totaaliuupumuksen kourissa ja olo on tosi keinoton ja avuton.
Kommentit (410)
Maallikon villi veikkaus. Suurella osalla niistä jotka sanovat olevan burnout tai uupuneita onkin oikeasti masennus mutta he puhuvat mieluummin burnoutista koska uupumus on vähemmän stigmatisoivaa ja "hienompaa" kuin masennus. Onhan uupumus sentään seurausta kovasta työntekosta janiinpoispäin...
Tämä ehkä selittää joiltakin osin sitä miksi suuri osa "uupuneista" pystyy kuitenkin harrastaa liikuntaa reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maallikon villi veikkaus. Suurella osalla niistä jotka sanovat olevan burnout tai uupuneita onkin oikeasti masennus mutta he puhuvat mieluummin burnoutista koska uupumus on vähemmän stigmatisoivaa ja "hienompaa" kuin masennus. Onhan uupumus sentään seurausta kovasta työntekosta janiinpoispäin...
Tämä ehkä selittää joiltakin osin sitä miksi suuri osa "uupuneista" pystyy kuitenkin harrastaa liikuntaa reilusti.
Olet varmasti ihan oikeassa. Mä luulen et nää menee helposti sekaisin ihan lääkäri tasollakin. Ja onhan esim burn out oireinen selkeästi myös masentunut.
Minä luin jostain että ensin on uupumus. Osalla sitten mukaan voi tulla myös masennus tai ahdistus.
Lähde oli mielestäni joku suht luotettavan tuntuinen, jollakin tavoin terveydenhuoltoon liittyvä paikka, ehkä jonkun yksityislääkärifirman sivusto tai joku muu terveydenhuollon sivusto.
Ei toivu ikinä, koska vaikka alkuperäinen rasite poistuisi niin elämäsi ihmiset pitää huolen että pysyt uupuneena ja stressaantuneena ikuisesti etkä pääse toipumaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Maallikon villi veikkaus. Suurella osalla niistä jotka sanovat olevan burnout tai uupuneita onkin oikeasti masennus mutta he puhuvat mieluummin burnoutista koska uupumus on vähemmän stigmatisoivaa ja "hienompaa" kuin masennus. Onhan uupumus sentään seurausta kovasta työntekosta janiinpoispäin...
Tämä ehkä selittää joiltakin osin sitä miksi suuri osa "uupuneista" pystyy kuitenkin harrastaa liikuntaa reilusti.
Olisko lähteitä tälle "suuri osa pystyy harrastamaan liikuntaa reilusti"? Veikkaan puolestani, että ei pysty, kun suurin osa ei-uupuneistakaan ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useitten tutkimusten mukaan liikunta tehoaa lievän masennuksen hoidossa suunnilleen yhtä hyvin kuin masennuslääke.
Kuitenkaan liikuntaharjoittelulla ei pidä sulkea pois myös muiden keinojen käyttöä masennuksen hoidossa.
Aiheesta on tehty valtavasti tutkimuksia.
Miksi liikuntaa käytettäisiin lievän ja keskivaikean masennuksen yhtenä hoitomuotona jos masentuneet eivät siihen kykenisi?
Johan tuon näkee tuttavapiiristään että lievästi ja keskivaikeasti masentuneet pystyvät useimmiten ihan normaaliin liikuntaan. Moni heistä käy myös normaalisti töissä, fyysisesti raskaissakin.
Myös moni tässä uupumus-ketjussa kertoo ulkoilleensa toipumisaikana säännöllisesti, kävelyttäneensä koiraa, käyneensä kävelylenkeillä, uimahallissa jne. Eivät kaikki uupuneetkaan menetä liikuntakykyään.
Ihminen on merkillinen kokonaisuus eikä siitä vielä tiedetä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin kaikki tutut joilla on masennus ovat käyneet salilla, fillaroimassa ja juoksemassa. Yksi ystäväni pyysi minua aikoinaan kaveriksi säännöllisille lenkeille koska halusi saada lähtemiseen tukea. Hän koki saavansa lenkkeilystä paljon piristystä ja voimia. Ainoastaan yksi tuttava jolla oli vakava masennus ei jaksanut liikkua noin 1-2 vuoteen. Hänkin on toipunut hyvin ja on ollut työelämässä jo vuosia ja on myös harrastuksissa aktiivinen.
Otsikossa puhutaan totaalisesta uupumisesta ja ketjussa lievästi tai keskivaikesti masentuneista. Kuvittelisi niissä olevan jotain eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta puhuttiin varmaan sen takia kun yritettiin löytää selitys sille miksi niin moni uupuneeksi itseään sanova kuitenkin lenkkeilee sujuvasti.
Ihan hyvää keskustelua minusta.
Näitä käsitteitä käytetään epätarkasti tosi usein, jopa lääkäreitten toimesta. Ei ihme että tavalliset ihmiset puhuvat uupumuksesta, masennuksesta tai ahdistuksesta usein epätarkoilla tai väärillä termeillä, tietämättään tai tarkoituksella. Saatetaan puhua "pahasta uupumuksesta" vaikka kyseessä olisikin oikeasti keskivaikea masennus tai lievä työuupumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maallikon villi veikkaus. Suurella osalla niistä jotka sanovat olevan burnout tai uupuneita onkin oikeasti masennus mutta he puhuvat mieluummin burnoutista koska uupumus on vähemmän stigmatisoivaa ja "hienompaa" kuin masennus. Onhan uupumus sentään seurausta kovasta työntekosta janiinpoispäin...
Tämä ehkä selittää joiltakin osin sitä miksi suuri osa "uupuneista" pystyy kuitenkin harrastaa liikuntaa reilusti.
Puhukoon ne, joilla on itsellään aito kokemus uupumuksesta ja/tai masennuksesta. Eiväthän ne poissulje myöskään toisiaan.
Itse uupuneena voin sanoa, että olo oli kuin joku olisi rekalla ajanut yli useaan otteeseen.
Tiedetään että vaikeaan uupumukseen saattaa liittyä selvästi ja voimakkaasti heikentynyt fyysinen suorituskyky.
Tiedetään myös että monilla lievemmin uupuneilla rauhallinen liikunta toimii hyvänä palauttajana ja toipumisen edistäjänä.
Yksilöllistä siis.
Miten te jotka olette olette kokeneet vaikean uupumisen ja te olette olleet myös fyysisesti hyvin heikossa kunnossa niin että ette ole esimerkiksi pystyneet pahimmissa vaiheissa kävellä kuin muutamia satoja metrejä, niin millaisen liikuntakyvyn olette saavuttaneet toipumisen myötä vuosien kuluessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppia, tämä on hyvä ketju. Tuo toivoa lukea että jotkut ovat pystyneet toipumaan tosi vaikeistakin uupumuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus long covidistakin on käynyt minulla kyllä mielessä, joku siihen viittasi. Läheinen nimittäin sairasti koronan juuri ennen uupumistaan. Uupuminen on tosi totaalinen, mieli ja pää ovat voimattomat ja hänen kehonsa on myös hyvin voimaton. Jalat ovat voimattomat ja ajatus ei kulje. Kaikki pienikin tekeminen väsyttää. Ensimmäisen koronan jälkeen hän on sairastanut jo kaksi uutta koronaa ja kolmanneseta koronasta alkoivat sydänvaivat. Mitään vakavaa ei sydämessä kuitenkaan onneksi ole todettu, se on tutkittu. Rytmihäiriöihin ja sykkeen heittelyyn tuli lääkitys. Lääkärit ovat sanoneet että long covidia ei ole olemassakaan ja läheinen uskoo heitä ja ajattelee olevansa uupunut pitkäkestoisesta stressistä kuten lääkäri sanoo. Voihan se niinkin olla mutta kertokaahan voiko uupumukseen kuulua sellainen fyysinen väsymys ettei normaali arki onnistu kun jo kauppareissulla jalat väsyvät niin että joutu
Pots ja pem-oireet vaikuttavat tosiaan todennäköisiltä. Ja tietenkin long covid. Täydellisesti sopivat oireet ja ajoitus.
Lepo on tärkeää ja pysyminen rasitusikkunassa (pacing), eli niin alhaisella rasituksella, että oireet eivät lisäänny (myöskään viivästyneet).
Syitä voi olla monia, mutta yksi mahdollinen minkä vuoksi rasituksen rajaaminen voi olla tärkeää, on mahdollisuus mitokondrioiden toimintahäiriöön, jolloin rasitus voi pahentaa tilannetta, jopa hyvin pitkäaikaisesti. Ongelma on, että erittäin harva lääkäri näitä tunnistaa ja osaa tutkia.
Hyvää lisätietoa esim. täällä. https://slme.fi/fysioterapeutti-hanna-markkulan-luennot/
Itsellä oli nuo samat oireet pari vuotta sitten, ja nyt oikealla lääkityksellä ja ennen kaikkea levolla kykenen nyt elämään melko normaalia elämää, vaikka esimerkiksi urheilua en voi harrastaa taikka tehdä suursiivous ousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus long covidistakin on käynyt minulla kyllä mielessä, joku siihen viittasi. Läheinen nimittäin sairasti koronan juuri ennen uupumistaan. Uupuminen on tosi totaalinen, mieli ja pää ovat voimattomat ja hänen kehonsa on myös hyvin voimaton. Jalat ovat voimattomat ja ajatus ei kulje. Kaikki pienikin tekeminen väsyttää. Ensimmäisen koronan jälkeen hän on sairastanut jo kaksi uutta koronaa ja kolmanneseta koronasta alkoivat sydänvaivat. Mitään vakavaa ei sydämessä kuitenkaan onneksi ole todettu, se on tutkittu. Rytmihäiriöihin ja sykkeen heittelyyn tuli lääkitys. Lääkärit ovat sanoneet että long covidia ei ole olemassakaan ja läheinen uskoo heitä ja ajattelee olevansa uupunut pitkäkestoisesta stressistä kuten lääkäri sanoo. Voihan se niinkin olla mutta kertokaahan voiko uupumukseen kuulua sellainen fyysinen väsymys ettei normaali arki onnistu kun
Ja tärkeä huomio on, että kyse EI ole usein ollenkaan stressistä tai mistään psyykkisistä oireista, vaikka moni lääkäri ne sen piikkiin laittaakin, koska oireet ovat samankaltaisia eikä tunne aiheesta tehtyä tutkimusta viime vuosilta. Mutta juurisyy ja siten hoito on täysin eri.
Stressi toki voi pahentaa oireita, ja sen vuoksi sitä kannattaa välttää, mutta stressin poisto ei ole se, millä tästä paranee. Eikä liikunta. Liikuntaa sitten, kun elimistö on parantunut riittävästi. Ei poikki olevalla jalallakaan lähdetä lenkille ennen kuin jalka on korjattu. Eikä rikki olevaan elimistöön kannata lisätä kuormitusta (kuten liikuntaa) enempää kuin se kestää.
Vierailija kirjoitti:
... vai onko sykkeenrajauksella oikeasti merkitystä hermoston rauhoittamisessa?
Oletteko kiinnittäneet mitään huomiota sykkeeseen..?
Turhahan siitä on stressiä ottaa jos ei sillä ole merkitystä.
Kuinka olette kukin tämän kokeneet ja millaisia ohjeita olette tähän saaneet? Jos olette saaneet.
Itse seuraan kellosta öistä sykevälivaihtelun kehitystä ja sykkeen käyttäytymistä 'rasituksessa' esim superkevyellä kävelylenkillä. Fiilikset huomaa kyllä ilmaiseksi ilman kelloakin, jos ei irtoo. Ite tykkään numeroista ja sittenpä tiedän että fiilikset ei ole vaan omassa päässä. Tarvittaessa voi näyttää graafit lekurillekin.
Kiitos numero 376. Millainen lääkitys sinua auttaa?
Onko mitokondrioitten toimintahäiriöihin olemassa mitään lääkkeitä? Mikä lääkäri osaa auttaa senkaltaisissa ongelmissa? Sisätautilääkäri, fysiatri, yleislääkäri?
Mun tutuissa on muutamia uupuneita ja he ovat pystyneet kyllä tehdä pitkiä kävelyl/pyöräily/hiihtolenkkejä koko uupumuksen ajan, myös heti sairaslomalle jäätyään. Yksi aloitti saliharrastuksenkin psyk sh:n innostamana.
Kaikilla ei näytä kroppa oireilevan juuri ollenkaan lihasten toiminnan osalta.